Viikon parhaat - kaveritreenejä!

Vitsit, miten onnekas olen! Mulla on ympärillä liikunnallisia ihmisiä, joiden kanssa on mukava tehdä treenejä. On ihanaa, kun kavereiden lajikirjo on niin laaja, että voin saada kaverin mukaan niin lenkille kuin salillekin. Kavereiden kanssa saa helposti vaihdettua treenien tehoja, eikä tule aina esimerkiksi juostua sitä omaa lempireittiä sillä samalla perusnopeudella. Vaihtelevat juoksuvauhdit ja treenitehot ovatkin tärkeitä monipuolisuuden ja kehittymisen kannalta. Siksi oonkin iloinen, että mulla on monipuolista treeniseuraa. Tällä viikolla on tullut liikuttua kivasti, ja onnekseni mulla on ollut lukuisia treenitreffejä!

Tiistaina oli juoksukoulun toiset treenit! Oli kiva nähdä Karoliinan kanssa etukäteen Pasilassa, ja hölkätä yhdessä treenipaikalle. Tällä kertaa vuorossa oli tekniikkaharjoituksia. Keli oli tosi kylmä kovan tuulen vuoksi, joten mulla oli päällä reippaasti vaatetta, mutta silti meinasi tulla kylmä. Harjoiteltiin tällä kertaa pääasiassa jalkojen kulkemista omilla radoillaan sekä kerrattiin käsien liikettä. Käsillä on tärkeä työ juoksussa, sillä se rytmittää liikettä. Mulla onkin suuria puutteita käsien kanssa, mutta pikkuhiljaa on tarkoitus työstää käsien liikettä. Kun siirryimme varsinaiseen treeniosuuteen, oli kylmä, mutta nopeasti tulikin sitten todella lämmin! Teimme 6 lyhyttä, vajaa 50 sekunnin vetoa. Treeni oli hienosti toteutettu isolle porukalle niin, että kun ensimmäinen oli maalissa, hän nosti käden ylös ja hänen perässään jokainen teki samoin ja pysähtyi paikalleen. Tämän jälkeen hölkättiin takaisin lähtöpaikalle. Tällä tavoin varmistettiin yhtä pitkäkestoinen veto kaikille ja jokainen sai omantasoisensa harjoitteen. Ryhmässä on kiva tehdä intervalleja, kun saa aina itsestä pikkaisen enemmän irti kuin yksintehdessä. Loppuun teimme vielä noin 1,5 kilsan mittaisen reippaamman juoksun. Treeni oli oikein hyvä ja onnistunut!

Kuva Karoliina / Candy on the run

Torstaina mulla oli taas seuraa! Oltiin sovittu mun blogilenkillä tutuksi tulleiden Annan ja Kaisan kanssa yhteinen polkulenkki Espoon keskuspuiston läheisyyteen. Mulle alue oli ihan uutta, mutta Kaisa oli suunnitellut meille kivan reitin sinne. Menimme rauhallista tahtia otsalamppujen valossa jäisiä polkuja pitkin. Nastoille oli todellakin käyttöä!! Oli ihana huomata, että vaikka olimme koko ajan melko lähellä asutusta, oli luonto ja hiljaisuus silti läsnä ja tunnelma todella mahtava. Tässä taas korostui luonnossa liikkumisen upeus, polkujuoksu on ihanaa!!! Lähes 1,5 tuntia tuli hölkättyä ja parannettua maailmaa siinä samalla! Tämä oli mulle todella hyvä peruskuntoharjoitus. Kiitos tytöille seurasta ja Kaisalle kivasta reitistä. Tulen takuulla uudestaan sinne juokemaan ;)

Perjantaina olin salilla Tiinuskan kanssa. Tein vähän vähemmän jalkojen liikkeitä, sillä olin tehnyt niitä yksin salilla keskiviikkona, ja seuraavana päivänä oli tiedossa pitkä lenkki. Muuten teinkin nykyisen ohjelmamme mukaisen treenin, jonka Tiina on meille suunnitellut. Se on erinomaisen hyvä kokonaisuus voimatreeniä ja kuntopiirityyppistä hikitreeniä, joka on erityisen keskivartalopainotteinen. Hyvä niin, sillä vahva core on kaiken aa ja oo! Menimme vielä treenin jälkeen saunan lauteille höpöttelemään ja rentouttamaan lihaksia! Olipahan ihana startti viikonlopulle!

Eilen oli vuorossa viikon viimeinen treeni, odotettu pitkä maastolenkki. Lähdettiin ystäväni Tiinan kanssa Porvooseen asti ajelemaan, jotta päästiin testailemaan vähän uusia reittejä. Tarkoitus oli kiertää vaellusreittinä tunnettu Virvikin kierros. Huomasimme paikan päällä, että tuo reitti olikin osittain ollut latupohjaa, mutta nyt ladut olivat jo niin huonossa kunnossa, että uskalsimme niiden vieressä juosta. Yhtäkään hiihtäjää ei näkynyt, eikä siinä kyllä enää olisikaan voinut hiihtää. Pohja oli kuitenkin todella hankala, sillä se upotti jalkoja aika paljon. Juokseminen oli siis melkoisen raskasta. Lenkin peräkierrosta kohden latupohjaa ei enää ollut, mutta lunta oli silti reippaasti. Etenimme kuitenkin kivasti koko ajan, ja lenkin puolessa välissä pysähdyimme pienelle geelitauolle laavun kohdalle. Mietin, kuinka kaunis paikka tuo olisikaan kesällä! Nyt oli aika harmaa ilma, mutta ei se meitä haitannut. Takaisin saavuimme 20 kilsan taivalluksen jälkeen ja pulahdimme poreisiin Porvoon uimahallille. Peseytymisen jälkeen olikin kiva poiketa kotimatkalla Brunbergin tehtaanmyymälässä. Sen takiahan me tuonne Porvooseen asti lähdimme juoksemaan ;) Haha!

