"Haasta itsesi ja koe triathlon"

Vitsit, mikä viikonloppu on ollut! Ilma on ollut mitä parhain, ja tekemistä pihalla on riittänyt! Esimerkiksi eilen meillä oli taloyhtiömme talkoot pihalla, ja saimme kyllä upean talkoosään. Kolmisen tuntia hyvällä porukalla siistimme kukkapenkkejä, istutimme uutta nurmikkoa, levitimme multaa ja nypimme voikukkia. Kylläpäs tuli siisti piha! Muutettiin tosiaan vuoden lopussa tähän asuntoon ja taloon, joten oli kiva osallistua talkoihin ja tutustua vähän naapureihimme. Tarjolla oli myös makkaraa ja olutta, mutta mä pitäydyin vichyssä, sillä ohjelmassa oli illalla vielä sporttailua.

Eilen olikin ohjelmassa jo etukäteen vähän pelonsekaisia tunteita herättänyt kevään pisin pyöräily. Mulla on ikävästi jäänyt pyöräilytreenit vähän lyhyemmiksi, kun olen joutunut usein yhdistämään ajanpuutteen vuoksi ne johonkin muuhun treeniin, kuten suunnistukseen tai uintiin. Tänä viikonloppuna mun päätreenini oli pitempi pyöräily. Ja se siis tarkoitti mun mittapuulla 40km ylitystä, joka on triathlonin perusmatkan pyörämatka. Tutkailin karttaa, ja päätin lähteä polkemaan Kuusijärvelle, jossa kolmen viikon (!) päästä kisaillaan Vantaa triathlon. Mä en ollut koskaan käynyt Kuusijärvellä, joten oli kyllä kiva nähdä, millaisesta paikasta oli kyse. Katsoin Google mapsista, että meiltä pitäisi vähän yli 20km tulla polkemista Kuusijärvelle, joten hyvä matka tulisi ajettua, ja on kiva, kun on jokin kiintopiste, mihin polkea.

Lähdin polkemaan upeaan kevätiltaan, ja aluksi polkeminen rullasi todella hyvin, ja eka kymppi olikin taittunut selvästi yli 25km/h, joka on mulle ihan älyttömän kovaa vauhtia peruspolkemiseksi. Mitenkään väkisinpolkemiselta ei missään vaiheessa tuntunut, mutta kävi jossain kohtaa mielessä, että olisi kyllä mukavaa, jos olisi maantiepyörä. Ehkä silloin nämä pyörälenkitkin olisi mulle paljon mieluisampia?! Mä siksi ehkä pelkään näitä pyörälenkkejä, kun polkeminen tuntuu... no, ei raskaalta, mutta ei jotenkin omalta. Mä olen oppinut jotenkin polkemaan lukkopolkimilla hyödyntäen myös vetoliikettä, ja päässä jyskyttää usein spinning-saleista tutut sanat "Paina, vedä, nosta, työnnä".. hommia pitäisi tehdä joka suuntaan. Polkeminen on kyllä kevään aikana parantunut, mutta vielä on parannettavaa. Paketti hajoaa usein, jos asfaltti on huonoa tai tulee paljon mäkiä. Harmi, että triathlonilla pyöräily on isoimmassa roolissa. Mutta mä en luovuta, en missään nimessä! Mä poljen sen minkä pystyn, ja teen parhaani ja voitan itseni!

Tuli hyvä mieli, kun saavuin Kuusijärvelle ihailemaan hienoa miljöötä, paikkaa, jossa kolmen viikon päästä taistelen itseni läpi triathlonista. Kuusijärvellä tulee olemaan upeat puitteet. Järvi on melko pieni, joten uinninkaan ei pitäisi pelottaa. Uinnista puheen ollen mulla on viimeisellä viikolla kaksi kertaa avovesiuintikurssia. Osallistun kurssille rauhoittaakseni omaa mieltäni, ja uskon, että saan myös hyviä vinkkejä juurikin triathlonin uintiin. Jos totta puhutaan, mua ei jännitä ollenkaan niin paljon uintiosuus, kuin pyöräosuus.

Eilinen pyöräily oli kuitenkin kaikkineensa onnistunut. Pyöräilin yhteensä 53,6 kilometriä, joka on mulle pisin yhtämittaan poljettu kuntolenkki. Toki olen polkenut pitempään esimerkiksi viime vuonna Saaristonrengastien kierroksella, mutta silloin kyseessä oli retkipyöräilyä. Nyt sain vauhdin pidettyä noin 23km/h vauhdissa, johon olen ihan tyytyväinen. Uskon, että vähän on varaa parantaa. Jos pyöräilyyn kolmen viikon päästä menisi noin 1h40min, olisin todella tyytyväinen itseeni, vaikka varmasti olisin hitain tai ainakin yksi hitaimmista osallistujista. Mutta en mä sinne muita lähde voittamaan, vaan itseäni. Mun lähtötaso on tämä, ja se täytyy pitää mielessä. Eilen pyöräilylenkin jälkeen lonkkia vähän kiristi, joten tulee ehkä olemaan pienoinen haaste sitten lähteä juoksemaan kympin lenkkiä siihen päälle. Ensi viikolla aionkin tehdä suunnittelemani pyörä-juoksutreenin, jossa poljen 20 kilsaa ja juoksen vitosen päälle. Tarkoitus olisi pitää vauhtia yllä, joten siinä sitten näen, miten pyöräily vaikuttaa juoksuun.

Elämme jänniä aikoja, mutta sitä varten näihin tapahtumiin osallistutaan! Tänään jännitin ystäväni puolesta, kun hän jahtasi ennätystään Köpiksen maratonilla. Kaikki tuntui menevän hienosti, ja ystäväni pääsi maaliin huikeassa ajassa! Mä olen niin onnellinen hänen puolestaan! Muistakaa iloita myös toisten puolesta ja jakaa iloa ympärillä! Toisen onni ei ole mitenkään sulta itseltä pois, vaan päinvastoin, siitä saa hurjasti voimaa ja uskoa omiinkiin tekemisiin! On ihana fiilistellä yhdessä hienoja suorituksia, oli ne sitten omia tai toisen tekemiä. Jaettu ilo on aina tuplattu, tai triplattu ilo!

Näillä ajatuksilla kohti ensi viikkoa! Mun on tarkoitus tehdä kevään viimeinen kova viikko ennen touko-kesäkuun tapahtumarypästä. Mä olen innoissani, enkä vähiten siksi, että ensi viikolle on suunniteltu kahta tai kolmea suunnistuskertaa! Loistavaa!

Miten te nautitte viikonlopun hienoista ilmoista? Miten te aiotte voittaa itsenne seuraavaksi? Muistattehan jakaa onnea ja iloa ympärillänne? :)