Toisaalta maratonin juokseminen on aina yksi elämys, ainakin minulle. Sitä varten voi vähän jännittää mielessä liikkuvia asioita tai kevennellä liikuntaa pari viikkoa ennen koitosta. On hyvä levätä jalkoja ja varmistaa levolla myös mieli siihen, että se oikein himoitsee juoksemaan. Loukkaantumisille ei tosiaan mitään voi, mutta maraton-fiiliksen nostattamiseen voi itse vaikuttaa. Maratonin juokseminen on kovan työn palkinto, jolloin on aika näyttää itselle, että reilu 40 kilometriä taittuu kyllä, jos vain tahtoo tarpeeksi. Maratonilla on tarkoitus päästä hyvin treenanneena liikkeelle, jolloin koko matkasta todellakin voi nauttia. Todellinen huippufiilis tulee sitten maalissa!
Sateinen Rantamaraton -12
Muistan hyvin ensimmäisen maratonin, kun juoksin sen kolme vuotta sitten aurinkoisena syyspäivänä. Muistan ne isot mäet alkumatkasta. Muistan, kuinka kävelin isoimman mäen ylös säästääkseeni voimia. Muistan kuinka kaunis Espoon rantaraitti oli tuona päivänä ja muistan Alexander Stubbin kannustuksen reitin varrella. Muistan, kuinka isäni tarjosi mulle suklaata kolmenkympin kohdalla. Muistan tuskan viimeisillä kilometreillä, mutta ennen kaikkea muistan sen hienon tunteen, kun tulin maaliin ja näin kannustusjoukkoni melkein liikuttuneina. Toisena maraton-päivänäni satoi vettä kaatamalla. Muistan, kuinka paitani oli läpimärkä jo tunnin juoksun jälkeen. Muistan, kuinka isäni yritti saada mua autokyydillä kotiin, mutta mä huikkasin kyllä juoksevani maaliin. Muistan, kuinka kylmissäni olin maalissa, mutta ylpeä, etten luovuttanut. Tukholmassa kolmannella maratonilla muistan suuret kannustusjoukot , "heja heja" -huudot ja toisella puoliskolla alkaneen vesisateen. Muistan, kuinka hienoa oli kaartaa stadionille uuteen enkka-aikaan!
Keväällä 2013 minä ja ystäväni yhteisellä lenkillä
Oikeastaan mulle näillä maratoneilla tärkeintä onkin se matka, jonka kuljen treenatessani niitä kohti. Mulle tärkeää on se hyvinvoiva kokonaisuus, jonka ne saavat aikaan. Treenien vuoksi olen oikeastaan karsinut paljon niitä asioita elämästäni, joista en pidä tai jotka ottavat enemmän kuin antavat. On hyvä mennä nukkumaan ajoissa perjantaina, jotta voi lähteä aikaisin aamulla treenaamaan. On hyvä olla juomatta itseään humalaan, koska tahtoo treenata seuraavana päivänä. On ilo harrastaa jotain niin intohimoisesti, että siihen oikeasti tahtoo sitoutua ja treenata sen vaatimalla tavalla. On mukavaa syödä paljon hyvää ruokaa ja vähän herkutellakin, koska keho kaipaa paljon energiaa kulutettujen tilalle. On ihanaa löytää ympärille ne ihmiset, jotka välittävät minusta silti, vaikka käyn välillä lenkillä. Tällainen mä olen; nautin jokaikisestä matkasta, jonka saan kulkea kohti jotain liikuntasuoritusta. Jopa enemmän, kuin itse tapahtumasta.
