Ja niin loppui yksi treenijakso hienoihin tunnelmiin!

11 yötä Vaarojen maratoniin. Mihin ihmeeseen se kolme kuukautta katosi, joka minulla vielä hetki sitten oli aikaa valmistautua? Pitäisikö mun nyt olla valmis? Kuinka valmis pitää ylipäätään olla, että Vaarojen maratonista voi selvitä kunnialla? Mitä jos tulen kipeäksi juuri ennen h-hetkeä?

Varsinkin tuota viimeistä kysymystä olen pyöritellyt päässäni, kun parina päivänä on nyt ollut vetämätön, jopa vähän kipeä, olo. Onneksi vaikuttaa siltä, että syysflunssa sittenkin jättää mut rauhaan, koska tänään olo on ollut jo melko normaali. Huh. Mä en todellakaan halua nyt mitään lenssua tähän, koska onhan, ihan totta, tätä Kolin reissua odotettu jo aika kauan! Tammikuusta asti vähintäänkin. Olisi kohtuutonta, ettei pääsisi starttaamaan. Varsinkin, kun treenit ovat mielestäni sujuneet hyvin, ja taidan olla maastomaratonin vaatimassa kunnossa - ainakin kovasti uskon niin. Lopullisestihan sen näkee vasta sitten ensi viikon lauantaina.

Lauantaina oli mun ja ystäväni Vaarojen maraton -projektin viimeinen pitkä lenkki. Oltiin päätetty, että lenkki ei saisi ylittää kolmea tuntia, mutta olisi kiva kuitenkin saada puolimaraton kasaan. Lähdettiin juoksemaan Kuusijärven parkkipaikalta aamuyhdeksän jälkeen. Ystävä oli suunnitellut reitin rogainingista saatuun karttaan, ja lisäksi aluksi käytiin juoksemassa Sipoonkorven luontopolku kertaalleen ympäri. Se osa reitistä oli tuttua, ja muuten tunnistettiin joitain kohtia matkalla, mutta kokonaisuutena tämä lenkki ei ollut tuttua. Osa reitistä oli latupohjaa ja suurin osa reitistä oli polkua. Sipoonkorvessa on hyvin vaihtelevaa maastoa, ja polutkin sen mukaan. Välillä on tosi helppokulkuista polkua ja välillä taas mennään oikein pieniä ja mukulaisia polkuja. Mutta se tuossa polkujuoksussa onkin kivointa. Koskaan ei tiedä, mitä tulee vastaan.

Ensimmäisen kerran vilkaisin kelloa 1,5 tunnin juoksun jälkeen - eli kylläpä tuo taas vei mukanaan. Aika meni kuin siivillä! Mulla oli litra mietoa urheilujuomaa juomarepussa, pieni vesipullo sekä rusinoita. Lisäksi otin yhden geelin vähän reilu puolessa välissä matkaa. Jaksoin noilla eväillä hyvin, mutta kyllä Kolilla täytyy vähän useammin ottaa jotain energiaa suuhun. En todellakaan halua, että siellä loppuu energiat kesken! Hyvä, kun on tilava reppu, johon mahtuu eväät ja juomat hyvin. Kaikenkaikkiaan juostiin vajaa 22 kilsaa, ja aikaa meni alle kolme tuntia. Ihan kivaa leppoista vauhtia siis, ja suurimmat mäet me käveltiin, jottei syke nouse tappiin. Näin aion toimia myös Kolilla - ainakin sinne Ryläykselle asti. Se, mitä sen jälkeen tapahtuu, on ihan kiinni jaloista ja päivän kunnosta. Todennäköisesti tulen viimeisen nousun nelinkontin ylös! Mutta haittaakse? ;)

Oon tosi tyytyväinen näihin meidän pitkiin maastolenkkeihin. Ne on luonut uskoa tekemiseen. Ennen kaikkea mä oon nauttinut ihan suunnattomasti näistä maastopitkiksistä. Ne on kivoja! Aion ehdottomasti jatkossakin juosta osan pitkistä lenkeistä maastossa. Toki ne on aikaavieviä, mutta sen arvoisia. Kuusijärveltä on ihana lähteä lenkille, kun siellä on sauna- ja uintimahdollisuus lenkin päätteeksi, joka taas hyödynnettiin. Ihan superia syyskuussa ottaa lenkkivaatteet pois ja hypätä järveen, ja siitä saunaan. Parasta, sanon minä! Vähän haikeallakin mielellä taas aloitan keventelyn, koska onhan tämä treenijakso ollut uskomattoman huippu. Toisaalta kroppa kyllä kertoi jo levon tarpeesta, ja siksi myös olo on varmasti ollut vetämätön. Mulla oli omalla mittapuulla aikamoinen kolmen viikon treenijakso!

Sunnuntaina vuorossa oli parasta mahdollista palauttelua pitkiksen jälkeen, kun suunnattiin pienellä "omalla" blogiporukalla Nuuksioon. Satu oli täällä käymässä, joten sovittiin edellisestä miitistä tuttujen bloggaajatyttöjen (mun ja Satun lisäksi mukana siis Karkki ja Tiina) kanssa ulkoilupäivä yhdessä. Kuljettiin pitkin Nuuksion polkuja ja syötiin eväitä ulkona. Oli kyllä ehdottomasti tämän vuoden viimeinen kesäinen päivä (ainakin nyt tuntuu siltä!).  Oli ihanaa ulkoilla ja jutella noiden mukavien naisten kanssa. Nuuksiosta suunnattiin vielä Matinkylän rannalle, jossa käytiin ihanassa kahvilassa herkuttelemassa vähän lisää. Mietittiin myös, että olis kiva pitää joku yhteinen blogimiitti myös meidän muille lukijoille. Saa nähdä, saadaanko niin isoa miittiä koskaan aikaiseksi... Tuo sunnuntai oli aivan ihana päivä, mutta illalla mulle nousi se huono olo... onneksi se ei tainnut olla mitään vakavaa.

Noista miiteistä tuli mieleen, että mun mielestä olisi huippukivaa pitää teille lukijoille yhteispolkulenkki. Kuinka moni olisi mukana, jos tehtäis joskus kevyt tunnin lenkki jossain kivoissa maisemissa? Tämä on tällainen ennakkotiedostelu... antakaas kuulua kommenttiboksissa, ketkä olisi mukana, jos pääkaupunkiseudulla kokeiltaisiin trailrunningia!

Mä olen ihan innoissani polkujuoksusta. Paikat tuntuu kestävän paremmin, kuin pelkässä katujuoksussa, jalat palautuvat pitkistä lenkeistä nopeasti, pystyy tekemään pidempiä lenkkejä kuin kaduilla, jalat saavat uutta ärsykettä epätasaisessa maastossa... ja niin edelleen. Polkujuoksu on vaan mahtavaa! Mutta arvatkaas, mitä tein tänään? Kuva vinkkinä...

Ihanaa sporttiviikkoa kaikille! Pysykää liikkeessä, niin ei tule kylmä!