Muutoin tämä treeniviikko on pitänyt sisällään uintia ja balancea. Tänään lepopäivänä vetreytin lihaksia aamujoogalla, jonka tein Yoogaian tallenteen mukaan. Olipa ilo huomata, että flow-jooga on omille periaatteille sopivaa liikkuvaa joogaa, joka ei painotu staattisiin pitoihin, vaan jatkuvaan liikkeeseen. Tykkäsin kovasti, vaikka eihän jooga ole yhtä kivaa kuin suosikkini bodybalance, jossa liikkeen lähtökohtana on musiikin rytmitys. Joogassa tuunelma täytyy luoda oman kehon ja mielikuvien kautta.

Miksi kerroin näistä treeneistä teille?! No siksi, että haluan jakaa eteenpäin sitä hyvää oloa, jonka nämä kaikki yhteistreenit minulle ovat tuottaneet! Kavereiden kanssa on tosi ihana treenata! Liikunta antaa jaksamista ja iloa mun arkeeni, toivottavasti myös teillekin!!

Miten olette viime aikoina treenanneet? Kerro yksi kiva treeni viime ajalta mulle, ja jaa hyvän olon tunnetta eteenpäin siten! Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Onko somen voima ainoastaan positiivinen?

Sosiaalinen media on pullollaan treeniaiheisia tilejä, kanavia ja ryhmiä. Jos vain vähänkin kärsit treenimotivaation puutteesta, voit suunnata vaikkapa Instagramiin katsomaan motivaatiokuvia tai lukemaan blogeista tai Facebookista ihmisten päivityksiä omista treeneistään. Tai voit kurkata Heiaheiasta paljonko se naapurin Pirkko on taas treenannut. Hitsit, jos hänkin ehtii ja jaksaa, niin pakkohan minunkin on! Vai onko? Entäs jos minulla onkin lepoviikko, enkä millään malta pysyä aisoissa, kun ympärilläni vilisee muiden treenifiilistelyjä?! Tai jos otankin liikaa ylimääräistä stressiä liikkumisistani, kun huomaan muidenkin ehtivän ja jaksavan..?

Lähde

Sosiaalisessa mediassa eli somessa on kyllä omat hyvät puolensa. Saa vapaasti fiilistellä aiheesta kuin aiheesta niiden vannoutuneiden fanien kanssa. Esimerkiksi liikuntapuolella fiilistelykanavat ovat tarpeen – kaikki lähipiirissä kun eivät koe samanlaista euforiaa vaikkapa siitä juoksulenkistä ja siksi voivat olla lopen kyllästyneitä toisten jatkuvaan hehkutukseen! Itsekin välillä sorrun innoissani päivittämään jotain Facebookin puolelle, vaikka yritänkin pitää sen kananvan neutraalina kavereilleni ja tutuilleni. Jos jotain haluan kirjoittaa heille liikunnasta, yritän jakaa sitä positiivista energiaa, jonka minä liikunnasta saan. En jaa lukuja, en nostettuja painoja tai juostuja kilsoja, vaan pyrin vain välittämään liikunnan ilosanomaa! Onneksi minulla on blogi ja Instagram-tili, jotka ovat sitten ihan eri tavalla kanavana näihin liikuntainnostusten jakoon. Näissä palveluissa mua voivat seurata he, joita asia oikeasti kiinnostaa ja jotka kokevat saavansa positiivista energiaa mun päivityksistäni. On aivan ihanaa olla sosiaalisissa ympyröissä ja puhua aiheesta samanhenkisten ihmisten kanssa. Tämä on oikeasti bloggaamisen ja somettamisen parasta antia.

Vuoden vaihteen tienoilla mulla alkoi tulla some korvista ulos! Itsellä oli määränpäät asetettu ja motivaatio kohdillaan, joten tuntui, etten tarvinnut muiden hehkutuksia. En osaa selittää tätä tarkemmin, mutta pääasiassa se kohdistui Instagramin motivaatiokuvia kohtaan. Blogeja tykkäsin lukea edelleen. Ehkä viimeinen niitti oli se, kun olin liittynyt alkusyksyllä Facebookissa Kestävyyttä pintakaasulla -ryhmään, jossa tuhannet kanssatreenaajat jakavat omia mietteitään treeneistä. Musta alkoi tuntua, että mun koko Facebook-seinä alkoi täyttyä tuntemattomien ihmisten liikuntahihkumisista. Ja tiedättekö, se alkoi ärsyttää! Mulle tuli jotenkin ajatus, että "hitsit, täytyykö teidän joka päivä puida asioita läpi toisten ihmisten kanssa"! Mulla oli silloin vaihe, että nautin suunnattomasti treeneistä, mutta en kokenut tarpeelliseksi hehkuttaa asiasta muille. Sain jo niin paljon hyvää mieltä itselleni pelkästään omista treeneistäni.

Lähde

Lähde

Lähde

Omina kevyinä viikkoina voi olla vaikeaa huilata muiden liikuntahehkutusten keskellä. Itseäni alkoi hermostuttaa somessa muiden puhe marrasputkesta. Oletteko kuulleet? Tarkoituksena oli juosta marraskuussa viikon jokaisena päivänä vähintään 25 minuuttia kerralla. Vain siten pysyi putkessa mukana. Yritä siinä sitten itse olla järkevä, kun muut käyvät lenkeillä joka päivä, parhaimmillaan useamman kerran päivässä. Minä yritin takoa omaan kallooni, kuinka fiksua minun on olla ilman stressiä putkesta ja lepuuttaa jalkojani tasaisin väliajoin, välttäen ylirasitusta. Minä pystyinkin hyvin pysyttelemään poissa tuosta paheesta – ja ei, en väitä että tuollaiset putket tekevät pahaa kaikille. Välillä on hyvä haastaa itseään, mutta helposti liian aloittelijat lähtevät mukaan tuntematta omaa kroppaansa tarpeeksi, uskaltamatta lopettaa kesken sosiaalisen paineen alla.

