Kansallispuistoja kahdella tapaa

Ellet eksynyt blogiini ensimmäistä kertaa, on sinulle tullut varmaan selväksi, kuinka pajon tykkään liikkua ja ylipäätään olla luonnossa. Luonnossa on tilaa hengittää ja unohtaa kaikki turhuudet päästä. Olen löytänyt polkujuoksun parisen vuotta sitten, kun päätettiin ystäväni Tiinan kanssa treenaata "Suomen rankimmille maratonille" eli Vaarojen maratonille! Polkujuoksun parissa olen päässyt tutustumaan hienoihin paikkoihin niin lähellä kuin vähän kauempanakin. Nuuksion ja Sipoonkorven metsät ovat tulleet tutuksi pääkapunkiseudun kansallispuistoista, ja kauempana olemme juosseet lenkkejä muun muassa Repoveden kansallispuistossa ja Porvoossa. Lisäksi tapahtumissa olen päässyt juoksemaan Kolilla ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, ja toukokuussa pääseen palaamaan Karhunkierroksen maisemiin Oulangan kansallispuistoon. Olen vaeltanut 80 kilometrin Karhunkierroksen vuonna 2012, joten mielelläni palaan niihin maisemiin kevyemmän repun kanssa!

Kurjenrahkan kansallispuiston avaria soita

Juoksun lisäksi nautin suunnattomasti luonnossa vaeltamisesta ja rauhallisesta olemisestakin. Esimerkiksi parin viime kesän reissumme ovat selkeästi suuntautuneet luontokohteiden perässä Itävallan Alpeille ja Norjaan, ja olemme kiertäneet saariston rengastien pyörien kanssa. Mikään ihmisten rakentama ei oikeastaan tällä pallolla kiinnosta niin paljon, kuin mitä luonnon omat ihmeet kiinnostavat. Uskon, että jatkossakin meidän reissumme tulevat suuntautumaan upeiden maisemien luokse. Onneksi Suomessakin on hienoa nähtävää ja etenkin nyt keväällä taas on aivan ainutlaatuista, kun luonto herää henkiin. Pitemmät päivät, auringonvalo, lumen alta paljastuvat värit ja polut... pian lehdetkin alkavat taas puskea puihin ja saamme luonnon kukoistamaan. Polkujuoksijaa todellakin hymyilyttää ajatus paljaista poluista metsän siimeksessä.

Päätin jo ennen tätä meneillään olevaa lomaa nauttia luonnosta. Kerrankin on kunnolla aikaa lähteä luonnon helmaan. Lomalle sopii myös pitkän lenkin tekeminen, sillä yöunet ovat yleensä hyvät ja riittoisat loman aikaan sekä energiatasot korkealla. Olikin siis aika tehdä pidempi lenkki polkujuosten! Vietin pääsiäisen pyhät Turun suunnilla, joten lähdin tekemään lenkkiä Kurjenrahkan kansallispuistoon, jonne ei minun anoppilasta ole kuin vajaa puolen tunnin ajomatka. Olen käynyt Kurjenrahkassa aiemminkin vaeltamassa ja juoksemassa, joten paikka on tuttu. Siellä on tasaista, soista ja paljon pitkospuita, joten pelkäsin vähän, kuinka hankalaa juokseminen olisi. Kimmo lähti mun mukaan alkumatkalle, ja sepä oli todella kivaa! Onneksi pelkoni osottautuivat vääriksi, ja Kurjenrahkan kansallispuistossa oli oikein hyvä juosta. Toki osa reitistä oli veden alla ja suurin osa poluista oli jään peitossa, mutta se ei lenkkiä estänyt. Sen lisäksi oli ihan paljasta polkua ja kuivia pitkospuitakin. Ilman nastoja ei kuitenkaan olisi asiaa ollut.

Juoksimme Kimmon kanssa Savojärven lähistössä ja Pukkipalon reitillä reilu kympin, jonka jälkeen kiertelin vielä vähän Kuhankuonon alueella, ennen kuin lähdin taivaltamaan 11 kilometrin siirtymäreittiä Kuhankuonolta Haukkavuorelle, josta minut olisi lyhyempi matka hakea. Kimmon kanssa oli mukavaa juosta, ja hetken oli vaikeuksia jatkaa yksin. Pikkuhiljaa aloin nauttia myös yksin tallatuista kilometreistä ja luonnon rauhasta. Matka taittui kevyesti, mikä olikin tarkoitus. Lopulta juoksin reilu 3,5 tuntia. Oli mukava päästä annoppilassa lenkin jälkeen kylpyyn ja saunan lämpöön ja olipa muut tehneet ruuankin valmiiksi. Luksusta!

Eilen tiistaina poikkesimme puolestamme kotimatkalla Teijon kansallispuistossa. Paikka ei ollut meille entuudestaan lainkaan tuttu. Tosin lapsena olin käynyt laskettelemassa Meri-Teijossa, mutta kansallispuiston alueella en ollut koskaan käynytkään. Lyhyellä kartan vilkaisulla todettiin, että puistossa on paljon vaellusreittejä, joten päätimme vain ajaa luontokeskukseen ja lähteä siitä tekemään lyhyttä patikointia. Nälkäkin alkoi kurnia jo vatsassa, ja kun ensimmäinen vastaan tullut nuotiopaikka oli upealla aurinkoisella paikalla, niin pysähdyimme välittömästi siihen. Saimme lähes koko evästelyn ajan nauttia omasta rauhasta ja auringon paisteesta. Paistoimme broilerimakkaraa, karjalanpiirakoita sekä banaania ja vaahtokarkkeja. Termarissa oli kuumaa kaakaota, joten mikäs siinä istuskellessa.

Mukavan nuotiohetken jälkeen ihastelimme puistoa Matildajärven kierroksella, joka osottautui reilu 6,5 kilometrin mittaiseksi. Juuri sopivaksi meille tuohon päivään. Vaikka aurinko menikin pilveen, saimme ulkoilla upeassa kevätsäässä. Puisto oli erityisen kaunis, ja järvi oli koko ajan läsnä. Sen lisäksi Teijon alueella oli upeita soita, hienoja kallioita ja kunnon metsää. Todellakin näkemisen arvoinen kansallispuisto! Tänne olisi mukava tulla joskus myös juoksemaan, sillä merkittyjä reittejä riittäisi pidempäänkin lenkkiin.

Kansallispuistot ja muut luontokohteet ovat Suomen helmiä! Mulla on jo suunnitteilla muutama omatoiminen retki tai lenkki eri maisemissa. Ainakin aion seuraavalla anoppilan reissulla toteuttaa lenkin Vaskijärven luonnonpuistossa ja myös aion koluta enemmänkin lähialueen hienoja reittejä, kuten Meikon luonnonsuojelualueella Kirkkonummella tai Lopin poronpolulla.

Tykkäätkö sä liikkua Suomen eri retki- ja luontokohteissa? Nautitko niitä mieluiten vauhdikkaammin vai hitaammalla kaavalla? Mikä on paras retkeilykohde Suomessa? Ehdotelkaa Uudeltamaalta kivoja paikkoja, jossa on merkittyjä vaellusreittejä! :)