Sosiaalisessa mediassa eli somessa on kyllä omat hyvät puolensa. Saa vapaasti fiilistellä aiheesta kuin aiheesta niiden vannoutuneiden fanien kanssa. Esimerkiksi liikuntapuolella fiilistelykanavat ovat tarpeen – kaikki lähipiirissä kun eivät koe samanlaista euforiaa vaikkapa siitä juoksulenkistä ja siksi voivat olla lopen kyllästyneitä toisten jatkuvaan hehkutukseen! Itsekin välillä sorrun innoissani päivittämään jotain Facebookin puolelle, vaikka yritänkin pitää sen kananvan neutraalina kavereilleni ja tutuilleni. Jos jotain haluan kirjoittaa heille liikunnasta, yritän jakaa sitä positiivista energiaa, jonka minä liikunnasta saan. En jaa lukuja, en nostettuja painoja tai juostuja kilsoja, vaan pyrin vain välittämään liikunnan ilosanomaa! Onneksi minulla on blogi ja Instagram-tili, jotka ovat sitten ihan eri tavalla kanavana näihin liikuntainnostusten jakoon. Näissä palveluissa mua voivat seurata he, joita asia oikeasti kiinnostaa ja jotka kokevat saavansa positiivista energiaa mun päivityksistäni. On aivan ihanaa olla sosiaalisissa ympyröissä ja puhua aiheesta samanhenkisten ihmisten kanssa. Tämä on oikeasti bloggaamisen ja somettamisen parasta antia.
Vuoden vaihteen tienoilla mulla alkoi tulla some korvista ulos! Itsellä oli määränpäät asetettu ja motivaatio kohdillaan, joten tuntui, etten tarvinnut muiden hehkutuksia. En osaa selittää tätä tarkemmin, mutta pääasiassa se kohdistui Instagramin motivaatiokuvia kohtaan. Blogeja tykkäsin lukea edelleen. Ehkä viimeinen niitti oli se, kun olin liittynyt alkusyksyllä Facebookissa Kestävyyttä pintakaasulla -ryhmään, jossa tuhannet kanssatreenaajat jakavat omia mietteitään treeneistä. Musta alkoi tuntua, että mun koko Facebook-seinä alkoi täyttyä tuntemattomien ihmisten liikuntahihkumisista. Ja tiedättekö, se alkoi ärsyttää! Mulle tuli jotenkin ajatus, että "hitsit, täytyykö teidän joka päivä puida asioita läpi toisten ihmisten kanssa"! Mulla oli silloin vaihe, että nautin suunnattomasti treeneistä, mutta en kokenut tarpeelliseksi hehkuttaa asiasta muille. Sain jo niin paljon hyvää mieltä itselleni pelkästään omista treeneistäni.
Omina kevyinä viikkoina voi olla vaikeaa huilata muiden liikuntahehkutusten keskellä. Itseäni alkoi hermostuttaa somessa muiden puhe marrasputkesta. Oletteko kuulleet? Tarkoituksena oli juosta marraskuussa viikon jokaisena päivänä vähintään 25 minuuttia kerralla. Vain siten pysyi putkessa mukana. Yritä siinä sitten itse olla järkevä, kun muut käyvät lenkeillä joka päivä, parhaimmillaan useamman kerran päivässä. Minä yritin takoa omaan kallooni, kuinka fiksua minun on olla ilman stressiä putkesta ja lepuuttaa jalkojani tasaisin väliajoin, välttäen ylirasitusta. Minä pystyinkin hyvin pysyttelemään poissa tuosta paheesta – ja ei, en väitä että tuollaiset putket tekevät pahaa kaikille. Välillä on hyvä haastaa itseään, mutta helposti liian aloittelijat lähtevät mukaan tuntematta omaa kroppaansa tarpeeksi, uskaltamatta lopettaa kesken sosiaalisen paineen alla.
