Polkujuoksun pauloissa

Eilen oli ystäväporukkamme peli-ilta, jossa yleensä pelin lomassa otetaan olut jos toinenkin, vaikka pelaaminen itsessään onkin pääasia. Minä ja eräs ystäväni oltiin paikalla vissy-linjalla. Monien vielä jatkaessa peliä, lähdin minä kiltisti autolla kotiinpäin ennen iltayhtätoista. No, miksikö? Siksi, että tänään oli tiedossa viikon tärkein treeni. Kello herätti kahdeksalta, tai oikeastaan heräsin innoissani jo vähän aiemmin, ja söin aamupalaa ja aloin valmistella itseäni treeniin. Täytin melko uuden Salomonin juomareppuni ja pakkasin energiageelejä mukaan. Söin puuroa ja otin vaihtovaatteita mukaan autoon. Sitten otinkin autolla nokan kohti ystäväni kotia, josta matkamme jatkui Sipoonkorpeen.

Sipoonkorvessa odotti joukko innokkaita polkujuoksijoita. Tänään oli mun ensimmäinen yhteislenkki Helsinki Trail Running Clubin porukan kanssa! Jännitti! Mutta ihan turhaan, sillä porukka oli ihan älyttömän mukavaa ja vetäjä oli kehitellyt upean reitin Sipoonkorven kansallispuistossa jossa esiteltiin historiallisia nähtävyyksiä alueelta. Vauhtikin oli minulle varsin sopivaa maastossa juoksuun. Helsinki Trail Running Club on facebook-ryhmä, jonka aktiivit vetävät useampia lenkkejä viikossa pääkaupunkiseudun poluilla. Olen jo tovin seurannut ryhmän meininkiä, mutta nyt osui sopivan tuntuinen ryhmälenkki vielä sille viikonlopulle, kun muutenkin oltiin ystävän kanssa ajateltu pitkää lenkkiä. Nyt meidän ei tosiaan tarvinnut itse suunnitella reittiä, vaan saatiin keskittyä pelkkään juoksuun. Lisäksi saatiin melkein parikymmentä muuta juoksijaa seuraksemme ja tsemppariksi!

Kyllä tosiaan kannatti lähteä reissuun. Kierrettiin ensin noin 14 kilometrin lenkki, jonka jälkeen tultiin parkkikselle, jossa sai päättää, jatkaako vielä toisen, noin 8 kilsan lenkin, vai jättääkö leikin kesken. Melkein kaikki jatkoivat vielä toiselle kierrokselle. Vauhti oli tosiaan rauhallista, joskin ihan kaikkia mäkiä ei kävelty ylös, vaan juostiin, ja kyllähän se reisissä tuntui (Torstaisella crosstraining-tunnilla ei siis ollut tähän mitään vaikutusta, heh). Mutta jyrkät mäet käveltiin ja välillä pysähdyimme tosiaan katsomaan nähtävyyksiä, kuten muinaishautoja. Lenkin puolessa välissä pidimme hieman pidemmän tauon parkkipaikalla, jolloin oli hyvä mahdollisuus ottaa geeliä tai patukkaa. Pitkällä maastolenkillä varsinkin on todella tärkeää pitää energiatasapainoa yllä, ettei väsymystä sen vuoksi tule. Mulla on aina urheilujuomaa tai vettä pitkillä lenkeillä mukana, sekä geelejä. Muutama viikko sitten ostin itselleni uuden juomarepun, Salomonin Advanced skin 12 Set -repun, jossa on mukana letkupullosysteemi sekä paljon mukavia taskuja. Mulla oli se ekaa kertaa pitkällä lenkillä tänään mukana, ja täytyy todeta, että reippu toimi erinomaisesti. Selässä se oli tosi hyvä, ei painanut eikä hiertänyt.

Kaikenkaikkiaan oltiin yli kolme tuntia reissussa, joista liikkeessä noin 2 tuntia 50 minuuttia. Tässä ajassa ehdittiin kerätä kilsoja noin 22, joidenkin mittarit näyttivät vähän enemmän kuin mun. Vauhti oli siis itselleni ihan mukavaa tuonne poluille, ja tämä mulle oli ylivoimaisesti pisin polkujuoksulenkki koskaan, ja kaikistakin lenkeistä ajallisesti yksi pisimmistä. Toki matkaaminen luonnossa on paljon hitaampaa kuin kaduilla, mutta mielestäni se on vain vapauttavaa. Luonnossa ei tule tuijotettua kilsavauhteja, vaan nautittua täysillä matkasta jokaisella askeleella. Lisäbonuksena on upea luonto ympärillä. Suomi on kyllä kaunis maa, ja on etuoikeutettu olo, kun kunto on niin hyvä, että pystyn kiertämään kolme tuntia kansallispuistoa juosten. Polkujuoksu ei myöskään ole yhtä kuormittavaa jaloille kuin katujuoksu, joten ilmeisesti se sopii niillekin, joille ei normaali juoksu hyvin sovi. Iskutusta ei tule jaloille ja nivelille samalla tavalla. En voi kuin suositella jokaista kokeilemaan polkujuoksua. Mä ainakin olen ihan jäänyt koukkuun! Ja pikkuhiljaa se alkaa myös sujua - löytyy askeleen paikat juurakkojen keskellä paremmin ja varmuutta tulee koko ajan lisää.

Yhteislenkki oli oikein mukava tapa kerätä kilsoja metsässä. Taidan jatkossakin sopivan lenkkiporukan tullen osallistua moisiin koitoksiin. Ryhmäjuoksut tuovat harrastukselle sosiaalisen puolen. Olenkin iloinen, että meillä on vapaaehtoisia, jotka lähtevät mielellään vetämään tällaisia joukkolenkkejä. Katsoin, että monella paikkakunnalla on vastaavia polkujuoksuporukoita, joten ei muuta kuin katsomaan, löytyisikö sopivaa lenkkiseuraa itselle. Mä ainakin suosittelen porukkalenkkiä tämän päiväisen jälkeen!

Oletteko te juosseet polkulenkkejä? Tai yhteislenkkejä? Onko teillä kokemuksia maastomaratoneista? Mulla se Vaarojen maraton lähestyy. Vähän kauhistuttaa, mutta näin onnistunut lenkki, jonka jälkeen en ollut aivan todella väsynytkään, luo kyllä uskoa kovasti. Ehkä mä voin selvitä siitä!

Tekstini kuvat ovat ystäväni kännykkäkameralla otettuja. Kiitos niistä, T!