Rogaining on parasta seikkailua

Huhhuh, olipahan viikonloppu! Ei siksi, että olisin juhlinut jotenkin railakkaasti Vappua, vaan lauantaina oli kevään odotetuin tapahtuma eli Salpaus-rogaining 12 tunnin sarjassa ystäväni Tiinan kanssa. Olemme molemmat menossa ensimmäiselle maratonia pidemmälle matkalle heinäkuussa Nuts Pallakselle (55km), joten olimme ajatelleet, että tämä olisi hyvä valmistautuminen sinne. Lisäksi rogaininghan on aivan älyttömän hieno laji, joka yhdistää polkujuoksun ja suunnistuksen. Rogainingissa kerätään eri arvoisia rasteja tietyn ajan sisällä mielivaltaisessa järjestyksessä. Tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon pisteitä. Laji on siis todella seikkailuhenkinen aivan alun reitinsuunnitteluvaiheesta viime hetkien otsalamppujuoksuun asti. Ainakin tällä kerralla tarvitsimme otsalamppuja, sillä kilpailuaika oli klo 12-24 pimeyden vallitessa yhdeksän jälkeen. Olemme nykyään Tiinan eli uskollisen rogaparini kanssa täysin innostuneita rogasta. Kokemusta olikin aiemmin Pihkaniskojen syys- ja kevätrogasta (4h) sekä Loppiaisrogainingista (8h).

Hihhulit Salpaus-rogainingin lähdössä

Vappu tuli otettua rauhallisesti, sillä jo perjantaina suuntasimme kohti Vierumäkeä, joka oli inhimillisemmän ajomatkan päässä Kalkkisten kilpailualueesta. Vierumäellä katselimme Suomen jääkiekkopeliä, rentouduimme mökissä ja kävimme haukkaamassa raitista ilmaa upealla Vierumäen luontopoluilla. Maisemat siellä on niin hienot, että piirun verran harmittaa, etten ole ilmoittautunut Vierumäki Trail marathonille. Mutta kesäkuu on jo niin täynnä actionia, että eiköhän yksi "vapaa" viikonloppu tee hyvää! Sitäpaitsi, aloimme jo miettiä Tiinan kanssa syksyistä liikuntaviikonloppua Vierumäelle...! Tällä rogaining-reissulla emme meinaan ehtineet muutoin Vierumäen palveluita hyödyntämään. Menimme ajoissa nukkumaan, jotta olisimme virkeitä aamulla koko päivän kestävään rypistykseen. Aamulla söimme aamupalaa, pakkasimme kassit täyteen vaihtovaatteita sekä juomareput täyteen nestettä ja evästä. Sitten suuntasimmekin kohti Kalkkisten koulua, joka oli tapahtuman kilpailukeskus. Vähän kauhistelimme matkalla sadetta!! Tulisimme kastumaan kunnolla päivän aikana! Ennusteet meinaan eivät olleet kauhean hyvät... Koulu oli tosi ahdas, mutta löysimme oman nurkkamme, jossa pääsimme rauhassa suunnittelemaan reittiä. Teimme kaksi lenkkisuunnitelmaa ja ajatuksena oli noin puolessa välissä tulla vaihtamaan kuivia vaatteita päälle. Nopeasti tuo kahden tunnin suunnitteluaika lähestyi umpeutumista, ja klo 11.30 lähdimme ulos valmistautumaan starttipamaukseen. Sade oli muuten lakannut, vitsit, mikä ihme!!

Lähdettiin hissukseen liikkeelle, koska ajatuksena oli tosiaan olla matkassa niin kauan, kuin vain jaksamme. Metsässä oli tosi märkää, koska koko aamun oli satanut, ja muutenkin viikolla oli vettä tullut taivaalta. Äkkiähän siinä kengät kastui, ja jossain kohtaan vesi tuli myös vedenpitävistä sealskinz-sukista läpi. No, onneksi jalat ja koko keho aina lämpeni, kun metsässä pyörimisen jälkeen pääsi liikkeelle. Kylmä ei missään vaiheessa tullut siis kunnolla, ja se oli hyvä se. Vaihdoimme muutamien rastien jälkeen lennosta suunnitelmaa, koska meillä oli niin hyvä flow päällä ja suunnistuskin kulki aika kivasti. Päätimme hakea muutaman kauempana olevan rastin. Haasteita toi muuten se, että rogainingissa mittakaava on suurempi (normaalisti suunnistuksessa on 1:10000, kun nyt oli 1:35000), mikä tarkoittaa sitä, että suunnistus on suurpiirteisempää. Lisäksi kartta on maastokartta, jossa ei näy kiviä yms. tarkempia määrityksiä eikä myöskään sitä, kuinka tiheää kasvillisuus on. Tämä on yleensä merkitty suunnistuskarttaan. Totesimme, että koko Kalkkinen on joko todella tiheää ryteikköä tai sitten hakkuualuetta. Tosi usein metsän läpi meneminen oli hitaampaa kuin kiertäminen metsätieden kautta. Etenimme kivaa vauhtia kohti ensimmäisen lenkuran loppua, kun alkoi pikkuhiljaa sadella. Totta puhuakseni en edes juuri huomannut sadetta, koska metsässä oli märkää muutenkin. Pääsimme tauolle kahdeksan tunnin metsässä rämpimisen jälkeen. Oli ihanaa vaihtaa kuivat vaatteet päälle, haukata vähän isompaa evästä ja jatkaa matkaa kohti pimeyden saapumista. Yhteensä olimme tauolla noin puoli tuntia. Jälkeenpäin kuulimme, että monet muut joukkueet olivat tehneet yhden ison lenkin ilman taukoa, mutta tämä oli meidän mielestä hyvä päätös kosteassa kelissä.