Upea polkulenkki viikon tauon jälkeen, tänään, syksyllä 2014
Ensi vuonna en tiedä moneenko tapahtumaan ilmoittaudun etukäteen, todennäköisesti joihinkin. Joskus vaan olisi hyvä jatkaa sitä matkaa ilman tarkkaa määränpäätä ja antaa mielen ja kehon viedä, ja poiketa välillä satamissa, kun sopiva tilaisuus tulee. Suunnittelematta. Saa nähdä, millaisia virtoja ensi vuosi tuo tullessaan. Onneksi nyt olen tervehtynyt hyvin, ja pääsin tänään kevyelle maastolenkille Kimmon kanssa. Olen juonut paljon c-vitamiiniporetta ja auringonhattu-uutetta. Olen syönyt ravintorikasta ruokaa ja levännyt viikonloppuna kotikonnuilla, niin anopin kuin vanhempienikin ruokapatojen äärellä. Olen saunonut tunnelmallisella mökkisaunalla myrskyn pauhatessa ulkona ja olen maannut sohvalla. Olen nyt aikalailla voimissani. Toivo elää Vaarojen maratonista!
Onko jollain samanlaisia ajatuksia juoksutapahtumista? Tykkäättekö te suunnitella pitkälle tapahtumia tulevaisuuteen? Oletteko joutuneet jättämäät jonkun tärkeän kisan joskus väliin? Romahtiko maailma silloin tai uskoisitko sen romahtavan, jos startti jäisi väliin?
Heippa Hanna! :) Hyvä, että oot saanut flunssan talttumaan ja ihanan näköisiä maisemia teidän lenkillä tänään! Maratonille treenaaminen on tosiaan arvaamatonta, koskaan ei tiedä mitä se matka tuo eteen ja pääseekö sinne lähtöviivalle asti. Mulla jäi silloin 2012 maraton juoksematta loukkaantumisen takia, ja se oli kyllä kova pala, mutta jälkeenpäin todella hyvä opetus. Nykyään en pidä ollenkaan itsestäänselvyytenä, että kroppa pysyy kunnossa ja kisaan aina kun haluan. Joka kerta sitä osaa olla kiitollinen, kun terveenä pääsee johonkin juoksutapahtumaan osallistumaan :) Maailma ei siis enää romahtaisi, mutta tottakai se harmittaa, koska useimmiten on tehnyt kovan työn sinne viivalle pääsemiseksi. Mä oon alkanut tykkäämään näistä aika extempore-kisoista, tai viime hetken ilmoittautumisista. En usko, että lyön lukkoon monia ensi vuoden tapahtumia hyvissä ajoin, varmasti suunnittelen niitä jne. mutta ilmoittaudun vasta sitten kun ollaan lähempänä. Paljon tsemppiä vikaan viikkoon ennen Vaaroja! <3
VastaaPoistaNo heippa Karkki :) Nuo Kaarinan reitit on kyllä aika kivoja! Sä oot todella saanut kokea opetuksen kantapään kautta, kuinka kaikki ei aina menekään suunnitelmien mukaan. Osaa varmasti vielä entistä enemmän arvostaa jokaista starttia! :) Extempore-kisa vois olla aika kiva! Mä ilmottauduin ekalle maratonille vaan muutamaa viikkoa ennen ;) Toki olin siihen valmistautunut koko kesän!
PoistaMut hei kiitos, Vaarat kutsuu, jeea! :)
Mä ihan liikutuin tästä sun tekstistä, varsinkin noista kun kuvasit mitä muistat maratoneilta tai lenkeistä. Matka on tosiaan tärkeä. Miten monta kertaa mäkin olen itseni ylittänyt tällä matkalla ekalle maralle tai jo sille ekalle puolikkaalle. Multa on jäänyt väliin vaan se viime vuoden rantakymppi, mut en oo kyllä uskaltanut yleensä kovin aikasin ilmottautua mihinkään. Nytkin maralle vasta tällä viikolla. Hcr:lle ilmottauduin vuoden lopussa kun siinä nousee hinta niin älyttömäksi loppua kohden. Ens vuodesta en vielä tiedä. Varmaan hcr:n juoksen mutta muu jää nähtäväksi. Ihanaa viimeistä viikkoa ennen Vaaroja ja hyvä että flunssa hellitti!
