Kuten olen kertonut, olen ottanut osaa tänä keväänä Vauhtisammakon juoksukouluun täällä Helsingissä. Brändi on jo todella tuttu Turussa, jonne Mikko ja Anni Liukka ovat perustaneet juoksukoulun jo kauan sitten, mutta laajentaneet viime aikoina toimintaansa myös muihin kaupunkeihin. Tällä kertaa Helsingissä oli juoksukoulussa kaksi eri ryhmää, aloittelijat ja kuntoilijat. Kuntoilijoihin kannatti ottaa osaa, jos pystyi juoksemaan 10 km alle tuntiin tai vaihtoehtoisesti cooperissa yli 2400 m. Itselle oli siis selvä valinta, että kuntoiijoihin menen, sillä kymppi on taittunut 51 minuutin kummallekin puolelle. Silti vähän toivoin, että Helsingissäkin olisi ollut vielä kovemmille menijöille (ehkä kymppi alle 50 tai 45 minuuttiin) oma ryhmä, sillä itse koin olevani todella kovien porukassa mukana! Osa juoksi aivan hurjaa vauhtia ja selvästi olin porukassa keskitason heikommalla puolella. Se ei sinänsä haitannut, sillä treenit oli kyllä järjestetty niin, että jokainen pystyi ne tekemään, mutta olisin ehkä tuntenut oloni vähän kotoisammaksi hieman enemmän omatasoisessa porukassa.
Muutoinkin juoksukoulun porukkakoko oli mielestäni tosi suuri, sillä paikalla oli noin 40-60 juoksukoululaista treeneissä. Ohjaajia oli yleensä paikalla 2-3, eli Annin ja Mikon lisäksi Helsingissä oli mukana myös toinen Anni ja Tomi. Ohjaajat eivät siis ehtineet kovasti kommentoida jokaiselle henkilökohtaisia neuvoja, joita olisin enemmän toivonut saavani. Treenien sisällössä ja rakenteessa ei sinällään ollut mitään vikaa, ja juoksukoulun hinta (muistaakseni 65€) oli kohtuullinen siihen nähden, että treenit alkoivat helmikuun alkupuolella ja päättyivät eilen. Yhteisten kerran viikossa pidettävien treenien lisäksi saimme ohjeet kahteen omatoimiseen harjoitukseen. Juoksukoulu alkoi luennolla, jossa käytiin tekniikkaa, varusteita ja ravintopuolta läpi. Se oli ihan kattava ja hyvä. Treenit sisälsivät yleensä alkulämmittelyn, tekniikkaosion ja varsinaisen treeniosion. Kestoiltaan harjoitukset kestivät noin 60-75 minuuttia. Tekniikkaosiota ei ollut joka kerta, vaan joillain kerroilla keskityimme vain itse treeniin. Mielestäni kovimmissa treeneissä teimme keskuspuistossa eri mittaisia vetoja aina 8 minuutista yhden minuutin rykäisyihin. Puolestaan taas kerran harjoittelimme niin ylä- kuin alamäkijuoksun tekniikkaa ja sen lisäksi teimme happohyökkäystreenin juoksuradalla eli teimme ensin 10 kertaa 20 sekunnin vetoa 10 sekunnin kävelypalautuksella, sitten 10 vetoa ja lopuksi vielä 5 vetoa. Yhteensä teimme siis 35 "kakskytkymppiä". Maitohapot jylläsivät todellakin!
