Aurinkoinen kevätroga

Sunnuntaina oli vuorossa tämän vuoden kolmas rogaining-tapahtuma. Loppiaisena olin vierailemassa tuttujen joukkueessa oman vakiparini, Tiinan, olessa flunssassa ja reilu viikko sitten olin Kimmon parina Turku Wintersprintissä. Rogaining-tapahtumia on koko ajan enemmissä määrin, mutta ei niitä siltikään aivan valittavaksi löydy, joten olimme odottaneet sunnuntain kolmen tunnin Kevätrogaa jo todella kovasti Tiinan kanssa. Vihdoin Hihhulit olisi yhdessä viivalla marraskuisen Yö-rogainingin jälkeen. Mutta kuinkas kävikään? Ei päästy taaskaan yhdessä liikkeelle huonon tuurin vuoksi, joten mulle jäi aamulla vaihtoehdoiksi jäädä kotiin tai lähteä yksin kisaamaan.

Kuva: Merja & Tomi / Pihkaniskojen Kevätroga

Tottakai päätin lähteä rogaamaan! Oikeastaan kun ajattelin asiaa kunnolla, kolme tuntia on vielä ihan mukava aika viihtyä yksin metsässä hakien rasteja. Rogainingissa yleensä hienous on joukkueena eteneminen, parin kanssa yhdessä työskentely ja pitkän matkan aiheuttamat hassuttelukohtaukset ja väsymyksen tunteetkin, jotka tulee purettua toiselle. Minulla on ilo tyypillisesti jakaa tämä harrastus hyvän ystäväni kanssa, jolle voin jakaa kaikki tuntemukset matkalla. Tämä on etu, kun rogainingin tapahtuma-aika alkaa olla 8-12 tuntia, pidemmästä puhumattakaan. Pitkissä tapahtumissa ei yleensä saakaan yksin osallistua, mutta lyhyemmissä tapahtumissa monet menevät yksin. Sen vuoksi mulla ei ollut minkäänlaista epäilevyyttä lähteä edustamaan Hihhuleita yksin sunnuntaina. Toki olisin mieluusti mennyt kaverin kanssa, mutta minulle oli pääasia päästä suunnistamaan kunnolla metsään pitkän tauon jälkeen!

Kevätrogassa oli tänä vuonna käytäntö, että kartat sai kello kymmenestä eteenpäin, ja oman tunnon mukaan metsään sai lähteä noin puolen tunnin suunnitteluvaiheen jälkeen, kuitenkin viimeistään klo 11. Rogainingissahan kartalle on merkitty eriarvoisia rasteita, joita saa vapaavalintaisessa järjestyksessä hakea kilpailuajan puitteissa. Ylimenevästä suoritusajasta saa aina sakkoa. Rastit olivat sunnuntaina 1-7 pisteen arvoisia, ja yksi viiden pisteen rasti oli sellainen, että sen sai hakea niin monta kertaa kuin halusi, kunhan välissä oli jokin uusi rasti aina haettuna. Tämä kerroinrasti oli tietysti erään täyttömäen päällä, jotta homma olisi rutkasti hauskempaa! Minä suunnittelin mielessäni nopeasti järjestyksen, jossa lähtisin rasteja etsimään ja noin kymmenen minuutin suunnittelun jälkeen lähdin lähtöpaikkaa kohti. Yleensä piirrämme rogainingissa kartalle suunnittelun reitin, mutta tällä kertaa ulkona pakkasessa ja yksin en sitä jaksanut tehdä.

Maalissa!

Kuva: Merja & Tomi / Pihkaniskojen Kevätroga

Metsässä oli mukavasti vielä lunta, mutta hankikanto ei ollut kunnollinen. Yleensä jos meni umpimetsässä, upotti joka kolmas tai neljäs askelma viimeistään hankeen. Pulppasin myös yhteen ojaan polveä myöten, mutta onneksi en ole kovin kylmäverinen, vaan varpaatkin lämpenivät nopeasti takaisin normaalitilaan. Metsässä oli onneksi paljon polkuja, jotka oli jopa tallottu, joten hyvin sai juostuakin metsässä. Mä olin vaan niin onnellinen, kun pääsin kunnolla rastien etsintään! Muistui taas mieleen, kuinka kivaa suunnistus on! Pari kertaa kävin täyttömäen päällä hakemassa rastin, mutta sen verran hapottavaa touhua mäen päällä ravaaminen oli, että siirryin taas metsän puolella oleviin rasteihin. Kuten mun suunnistuksessa yleensäkin, ei kaikki mennyt aivan nappiinkaan, vaan vähän tuli hapuiltuakin rastien läheisyydessä, mutta se kuulunee asiaan... olisi kumma, jos aina löytyisi rastit ensiyrittämällä! Suunnistuksen hienous on, että koskaan ei tiedä, miten käy.. :)

Lopulta sain mukavan lenkuran tehtyä, rastejakin sain kerättyä 88 pisteen edestä, joka oikeutti lopputuloksissa puolivälin paremmalle puolelle, jee! Kolme tuntia hurahti todella nopeasti rastijahdissa, joten turhaa vähän murehdin, miten pärjäisin yksin... ei sitä enää metässä kerennyt murehtia! Sunnuntaille osui vielä todella upea ja aurinkoinen päivä, joten ilo ulkoilusta oli koko ajan läsnä. Kuinka mahtavaa onkaan harrastaa! Kiitos Pihkaniskoille hienosti järjestetystä tapahtumasta, jonka kruunasi lopussa olleet tarjoilut.. vai mitä olette mieltä? ;)

Aikamoiset lopputarjoilut... !

Rogaining-suunnistus on todella mukavaa puuhaa! Se on mielestäni myös hyvä tapa aloittaa suunnistusharrastus, sillä siinä ehtii kaikessa rauhassa vaikka kaverin kanssa pohtia, mihin kannattaa mennä ja miten kompassia pidetäänkään kädessä. Rogainingissa rastipisteet ovat yleensä hieman helpompia kuin vaikka iltarasteilla, joten rastien löytymisen ilon saavuttaa varmemmin. Aikaa vastaan rastienhaku on armollista, sillä jos jokin rasti ei löydykään, niin hätä ei ole sen näköinen, vaan sitten voi siirtyä seuraavan rastin pariin! Suosittelen!

Oletko sinä käynyt rogainingissa? Tai olisiko innokkuutta lähteä kokeilemaan? Tuliko ulkoiltua sunnuntaina tai alkuviikosta kauniissa auringonpaisteessa?