VastaaPoistaNimenomaan, itsensä ylittämistä tapahtuu jo siinä matkalla, ja jos motivaationa olisi vain ja ainoastaan "juosta maraton", ei siitä matkasta tulisi mitään. Ja siten tuskin määränpäästäkään ;) Hih, mäkin ilmottauduin mun ekalle maralle tosi viime tippaan!
PoistaKiitos Tanja, nyt alkaa olla hyvä mieli lauantain suhteen ;)
Minä toisaalta tykkään suunnitella, mutta toisaalta vältän sitä. Sillä olen juuri se ihminen, joka romahtaa kovaa ja korkealta, jos kauan haaveiltu juoksu jääkin väliin (tai loppuu kesken...).
VastaaPoistaOnhan se kova paikka, jos jokin juoksu jää väliin tai kesken :/ Multa on jäänyt vain yksi puolikas väliin, tuli DNS, ja se jo tuntui isolta. Viime syksynä.
Poistaa.] Samaa mieltä, ei se itse maraton ole "se juttu" vaan valmistautuminen, joka parhaimmassa tapauksessa kestää puoli vuotta. Viikottaiset pitkät lenkit, vetotreenit jotka ovat aina yhtä tuskaisia mutta niiden jälkeen on niin hyvä olo koska voi vain ja ainoastaan nostaa hattua itselleen, kun niistä on taas selvitty hengissä :)
VastaaPoistab.] Itse myös luovun monesta maratonharrastuksen takia. Ei se oikeastaan haittaa mitään, että launtaisin on jo nukkumassa ennen kl:23. Sunnuntaista saa enemmän irti ja elämässä on jonkunnäköinen punainen lanka, rutiiini, kun valmistautuu tulevaan koitokseen :)
c.] Amsterdami jäi väliin viime vuonna loukkaantumisen takia. Onneks maratoneja on niin monta ja joka vuosi tulee uusia :)
Heidiii, missä sun blogi on? :O
PoistaTotta, maraton on pitkä projekti, ja se sitoutuminen niihin treeneihin on aina yhtä upeaa! Ja oon ihan samaa mieltä, elämästä saa enemmän irti, kun ei koomaile yömyöhään ja nuku puoleen päivään ;)
Harmi toi Amsterdamin väliin jääminen :/ mikä sulle silloin tuli?
Mulle vaan nousi mieleen ajatus, että ilman määränpäätä ei ole matkaakaan. Oma tilanne on, että matkaa ei voi tehdä, joten onko enää määränpäätäkään. Ja kun matkaakaan ei voi tehdä, niin siihen kyllä maailman pienesti romahtaa.
VastaaPoistaHyvin sanottu, Niobe. Ilman määränpäätä ei ole matkaa. Se on totta. toivon kovin, että säkin saat vielä hienon matkan ja määränpään joskus. Tsemppiä. <3
PoistaKyllä oot osuvasti koonnut ajatukset ylös, jotka voin kyllä todellakin allekirjoittaa!!!:)
VastaaPoistaUskon ihan täysin! :)
PoistaMulla tuli tästä kylmät väreet ja jotenkin niin hyvä fiilis. Ja juoksuhimo! Sitä on ollut jo tovin ilmassa, ihmeellistä :) Mutta siis aivan hirveän hienosti olet kuvannut noita matkasi tuntemuksia. Kypsää pohdintaa. Kyllä mä uskon, että itselläni ainakin hetkellisesti olisi mieli todella matalana, jos en pääsisi osallistumaan johonkin, mihin olen treenannut useita kuukausia. Onneksi lepo, yin ja voimajuomat auttoivat, ja voit jo paremmin <3