Treenien jälkeen fiilis oli aina mitä mainioin. Tuli aina annettua itsestään paljon ja kyllähän kovat treenit porukassa sujuvat aina hyvin. Aina on kavereita jotka puuskuttavat perässä ja toisaalta taas selkiä, joita haluaisi ottaa kiinni. Lisäksi ohjaajat huutavat kannustusta ilmoille. Siinä on todellakin paikka juosta kovaa, jos vain haluaa ja saa itsestään kaiken irti. Porukan tsemppi olikin ehdottomasti juoksukoulun parasta antia. Tekniikkavinkkejäkin sain kivasti, sillä varsinkin alkupuolen treeneissä niitä käytiin paljon läpi. Tosin yksilöllistä ohjausta näihin emme valitettavasti saaneet, mutta ainakin mielestäni käsien käyttö on parantunut talvesta, ja lisäksi Annien pitämä ylämäkijuoksun tekniikkatreeni oli erinomainen. Ehkä nyt en jatkossa yritä harppoa turhaan eteenpäin ;)
Kaikki vaikuttaisi olevan aika hyvin juoksukoulussa, eikö? No, minä en silti kokenut, että se olisi itselleni mieluisin tapa treenata ja tämä onkin syy, miksi en jatka kesän ryhmään. Vaikeinta oli motivoida itsensä siihen, että aina tiistaina tulisi juosta kovempi treeni. Minä kun en ole tottunut olemaan kiinni tietyissä ajoissa. Lisäksi tämä ei sitonut vain yhtä päivää. Esimerkiksi viime viikon juoksukoulu jäi väliin siksi, että sain sovittua maanantaille kimppatreenit Tiinuskan kanssa. En todellakaan malttanut salilla olla tekemättä jalkaliikkeitä, vaikka tiesin, että seuraavana päivänä olisi kovempi treeni. Eipä huvittanut lähteä väsyneillä jaloilla juoksukouluun sitten tiistaina. Juoksukoulu antoi rungon koko treeniviikolle. Välillä taas Vauhtisammakon treenit olivat siinä rajamailla, olivatko ne kovat vai eivät (esim. itse treeni kesti vain vähän aikaa, vaikka menimme kovaa), joten niinä viikkoina oli vaikea miettiä, olisiko järkevää tehdä toinenkin kova treeni vaiko ei.
Minä olen fiilisliikkuja, ja siihen ei vain sovi näköjään edes yhden päivän sitominen vakiosti johonkin tiettyyn treeniin. Mielestäni olisi myös ollut kiva tietää etukäteen, kuinka raskas treeni olisi luvassa. Henkisesti treeneihin lähtö oli aina raskasta. Piti raahautua Lintsille asti junalla ja hölkällä tietäen, että treeneihin menee koko ilta. Kuitenkin vaikeinta oli asennoitua "menemään kovaa". Juoksukoulussa oli mukana niin kovia menijöitä, että todellakin oli aina tehtävä parhaansa, että pysyi porukan mukana. Tsemppaaminen siihen oli aina työn takana! Toisaalta taas, treenit oli aina mukavat ja kotiin palasin väsyeenä, mutta hymyssä suin! Fiilis tiistain treenien jälkeen oli aina "Voittaja olo". Sain myös juoksukoulusta hyviä vinkkejä kovemmiksi intervallitreeneiksi ja tekniikkaankin on nyt eväät parantaa sitä itsekseen. Tämä oli siis hyvä kertaluontoinen kokemus, mutta tällä hetkellä en koe omakseni jatkaa säännöllisiä treenejä juoksukoulussa. Mulla pysyy paremmin into päällä, kun saan itse päättää, mitä ja milloin treenaan! Ja into on se, joka pitää harrastuksen tuoreena ja sitä kautta pitkäkestoisena.
Tällainen (kuvassa näkyvä) fiilis mulla oli maanantaina, kun kävin tekemässä itsenäisesti erään juoksukoulun omatoimitreenin. Tein 3x2km vetoa vesisateessa ja fiilis oli oikeasti aivan huikea! Juoksin viimeisen vedon viimeisiä satoja metrejä, kun kuulokkeista pauhusi Disco Ensemblen Stun gun ja juoksin silmät kiinni askeleen rullatessa kivasti eteenpäin! Se oli fiilis, jota ei pysty sanoin kuvailemaan, ja sellaista en kokenut kuitenkaan juoksukoulussa. Todellinen flow siis!!
Oletteko te olleet juoksukoulussa? Onko se sopinut teille? Oletteko harkinneet juoksukoulua? Kannattaa ehdottomasti kokeilla, olisiko juoksukoulu sinun juttusi. Uskon, että ainakin Vauhtisammakoissa on ainekset kehittää itseään juoksijana eteenpäin mukavassa tunnelmassa!
Hyvää vappua kaikille! Mun vappupirskeet alkavat lauantaina klo 12...
Aika samoja fiiliksiä mullakin. Paljon kivoja juttuja ja sai tosiaan itsestään irti enemmän ku yksin, mutta todellakin välillä tunsin olevani väärässä ryhmässä kun oon just siinä kuntoilijoiden rajalla.
VastaaPoistaLähteminen oli tosiaan hankalaa ja tosiaan oli pakko pitää lepopäivät tai ainakin kevyet päivät ma ja ke. Vaikka tiistai onkin mun treenipäivä niin silti tykkään enemmän kun voi itse päättää mimmosen tekee.
Tekniikkaan sain henk.koht. opastusta vasta nyt vikalla kerralla.
Mutta aion kyllä tehdä noita juoksukoulun vetotreenejä jatkossakin, jospa sais sitä vauhtia lisää. Voitais tehdä niitä jatkossakin yhdessä :)
Syksyllähän ilmeisesti tuleekin kovemmille oma ryhmä.
