Pitkien lenkkien riemua

Nyt kun kesän juoksukoitokset lähestyvät, on pitkien lenkkien merkitys entistä suurempi. Niiden avulla totutetaan kroppa yhä pidempiin suorituksiin, käyttämään rasvaa energialähteenä, ottamaan vastaan lisäenergiaa liikkeessä ja ennen kaikkea tuomaan henkistä kanttia ennen pitkiä tapahtumia. Mutta en laita pahitteeksi, sillä pitkät rauhalliset liikuntasuoritukset ovat ehdottomia lempitreenejäni. Omalta mukavuusalueelta poistuminen nopeiden ja raskaiden treenien ajaksi on itselleni kovin työlästä, mutta pitkille lenkeille lähden aina hymyssä suin mielellään. Ei siis ihme, että tykkään etenkin haastaa itseäni pitkillä suorituksilla!

Olen päättänyt, että suurimman osan pitkistä lenkeistä teen poluilla, sillä ensinnäkin tykkään treenata poluilla ja kesän päätapahtuma on polkujuoksutapahtuma Pallas-Hetta -vaellusreitillä. 55 kilometrin reittiä varten haluan tehdä yhä pidempikestoisia lenkkejä, jolloin maastossa juokseminen on oikeastaan ainoa, mikä tulee kysymykseen, koska se on jaloille ja keholle paljon armollisempi. Ei ainakaan minun kehoni kestä useamman tunnin kestoisia lenkkejä kovalla alustalla. Silti on välillä kivaa juosta asfaltilla, sillä tietynlainen juoksijan flow on saavutettavissa monotonisilla maantielenkeillä, jolloin askel rullaa kuin itsestään. Poluilla juostessa taas aika menee nopeammin, koska keskittyminen askeliin tulee olla sataprosenttista. Tykkään siis molemmista, mutta kyllä polkulenkit ovat ihan vieneet mennessään.

Viikko sitten juoksin pitkästä aikaan pidemmän maantielenkin, kun olin anoppilassa kylässä. Maalla juoksemisessa on se kiva puoli, että maasto on todella tasaista. Mäkiä ei juuri ole. Askel rullaa kevyesti eteenpäin, vaikka jalat olisivatkin hieman väsyneet. Keli oli hieman tuulinen, mutta lenkki oli silti oikein hyvä ja todella tasainen niin vauhdiltaan kuin tuntemukseltaankin. Hieman aloin pitkästyä 1,5 tunnin juoksun jälkeen ja päätin käydä läheisellä näkötornilla, jotta sain vähän kiipeillä polkuja pitkin kallion päälle. Kyllä tosiaan välillä tällainen maantielenkkikin menee, mutta minun mieli lepää eniten luonnon keskellä.

Eilen olikin sitten taas uuden pitkiksen vuoro. Tällä kertaa lähdimme ystäväni Tiinan kanssa autolla kohti Repoveden kansallispuistoa heti aamusta. Tiedossa oli lenkki, jota olin odottanut jo pitkään! Oltiin saatu sovittua Sadun kanssa sopiva päivä yhteiselle polkulenkille, jonka olin suunnitellut. Tarkoituksena oli juosta noin 26 kilometrin mittainen Kaakkurin kierros ympäri. Repoveden kansallispuisto oli sopivalla etäisyydellä Satua ja meitä pääkaupunkilaisia, vaikka kaikille tulikin runsas parisataa kilometriä ajoa, mutta mitä sitä ei tekisi yhteisen lenkin vuoksi! Olin kyllä jo pidempään halunnut Repovedelle, joten mikään nopea päähänpisto lenkin sijoittaminen sinne ei ollut. Ja hei, kannatti kyllä ajaa - Repovesi täytti luontonsa puolesta kaikki odotukset, jotka siihen oli laitettu! Luonto oli todella kaunis!

Meillä kävi säänkin puolesta todellinen tuuri, sillä aurinko paistoi, kun saavuimme Tervajärven parkkipaikalle. Lämpötila oli lähes kymmenessä asteessa ja tuulta ei ollut nimeksikään. Jälleennäkeminen Sadun kanssa oli siis todella aurinkoinen! Voi, kun tuota naista voisi vähän useammin nähdä, mutta välimatka on harmin vuoksi todella pitkä. Mutta enköhän minä kesällä Kuopioon lähde katsomaan niitä Puijon maastoja ;) Myös Tiina ja Satu tulivat hyvin juttuun (en tosin epäillyt sitä hetkeäkään), joten meillä oli oikein puhelias lenkki! Lähdimme Tervajärveltä juoksemaan Kaakkurin kierrosta myötäpäivään, ja ensimmäisenä vuorossa oli veden ylitys vetolossilla, upea Lapinsalmen riippusilta ja sen ympäristö. Kauneimmat nähtävyydet siis olivat reitin alkupuoliskolla, mutta kokonaisuudessaan Kaakkurin kierros oli todella vaikuttava. Luonto oli vaihtelevaa ja parasta oli se, että järvet olivat koko ajan läsnä. Minulle vesi on ehdottomasti lempielementti luonnossa.

Juoksimme leppoisaa tahtia, ja kävelimme isoimpia mäkiä ylös. Pidimme muutaman kunnon tauon ja pysähdyimme toki kuvaamaan ja ihastelemaan luontoa. Kaakkurin kierros oli hyvin merkitty ja muutaman kilometrin välein oli joko laavuja, nuotiopaikkoja tai muita taukopaikkoja, eli etappi etapilta saavuimme lähemmäs kierroksen päätepistettä. Lopulta Tervajärven parkkipaikka tuli todella nopeasti vastaan ja neljän tunnin lenkki tuli päätökseen. Aika meni kuin siivillä hyvässä seurassa ja upeassa maastossa!! Lenkin jälkeen ajoimme Valkealaan uimahalliin peseytymään ja sen jälkeen syömään. Sitten lähdimmekin omille teillemme, Satu kohti pohjoista ja me kohti etelää. Olipahan ihana lenkki ja koko päivä, niin terapeuttista. Ystäväni Tiina kertoi, että hän oli lukenut jostain, että suurin endorfiiniryöppy saavutetaan pitkäkestoisessa aerobisessa suorituksessa ulkoilmassa ystävän kanssa. Voin yhtyä tähän täysin!! Täällä ollaan yhtä hymyä, josta riittää hyvää oloa pitkälle ensi viikkoon!

Huikea näköalapaikka Lapinsalmen lähellä

Kiitos seurasta Satu ja Tiina <3!

Millaisista lenkeistä te pidätte? Oletteko käyneet Repovedellä juoksemassa tai patikoimassa? Onko teillä suositella vastaavia reittejä kohtuullisen matkan päässä Helsingistä? Miten teidän viikonloppu meni? :)