Mä näen, että sosiaalinen media voi luoda myös harhakuvia. Ihmiset voivat oikeasti kirjoittaa sinne mitä vain, eikä kaikki osaa suodattaa sieltä niitä totuuksia. Ihmiset haluavat yleensä pitää omat some-kanavansa positiivisena ja jakavat sinne hyvää mieltä tuovia asioita. Kannattaa kuitenkin seuraajana olla vähän kriittinen siitä, mitä näkee ja lukee. Kannattaa ajatella, että ne päivitykset ovat vain murto-osa kyseisen ihmisen kokonaisuutta. Ja tärkeintä on mielestäni muistaa reaaliteetit: älä vertaile itseäsi muihin! Muut voivat kokeilla, miltä tuntuu juosta 100km viikossa (tämä tuntuu olevan tämän hetken villitys), mutta sun ei tarvitse! Jos normaalisti juokset alle 50km viikossa, voi olla liian raskasta jaloille hypätä moiseen hullutukseen mukaan edes viikoksi! Nosta ennemmin juoksumääriä maltillisesti.
Mulla on nykyään piilotettu Kestävyyttä pintakaasulla -ryhmän päivitykset Facebook-feediltä. Mä menen katsomaan niitä tarinoita sitten, kun mieli on oikeasti valmis siihen – valmis ottamaan vastaan iloja ja suruja ja jakamaan omiakin tarinoita. Vain pienellä kontrollilla huomaan, että some ei enää olekaan mun vastustaja, vaan joukkuekaveri! Mä voin ohittaa ne ärsyttävät motivaatiokuvat, tykätä tasan niistä postauksista tai kuvista joista haluan ja lukea niitä viestejä vain silloin, kun mä itse olen varma itsestäni ja omista tavoistani toimia. Silloin mua ei ala ärsyttämään siellä mikään, vaan näen sen hienon tsempin, joka liikuntahullujen keskuudessa vallitsee! Oikeasti jokainen on voittaja, itsensä voittaja omalla tapaa! Jokaisella on omat lähtökohdat, tavoitteet ja oma muu elämä liikunnan ympärillä. Jokainen saa oman osansa muiden kannustuksesta - se on oikeasti aika hienoa :)
Oletteko te kokeneet samoja tuntemuksia, vai olenko ihan yksin näiden fiilisten keskellä? Mitkä ovat sun lemppari some-kanavat ja minkälaisia tilejä ja ryhmiä seuraat?
Mä en itse esimerkiksi seuraa instassa mitään sellaisia "fitnessmotivaattoreita" eli siis sellaisia jotka jakaa sellaisia fitnessihanteen täydellisiä kroppakuvia. Itse en koe, että tarvitsisin esimerkiksi motivaatiota toisen kropasta, koska itsellä se aiheuttaa helposti vertailua.
VastaaPoistaItse en facebookkiin kauheasti liikuntajuttuja päivittele. Viikon sisällä on kyllä tullut 2 liikuntaan liittyvää juttua, mut ne on olleet sellaisia itselle erikoisempia juttuja :)
Heiaheiassa oon kyllä yleensä kavereista häntäpäässä liikuntamäärieni suhteen, mutta tiiän että tää on mulle sopiva määrä mitä nyt liikun, niin en ota paineita toisten liikuntamääristä.
Vaikka some on tosi kiva kanava, jossa voi liikuntajuttuja jakaa, niin kyllä se välillä aiheuttaa vertailua tai tuo negatiivisiakin ajatuksia. Mä pyrin silloin sulkemaan ne ikävät asiat pois, koska somea tosiaan voi käyttää miten haluaa :) Luojan kiitos!
No ei kannatakaan seurata sellaisia, joista ei koe saavansa oloa tai motivaatiota. Varsinkin, jos kuvista tulee enemmän negatiivinen mieli, on ne hyvä jättää pimentoon.
PoistaHeiaheia on sellainen, että aina mietin, että jakaisiko sittenkin liikunnat siellä vaan itselleen tilastointia varten. Sitten oon kuitenkin päättänyt, että olkoon siellä motivaattorina - saanhan itsekin motivaatiota muiden treenejä katsellessa!
Onneksi oot oppinut käyttämään somea niin, että se tuottaa vaan hyvää oloa :)
Mä en tiedä irtosiko multa pari ruuvia silloin viime kesän aivokalvontulehduksessa vai mitä tapahtui mutta mulla tuli ihan totaalinen stoppi kaikelle treenihehkutuksella ja sen elämäntavan oksentamiselle sosiaalisen median läpi muiden ihmisten verkkokalvoille.
VastaaPoistaEtenkin se salikulttuuri kun jokainen treeni ja joka päivän pakaraselfie pitää tallentaa ja sun instagram on pelkästään täynnä SINUA SINUA SINUA joka kulmasta niin onko siinä nyt enää mitään järkeä.