VastaaPoistaVoi Tiina <3 Ihanaa tuo sun juoksuhimo! Nyt pitää vaan maltilla mennä, että se säilyy ;) Mä lähen mielelläni lenkille joku kerta! Jotenkin aloin pohtia, miksi edes teen tätä maraton-juoksua (tms.), mutta sitten tajuaa sen matkan tärkeyden. Se tuo niin paljon mun elämään. Ja onhan se totta, että jos se huippu jää saavuttamatta, niin tottakai se harmittaisi. Onneksi nyt näyttää valoisalta lauantain suhteen! Ps. Yin on tosi hyvä, tykkäsin hirveesti (hyviä venytyksiä juurikin jaloille ja lonkan alueelle)! <3
PoistaKun tulin vuonna 2011 ekalta HCM:ltä maaliin, tajusin monen asian muuttuneen sen kesän aikana. Ne seuraavat päivät oli sellasta väsynyttä usvaa ja utua johon sekottui onnea ja hyvänolon tunnetta... se tunne, että on kunnossa. Se on iso onni. Sen jälkeen kaikki kolme kokonaista on olleet projekteja ja matkoja. Köpis jäi mieleen erityisesti, koska siinä jotenkin se matka konkretisoitui niin uskomattoman hienolla juoksulla. Köpiksen jälkeen on herännyt varovainen kysymys: mitä jos tämä ei ole matka, vaan elämäntapa? Tää kysymys juontaa just noihin ajatuksiin samoihin ajatuksiin elämäntapojen muutoksista jne. Näin mä haluan elää, tältä mä haluan, että musta tuntuu. Nää kisat ja tapahtumat on lisämauste keino kokea suuria tunteita ja voittaa ittensä, mutta myös keino palkita itsensä ja hakea sitä motivaatiota. Itsestään selvyys ne ei ole. Dns:n pitää harmittaa, se on yksi elämän pettymyksistä, yksi niistä hetkistä, kun asiat ei menneet niinkuin piti. Ei siihen kuulu sopeutua ja sitä kuuluu kunnioittaa. Hetken harmin jälkeen nostetaan pää pystyyn ja tehdään uudet suunnitelmat. Vaikka elämä on onnea ja ihanaa täynnä sekä juoksun ilo on päivittäistä, en aio ikinä hyväksyä DNS:ää kyynelittä. Kyyneleetkin on osa elämää. Ja tästä syystä yksi ihanimmista tunteista on herätä kisapäivänä juoksukunnossa :)!
VastaaPoistaHei T, hyviä pohdintoja! :)
PoistaUskon, että niin sulla, kuin ehkä mullakin, liikunta ja nää matkat ovat varmasti jatkossakin isossa osassa elämää. Just sitä elämäntapaa. Ehkä se, miten niitä matkoja haluaa toteuttaa, on sitten kiinni siitä, miten ison määränpään haluaa selvittää. Mutta onhan ne tapahtumat niitä huippuhetkiä kuitenkin, niitä palkintoja! Silloin ehkä vasta tajuaa, minkämoinen matka onkaan tullut taivallettua. Ei sitä välttämättä muuten tajuaisi. :)
Mäkin olen onnellinen näin, ja etenkin tänä vuonna olen löytänyt tästä harrastuksesta jotain uutta. Mulla on ollut todella rento ote liikuntaan, ja se on omalla kohdalla nostanut mieltä ja motivaatiota taas entisestään! Onhan tällainen liikunnallinen elämä hienoo =)
Jee, kohta itketään.. joko onnesta, että pääsee starttaamaan, tai sitten pettymyksestä, että tulee DFS. Mutta onhan se starttaaminen kuitenkin näiden jännitysten arvoista ;)
Kylmiä väreitä ja liikutuksen tunteita tuli mullakin, pystyin samaistumaan niin moneen ajatukseen.
VastaaPoistaKohta mennään, siellä ja täällä. Nautitaan näistä kilometreistä!
Kiva, että postaukseni sai aikaan tunneryöpyn :')
PoistaJa hei joo, nautitaan kummatkin! Nää on niitä, kuitenkin, vuoden parhaita kilsoja ;) Tsemppiä!
