Miten malttaisin pysyä sisällä?

Mä olen ulkoilmaihminen henkeen ja vereen. Olen aina nauttinut olla ulkoilmassa, ja lapsuudesta parhaat muistot ovat kesällä saaristoa veneellä kiertäen vietetyt ajat. Koko päivän ulkoilmassa olo vaikutti aina yöuniini positiivisesti, enkä muista nukkuneeni missään yhtä hyvin kuin veneessä. Laineen liplattaessa veneen kylkeen uni tuli aina nopeasti ja aamulla heräsin aina virkeänä auringon noustessa taivaalle. Muutoinkin ulkona puuhastelu oli aina lempijuttujani. Ulkona on paljon virikkeitä, saa raitista ilmaa, joka tekee hyvää pääkopalle, kauniita maisemia on vaikea nähdä sisällä... lista ulkonaolemisen puolesta on loputon.

Kevät on selkeästi ilmestynyt Suomeen, ja eripuolilla maata meitä on jo hemmoteltu aurinkoisilla keleillä tai ilman lämpenemisellä. Viikolle on luvattu jo kunnon lämmintäkin keliä, joten monet innostuvat taas ulkoilemaan. Ja minä en ole poikkeus... jos minun on talvellakin vaikeuksia pysyä välillä sisällä, niin miten nyt keväällä sitten? Varsinkin kaikki sisäliikunta on hyvin hankalaa nyt, kun mieli tekisi lähteä ulos virkistymään. Jos vaihtoehtona on tehdä salitreeni sisällä tai juoksulenkki ulkona, ei ole vaikea valita, kumpaa minä teen. Kulunut viikonloppu oli juuri tällainen... mulla olisi ollut mahdollisuus tehdä salitreeni anoppilan alakerran pikkuisella kotisalilla, mutta en saanut itseäni sinne raahattua paria saunaa ennen tehtyä penkkipunnerrus-sarjaa ja lyhyttä vatsatreeniä lukuunottamatta.

Sisätreenin sijaan tulikin tehtyä jokaisena viikonlopun päivänä mukavat ulkotreenit! Perjantaina työkoneet suljettuamme lähdettiin Kimmon kanssa mukavalle lenkille suoraan etätoimistosta. Lenkki oli tottakai mukava, kun sain parasta seuraa, mutta lisäksi lenkki oli erityisen ainutlaatuinen, kun saimme mukaan pienen karvaisen kaverin! Juoksin ensimmäistä kertaa ikinä koiran kanssa, ja se oli totaalisen mukavaa! Lenkkiseurana ollut musta karvakaveri oli ennenkin juossut lenkkejä, joten teimme tunnin lenkin lähes kertaakaan pysähtymättä. Itseasiassa koira juoksi edessä ja siitä oli selvä vetoapu. Tämän huomasin, kun vaihdoimme puolessa välissä taluttajaa. Mä tulin entistä vakuuttuneemmaksi että haluan itselle vakituisen koirakaverin lenkille. Onneksi kuulemma saan jatkossakin ottaa tämän saman karvakaverin mukaan lenkille kun satutaan samaan aikaan anoppilaan, jee!

Lauantaina olin taas ulkona, kun kävin todennäköisesti tämän talven viimeistä kertaa hiihtämässä. Oltiin sovittu isäni kanssa latutreffit heti aamusta Turun Impivaaran ladulle, jossa oli jo paljon muitakin hiihtäjiä. Tuli taas huomattua, että hiihto on välineurheilua. Mulla ei ollut lainkaan pitoa suksissa, joten oli tmelkoisen tympeää hiihtää. Hiihdimme reilu tunnin ja mun iskä hiihti samassa ajassa nelisen kilsaa enemmän kuin mä! Haha! Hänellä oli niin pitoa kuin luistoakin, tosi reilua ;) No, hiihto on joka tapauksessa hyvää kokonaisvaltaista liikuntaa ja tekee päälle välillä hyvää, ettei pääsekään niin lujaa kuin tahtoisi, ja että homma ei olekaan täysin vain itsestä kiinni. Sisulla eteenpäin, eikös vain? ;)

Sunnuntaina oli vuoden toinen rogaining edessä, kahden tunnin Turku winter sprint! Tällä kertaa olin Kimmon kanssa joukkueena, kuten yleensä noissa lyhimmissä rogainingeissa ollaan. Tiinan kanssa olen sitten Hihhulit-joukkue, kun on vähänkin pidempää sarjaa tarjolla. Turussa rogasin ensimmäistä kertaa, ja olikin kiva tapahtuma kyseessä. Kartta oli monipuolinen sisältäen pari sprinttikarttatarkennusta isolta kartalta. Pääosin lähiöteitä ja pieniä metsä- ja puistoalueita, joten juosta sai ihan kunnolla. Yleensä rogaining-suunnistuksessa on pidempi aika miettiä karttaa ennen lähtöä, mutta Turussa suunnitteluaika oli vain 15 minuuttia, millä varmasti jo ratkaistiin sijoituksia. 15 minuutissa ei millään ehdi miettiä kaikkia fiksuimpia reittivalintoja ja -suunnitelmia, mutta se olikin tapahtuman suola! Meillä sujui ihan kivasti Kimmon kanssa, ja keräsimme isoja pisteitä aika paljon. Ja mikä tärkeintä, oli ihan huippuhauskaa suunnistaa taas!! Mä niin odotan jo kuntorastien alkua ja Helsinki City-O -tapahumaa! Jippijaajee!

Mulla on tällaisten huippujen ulkoliikuntahetkien jälkeen on jotenkin äärimmäisen vaikea motivoitua sisäliikuntaan (huominen sähly on eri juttu!). Tavallaan haluaisin käydä tekemässä taas kunnon hikisalitreeniä, käydä uimassa ja miksei jumpassakin... Mutta tavallaan en haluaisi enää työpäivien jälkeen liikkua sisällä. Ulkona on vaan niin hyvä olla! Mutta eiköhän tämäkin mene omalla painollaan, ja varmasti tulee tällä viikolla taas tehtyä sisälläkin treeniä. Olinhan tänään joogassakin...

Maltatteko te treenata sisällä nyt kevään huippukeleillä? Millaisia ulkoiluhetkiä sulla on viimeksi ollut? Odottaako joku muukin suunnistuskauden alkua? :)