Uskon, että nykyinen kulttuuri luo enemmän paineita kuin nostattaa fiilistä. Se somen luoma kuva kun usein on ennemminkin filttereiden täyttämä illuusio siitä kuvien takana olevasta ihmisestä, ei totuus. Sitten ihmiset murehtii kun ei itse olla jotain sellaista mitä ei oikeasti ole sillä toisellakaan.
Lisäksi uskon, että ihmiset joilla on oikeasti hyvä itsentunto ja liikuntaa harrastaa koska se on intohimo niin se sosiaalinen mediakin näyttäytyy heillä aivan erilaisena. Ei tarvitse todistella tai päteä koska riittää itselleen juuri sellaisena.
Amen xD
Hei, hyvää pohidntaa! Mä en oo kauheesti seurannut mitään sali/fitness-tilejä instassa, mutta uskon, että varsinkin siinä lajissa se koko ajatus on tosi itsekeskeinen ja minä-lähtöinen. Ei sovi kyllä mullekaan. Ja oon samaa mieltä, että paineita sellaisesta selfiemäärästä tuleekin... mua kans ärsyttää, että siellä voi naamioitua sinne filtterien taakse ja olla mukamas niin hyvänä mallina muille. En tykkää :/
PoistaHyvä toi viimeinen kappale! Ne jotka todella tyykkää liikunnasta, kokee varmasti somenkin ihan erilaisena kanavana. Ja jakaa itsekin sinne sellaisia kuvia, joiden on tarkoitus nostaa fiilistä eikä aiheuttaa toissa kauteutta. :)
Niinku lenkillä silloin juteltiinkin niin samoja fiiliksiä ollut mullakin. Mä alan helposti vertaamaan itseäni muihin, vaikka koitankin sit aina tolkuttaa itelleni, että mun ei tarvi treenata 10+h viikossa ja juosta satoja kilsoja. Mulla on omat tavoitteet ja oma tasoni ja se riittää. Yleensä koen somen kuitenkin motivoivana, mutta joskus se kyllä vaikuttaa negatiivisesti.
VastaaPoistaMulla päivittyy heiaheia faceen kun en oo jaksanut poistaa ja toisaalta tiedän että jotkut siitä mun kavereissa motivoituukin. Toisia kyllä ärsyttää mut se on kai niiden ongelma ? ;). Hehkutusta sitten enemmän blogin puolella, samoin ku mahdollista tilitystä. Linkin jaan faceen mutta se on jokaisen oma valinta avaako sen.
Todellakin! Toivottavasti pystyisit pääsemään vielä enemmän irti tosta muihin vertailuista! Sä liikut hyvin omalla mittapuulla ja lähtökohtien pohjalta! :)
PoistaNo hei, ei se oo sun ongelma, jos muut ärsyyntyy sun päivityksistä!! Siinäpähän sitten piilottaa sut sieltä.. haha! Hyvä tosiaan, jos saat niillä heiaheia-linkityksillä muitakin motivoitumaan! :)
On. Siis samoja fiiliksiä. Toi ryhmä on oikeasti vähän kaksiteräinen miekka. Siellä kyllä välillä joukossa tyhmyys tiivistyy. :D Tai siis just noi kaikki marrasputket sun muut. Saa olla tarkkana, ettei ala vertailemaan. Siellä on kuitenkin niin monen tasoista kulkijaa. Ja välillä muakin ärsyttää, että pitääkö sitä nyt jokainen lenkki jakaa sinne. Mutta on siinä hyvätkin puolensa, en mä sitä sano.
VastaaPoistaItse just kirjoittelin siitä, kuinka niitä omia treenimääriä voi laskeskella ihan miten haluaa. Siksi joku "jee, tällä viikolla treenasin 18 tuntia!" -lausahdus saattaa kuulostaa hurjalta, mutta voi olla oikeasti mitä vaan. Jos treeniksi laskee jokaisen roskapussin ulosviennin, niin kyllähän sitä kertyy. Samalla tavalla somessa voi vääristellä/kaunistella monia muita juttuja.
Voisin kirjoittaa romaanin tästä aiheesta, mutta riittäköön nyt tämä. Aika paljon olen keskustellut aiheesta muidenkin kanssa ja samanlaisia juttuja on tullut heidänkin kanssaan esiin.
