Mulla on kaikki nyt hyvin

Mulla on hyvä fiilis. Mulla on koti, joka on maailman paras paikka, ja jaan sen ihmisen kanssa, jonka kanssa voin olla täysin oma itseni. Mulla on kiva työpaikka, jossa ei ole stressaavaa, ja jonne on aamuisin mukava mennä. Saan tehdä kivoja työtehtäviä omaan tahtiini ilman asiakkailta tulevia paineita. Mä syön sopivasti, jotta jaksan päivän askareet ja liikkuakin kohtuullisen paljon vapaa-ajalla. Mulla on maailman paras tapa torkuttaa aamulla herätyskelloa puoli tuntia, jonka ajan olen käpertyneenä kainaloon, johon olen aina tervetullut. Mä harrastan liikuntaa, josta saan hyvää mieltä ja energiaa arkeen. Mulla on ihania kavereita, joista jokaisella on paikka mun elämässä ja sydämessä. Mä elän siis melkoisen tasapainoista elämää ja olen onnellinen.

Aina mulla ei ole kuitenkaan ollut näin rauhallinen ja varma olo. Vielä vuosi sitten mulla oli stressaava työ, varsinkin eräs projekti, joka sai usein mun yöunet vähille. Mä olin muutenkin pitkään kovin väsynyt, kun yöunet jäivät useasti alle seitsemän tunnin. Menin arjessa puolivaloilla, vaikka näennäisesti jaksoin paljon, treenatakin kunnolla. Mä otin usein viikonloppuisin kymmenen tunnin yöunia, koska piti kiriä arjen vaje kasaan. Syönyt mä olen aina hyvin, joten sen puolesta tilanne on varmasti ollut parempi, kuin mitä se olisi voinut olla. Mä kuitenkaan en ollut ihan täysin tyytyväinen mun elämääni, vaikka monet asiat olivatkin silloin jo hyvin. Mun sisällä ei vaan ollut tasapainoinen olo.

Ensimmäinen askel kohti parempaa elämää oli vanhan työpaikan irtisanominen ja vaihtaminen uuteen alkuvuonna. Projektityö ei selvästi sopinut mulle, varsinkaan kun siihen ei saanut kunnolla ohjausta. Koko viime kevään opettelin kohti parempaan elämään, mutta oikeastaan vasta nyt syksyllä tunnen itseni hyvin voimakkaaksi ja hyvävointiseksi. Suuri vaikutus on ollut yöunilla. Mä menen nykyisin varmaankin yli tunnin aiemmin nukkumaan, kuin joskus muinoin. Jonkun mielestä voi olla mummomaista mennä nukkumaan siinä kymmenen aikaan, mutta mulle se on sopiva aika, jos haluan nukkua ne kaheksan tunnin yöunet, joita kehoni kaipaa, ja herätä hyvissä ajoin töihin. Mulla on periaatteessa liukuva työaika, mutta mä tykkään olla ajoissa liikkeellä. Jää vapaata kivasti ilta-aikaankin. Mä oon pitkään jo halunnut mennä aikaisin nukkumaan, mutta lomalla tapahtui jokin ahaa-elämys ja sain rytmistä kiinni. Sen jälkeen olen ollut tyytyväinen unen laatuun ja pituuteen. Mulle tärkeintä on ne illan unitunnit. Niistä mä saan eniten energiaa!

Työviihtyvyys on tärkeä osa hyvinvointia.

Toinen asia, jonka olen saanut toimimaan, on viikonlopun rytmit. Ei se viikonloppu ole sen parempi, vaikka valvoisi kahteen ja nukkuisi kymmeneen tai yhteentoista. Mä menen nykyisin lähes poikkeuksetta viikonloppuisinkin nukkumaan siinä klo 22-24 aikaan viimeistään. Ja koska olen arkena nukkunut myös hyviä yöunia, ei tarvitse kiriä viikonloppuisin. Voin olla aivan hyvin pirteänä ylhäällä jo kahdeksan, yhdeksän aikaan. Tämä on selkeä parannus edelliseen, ja olen todella tyytyväinen siihen. Mitä sitä turhaan pilata viikonloppuna unirytmi, kun sitten sunnuntai-iltana voi olla todella vaikeaa palata takaisin arkeen kiinni. Baarimenot olen karsinut jo ajat sitten, koska niistä ei mulle joitain poikkeuksia lukuunottamatta ole mitään iloa. Mä viihdyn paremmin mun ystävien kanssa jossain muualla, kuin meluisassa yökerhossa. Joskus harvoin voi olla kiva käydä tanssimassa, mutta ehkä se kerta vuoteen riittää. Tai harvemminkin, heh. Mä voin hyvin käydä kotibileissä, mutta jatkot eivät yleensä ole mua varten. Mä tahdon silloin yleensä nukkumaan! Viime aikoina olemme ystäväni kanssa useasti käyneet viikonloppulenkillä aikaisin aamulla, ja se toimii nykyisin taas yllättävän hyvin. Tämä johtuu siitä, että rytmi on muutenkin kunnossa, ja voin oikeasti olla pirteänä yhdeksältä aamulla aloittamassa lenkkiä.

Kolmas asia, joka on parantanut mun hyvinvointia, on "ei kiitos". Mä olen tajunnut, ettei mun tarvitse osallistua aina jokaiseen peli-iltaan tai muihin menoihin. Ennen kävin usein arkena peli-illoissa, jotka venyivät puolenyön huonommalle puolelle. Nykyisin, jos pelattavana pelinä on jokin pitkäksi tunnettu peli, jätän useammin väliin. Tiedän, että silloin yöunille pääsy venyy kohtuuttomasti. Osallistun mieluummin peli-iltoihin, joissa pelaillaan nopeita pelejä, jolloin ilta ei veny yön puolelle. Viikonloppuisin voimme sitten pelata niitä monituntisia lautapelejä, jotka ovat ystäväporukkamme harrastus. Mun ystävät kuitenkin on ja pysyy, vaikka en ilmesty aina paikalle. Ja toki ehdotan ystävilleni tapaamisia ja tekemistä tasaisin väliajoin, koska haluan heitä nähdä. En vain halua stressata heidän näkemisestään, vaan haluan nähdä heitä silloin, kun olen itse hyvävointinen ja jaksavainen. Huomaan muutenkin, että nykyisin työelämässä ollessamme useat meistä haluavat rauhoittua arkena omiin menoihin ja rutiineihin. On ehkä luonnollisempaa, että nään jonkun kaverin arkena treenin parissa. Treeni kun kuuluu muutenkin monelle osana arjen touhuja.

Aamun työmatkapolkemisesta saa lisää energiaa.

Mä olen onnellinen, kun olen saanut oman elämän rullaamaan näin hyvin. Ei se ole itsestäänselvyys. Ei turhaan puhuta treenistä, levosta ja ravinnosta. Mun arjesta tekee hyvää juurikin nuo asiat, rutiinit. Kun lepään ja syön hyvin, jaksan treenata paremmin. Kun treenaan, jaksan tehdä parempaa ruokaa. Kaikki on lopulta kiinni hyvistä yöunista. Iltaisin on ihan turha kukkua hereillä liian kauan, jos voi mennä nukkumaan ajoissa. Ei ehkä kaikkien keho ja mieli kaipaa yhtä paljon unta, kuin minun, mutta jokainen varmasti tiedostaa, mikä on itselle parasta. Kun tiedostaa asian, täytyy vain löytää keinot toteuttaa se.

Miten sä olet tehnyt arjestasi parempaa? Mitä voisit vielä parantaa? Mikä on kantava voima sun elämässä? Nukutko tarpeeksi?