Mä näen, että sosiaalinen media voi luoda myös harhakuvia. Ihmiset voivat oikeasti kirjoittaa sinne mitä vain, eikä kaikki osaa suodattaa sieltä niitä totuuksia. Ihmiset haluavat yleensä pitää omat some-kanavansa positiivisena ja jakavat sinne hyvää mieltä tuovia asioita. Kannattaa kuitenkin seuraajana olla vähän kriittinen siitä, mitä näkee ja lukee. Kannattaa ajatella, että ne päivitykset ovat vain murto-osa kyseisen ihmisen kokonaisuutta. Ja tärkeintä on mielestäni muistaa reaaliteetit: älä vertaile itseäsi muihin! Muut voivat kokeilla, miltä tuntuu juosta 100km viikossa (tämä tuntuu olevan tämän hetken villitys), mutta sun ei tarvitse! Jos normaalisti juokset alle 50km viikossa, voi olla liian raskasta jaloille hypätä moiseen hullutukseen mukaan edes viikoksi! Nosta ennemmin juoksumääriä maltillisesti.

Lähde

Mulla on nykyään piilotettu Kestävyyttä pintakaasulla -ryhmän päivitykset Facebook-feediltä. Mä menen katsomaan niitä tarinoita sitten, kun mieli on oikeasti valmis siihen – valmis ottamaan vastaan iloja ja suruja ja jakamaan omiakin tarinoita. Vain pienellä kontrollilla huomaan, että some ei enää olekaan mun vastustaja, vaan joukkuekaveri! Mä voin ohittaa ne ärsyttävät motivaatiokuvat, tykätä tasan niistä postauksista tai kuvista joista haluan ja lukea niitä viestejä vain silloin, kun mä itse olen varma itsestäni ja omista tavoistani toimia. Silloin mua ei ala ärsyttämään siellä mikään, vaan näen sen hienon tsempin, joka liikuntahullujen keskuudessa vallitsee! Oikeasti jokainen on voittaja, itsensä voittaja omalla tapaa! Jokaisella on omat lähtökohdat, tavoitteet ja oma muu elämä liikunnan ympärillä. Jokainen saa oman osansa muiden kannustuksesta - se on oikeasti aika hienoa :)

Oletteko te kokeneet samoja tuntemuksia, vai olenko ihan yksin näiden fiilisten keskellä? Mitkä ovat sun lemppari some-kanavat ja minkälaisia tilejä ja ryhmiä seuraat?

Pala aurinkoenergiaa!

Kevät on täällä, oletteko huomanneet? Tänään oli tiedossa pitkä juhlapäivä, mutta ehdin hyvin aamulla lenkille ennen päivän muita menoja. Onneksi olin laittanut kellon herättämään, sillä olisi jäänyt suuri annos aurinkoenergiaa saamatta, jos en olisikaan ehtinyt lenkille! Nyt olin todellakin paljon jaksavaisempi ja iloisempi, kun pääsin nauttimaan raikkaasta ja aurinkoisesta ulkoilmasta. Koska lähdin liikkeelle jo aamulla, oli pakkasta vielä reilusti. Aurinko kuitenkin tuntui jo lämmittävän kunnolla, joten juoksuflow oli taattu! Voisiko näissä maisemissa muuta ollakaan?!

Olin siis viikonlopun vietossa kotikonnuilla ja nämä lenkkimaisemat ovat anoppilasta. Olipahan onnellinen fiilis lenkkeillä aivan hiljaisena pakkasaamuna vain omat ajatukset seurana! En tarvinnut tosiaan musiikkia, en seuraa enkä mitään muutakaan, vaan tossu kulki todella kevyesti tänään - syytän siitä aurinkoa ja upeaa Suomen kevättalvea! Näinä päivinä ja lenkkeinä jaksan olla onnellinen, että olen hurahtanut lajeihin, joita voi harrastaa ulkona. En pysty näkemään yhtä piristävää vaikutusta sisätilaliikunnassa kuin mitä vaikkapa lenkki ulkoilmassa antaa. Toki sisäliikunnalla on oma paikkansa ja aikansa, mutta tällaisina päivinä, kun tietää istuvansa monta tuntia sisällä ja sen jälkeen pari tuntia autossa, en voisi kuvitellakaan mitään muuta aamuaktiviteettia. #Iloverunning ja silleen, vaaleanpunaiset lasit päässä... mutta katsokaa nyt, kuinka onnelliseksi tänään tulin pelkästä lenkistä?!

Mistä sinä tulit tänään onnelliseksi? Nautitko aurinkoenergiaa vai saitko energisyyttä jostain muusta? 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Ajatuksia kevään treeneistä ja tapahtumista

Heippa hei! Onpas viikko mennyt nopeasti, kun olen taas treenannut kunnolla lepoviikon jälkeen, ja tänään matkustin Turun suunnille viettämään viikonloppua. Olen huomannut, että päivät ovat pidentyneet ja kun tämä viikkokin on ollut melko aurinkoinen, on olokin paljon energisempi. Tammikuu oli kyllä todella pimeää aikaa, mutta nyt selvästi mennään kevättä kohti - ja mikäs sen ihanampaa!

Helmikuu on jo täydessä käynnissä ja kevään ja kesän liikuntapahtumat lähestyvät. Itse en halua ajatella tapahtumien tuovan paineita itselleni tai muokkaavan treenejäni johonkin suuntaan, vaan ennemminkin ajattelen, että treeni-intoni antaa mulle syyn osallistua tapahtumiin. Pidän niitä kuntoilijoiden juhlapäivinä. Silloin saa kokea suurta innostusta samanhenkisten ihmisten kanssa ja myös sitä kuuluisaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Itsellä on tänä vuonna "kisakalenterissa" jo viisi eri tapahtumaa, jotka edustavat tavallaan neljää eri lajia. Monipuolisuus treeneissä näkyy myös tapahtumaosallistumisissa.