PoistaJep, juoksukoulussa oli niin hyvät kuin ei-niin-hyvät puolet. Väärässä ryhmässä oleminen toisaalta saa lisää tsemppiä, mutta jos se laskee omaa juoksuintsetuntoa, on huono asia. Mä itse ehkä koin tuon ohjelman rankkuudesta tietämättömyyden huonoimpana puolena lähtemisen lisäksi. Jos treenit olisivat tässä ihan naapurissa, ei mulla tuskin olisi ongelmaa niihin raahautua. :)
PoistaVetotreenit oli muuten hyviä, ja niitä aion itsekin seurailla kesälläkin! 1 kovempi treeni viikkoon on jo tosi siisti juttu! :)
Syksyn ryhmäjako kuulostaa hyvältä muuten!
Mä olen fiilisliikkuja ja parhaiten mulle sopii just se, että saa itse päättää, että mitä, milloin ja miten lujaa. Pitää olla tositositosikiva ja mieluinen juttu, että jaksan ja haluan nähdä sen "lähtemisen vaivan" (varsinkin kun asuu täällä kaukana kaikesta ja kaikki ohjatut liikuntajutut ovat kaukana).
VastaaPoistaJep, aivan tosi samoja fiiliksiä. Mä oon kuitenkin koko nuoruuden ollut kiinni treeniajoissa ja ohjelmissa, joten nykyään vapaus itse valita on tärkeintä. Ja parasta on se, että on niin monia lajejakin, joita tykkää harrastaa - eli ei tässä ehtiskään kaikkiin treeneihin muutoinkaan ;)
PoistaMoikka. Mä käyn juoksukoulussa. Meillä on treenit kaks kertaa viikossa, toisella kertaa on aina intervallikerta (välillä tehdään tekniikkavetojakin) ja sit sunnuntaisin on pitkis. Meidän juoksukoulussa on huomattavasti leppoisampi meininki mitä toi kuulostaa ja harvassa on ne kerrat, jolloin ei ois huvittanu lähteä treeneihin. Ja jollei pääse, niin oikeen harmittaa. Meidän juoksukoulussa on vaan naisia ja porukassa on tosi hyvä henki ja aina on kiva mennä paikalle ja toisia kannustetaan. Toki intervallit tehään niin kovaa kuin jaksetaan, mut ei ne oo sellaisia rääkkitreenejä. Sunnuntain pitkikset on sit sellaisia akkalauman pulinalenkkejä :D Riippuu siis varmaan paljon persoonasta ja juoksukoulusta, tykkääkö vai ei. En oo lapsena oikeen harrastanu mitään urheilua ja nyt mulla on ekaa kertaa olemassa tämmöinen treeniporukka. :)
VastaaPoistaHmmm, kyllä vauhtisammakoissakin oikeesti oli aika lepposta, mutta toisaalta kyllä siellä ihan tosissaan painettiin. Ehkä tää on enemmän mun pään sisällä tää ajatus..?! Teidän juoksukoulu kuulostaa myös tosi kivalta! Pitkis porukalla kuulostaa huipulta. :) Ei sitä yleensä yksin jaksakaan tarpoa, hehehe... Ihanaa että on hyvä henki, ja ehkä naiset vetää yhteen hiileen?! :) Tosi ihanaa, että sulla on nyt oma juoksuporukka!! Kuulostaa just sun jutulta!! :)
PoistaJust tuo on munkin mielestä hankalaa ohjatuissa treeneissä, kun ei etukäteen useinkaan tiedä, kuinka rankka treeni tulee olemaan. Välillä jää harmittamaan, jos on valmistautunut kovaan treeniin ja sitten tehdäänkin kevyemmin. Tai sitten tietty toisin päin, että jalat ovat ihan hapoilla jo valmiiksi ja treeni onkin kovempi, mitä on ajatellut. Hankalaa. :D
VastaaPoistaJep, nimenomaan. Vaika arvioida koko viikon kuormitusta. Mulla helposti suunnistuskin nousee puolikovaksi treeniksi, joten joskus on vaikea mahduttaa se oikeasti kova treeni viikkoon, jos juoksukoulussakin on ollut vaan semikova. Näitä liikkujien haasteita tosiaan :D haha!