Hienoa pohdintaa ja tottahan se on, että ennen isoa kisaa tai tapahtumaa, on jo suurin osa tehty, eli se perustyö. Itse kisa sitten vain huipentaa kaiken pitkäjänteisen treenin ja monen tapauksessa elämäntavan.
VastaaPoistaMutta omalta kohdaltani voin sanoa, että on syönyt ja paljon se, että olen joutunut sairastelujeni takia perumaan niin monta kisaa. Laskeskelin tässä, että kymmeneen juoksutapahtumaan olen ilmoittautunut tai ne on ollut tarkoitus juosta, mutta vain puoleen niistä olen pystynyt osallistumaan.
Minä tykkään kyllä kilpailuista ja tapahtumista, mutta tällä hetkellä joudun tosi kovasti pohtimaan, että mihin pystyy/kannattaa osallistua (=edes ilmoittautua), kun tämä terveys on niin ailahtelevaista ja vastustuskyky todella heikko. Välillä tuntuu usko jo menevän ja ajattelen vain, että ehkäpä olen sitten nuoruudessani oman osani kisoista saanut. Mutta en halua sen olevan niin, heh. No, kyllä täältä noustaan vielä!
Hyvä, että olet saanut flunssan paranneltua, toivottavasti itse juoksupäivänä voit keskittyä täysillä vain juoksusta nauttimiseen ja ei tarvitse jännittää sitä kestääkö kroppa juoksua flunssan takia. Nautinnollisia juoksuhetkiä ja luontokokemuksia! :)
kiitos, tulihan tuosta melkoista pohdintaa, mutta niin se vain menee. Uskon, että sua on syönyt paljon nuo väliinjäämiset.. kun kuitenkin treenaa jotain tavoitetta kohden niin olishan se siistiä, että pääsisi sitten myös osallistumaan. Sulla peruuntumisprosentti on kyllä suuri. :(
PoistaHeh, sun pitää yrittää valita kisoja, jotka ei oo pahimpaan flussa-aikaan! :D Oletko ottanut kisojen alla lisävastustuskykyä esim. juurikin auringonkukkauutteesta? Itsellä se tuntui auttavan. Kyllä sä vielä pääset varmasti kisaamaan, se on selvä! Älä luovuta! :)
Pääsin keskittymään juoksuun ja Kolin upeisiin maisemiin! :) Kiitos tsempeistä!
Just näin! Eihän siinä elämässä ole järkeä, jos kärvistelee jotain h-hetkeä varten. Luulen, että sillon ei kestäisi pienintäkään pettymystä, kun "onhan joutunut kuukausia kärsimään, niin nyt pitäisi onnistua kyllä, jotta työ tuottaa sen palkinnon". Ei kuulosta hyvältä lähtökohdalta. Matkasta pitää nauttia, muuten se on järjetöntä eikä edes kestävää :) Silti tiedän ihmisiä, jotka eivät tunnu tykkäävän liikunnasta, mutta tekevät sitä silti väkisin erilaisista syistä. Itse en sellaista ymmärrä. Aikansa voi käyttää niin monella muullakin tavalla. Eikö nautinto ja onnellisuus ole niitä tärkeimpiä?