Todellakin, tarkkana saa ylipäätään somessa olla, ettei vaan lähde tekemään sillä itselleen hallaa. Onneksi itsensä tunteminen on tässäkin asiassa se avain onneen :)
PoistaToi on totta, että treenit voi laskea niin monella tapaa. Tällöin onkin tärkeää, että niitä tilastoja tekeekin vaan itselleen ja vertailee omia tuloksia toisiinsa. Ei tää liikunta kuitenkaan oo mitään kilpailua muita vastaan, kun ei olla missään kilpaurheilussa mukana :D
Kiitos kun jaoit ajatuksiasi. <3 :)
Mua ärsyttää somessa eniten kun ihmiset jakaa holtittomasti (ja vielä pahempaa, uskoo kritiikittä) kaikkea propagandaa ja salaliittoteorioita esim. ruokasuosituksista ja rokotuksista. Muuten taidan olla aika inaktiivi monessa somen jutuissa. Paljon menee ohi juttuja, mitä en haluaisi menevän ohi :D.
VastaaPoistaIte en oo vertaillut itseä muihin, jopa ihmeen realistisesti suhtaudun sellaisiin juttuihin. Paljon oon miettinyt kannattaako omia treenejä jakaa, jos joku muu ottaa vertailuksi niitä. Toisaalta blogi on mun ainoa "treenipäiväkirja" ja tarviin sen kirjoitustyön ihan itteä varten. Tavallaan paketoin treenit pulkkaan. Garmin kyllä ne siirtyy, mutta kun siinä ei ite tarvii naputella :D. Ja toisaalta, ei sitä voi kaikkea miettiä siltäkään pohjalta, että onko se muille hyväksi. Jokainen meistä kun tosiaan voi itse valita mihin/miten somea käyttää :).
Hyvä ja ajankohtainen postaus, jälleen kerran :).
Hei joo, toi on ihan totta toi propagandan jakaminen!! Voisi vähän ehkä olla tarkempi, mihin teksteisin internetissä uskoo ja mitä jakaa eteenpäin!!
PoistaJep, jokainen tekee blogistaan omannäköisen ja se on loppujen lopuksi lukijoiden vastuulla, miten ne haluavat sen tekstin käsitellä. Bloggaamisen pitää kuitenkin olla kivaa, jotta se fiilis välittyy ruudun toiselle puolelle myös. Silloin blogia tai some-tiliä on kaikkein kivoin seurata ja motivoitua mukana! :)
Kiiiitos!
Samoilla linjoilla ollaan täälläkin! Välillä somesta saa hurjasti lisämotivaatiota, mutta itsensä vertaaminen muihin on varjopuoli. Ite ainakin kirjoittelen blogiani omaa edistymistäni seuratakseni - en kehuskellakseni treenaamisellani. Muiden blogeja luen, sillä ne saavat minut hyvälle tuulelle, nostavat motivaatiota ja herättävät uusia ideoita. Pääasiassa some on mielestäni huippujuttu, kunhan siihen asennoituu oikein :)
VastaaPoistaMonella tuntuu olevan vähän samoja ajatuksia somesta! Kiva, että olet löytänyt blogista itsellesi kanavan oman treenin seuraamiseen. Mä taas kirjoitan blogia purkaakseni sitä hyvää fiilistä, jonka liikunnasta saan :) Höpötettävää riittää!! Kyllä bloggaamisessa parasta on yhteisöllisyys ja kannustava ilmapiiri! :) Onhan some upea juttu oikeesti! ;)
PoistaHyvää pohdintaa! :) Mun mielestä somekanavat toimii parhaimmillaan inspiraationa, tuovat motivaatiota ja innostusta, mutta se vaatii sen, että itsellä on myös pääosin hyvä fiilis..helpommin somesta tulee huono fiilis, jos omat treenit menee päin honkia, on loukkaantuneena ja alkaa vertailemaan itseään muihin. Siinä vaiheessa kannattaa varmaan hetkeksi puhaltaa peli poikki ja jättää somen selailua vähemmälle, koska ei ole kenenkään etu, että saa sieltä huonon fiiliksen! :) Lopulta tässä somenkin kohdalla palataan siihen, että jokaisen pitäisi löytää ja tietää se, mikä on omalle kropalle hyväksi ja miten se toimii parhaiten (ei välttämättä juoksemalla 100km+ viikossa tai marrasputkia) eikä harmitella sitä, jos joku muu siihen pystyy…mutta, se ei tosiaan ole kovin helppoa ja olisi varmasti helpompaa, jossei somessa törmäisi kaikkeen niihin hehkutuksiin jatkuvasti. Tästä aiheesta vois kyllä kirjoitella enemmänkin, mutta nyt lopetan tähän. Kivaa päivää Hanna! <3
VastaaPoistaHyvä kommentti! Oon ihan samoilla linjoilla, että pitää olla tosiaan sujut itsensä kanssa, että saa somesta enemmän irti ja nimenomaan sitä positiivista fiilistä :) Mun mielestä olisi kiva että somessa puhuttais myös enemmän levon merkityksestä ja oman kehon kuuntelemisesta eikä yllytettäis koko ajan hömpötyksiin ;) Mutta toki jokainen on vastuussa itse tekemisistä! :) Kirjoittele ihmeessä joskus ns. ammattilaisen näkemys aiheesta some :D Kivaa sunnuntai-iltaa sulle Karkki <3!