Tapahtumat, joihin minulla on ilmoittautuminen sisällä, ovat

• Salpaus-rogaining 12h-sarjassa 2.5
• Bodom Trail 14.5
• Vantaa triathlon perusmatka 6.6
• Jukolassa Venlojen viesti 13.6
• Nuts Pallas 55km (päätavoitteeni) 25.7

Paljon samoja tapahtumia kuin viime vuonnakin - mitä sitä hyvää vaihtamaan. Hetta-Pallas -juoksu on uusi tuttavuus, kuten myös Salpaus-rogaining, johon menen ystäväni Tiinan kanssa. Me hurahdimme heti viime vuonna syysrogassa lajiin ja totaalinen läpimurto tuli loppiaisena. Nyt haluamme kokeilla lajia vielä pidemmässä sarjassa. Uskon, että saamme hyvän pitkäkestoisen treenin tehtyä Nuts Pallasta silmällä pitäen. Rogaining on pitkäkestoinen, mutta hauska koettelemus. Kaikki on kiinni itsestään, kuinka paljon haluaa edetä ja kerätä rasteja.

Keskiviikkona juoksin töistä kotiin nähdäkseni punaisen taivaan. Tästä se vain muuttui punaisemmaksi, mutta akku loppui ja niin jäi kuvatkin vain muistoiksi päähän. <3

Yllätyksiä tuskin tuli? Yksi harmittava päätös minun piti tehdä koskien triathlonin puolimatkaa Joroisilla. Päätin myydä osallistumisoikeuden pois, sillä se olisi ollut huonoon aikaan minulle. Mietin, että olisin korvannut tuon menetyksen osallistumalla uuteen triathloniin Turussa, mutta oikeastaan enää en olekaan varma. Triathlonin puolimatka on jo todella pitkä ja vaativa koettelemus, jossa ennen kaikkea pyöräily näyttelee suurta osaa. Pyöräily on minulle suurin haaste, ja 90 kilometrin pyöräilysuoritus kahden lajin välissä tuntuu kyllä suurelta palalta. Pyöräily ei ole lempilajini, vaikka toki välillä olen hyviä pyöräilylenkkejäkin tehnyt, ja viime vuoden Vantaan triathlonilla pyöräilyosuus vei kyllä sydämeni - niin hauskaa mulla oli. Silti mä koen, että puolimatkalla pyöräily on tosi vaativa suoritus, johon tarvitaan kunnon kevyttä ja nopeaa pyörää, kuten maantiepyörää. Mulla ei ole innostusta laittaa resursseja tällä hetkellä uuteen pyörään ja alkaa tehdä sillä tosissaan pitkiä lenkkejä. Mä koen, että triathlon on tältä osin välineurheilua, josta en sinällään pidä. Sääli, sillä uinti ja juoksu ovat lähes ainoita lajeja, joissa välineet eivät ole pääosassa. En halua siis panostaa ainakaan tänä vuonna pyöräilyyn tarpeeksi, joten siksi luulen, että minulle riittää Vantaan perusmatkan tapahtuma. Sitä odotan innoissani, sillä sen verran kivasta tapahtumasta oli viime vuonnakin kyse!

Mulla on tällä hetkellä jonkin asteinen kuntosali-innostuskin. Tiina on keksinyt meille hyvän salitreenin, jossa yhdistyy voima ja kuntopiirimäinen harjoittelu. Erityisesti olen tällä hetkellä innoissani penkkipunnerruksesta, jossa haluan kehittyä. Jännää sinällään, kun rintalihaksilla ei ihan hirveästi juoksussa tai kestävyyslajeissa ole hyötyä, paitsi toki uinnissa. Muita suosikkiliikkeitä on pystypunnerrukset sellaisenaan ja rinnallevedolla tai thrusterit, etukyykky, maastaveto sekä selkälihaksien treenaaminen esimerkiksi ylätaljassa. Myös keskivartalon vahvistaminen on isosti mielessä, sillä keskivartalo on niin tärkeässä osassa niin jokapäiväisessä tekemisessä kuin myös harrastamissani lajeissa. Ja hei, kyllä se leukakin joskus menee... kai haaveilu on sallittua?! ;) Mä olen suureksi osaksi tänä vuonna käynyt 2 kertaa viikossa salilla, johon olen oikein tyytyväinen. Tähän on johtanut se innostus - väkisin en ole salille lähtenyt!

Tanja ja minä Vauhtisammakon treenien jälkeen!

Tällä viikolla alkoi myös Vauhtisammakon juoksukoulu, johon päätin osallistua nyt kevääksi. Ensimmäisiä treenejä odotin innoissani ja vähän jännittyneesti, miten ohjaajat saavat ison porukan pidettyä kasassa ja ohjattuna, mutta oikeastaan treenit olivat kivat ja hyvin organisoidut. Teimme lämmittelyn jälkeen käsiliikkeen opettelua, mäkivetoja ja kovan mäkitreenin, jossa juoksimme kahta isoa mäkeä 20 minuuttia yhtäsoittoa ylös-alas! Treeni oli mulle ainakin sopivan kova, vaikka vähän liukkaus rajoitti varsinkin alamäkijuoksua. Mulla kun oli vain DS Trainerit jaloissa. Innolla jään odottamaan jatkoa ja uusia treenejä. Juoksukouluun kuuluvia omatoimitreenejä en varmaan tule hirveän tarkasti seuraamaan, sillä oma lajikirjo sekä kesän suuri juoksutavoite mielessä pyrin kehittämään ennen kaikkea kestävyyttä ja monipuolisuutta nopeuden sijaan. Ja toki riittävästä levosta on pidettävä kiinni, vaikka innostusta olisi enemmänkin!

Näillä ajatuksilla on kiva mennä kohti viikonloppua. Oikein sporttista viikonloppua kaikille! Oletteko te yhtä innoissanne treenailuista tällä hetkellä? Odotteletko jo kevään tapahtumia? Mitä erityisesti? Mikä on tämän hetken suuri liikuntainnostus?