VastaaPoistaJoskus mäkin saatan vielä taittaa maratonin :) Mieluiten taittaisin sen luonnossa ja muilla poluilla kuin kovalla asfaltilla. Mitään kisaa en vielä varaa, kun kokemusta on kiva kerätä vielä lisää. Tää sun blogis on ihana inspiroija! Oon ilonen, että hieman mainostit sitä instagramissa, muuten en olisi tänne eksynyt. Suunnistus on herättänyt mussa älyttömän juoksuinnon! Tätä on auttanut myös hiilareiden syöminen. Tällä hetkellä tuntuu hullulta, että olen hiilareita vältellyt ("ne lihottaa".....). Missä mä olisin, jos oisin crossfitinkin aikaan syönyt kunnolla. Saattaisi jopa olla, että olisin edelleen crossfitissä.. Mutta mitäpä sitä menneitä muistelemaan, tykkään mun nykyisistä harrastuksista kauheesti :) Suunnistus on parasta ja tavoite on ehdottomasti päästä juoksemaan ensi vuonna joihinkin muihin maisemiin, kuten Lappiin päin :) Juoksen nykyään niin usein ja paljon, kuin on ollut fiilistä, ja sitä on löytynyt <3 Suunnistuksessakin on aivan ihana tunne, kun tietää missä olet kartalla, ja mihin päin pitää mennä ja sitten pyrähdetään juoksuun! Loikin kun pupu kaikenmaailman esteiden yli ja tosiaan, ihan on tavalliset lenkkarit vielä käytössä. Koitan niillä pärjäillä nyt tämän syksyn vaikka tiukkaa kyllä tekee. Päätin meinaan antaa innostukselleni aikaa, että ostan maastojuoksukengät (todnäk ilman nastoja) vasta ensi keväänä :) Olen tunnetusti tuuliviiri, joten en luota tämän pysyvyyteen ihan vielä ;D
Pääasioita ovat kuitenkin se, että tekee mitä rakastaa, rakastaa sitä mitä tekee ja on onnellinen :) Oon ehdottomasti fiilisliikkuja, ja nyt olen jälleen saanut huomata, kuinka suuren osan onnellisuudestani tekee hikoilu. Tän hetken lempparihikoilutapa on juokseminen tuolla luonnossa, joten sitten vaan juostaan. Ei siinä muu auta :)
Ihania pohdintoja sulla siis tässä! Oon aivan samanlainen, tai muistan samankaltaisia juttuja. Tosin, crossfittiä kun miettii, niin siinä oli sellainen ikävä puoli, että ei tykännyt "matkasta" vaan ainoastaan siitä loppufiilarista, eikä se tosiaan ollut kovin kestävä tyyli. Aika sujuu paljon joutuisammin ja mukavammin, kun matka miellyttää erityisesti :) Vielä kun olisi tuo rahastuspuoli kunnossa, niin saisi noita kaikkia tarpeellisia välineitä ;D Mutta nyt olen tehnyt listaa (itseasiassa myös joulupukille :D), jonka toivon ohjailevan kulutustani. Vitsit mutta nyt on päästävä kyllä ulo taas. Todennäköisesti lentävin askelin <3
Ensinnäkin. Kiitos superpitkästä ja kivasta kommentista, ja pahoittelut, että vastaamiseen meni aikaa. Mä en myöskään ymmärrä, että liikuntaa tehdään väkisin. Olen ihan varma, että jokaiselle löytyy hyvinvointia edistäviä liikuntamuotoja, joista pitää. Voi vaan viedä aikaa, että ne löytää :)
PoistaKiitos, kiva kuulla, että blogini inspiroi! Yritän välittää täällä positiivista sanomaa, ja että ei tosiaan tarvitse olla superliikkuja, jotta unelmista voi tulla totta. Pirkän hölkkä voisi olla kiva tapahtuma, jos ei ihan maratonille esim. uskalla heti :D Suunnistus on huippua! Kiva, että oot löytänyt myös ruokavalioon kohtuullisuutta. Itse pidän hiilareita tärkeinä. Jukolan viesti voisi olla sulle hyvä tavoite myöskin ;) Jos keväällä vielä suunnistusintoa löytyy, suosittelen ostamaan joko nastarit tai maastojuoksukengät :) Ne tekevät lajista turvallisempaa.
ihanaa, että oot tosiaan löytänyt luonnossa juoksemisen ilon! Se on parasta <3! Ehkä sillä oli tarkoituksensa, että aikanaan lopetit crossfitin.. löysit uusia kivoja lajeja ja onnen sitä kautta! :)