Uusia treenituulia

Aika tarkalleen neljä vuotta sitten isänpäivänä kävin iskän kanssa SATSilla spinningissä. Se oli mun ensimmäinen kerta spinnussa, ja vei kyllä mut ihan mukanaan. Päätin liittyä heti SATSille, jotta pääsen kokemaan ryhmäliikunnan huuman. Tuo päivä muutti mun elämän, sillä musta on tullut taas liikunnallinen ihminen, aivan kuten olin nuorenakin. Ensin kävin innoissani lukuisissa eri jumpissa ja välillä salilla, ja nykyisin juoksu ja muu kestävyysliikunta on vienyt sydämen, mutta on silti ihanaa, että mulla on niin hyvä tukikohta treenille kuin SATS. Tai nykyisin Sats Elixia.

Vaarojen maratonilta maaliin. Kiitos T & huoltojoukot kuvasta

Neljä vuotta on tullut kuntoiltua omalla fiiliksellä kehitykseen liikaan tuijottamatta ja ottamatta omasta tekemisestä turhaan paineita. Olen juossut kolme katumaratonia, muutamia puolimaratoneja ja joka vuosi yhden kympin tapahtuman. Viime kesänä innostuin suunnistuksesta, ja loppukesä ja syksy menikin uuden harrastuksen parissa. Tänä vuonna innostuin suuressa huudossa olevasta polkujuoksusta, ja mielestäni se olikin looginen jatkumo tälle kaikelle touhulle. Juoksin Vaarojen maratonin ja suoritin triathlonin perusmatkan samana kesänä. Kävimme ystäväni kanssa neljän tunnin rogaining-kisassa, ja haaveilemme ensi vuonna pidemmistä kisoista. Loppiaisena olisi tarkoitus kokeilla kahdeksan tunnin sarjaa, ja mahdollisesti sitten keväällä vielä pidempää. Voisi sanoa, että kaikki tekeminen on aika päämäärätöntä, mutta monipuolista haahuilua. Mutta haittaako se?

Ei se mielestäni haittaa, koska mä nautin kaikesta liikunnasta ihan täysin sydämin. Jokainen tapahtuma, johon olen ottanut osaa, on ollut suuri elämys. Myös, ja ehkä jopa varsinkin, se pitkäksi venynyt Snowflakes-seikkailu Nurmijärvellä. Mä en tahdo kauheasti rajata tekemisiäni, tai laskelmoida, mikä olisi paras tapa treenata jonkun tietyn suorituksen eteen. Mä tahdon tehdä vähän liikaa kaikkea! Ei ehkä ole fiksua treenata polkujuoksua ja triathlonia samana vuonna ja yrittää tulla paremmaksi suunnistajaksi, mutta ei mun tarvitsekaan olla fiksu. Mä olen kuitenkin miettinyt, miten saisin vielä enemmän irti tästä häröilystä eri lajien parissa, ja olen puntatoinut erilaisia treeniryhmiä, tai triathlon-seuraan liittymistä. Toisaalta en ole valmis sitoutumaan yhteen juttuun pitkäksi aikaa tai moneksi päiväksi viikossa, vaan nautin harrastamisessa vapaudesta.

Vantaa triathlonin lähtö kesäkuussa

Olenkin löytänyt talvikaudelle pari motivaatiota nostattavaa kurssia, joille aion osallistua. Ensi viikolla alkaa uintikurssi, tarkemmin vapaauintikurssi. Mä mietin jo viime keväänä uintikurssia, mutta ei osunut aikatualuihin sopivaa kurssia, joten päätin, että syksyllä menen kurssille. Mun kaavailemaa pitkän matkan vapaauintikurssia ei järjestettykään nyt syksyllä, joten valitsin tosen kurssin. Tämä viiden kerran kurssi alkaa ensi keskiviikkona, ja meitä on kurssilla vain 6 henkilöä. Uskoisin siis saavani todella hyvää opetusta vapaauinnin tekniikkaani. Mulla on jo pidemmän aikaa ollut fiilis, etten saa uintia eteenpäin omin avuin. Olen joskus ala-asteikäisenä ollut tekniikkakurssilla, ja ne opit ovat varmaan iskostuneet päähän, ja olen tässä uidessa saanut uinnista rentoa. Nykyään varmaan jaksaisin uida vaparia kuinka kauan vain, mutta vauhti on se, jota en saa kehittymään. Ja olisihan se mielekästä, että uintiin voisi saada lisää oppia, kun se on niin hyvä treenimuoto kuitenkin. Innolla odotan ensi viikon keskiviikkoa, kun kurssi starttaa! Pitää vaan ostaa uudet uikkarit sinne, heh!

Keväällekin keksin jotain kivaa, nimittäin juoksukoulun. Olen lukenut Elinan postauksia Vauhtisammakon treeneistä, ja kun lisäksi ystäväni on ollut mukana Turun juoksukoulussa ja kehunut teenejä, päätin, että nyt ilmottaudun mukaan! Helsingissä juoksukoululla on yhteistreenit vain kerran viikossa, tiistaisin, ja se sopii mulle kuin nenä päähän. En tahtoisikaan sitoutua esimerkiksi kolmeksi päiväksi viikossa ja maksaa siitä itseäni kipeäksi. Juoksussa parasta on sen tuoma vapaus, että voi harrastaa missä ja milloin vain, enkä tahdo sitoa sitä liikaa kiinni tiettyihin aikoihin. Vauhtisammakon juoksukoulu kestää keväällä kolme kuukautta, ja yhden treenikerran lisäksi saamme ohjeet kahteen omatoimiseen treeniin viikossa. Hinta on kohtuullinen 65 € koko ajalta, joten todella mielelläni ilmottauduin mukaan. Kannattaa kysyä, vieläkö olisi tilaa ryhmissä! Myös tutut bloggaajat Karkki ja Tanja ovat tulossa juoksukouluun, kivaa!

Mä odotan juoksukoululta uudenlaisia treenejä, itsensä ylittämistä porukassa ja juoksutekniikan kehittymistä. Mä meen usein mukavuusalueella harjoitellessa, ja juoksukoulussa on hyvät mahdollisuudet päästä sieltä ulos ryhmäpaineen vuoksi. Mä uskon, että juoksukoulun treenit tuovat lisää monipuolisuutta ja vaihtelevuutta mun viikkoihin, ja varmasti sitä kautta juoksunkin motivaatio nousee. Odotan jo innolla kevättäkin, kun varmasti tulen tekemään sellaisia treenejä, joita en oo ikinä ennen tehnyt!

Tällaisia uusia tuulia täällä suunnassa puhaltaa. Miltäs vaikuttaa mun touhut? Oletteko itse jossain kurssilla tai menossa johonkin vastaavaan? Koetko kursseista olevan iloa harjoitteluun?