Retkeilystä mielen voimaa

ihanaa sunnuntaita, lukijat! Taas yksi viikko on pulkassa. Mulla tämä kulunut viikko oli liikunnallisesti kevyt viikko ja täytyy sanoa, että se tuli kyllä tarpeeseen. Varsinaista näin kevyttä viikkoa en muista hetkeen pitäneeni ja nyt keväällä treenaten tavoitteet mielessäni aion taas pitää kiinni ajoittaisesta treenin hölläämisestä. Kunto kasvaa levossa on kuultu sanottavan. Mielestäni on tärkeää antaa keholle aikaa kerätä voimia raskaiden treenien välissä. Itse en ainakaan jaksa tehdä hyviä treenijaksoja ilman selkeitä lepopäiviä tai keventelyviikkoja. Mun kehoni ei ole kone, joka painaa täyttä höyryä eteenpäin, vaan pikemminkin se on kuin patterit, jotka pitää välillä ladata täyteen.

Mulla on nyt hyvä ja rentoutunut olo. Tämän päivän aikatauluttomuus ja ulkoilu sinetöivät viikkoni. Joskus on tärkeää herätä aamulla ilman ajatusta, että pitäisi olla jossain jonain tiettyyn aikaan. Joskus on vain ihanaa laittaa kahvi tippumaan, väsätä kunnon aamupala ja panostaa esillepanoon. Nauttia se kiireettömästi maailman parhaassa seurassa ja maailman parhaassa paikassa - kotona. Minulla ainakin arki on yleensä kiireistä aamusta alkaen, joten arvostan suunnattomasti sellaisia päiviä, kun ei tarvitse vilkaistakaan kelloa. Niinä päivinä pimeys tulee yllättäen ja illalla havahtuu siihen, kuinka rentoutunut olo on.

Tänään mulla tuli aamuinnostus aloittaa päivä kauniisti ja maukkaasti. Tein kerrosjugurttia ja isot ja maittavat leivät ja laitoin kynttilän palamaan. Olin niin onnellinen kutsuessani Kimmon aamupalapöytään, että hymy varmasti tarttui. Kyllä kahvikin maistui hyvältä. Aivan erilaiselta kuin arkiaamuisin työpisteelläni. Maistin kunnolla kahvin aromin enkä vain juonut sitä tottumuksesta ja siksi, että heräisin kunnolla tähän päivään. Kauneus on puoliruokaa, eikö vain? Joskus on mukavaa käyttää niitä astioita, joita ei tule tavallisesti käytettyä. Voi, kuinka jokainen aamu voisi alkaa niin kiireettömästi ja suloisesti kuin tänään! Onneksi näistä aamuista riittää iloa koko viikolle.

Aamupalapöydässä istuessamme aloimme miettimään, mihin lähtisimme tänään retkeilemään. Olimme jo aiemmin puhuneet, että voisimme tänään mennä ulkoilemaan ja lämmittämään nuotion, mutta paikka oli vielä avoin. Päädyimme lähtemään Kaitalammelle Espooseen, sillä siellä on paljon tulentekopaikkoja ja ajomatka meiltä on kohtalainen. Tuuli oli puuskittain kovaa, mutta lähdimme silti, kun muuten keli näytti niin kivalta ja iltapäivälle oli luvattu aurinkoa. Kävimme matkalla kaupassa hakemassa vähän evästä ja ajoimme paikalle. Lähdimme kävelemään merkittyä reittiä pisin Kaitalammelta pohjoisen kautta Luukkiin. Mietimme, että jos reilu 8 kilometrin reitti tuntuu raskaalta, voisimme kääntyä jossain vaiheessa takaisin. Reitti oli kuitenkin hyvin kuljettavaa, sillä hangessa oli selkä polku, joten kävely luonnon helmassa meni kivasti omalla painollaan. Olipahan terapeuttista jutella niitä näitä ilman mitään häiriötekijöitä. Luonto ei näyttänyt kovin erityisen kauniilta, sillä mysky oli pudottanut neulasia lumen päällä, mutta pikkuhiljaa esille tullut aurinko valaisi kauniisti. Aurinko saa todellakin luonnon näyttämään upealta. Lähes maiseman kuin maiseman. Vai onkohan aurinko vain meille suomalaisille niin harvinainen näky, että se jaksaa aina hämmästyttää?

Meillä oli tänään onni, että aurinko tuli kunnolla esiin juuri ennen kuin saimme kierroksemme päätökseen ja saavuimme nuotiopaikalle. Olipahan upeaa nähdä pilvetön taivas. Tuli niin keväinen olo. Vaikka tuuli puhalsi kovaa, saimme (siis Kimmo sai) grillin sytytettyä ja pääsimme paistamaan makkaraa ja karjalanpiirakoita. Luonnossa nuotiomakkarat maistuvat aina niin poikkeuksellisen hyvälle. Jälkiruuaksi meillä oli grillibanaania, joka maistui myös hyvälle. Talvella retkeily ja nuotiolla istuminen on ihan omaa luokkaansa. Kannattaa kokeilla ja kokea se tunnelmallisuus.

Pitkä, parin tunnin ulkoilulenkki ja nuotihetki oli loistava päätös kevyelle viikolle. Mieli sai levätä, mutta jalat saivat aktiivista tekemistä. Kävely on itseasiassa aika hyvää peruskestävyystreeniä. Ainakin syke pysyy aisoissa. Muutenkin viikko oli todella hyvä, sillä vajaa seitsemän tunnin reippailuihin kuului uintia, kuntosalia, kevyttä juoksua, balancea ja eilinen hiihto. Eilen huomasin, että joko kroppa oli hyvin palautunut tai oli muuten loistava hiihtopäivä, sillä hiihdin perinteistä nopeammin kuin koskaan! Suksi luisti ja pito oli hyvä, kun kiertelin Paloheinän peltolenkkiä Pitkäkoskelta päin. Hiihto on upea kokonaisvaltainen laji, mutta ainakin itselläni se jumiuttaa lonkankoukistajat totaalisesti. Käykö muille niin? Kevyt ja suunnittelematon liikuntaviikko oli ihanaa, mutta nyt kun keho on levännyt ja ennenkaikkea palautunut, on mieli taas korkealla jatkamaan kovia treenejä! Niistä mä kuitenkin tykkään ihan hirmuisesti!