PoistaAsfaltilla, jos juoksen, niin kymppi menee tuntiin. Kun siirryn vähänkin maastoisemmalle polulle tai edes hiekkatielle, niin vauhti hidastuu huomattavasti. Ei siis mitään asiaa tuohon kuntöryhmään olisi ollut. Enkä nyt aloittelijakaan enää juostujen kilometrien perusteella ole. Jotenkin harmitti, kun en tälle kurssille ehtinyt ilmoittautua, mutta nyt ei harmita niin paljoa enää. En olisi pysynyt ryhmänne tahdissa.
VastaaPoistaNo voi, kyllä sun kannattaa kokeilla vaikka syksyllä sitä kuntoilijoiden ryhmää! Jos tosissaan on niin, että siellä ei enää oo ne kovimmat mukana. Sammakoiden valmentajat on kyllä kannustavia tyyppejä ja paljonhan tuo fiilis on siitä, miten itse kokee porukan ja treenit. Itselle jäi vain sellainen olo, että ei ehkä ollut ihan minun juttuni, mutta hyvin se voi olla sinun juttusi :)!
PoistaLuin mielenkiinnolla!:) Musta Friskiksen juoksuryhmässä juokseminen on sisältänyt näitä samoja elementtejä, tekniikkaa (ja sama homma, että ei osaa arvioida, voisiko parantaa, koska sitä ei tarkisteta), juoksuharjoituksia, erityisesti vetoja ja juuri ryhmän kanssa juoksemisen edut, eli sen, että tsemppaa enemmän.
VastaaPoistaNiin no siis eroa tietysti on siten, että F&S-juoksuryhmässä ei ole luentoja ja en tiedä, kuinka Vauhtisammakon kurssilla käsitellään tekniikkaa ja millaisia harjoitteita, voihan eroja kuitenkin olla. Mutta siis tosi kiva ja mielenkiintoista lukea tuosta hyvästä fiiliksestä ja kokemuksista. :)
Kuulostaa aika samalta tuo sinun juoksuryhmä kuin tämä koulu, missä mä olin. Se ryhmän tsemppi on ollut parasta antia ja ne jotkut tekniikkavinkitkin. Me lähinnä harjoittelimme niitä välillä joko suoraan tai joidenkin koordinaatioharjoitteiden avulla.
PoistaSammakoilla on yksi luento, eli muuten kaikki opetus tapahtuu treeneissä. :)
Tosi mielenkiintoista lukea sun ajatuksias juoksukoulusta :) Se on kai tosi yksilöllistä, millainen treenaaminen sopii kenellekin. Ite en oo ehkä samanlainen "fiilisliikkuja", koska oon harrastanut koko ikäni futista ja vähän kaivannutkin taas säännöllisiä treenejä, tavoitteita ja uuden oppimista. Mun kohdalla juoksukoulu siis toimi hyvin! Mutta siitä oon samaa mieltä, et kuntoilijoidenkin ryhmässä oli todella eritasoista porukkaa ja sen ois voinut kyllä jakaa vielä kahtia! Juoksukoululaisilla oli myös varmasti eri tavoitteita, jotka ois voinut ottaa ryhmäjaossa huomioon - esim. juoksuvauhdin nostaminen tai tekniikan hiominen.
VastaaPoistaTodellakin on yksilöllistä. Mä oon kans harrastanut palloilulajeja koko nuoruuteni, mutta koen nyt tahtovani itse hallita kokonaisuutta enemmän. Voi myös olla, että mulle juoksu ei oo niin selvä ykkösjuttu, vaan enemmänkin seikkailuliikunta, joten erillisiä kehityshaluja ei ole niinkään. Mutta kaiken kaikkiaan juoksukoulu oli hyvä kokemus ja siitä jäi paljon käteen! :)
PoistaTotta toi, että tavoitteiden mukaan voisi myös jakaa porukkaa pienempiin ryhmiin. :) Kiva että sä pidit juoksukoulusta! Aiotko syksyllä taas mukaan?
Saa nähdä, mut tuskin lähden enää mukaan. Jos motivaatio katoaa tai kaipaan jotain vaihtelua / uusia treenikavereita niin ehkä sitten! Olisi kiva kyllä sunkin kanssa käydä joskus lenkillä kun nyt tavattiin tuolla :) Yks juoksukoulun parhaista jutuista oli tavata uusia juoksun ystäviä!
PoistaJep, kyllähän tosta yhdestäkin koulusta saa jo kivasti eväitä omiin treeneihin. Mä tykkään juoksussa sen helppoudesta ja vapaudesta, joten siksi jatkuva kiinnittyminen tiettyihin päiviin ei sovi itselleni :)
PoistaJuuu, ehdottomasti yhteistreenit olis tosi kivat järkätä :)!