Lenkkireitillä on väliä!

Mä koin viime viikolla ahaa elämyksen - voin juosta lähestulkoon kokonaan polkuja pisin töistä kotiin! Mikä onni! Mä olen muutenkin toivonut lisääväni työmatkaliikuntaa, sillä itselläni oleva 10km suuntaansa oleva työmatka on oiva matka kerryttää viikon liikuntasaldoa - ja mikä parasta, pienentää omaa ekologista jalanjälkeä siinä samalla. Mähän kuljen usein työmatkani autolla (ihan siksi, että julkinen liikenne kaupungin rajojen yli on oikeasti tosi kallista pääkapunkiseudulla!), joten kaikki pyörällä tai jaloin kuljetut matkat ovat plussaa! Mä muutenkin liikun paljon, joten tahtoisin olla vielä enemmän elämäntapaliikkuja, ja työmatkaliikunta todella on sitä! Olenkin jo aloittanut pyöräilykauden, ja pyöräillyt nyt noin kerran viikossa töihin ja takaisin. Usein yhdistän pyöräilyn salipäiviin, ja se kyllä on sopinut tosi hyvin mun kropalle. Polkeminen salilta kotiin verryttää lihaksia kivasti treenin päätteeksi.

Mutta takaisin siihen polkujuoksuun! Muistinpa nimittäin, että työpaikkani läheltä lähtee eräs pitkospuureitti, ja toisaalta taas lyhyen siirtymän jälkeen päästään metsäreiteille, jotka johtavat lähes katkeamatta kotiini asti! Pakkohan tätä reittiä oli kokeilla, varsinkin kun poluilla juokseminen on todella tullut jäädäkseen. Mikäs sen parempi paikka tuulettaa aivoja työpäivän jälkeen kuin metsälenkillä? No ei varmasti oikeastaan mikään! Pakkasin taas reppuuni työvaatteet ja se selässä lähdin juoksemaan kotia kohti. Mulla on työmatkoilla käytössä hieman juomareppuani isompi Salomonin reppu, jota ei kyllä ole juoksuun suunnattu, mutta kevyellä kuormalla eli vaatteilla ajaa asiansa. Jos jollain on kokemusta hyvästä n. 20 litraisesta juoksurepusta, niin otan ilomielin vastaan! Aluksi reitti tosiaan kulki meren rantaa pitkin pitkospuilla muutaman kilometrin. Pitkospuita pitkin on kiva juosta, kunhan ne eivät ole liukkaita. Näin monta sisiliskoa, lintuja ja nautin muutenkin menosta. Jos en olisi kuullut autojen ääniä, en olisi arvannut olevani aivan kehätien vieressä! Pitkospuupätkän jälkeen juoksin hetken hiekkatietä ja sitten olikin aika siirtyä reitin tylsimpään osuuteen, eli kaupunkikeskittymän läpi menemiseen. Onneksi siinäkin pystyi pääosin valitsemaan hiekkapäällysteisiä teitä, niin ei tullut ongelmia maastojuoksukenkien kanssa. Toisaalta, talvella ostamani La Sportivan Bushido-kengät ovat kyllä olleet superhyvät, eivätkä pienestä katupätkästä hetkahda.

Ihan ok nämäkin työmatkanäkymät...

Metsäosuus oli tuttua suunnistuksista ja loppuosa toki yleisesti polkujuoksulenkeistä sielläpäin. Mulla ei ollut mitään karttaa, vaan valitsin vain sopivalta tuntuvia polkuja, jotka veivät suht oikeaan suuntaan. Välillä näkymät oli niin hienot, että todella unohdin olevani työmatkatkalla. Näitä maisemia ja tuulenvireitä kun ei todellakaan näe tai tunne auton ratissa! Nautin todella juoksemisesta polkuja pisin, ja vaikka jaloissa painoikin aiemmat treenit, ei sillä ollut merkitystä. Liikunta toi mulle taas niin paljon iloa, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Mikä onni onkaan terveet jalat ja Suomen maisemat - metsää riittää yllinkyllin! Viimeisenä haasteena kipusin vielä "Jättärin", eli Helsingin korkeimman kukkulan, päälle ja sieltä hölkkäsin vielä lyhyen matkan kotiin! Olipa ihanaa, ajattelin! Onneksi valitsin tuon reitin asfalttiköpöttelyn sijaan. Kyllähän niillekin juoksuille on paikkansa ja aikansa, mutta tuolloin mun teki juuri mieli juosta metsässä. Reitille tuli matkaa pikkaisen enemmän kuin teitä pisin, eli 12,6 kilometriä, mutta polkujuoksuna se on aika kiva lenkin pituus!

Tuolta alhaalta tulin... ;)

Vaihtelu todellakin virkistää. Mulle on tosi paljon väliä, millaisella reitillä juoksen. Joskus on parasta valita se tuttu ja turvallinen lempilenkkireitti, mutta välillä on ihanaa juosta uusia tai muuten vaan vähemmän koluttuja reittejä. Oletko kokeillut juosta tutun reitin eri suuntaan kuin yleensä? Niimpä niin, sitenkin saat vaihtelua! Mulle polkujuoksu on ollut yksi pelastaja, sillä vaikka takoisi paljon samojakin reittejä, ei niihin ehdi kyllästyä, sillä metsässä on niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Ei mitenkään voi oppia jokaista kiveä ja juurakkoa, joten aina niitä saa ihmetellä ja hämmästellä. 

Tänään oli muuten jotenkin laiskotuspäivä, ja olisi ollut juoksukoulun ratatreenit. Mua ei yhtään houkuttanut lähteä tekemään kovaa ratatreeniä, sillä jotenkin en ollut yhtään siihen valmis. Päätinkin sitten lähteä Kimmon kanssa Pirttimäkeen juoksemaan ja esittelin hänelle Bodom Trailin reittiä. Me kun olemme molemmat menossa sinne juoksemaan. Ja se onkin jo kolmen viikon päästä!! Oli kyllä hyvä valinta mennä metsään, sillä oli taas niin upean rentoa ja lempeää juosta poluilla. Kyllä oman kehon ja mielen kuuntelu sitten on tärkeää! Ja en pistä vastaan tuollaista parisuhdeaikaa ollenkaan ;)

Tykkäättekö te vaihdella lenkkireittejä? Mikä saa teidät motivoitumaan lenkille? Millä perusteella valitsette juoksu- tai kävelyrettinne kullakin kerralla? 

Aurinkoista viikkoa kaikille! Kesä lähestyy, sillä tämä on viimeinen viikko kokonaan huhtikuuta!