Miten teidän viikonloppu meni? Oletteko te käyneet retkeilemässä talvella? Mitä tykkäätte lämmittää nuotiolla luonnossa? Pidättekö kevyitä viikkoja?

Kotiruokako tylsää ja vaikeaa?

"En kokkaa kunnon ruokaa kotona arkisin, sillä se vie liikaa aikaa ja on vaivalloista... Syön mieluummin leipää ja rahkaa, sillä minulla on jo nälkä, kun tulen kotiin. Pitäisi kyllä syödä monipuolisemmin, mutta ruuanlaitto on liian työlästä." Nämä sanat eivät ole kenenkään tuntemani henkilön sanat, mutta uskoisin, että ne voisivat olla monen suusta kuultua. Myös minun, ennen kuin löysin ruuanlaiton jujut ja ne omat nopeat tavat kokata ruokaa. Onko terveellisempää lämpimän tai ravinteikkaan ruuan sijaan syödä leipää tai valmiiksi maustettua proteiinirahkaa purkista? En usko. En myöskään usko, että se on fiksu veto paljon liikkuvalle ihmisille. Kun tekee itse monipuolista ruokaa, voi varmistaa saavansa kaikkia tarvittavia ravintoaineita.

Kokeilin lihattomana vaihtoehtona quornia (toki tässäkin on kananmunan valkuaista, joten ei vegaaninen). Hyvän makuista, mutta toki jotenkin prosessoitu tämänkin valmistus on... Oletko sä kokeillut?

Lauantainen ravintoluento avasi silmäni. Terveellinen ruoka ei ole mikään ihmeellinen tai moninainen asia, vaan oikeastaan aika yksinkertaista. Syö tarpeeksi ravinteikasta ruokaa, johon kuuluvat proteiinit, hyvälähteiset hiilihydraatit sekä rasvat, mieluiten kasvisperäiset rasvat. Oli ruokavalio oikeastaan mikä vain, ovat samat pääaineet vallitsevia: kasvikset, marjat ja hedelmät sekä täysjyväviljatuotteet. Näiden lisäksi pähkinät, siemenet, kasvisöljyt sekä maitotuotteet ja proteiinilähteet, kuten kana tai kala ovat hyviä vaihtoehtoja. Olen jo tiedostamatta vähentänyt punaisen lihan syömistä ja nyt minulla on syy vähentää sitä myös tietoisesti, sillä yksinkertaisesti se ei ole niin terveellistä kuin muut proteiinivaihtoehdot. Mä en ole pitkään aikaan saanut punaisesta lihasta suuria makuelämyksiä (Farangin karkkipossu on poikkeus!), ja oikeastaan jauheliha on ollut ainoa, jossa muodossa olemme sitä laittaneet kotona. En aio lopettaa kokonaan, mutta jatkan monipuolisella linjalla eteenpäin. Kuitenkin, ravintoluennon parasta antia oli hiilihydraattien tärkeyden ymmärtäminen. Ne ovat meidän "koneemme" tärkein polttoaine, ja ainoa ravintoaine, joka menee edes osittain kehossa heti käyttöön.

Mitä jos kotiin tullessasi et kaivaisikaan nälkääsi sitä rahkapurkkia? Eikö vain, ettei se rahkapurkki yleensä edes riitä, vaan loppuillan sinua voi vaivaa jatkuva nälän tunne, joka helposti johtaa jatkuvaan närppimiseen. Yksi leivän palanen. Juustosiivu samalla suuhun jo leipää tehdessä. Ehkä vielä yksi klementiini? Olisiko mahassa vielä banaanin mentävä aukko? Mitä jos otatkin jo heti treenipaikalla jotain nopeaa palautusruokaa, kuten vaikka sen banaanin, ja sitten mietit ruoka-asiaa uudestaan, kun keho on saanut ensimmäisen suupalan. Tai jos syötkin jo iltapäivällä töissä evään? Ehkä treeni kulkee paremmin, eikä olekaan järkyttävää nälkää, kun saavut kotiin? Tällöin sinulla onkin aikaa valmistaa se maittava ruoka-annos. Annos, josta löytyy niin kasviksia, jokin hyvä proteiinilähde, vähän rasvaa ja mahdollisesti hyviä hiilihydraatteja. Loppujen lopuksi huomaat, ettei siihen ruokaan mennytkään niin kauan aikaa... tässä todiste. Nämä annokset olen tehnyt arkena!

Lohimedaljonki, riisiä, tsatsikia, salaattia

valmistusaika n. 10 minuuttia

Perjantaimättö ("Hanna yksin kotona"): riisiä, grillattu kanankoipi tomaattikastikkeella, hummusta, korianteria ja salaattia

Valmistusaika n. 20 minuuttia

Kaurapannari ja vaniljalla maustettua jugurttia

Valmistusaika 5min + uunitus (50min)

Quorn-wokkia, kuskusia, salaattia

Valmistusaika 10 minuuttia

Uunilohta, höyrytettyjä kasviksia, jugurttikastiketta, salaattia

Valmistusaika n. 20 minuuttia kokonaisuudessaan

Kanaa ja kasviksia punaisessa pestokastikkeessa, spagettia ja salaattia

Valmistusaika n. 10 minuuttia

Tässä muutama vinkki, miten saat arkena nopeasti ruokaa:

• Käy kaupassa pari kertaa viikossa isommin, jolloin aikaa ei mene joka päivä kaupassa käyntiin
• Pidä nopeasti valmistettavia ruokia jääkaapissa, kuten kananmunia, juustoja, kasviksia
• Pakasteet säilyvät ja ovat nopeita! Okei, eivät ihan yhtä hyviä kuin tuoreet kasvikset, mutta itse suosin ainakin wokkivihannessekoituksia usein. 
• Tee isoja satseja kerralla. Uunivuokia ja keittoja voi tehdä isot määrät kerralla, ja riittää hyvää ja maukasta ruokaa moneksi päiväksi
• Salaatin pilkkominen suoraan lautaselle ei oikeasti vie kuin pari minuuttia!!!