PoistaElämä on valintoja! Jotku on somessa ja jotkut inhoo sitä ylikaiken syystä tai toisesta. Tarviiko näitä nyt noin vakavasti ottaa. Kunkin oma harkintakyky sanoo mihin kotkotuksiin sitä elämässään lähtee. Itse pidän KPK:sta sen yhteisöllisyyden takia...Aina on kavereita tapahtumissa ja lenkkiseuraksi.
VastaaPoistaJep, niin on. Eikä somea tosiaan tarvitse ottaa vakavasti! Onneksi voi itse päättää, mitä seuraa ja kuinka usein! Yhteisöllisyys on kyllä hieno juttu ja uudet lenkkikaverit kelpaavat toki aina :)
PoistaTosi hyvää pohdintaa! Mulla tuli viime keväänä totaalinen someähky ja lopetinkin bloggaamisen sekä melkein kaikkien blogien seuraamisen koko kesäksi. Se oli aika ihanaa, kun ei ollutkaan enää koko ajan sellainen olo, että pitää käydä tsekkaamassa onko tullut uusia postauksia tai kommentteja. Pieni tauko teki hyvää ja sen jälkeen löytyi taas aivan uusi into puhista täällä blogimaailmassakin! Olen silti aika some-rajottunut, sillä en käytä instagrammia ollenkaan eikä mun blogilla ole facebook-sivua. Yritän pitää itselleni sopivan tasapainon täälläkin :)
VastaaPoistaBloggaamisen alkuaikoina vertasin itseäni juoksijana muihin, vaikken sitä ehkä silloin tiedostanutkaan. Nyt kun mun liikkumiset ovat tällaista sekalaista fiilistelyä, niin vertailu on jäänyt onneksi vähemmälle. Ennemminkin saan nykyään blogeista uusia ajatuksia ja hyvää energiaa, mutta toki aika ajoin voi silti tulla olo, että nyt ei kyllä hetkeen tätä enää :D Kaikilla on varmasti omanlaisensa some-suhde ja se todennäköisesti vaihtelee myös elämäntilanteiden mukaan; milloin on enemmän aikaa olla somessa, milloin sieltä kaipaa motivaatiota, milloin on taas tärkeämpää touhuta IRL. Tosi hyvä teksti, kuten kommenttien ja keskutelun määrästäkin huomaa! Jatketaan tätä perjantaina saunan lauteilla? ;D
Kiitos! Onneksi sait innon takaisin! Yleensä tauot tekevät terää välillä, jos alkaa homma mennä yli. Ja hienoa, että oot itse rajannut hyvän tasapainon somen suhteen. Ei kaikkien tarvitse olla instassa.. ja hei, ei munkaan blogillani ole facebook-sivuja! :D Mutta tasapaino on hyvä asia. Itse käytän välillä liikaa somea... instaa varsinkin ;)
PoistaOnneksi et enää vertaile itseäsi muihin! Jokaisella on kuitenkin omat lähtökohdat jne! Onneksi silloin, kun on sinut itsensä kanssa, blogeistakin saa sitten vaan sitä positiivista energiaa! :) Blogit on kyllä mun mielestä hieno keino jakaa ajatuksia ja kokemuksia asioista, kunhan vain muistaa, että se on vain yhden ihmisen mielipide! :)
Mulla joskus iski paniikki esim. Ennen joitain tapahtumia, kun tajusin miten hiton paljon jotkut treenaa. Silloin tuli tunne että mä en varmaan selviä, mun kunto ei riitä..Eihän niillä ole hätää jotka treenaa 12 h viikossa...Aina se riitti, ainakin itselle. Nykyään seuraan blogeja, ryhmiä ym. satunnaisesti kun siltä tuntuu. Joskus ajattelen, että oon ehkä jo sen verran kypsä liikkuja, ettei se punainen lanka enää niin helposti katoa. ehkä jos 10 vuotta sitten olisi ollut nämä nykykanavat niin varmaan olisin ollut syvällä niissä. Nykyään menen sen hetken fiiliksellä ja laiskottelenkin poskettomasti. - Suvi
