Varma kevään merkki!

...nimittäin suunnistuskauden avaus!! Sen vuoro oli tänään, ja joku oli niin innoissaan taas! Noin viiden kuukauden aikana en ole käynyt kuin kerran korttelirasteilla ja pari kertaa rogainingissa, joten suunnistusinto oli todellakin katossa, kun tänään päätimme Kimmon kanssa ajella Tuusulaan Keski-uusimaa-rastien avauskierrokselle. Edes reissuväsymys (matkapostausta on kyllä tulossa, malttakaa!) ei pitänyt meitä poissa, sen verran paljon meitä molempia kuumotti rasteile lähtö.

Ja olihan se sen arvoista! Otin heti B-radan, joka oli pituudeltaan 5,3 km. Suunnistusradat menevät niin, että A-rata on pisin ja vaikein, sitten on B, C ja D, joka käy hyvin aivan alkajille ja lapsille. Se on hyvin lyhyt ja tukeutuu ulkoiluteihin ja polkuihin. Tuusulassa rastit olivat Hyrylän vanhalla varuskunta-alueella ja heti pääsimme kunnolla metsään, joka oli todella kiva juttu. Mä päätin aloitella hissukseen suunnistuksen, koska halusin pitää narut omissa käsissäni. Mulla on välillä tapana, että vauhti nousee liian kovaksi omille kartanlukutaidoille, joten halusin näin tauon jälkeen edetä maltilla. Toki välillä taas tuntuu, että voisin luottaa itseeni enemmän ja mennä kovempaa, sillä epävarmuus on yksi suuri hidaste omassa suunnistuksessani. Mutta parasta lajissa onkin se, että mulla on todella paljon kehityttyvää.

Suunnistus alkoi tänään hyvin, mutta sitten kolmosrastille mentäessä jää petti altani ja toinen jalkani upposi polveen asti kuraiseen veteen. Onneksi oli melko lämmin ilma, niin tuo pulpsahdus ei haitannut. Jatkoin matkaa, joskin aika paljon oli risuja, joita sai varoa tulemasta naamalle tai reisille. Rastit löytyivät ihan kivasti, ja uusi kompassini toimi hyvin. Ostin Go Expo -messuilta uuden Suunnon kompassin, joka on peukalokompassi vakaalla neulalla. Nyt ei todellakaan pitäisi olla suunnistus välineistä kiinni... damn, enpä voi syyttää enää sitäkään huonosti menneestä suunnistuksesta. Muutoin mun tän päivän suunnistus meni kivasti, mutta lähes viimeisellä rastilla aloin pyöriä ympyrää ja tein niin tyhmän virheen. En osannut taaskaan katsoa korkeuskäyriä, ja siksi en hahmottanut kunnolla maastoa, ja aikaa tuhlaantui turhan paljon ylimääräiseen haahuiluun. Mutta eipä sillä niin väliä ole, eikä ajalla ylipäätään, varsinkaan näin kauden alussa. Jukolaan on vielä aikaa ;)

Nyt kannattaa muuten todellakin lähteä kokeilemaan lajia, jos se vähääkään kiinnostaa. Nyt on kausi aluillaan, monilla kuntorasteilla saa neuvoja ja apua ja monet seurat järjestävät kursseja. Mä voin myös hyvin lähteä seuraksi rasteille, jos kaipaat sitä! En kyllä takaa, että löydetään perille, mutta hauskuuden voin taata! Parasta suunnistus on kuitenkin yksin, sillä silloin on itse täysin vastuussa omista valinnoistaan, ja se jos mikä kehittää eniten. Ja myös palkitsee eniten. Kannattaa rohkeasti parin kokeilukerran jälkeen viimeistään lähteä yksin metsään, sillä siellä saa kyllä tarvittaessa apua muilta suunnistajilta, jos on eksyksissä. Kannattaa myös valita aloittelijana suunnistus jossain helpommassa paikassa, kuten pääkaupunkiseudulla vaikka Helsingin keskuspuistossa. On ihan eri suunnistaa siellä kuntoreittien seassa kuin ihan umpimetsässä. Ensi viikon maanantaina onkin tarjolla rasteja Pirkkolassa. Täältä näet Uudenmaan kuntosuunnistuskalenterin kokonaisuudessaan. Lisätietoja saa seurojen omilta sivuilta.

No, joko olet lähdössä kokeilemaan suunnistusta? Vai kyllästyttääkö jo mun hehkuttamiset? Mitä sinä odotat tai olet odottanut yhtä malttamattomana kuin minä suunnistuskauden alkua? :)

Muistathan lukea haastatteluni Jukolan sivuilta, jos et ole sitä vielä tehnyt ;)