Tänään jaksoi juosta taas, kun kehossa oli polttoainetta - hyvää sellaista!

Tässä pari esimerkkiä muuten, miten syön päivän aikana (olen viime aikoina pitänyt ruokapäiväkirjaa). 

klo 8 kaurasydän levitteellä, salaatilla, juustolla ja kalkkunaleikkeleellä, klementiini, kahvia

klo 11.30 Kanapastavuokaa

klo 15 Banaani ja pinkki rahka

klo 16-17 salitreeni Tiinan kanssa

klo 18 Uunilohta, höyrytettyjä porkkanoita ja parsakaalia, salaattia aurinkokuivatulla tomaatilla, jugurttikastiketta ja lasi maitoa

klo 21 Teetä ja klementiini

klo 8 tuorepuuroa (mm. tattarihiutaleita, chia-siemeniä, soijamaitoa, appelsiinia, puolikas banaani), kahvia

klo 11.30 Hernekeittoa ja ruisjälkiuunipala leivitteellä, juustolla ja kalkkunalla

klo 16.30 Spagettia, kana-kasviskastiketta, salaattia ja lasi maitoa

klo 18-20 kevyt lenkki ja balanace Tanjan kanssa

klo 21 Smoothie (1/2 prk rahkaa, soijamaitoa, 1/2 appelsiini, 1/2 banaani ja mangopakastekuutioita)

Noin neljänä annoksena päivässä pysyn virkeänä ja energisenä, eivätkä syömiset sotke treenejä, vaan päinvastoin tukevat niitä. Tärkeää on löytää itselle sopiva tapa syödä, ja ne helpot ja maukkaat ruuat arkikiireiden keskellä.  Mulle kaikkein tärkeintä ruuassa on sen maku - mieluiten sitä syö oikeasti hyvää ja vaihtelevaa ruokaa, kuin aina sitä samaa!

Oletko sä löytänyt omat ruokarytmit vai syötkö nälkätilanteen mukaan? Suunnitteletko syömisiä eteenpäin? Kokkaatko kunnon ruokaa iltaisin kotona? Miten sinä saat ravinteikasta polttoainetta kehoosi? Ajatteletko ravintoasioita usein?

Pitkikseltä kevyelle viikolle

Heippa kaikki! Se olis helmikuu ja uudet kujeet! Vai pitäydytäänkö sittenkin vanhoissa, hyviksi havaituissa kujeissa?! Mä ainakin taidan pitäytyä. Olen nyt vuoden alusta yrittänyt olla syömättä arkisin herkkuja, kun joulukuussa homma lähti niin sanotusti lapasesta, ja hyvin on mennyt. Ravinteikas ruoka pitää mielen ja kehon virkeänä eikä herkkuja ole juuri tehnyt mielikään. Jatkan siis samalla linjalla eteenpäin. Veden juontiakin olen vähän pystynyt lisäämään, mutta edelleen sitä tulee tehtyä selvästi enemmän töissä kuin kotona. No, pienin askelin kohti parempaa terveyttä ja hyvinvointia. Tiedostaminen on jo suuri asia.

Kävin sushilla viime viikolla - herkkua :)

Mä aloitan helmikuun sopivasti kevyellä treeniviikolla, sillä muutama viikko on tullut painettua melkoisen kovalla tahdilla. Viime viikolla kroppa ilmaisi vähän halusta höllätä, joten lepoviikko tulee tarpeeseen. Missään nimessä lepo ei tarkoita mulle kokonaan pysähtymistä, vaan se tarkoittaa kevyempää liikuntaa ja hieman useampaa lepopäivää viikkoon. Yleensä pidän 1-2 lepopäivää viikossa, mutta tällä viikolla pidän 2-3 kokonaan lepopäivää ja lisäksi paljon aktiivista lepoa. Kevyelle viikolle mulla on pari sääntöä, joita pyrin noudattamaan. En juokse tai tee kovatehoista treeniä enkä tee pitkää lenkkiä. Kuntosalinkin olen usein karsinut lähes kokonaan pois, mutta tällä kertaa olen sopinut Tiinan kanssa treenit keskiviikolle, joten kerran tulee salillakin treenanattua. Muutoin olen ajatellut juosta pari kevyttä lenkkiä, käydä balancessa sekä viikonlopulle ollaan suunniteltu Kimmon kanssa pientä retkeilyä eli kävelyä luonnossa. Kuulostaa terapeuttiselta! Tänään kävin uimassa, ja voi vitsit, kun kulki kivasti! Eiköhän tämän viikon jälkeen taas tee mieli treenata ja kovaa, sopivasti nyt, kun Juoksukoulukin starttaa!

Lauantaina päätin tammikuun pitkään lenkkiin ystäväni Tiinan kanssa. Mä en ole juuri maantiepitkiksiä juossut, oikeastaan tammikuussa vain yhden reilu 1,5 tuntisen Tanjan ja hänen kaverinsa kanssa, mutta sitä aiempi maantiepitkis oli joulukuun lopulla. Tähdättiin parin tunnin lenkkiin lauantaina. Meillä oli kiva tilanne, kun olimme menossa Pirkkolan uimahallille ravintoluennolle lenkin jälkeen, niin pääsimme lähtemään hieman normaalista poikkeavasta paikasta lenkille, joten tiedossa oli vähän vähemmän koluttuja maisemia. Lähdimme juoksemaan kohti keskustaa läpi Helsingin upean keskuspuiston. On kyllä aivan mahtavaa, että meillä on Helsingissäkin todella laaja luonnon oma verkosto, jota pitkin pääsee juoksemaan lähes koko kaupungin läpi. Ulkoilureittien lisäksi keskuspuistossa on paljon polkuja, joita taidan hyödyntää jossain vaiheessa enemmän. Mä olin muuten lähtenyt todella huonolla varustuksella liikkeelle, sillä mulla oli pieni kahvapullollinen vettä mukana eikä mitään energiaa. Mä en jotenkin tajunnut, että olin lähdössä pitkälle lenkille, kun ei tarvinnut pakata reppua ja juomasäiliötä mukaan. Silti olisi hyvä muistaa, että parin tunnin lenkki on maantiellä pitkä lenkki, jolloin energiaa olisi hyvä olla edes urheilujuoman muodossa mukana.

