Polkujuoksua kartta kädessä

Polkujuoksu on nyt suuri hitti! Ainakin viikon päästä juostava Bodom Trail myytiin loppuun jo hyvissä ajoin ennen kisapäivää, ja Vaarojen maratonkin myy varmasti itsensä loppuun aiemmin kuin vuosi sitten, jolloin kesti viisi päivää, ennen kuin paikat olivat täynnä. Näin olen ainakin kuullut. Mistäköhän villitys johtuu? Itse en osaa siihen tarkemmin vastata, vaikka olenhan itsekin hurahtanut lajiin. Taustalla saattaa olla pieni suunnistusinnostus, joka kannustaa juoksemaan metsässäkin. Mutta on siinä muutakin... kyllä tuo luonnossa liikkuminen vain on niin leppoisaa ja terapeuttista. Ja kaunista. Luonto antaa ihan omat haasteensa juoksemiseen, mutta kyllä kauniit maisemat ja oma rauha ovat palkitsevia. Toki minä katujuoksustakin tykkään, molempi parempi, eikö?!

Mutta mihin lähteä harrastamaan polkujuoksua? Itse olen useasti juossut ihan yleisiä luontopolkuja pitkin joko Nuuksiossa tai viimeksi lapsuuden maisemissa. Näissä kuitenkin voi olla vaarana se, että reitillä on paljon ihmisiä tai että polut on liian helppoja. Nuuksiossa ainakin pidemmällä kierroksella osa reitistä on kuntopolkumaista alustaa, joka toki on myös kiva, mutta jos haluaa polkumaista haastetta, ei sitä paljon ole. Toki siellä on paljon todella upeita reittejäkin. Usein vain ajatus takkuaa, kun alkaa miettiä, missä sitä polkujuoksua vois harrastaa. Vakiopolutkin voi alkaa käydä tylsäksi pidemmän päälle.

Mä keksin polkuongelmaan hyvän ratkaisun - suunnistuskartat! Ja niitähän mulla on, vaikka usein heitänkin jälkitutkiskelun jälkeen kartan roskiin, olen säästänyt joitain karttoja. Ja nyt sunnuntaina sain Kimmonkin houkuteltua mukaan helteiselle lenkille tuttuun Pirttimäkeen. Siellä on tullut useammatkin suunnistukset jo vedettyä, joten uskalsin sinne lähteä. Ja sitä paitsi, Pirttimäessä menee kivoja polkuja, joita ei kuitenkaan ole liikaa, jotta niihin voisi sotkeutua. Tein esityön edellisenä iltana, ja suunnittelin karttaan reitin kivannäköisiä polkuja pitkin. En yhtään osannut arvioida, kuinka pitkästä reitistä oli kyse, joten tein pari variaatiota karttaan. Lopulta päädyimme juoksemaan noin yhdeksän kilsan lenkin, joskin siihen meni kyllä reippaasti aikaa, sillä tahdoimme pitää vauhdin kevyenä, ja lisäksi reitillä oli paljon kosteikkoa ja soita sekä isoja nousuja ja jyrkkiä laskuja. Kartan poluilla oli helppo pysyä, vaikka meillä ei ollut kompassia mukana. Polkujuoksu kartan avulla kehittää samalla myös vauhdissa tapahtuvaa kartanlukua suunnistusta silmällä pitäen. Vaikka vauhti ei päätä huimannut, oli tuon todella kiva ja tehokas lenkki silti. Polkujuoksussa on aivan oma tunnelmansa. Ja eipä muuten paljon muita ihmisiä näkynyt!

Mulla oli lenkillä testissä mun uudet Inov-maastojuoksulenkkarit, ja olipas ne muuten hyvät. Kengät olivat kevyet ja pito hyvä. Mulla on vain pienoinen ongelma maastossa liikkuessa polkujuoksussa tai suunnistuksessa; mun nilkat taittuvat helposti ulospäin. Tätä tapahtuu lähes joka kerta, ainakin pari kertaa. Ja molemmille nilkoille. Mun nilkat on todella löysät, koska ovat taittuneet ensimmäisiä kertoja jo tarhaikäisenä. Viime syksynä mulla meni pahemmin oikean jalan nilkka suunnistuksessa, ja käytinkin loppuvuoden sekä nyt alkuvuoden nilkkatukea suunnistaessa. Nyt olen kuitenkin halunnut siitä luopua, sillä tahdon vahvistaa nilkkaa entisestään. Näyttää vain siltä, että sitä ei ole tapahtumassa... pitäisiköhän mun taas ottaa nilkkatuki käyttöön?!

Polkujuoksu on ihanaa, juoksu on ihanaa ja suunnistus on ihanaa! Kesä on ihanaa! Harrastatteko te polkujuoksua? Jos, niin missä te teette sitä? Onko vakkarireitit vai vauhteletteko maastoja? Miten löydätte parhaimmat polkujuoksureitit? :)

Ps. Kuvat on kaikki meidän Pirttimäen lenkiltä!