VastaaPoistaVoi ei, tuollaiset paniikit on kurjia!! Tosin oon voinut itsekin miettiä, että "riittääkö oma treeni nyt varmasti?!" mutta toisaalta jokaisella on tässäkin asiassa oma lähtötaso ja tavoitteet, niin treenimäärät samaan tapahtumaan voivat vaihdella paljon! On tärkeää löytää itselle sopivat kenot! Toi kypsyys on yksi tekijä siihen, ettei tule vertailtua itseään muihin ja pitäydyttyä siinä omassa punaisessa langassa! Juu, mäkin mietin, miten vaikeaa nykyajan nuorilla on, kun on näitä kanavia, joiden kautta peilailla itseään muihin.. :O
PoistaMielenkiintoista pohdintaa! Itselleni some on pääosin positiivinen, koska olen rajannut seuraamaani blogit ja fb-ryhmät, instan yms sellaiseksi että ne oikeasti ilahduttavat!:) Tosin fb kyllä takkuaa, kun siellä voi hypätä seinälle ihan mitä vaan muiden tykkäyksiä tms.. En ole koskaan vertaillut toisia, että miten nuo treenaa noin paljon jne, mutta voin uskoa että sellaista negatiivistakin vertailua tapahtuu kuten blogeissakin on keskusteltukin. Nyt kun moni oli viime aikoina postaillut pitkistä juoksulenkeistä, tuli itsellekin positiivinen kipinä ja tahdoin itsekin! Ja voiii kuinka se olikaan kivaa! Tämän tyyppistä iloa ja kannustavaa sen tulisi ollakin. :) Oikein mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaOnneksi sä oot saanut some-kanavat positiivisen energian kanaviksi! Se on tärkeää, kuten sekin, että ei koko ajan tarvitse olla ajan hermoilla näissä kanavissa, jos ei halua! :) Facebook kyllä tuo vähän sitä sun tätä siihen seinälle... :/ Hienoa, ettet oo koskaan vertaillut itseäsi muihin! Toi motivaation tuominen on kyllä huippua... jeee, kiva että oli hyvä pitkis! On se vaan nannaa ;) Ihanaa sunnuntaita, Satuseni! Ps. Ikävä, kun olet niin kaukana!!!
PoistaHyviä ajatuksia. Mulla on myös hieman ristiriitainen suhtautuminen someen...välillä mulla tulee ihan samat fiilikset ja totaalinen kyllästyminen tähän virtuaalimaailmaan. Ja ajoittain täältä taas on mahtava hakea inspiraatiota, vertaistukea ja jakaa omia ajatuksia. Niinpä menen aina senhetkisen fiiliksen mukaan; jos ei nappaa, niin en availe konetta ja taas sitten toisinpäin.
VastaaPoistaPS. mun blogissa on sulle HAASTE ;)
Toi ristiriitaisuus tuntuu olevan yleistä! Tässä virtuaalimaailmassa on kyllä huonotkin puolensa, mutta usein saan myöskin vain positiivisia fiiliksiä! On ihana jakaa ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa! :) Mut onneksi välillä voi tosiaan olla avaamatta konetta tai kännykän sovelluksia :D
PoistaPs. Jaiks, kiitos! Hyvä haaste, tartun siihen ajan kanssa pian! :)