Kuva joulupäivältä

Lenkki sujui kuitenkin aika hyvin olosuhteisiin nähden. Juostiin keskuspuistoa pitkin aina Laakson ratsastustallille asti ja siitä jatkettiin vielä Töölönlahdelle, joka kierrettiin ympäri. Palattiin taas takaisin keskuspuistoon, jossa juostiin toista puolta kohti Pirkkolaa ja lopuksi vielä kierrettiin Pirkkolan takaa mäkinen ulkoilulenkki. Voin kertoa, että siinä kohtaa olisin ehkä lopettanut, jos olisin ollut yksin, sillä jalat alkoivat olla aika väsyneet. Onneksi mulla oli maailmanluokan huippuseuraa mukana, ja lopulta lenkki meni tosi kivasti, ja mittariin tuli 19,5 kilsaa. Pisin lenkki aikoihin - jos ei lasketa loppais-rogainingia. Fiilis lenkin jälkeen oli ihan huikea! Käytiin vielä hetki vesijuoksemassa ennen saunan lämpöön siirtymistä. Vartin vesijuoksu teki hyvää jaloille, sen huomasi heti.

Lenkin jälkeen mentiin kuuntelemaan Mikael Fogelholmin luentoa aiheesta "Kestävyysurheilijan ravinto". Fogelholm on ravitsemustieteiden dosentti, ja tutkinut paljon muun muassa ravinnon, urheilun ja lihavuuden yhteyttä. Mä en ala referoimaan luentoa tähän blogitekstiini, koska jos en muistakaan asioita oikein, en halua kirjoittaa virheellistä tietoa. Siksi jätän luvut pois kirjoituksesta. Luento oli kuitenkin todella mielenkiintoinen, sillä Fogelholm on itse vanha huippumaratoonari sekä nykyinen polkujen kuluttaja sekä suunnistaja lähinnä kuntoilumielessä. Hän kertoi ensin hyviä asioita ihan ravitsemuksen perusteista ja kumosi monia nykyajan vallitsevia uskomuksia, kuten sokeririippuvuuden olomessaolon ja yleisen yliherkkyyden gluteeniin. Ravitsemustieteissä, kuten oikeastaan kaikissa ihmistieteissä tyypillistä on se, että mitään ei voida todistaa täysin varmaksi, paitsi "kun kuolee, ei enää herää". Eli moni asia on niin, että itselleen toimivia tapoja löytää vain kokeilemalla eikä seuraamalla naapurin Perttiä. Hyvin monia asioita ei ole voitu todistaa varmoiksi. Ravintosuosituksen mukaan tärkeintä on, että syödään paljon kasviksia, marjoja, hedelmiä sekä täysjyvätuotteita. Näiden lisäksi kala- ja siipikarja ovat hyviä proteiinilähteitä ja kasvisperäisiä rasvoja pitäisi syödä. Mieleeni jäi myös se, että lisäaineita ei kannata missään nimessä vältellä, sillä ne eivät ole vaarallisia (vaan paljon tutkittuja ja suurin osa luonnonmukaisia). Ne, jotka syövät todella paljon lisäaineita, syövät muutenkin epäterveellisesti. Onglma ei ole lisäaineissa itsessään.

Uusi ravintosuositus, lähde mmm.fi

Lisäksi luennolla käsiteltiin ravintoa kestävyysurheilun näkökulmasta. Tärkeitä huomioita oli, että pidemmillä lenkeillä hiilihydraatin lisäsaanti on tärkeää, kun glykogeenivarasto alkaa ehtyä. Myös nesteiden nauttiminen suorituksen aikana on suotavaa. Mitä kuumempaa on, sitä enemmän pitää juoda. Neisteiden ja energian lisäsaanti auttaa jaksamiseen ja pitää sykkeitä kurissa. Lisäksi tärkeää on, että välittömästi 30 minuutin sisällä suorituksen jälkeen tankkaa palauttavaa energiaa kehoon. Kestävyysurheilijalle hiilihydraatit ovat palautuksen kannalta oleellisia. Proteiinien hyöty suorituksen jälkeen on vähäinen, mutta ne saattavat auttaa hiilihydraatteja imeytymään paremmin. Tarkempaa en ala ravintoluennon antia kirjoittamaan tähän auki, mutta jos teille vain suinkin tulee mahdollisuus päästä ravintotieteilijän luennolle, menkää kuuntelemaan. On rauhoittavaa kuulla ammattilaisen suusta, että esimerkiksi ne hiilihydraatit todellakin kuuluvat jokaisen ruokavalioon, eivätkä ole pahasta ;) Mulle tämä luento tuli mahdollisuutena, kun Samba trail running club järjesti luennon, johon myös rajoitetusti HTRC:n ryhmäläisillä oli pääsy. Kiitos siis tästä mahdollisuudesta! Luento oli hyvin järjestetty, ja Fogelholm puhui niin, että myös tavallinen tallaaja ymmärsi asiat. 

Huomenna onkin täysi lepo, ja menen Vauhtisammakon juoksukoulun avausluennolle, jee! Vihdoin sekin alkaa. 

Oletteko te olleet ravintoluennolla joskus? Miten te huolehditte palautumisesta? Levolla? Miten energialla? Juoksitteko te viikonloppuna?