Rogainingin eri vaiheet: suunnittelu ja toteutus

Lopussa kiitos seisoo! Kylläpä oli tunnelmallista illan hämärtyessä kaivaa otsalamppu esiin ja juosta pimeässä vesisateessa. Kun vastaan tulee toinen joukkue lamppujen loistaessa, voi kokea hienoa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vain muut hörhöt ovat enää silloin liikkeellä. Myös sitä tunnetta, kun ylittää ne "peruskilsat", oikein odottaa innolla pitkissä tapahtumissa. Sama tunne on maraton-juoksussa, kun ylitetään 30 kilsan merkkipaalu. Kroppa on kohtuullisen tuntemattomilla vesillä, mutta askel nousee silti. Se fiilis on yksi hienoimmista kestävyysliikunnassa! Rogainingissa tällä kertaa olimme aivan uudella tasolla, sillä olimme liikkeellä selkeästi pisimpään kuin koskaan aiemmin. Päätimme jättää yhden 70 pisteen rastin (pisteet olivat muuten 20-100) metsään, koska emme luottaneet suunnistustaitoihimme enää illan hämärtyessä. Siinä kohtaa päätös tuntui hyvältä, mutta myöhemmin voin todeta, että olisimme varmasti löytäneet sen rastin hyvissä ajoin. Me saavuimme maaliin jo 55 minuuttia ennen puolta yötä, joten aikaa jäi hyvin. Salpaus-rogainingissa rastien välimatkat olivat pitkät, joten enää tunnissa emme olisi hyvin ehtinyt kerätä lisäpisteitä, joten lopetimme leikin siihen. Kyllähän 11 tunnissakin oli ihan tarpeeksi tarpomista! Garminitkin sammuivat kesken kaiken, mutta arvioimme mukaan mittareihin olisi kertynyt noin 55-57 kilsaa, ihan älytöntä siis!!

Rogaining on ihan parasta seikkailua! Siinä määränpäänä ei ole minkään tietyn matkan taittaminen tietyssä ajassa, vaan rastien löytyminen ja sitä kautta onnistumisen tunne. Lisäksi isona osana on suunnitteluvaihe, sillä optimaalisen reittisuunnitelman teko on tärkeässä roolissa. Suunnittelu on oikeasti kivaa! Vaikka tapahtumat ovat pitkiä, aika menee kuin siivillä eikä edes huomaa olevansa liikkeellä niin kauan, puhumattakaan kilometrien taittumisesta. Ylipäätään suunnistus on mullistanut käsitystäni liikunnasta. Sen kautta on tullut polkujuoksu ja myöhemmin tämä uusin villitys rogaining. Elämyksellisyys on minulle nykyään liikunnassa suorituskeskeisyyttä tärkempää, ja sitä saa uusista haasteista, luonnosta sekä mukavasta treeniseurasta. Rogaining on joukkuelaji (normaalisti 2-5 hengen tiimeissä) ja mitä pidempikestoinen tapahtuma on, sitä enemmän samanhenkisellä seuralla on väliä. Olen kyllä onnekas, kun voin Tiinan kanssa harrastaa yhdessä tätä hienoa lajia. Tämä tuskin jää meidän viimeiseksi rogainingiksi! Kaikesta voi siis päätellä, että Salpaus-rogaining oli todella onnistunut tapahtuma ja olemme tyytyväisiä omaan suoritukseen. Oli jo voitto olla niinkin kauan liikkeellä, ja sijoitus 27/46 on aika pitkälti omaa tasoamme. Tosin sijoituksella on ihan toissijainen arvo. Tärkeintä on se tunne ja ilo, jonka tämä päivä sai meissä aikaan.

Iloista rogaining-väkeä lähdössä reissuun. Kuva: Salpaus-rogaining

Sitten ilmoitusluontoinen asia. Blogilista lopettaa toimintansa 1.6, joten jos seuraat sitä kautta blogiani, tulee sinun keksiä uusi tie. Bloglovin tai Feedly ovat käteviä keinoja blogien seuraamiseen, joista molemmista löytyy myös mobiilisovellus. Olen myös miettinyt blogini Facebook-sivun perustamista, mutta tykkäättekö te seurata blogeja sitä kautta? Instagramista saa jo käsitystä minun arjestani enemmän, joten toisiko Facebook-päivitykset (postaisin kyllä muutakin kuin blogipostauksien linkityksiä sinne) mielestänne lisäarvoa blogini seuraamiseen? Sana on vapaa!

No, joko rogaining kiinnostaa? Vai onko se ihan hörhöjen hommaa? Kuinka tärkeänä pidät elämyksellisyyttä liikunnassa tai elämässä ylipäätään? Oletko yllytyshullu? :)