Kolmas Midnight Run takana!

Kyllä nyt hymyilyttää! Tulee niin harvoin juostua oikeasti kovalla (tai siis mulle kovalla) vauhdilla lenkkejä, joten kyllä aina kympin tapahtuman jälkeen on hieno fiilis! Kuten monet varmasti tietävät, eilen juostiin yksi Suomen suurimmista juoksutapahtumista, eli Midnight Run Helsinki. Mä olin jo kolmatta kertaa mukana tuossa yöjuoksussa, ja tapahtuma oli jälleen kerran erinomaisesti järjestetty. Oman suuren tunnelman tapahtumaan luo toki kymmenentuhatta muuta mukana juoksijaa, mutta jotain tapahtuma on tehnyt oikeinkin, että niin moni lähtee vuosi vuoden jälkeen mukaan! Toki suuret tapahtumat tuovat omia ongelmia, eli onko tarpeeksi vessoja lähtöalueella, miten lähtöryhmät toimivat ja onko reitti sujuva - mun mielestäni tässä asiassa MNR toimii erinomaisesti! Toki reitillä on ruuhkaa, ja vähän joutuu pujottelemaan tai hidastelemaan varsinkin alussa, mutta se on hinta, jonka maksaa siitä että loppureitillä saa taas toisista tsemppiä omaan suoritukseen, eikä ainakaan tarvitse pusertaa radalla yksin! Kympin tapahtumat ovat siitä mukavia, että niihin on matala kynnys osallistua kaikentasoisten juoksijoiden, mutta silti niissä on mukana niitä tosijuoksijoita, jotka menevät sellaista kyytiä, että hirvittää!

Mä en oikein tiennyt, mitä lähdin juoksulta hakemaan, muuta kuin hyvää juoksua tietysti. Tai on tyhmää sanoa, ettei muka lähtisi juoksemaan kovempaa aikaa kuin viime kerralla, tai jopa rikkomaan ennätystä.. mutta siis tarkemmin sanottuna en tiennyt, millaisessa kympin kunnossa olisin. Uskoin, että ainakin kovemmin kuin viime vuonna (51.37) voisin mennä, ja hyvänä päivänä voisin rikkoa ekassa kympin tapahtumassani lokakuussa 2011 juoksemani enkkarin (50.50). Viidenkymmenen minuutin alitukseen en uskonut millään. Kyllä sekin joskus tulee.. vaikka mummovuosina sitten ;) Lämmittelyä ottaessa jalat tuntuivat hyvältä, sillä olihan mulla alla melkoisen kevyt treeniviikko muutenkin. Tämän viikon jälkeen on siis tarkoitus painaa kolme viikkoa kovaa, ennen keventelyä Vaarojen maratonille! No, sitten tuli aika siirtyä lähtökarsinaan odottamaan lähtöä. Ilta oli tosi lämmin, ja olinkin t-paidassa ja shortsimittaisissa trikooissa liikkeellä. Ei tullut yhtään kylmä edes odottaessa. Hyvä musiikki pauhasi taustalla ja juoksijat hyppivät pitääkseen lämpöä yllä, oli kyllä hyvä fiilis! Vihdoin tuli meidän lähtöryhmän vuoro lähteä liikkeelle!

Lähdössä oli vähän ruuhkaa, eikä vielä lähtöviivan ylittäessäkään oltu kunnolla juoksussa. Ensimmäinen kilsa oli melkoisen täyttä, mutta eipähän tullut ainakaan aloitettua liian kovaa. Jalat rullasi Helsingin yössä kuin unelma, kroppa tuntui muutenkin hyvältä, keli oli tyyni ja suht lämmin, jos otetaan huomioon, että oli elokuun vika lauantai, ja lähtöpamaus tapahtui vasta kello yhdeksän jälkeen illalla! Aika pian pääsi omaa juoksua tekemään! Toinen kilsa oli mulla kisan nopein, joku 4.53 Garminin mukaan, kun siinä tuli reitin parhaat alamäet. Juoksu tuntui ihan hyvältä, ja menin muuten siinä vähän päälle vitosen kilsavauhtia. Mä vilkuilin aika vähän kelloa, ja menin tuttuun tyyliini enemmän fiiliksen mukaan. Tänä vuonna huomasin sen, että happi kulki erittäin hyvin koko matkan... olisinko juossut vähän matalammilla sykkeillä kuin aiemmin?! Sitä en tiedä, koska mulla ei ollut sykemittaria mukana. Reitti oli taas täynnä ohjelmaa ja karnevaalia, ja se oli hauskaa. Joskus tapahtumissa kaipaan musiikkia (oonkin päättänyt ostaa sporttikuulokkeet tätä varten), mutta Midnight Run menee hyvin ilman musiikkia, koska radalla on hälyä ja esiintyjiä vähän väliä. Kahdeksan kilsan kohdalla huomasin, että mulla on vielä mahdollisuudet omaan enkkariin, ja yritin lähteä sitä hakemaan... no, se tyssäsi siihen, että jaloista vain loppui puhti loppua kohden. Radalla tulee aika paljon mäkiä viimeisellä 1,5 kilometrillä, ja mun jaloissa vaan ei ole voimaa tarpeeksi jyystää niitä mäkiä ylös voimalla! Näin enkka jäi vieläkin haaveeksi, ja kellot pysähtyivät maalissa aikaan 51.31. Kyllä mä olen siihen tosi tyytyväinen. Juoksu oli ehjä ja tasainen läpikotaisin, eikä hyytymistä tullut varsinaisesti missään kohdassa mielestäni. En vain tänään saanut itsestäni enempää irti, joten siinä on tämän hetkinen kuntoni! Viime vuoden aika kuitenkin alittui joillain sekunneilla, ja huvittavinta tässä on se, että olen kaikki kolme Midnight Runia juossut 7 sekunnin sisään. Tasaista työtä, vai mitä?!

Oli kyllä kiva juosta kovaa! Fiilis juoksun jälkeen oli taas huikean hyvä, endorfiinit valtasivat kehon. Tämän kaltaiset tapahtumat takaavat sen, ettei paikalta voi lähteä kuin hymyissä suin! Ihmiset ovat iloisia, järjestäjät ovat iloisia ja Helsinki on täynnä kannustajia. Midnight Runin maalisuora on muuten upea kokemus. On hienoa juosta valaistua maalisuoraa pitkin, kun Tuomiokirkon portaat ovat täynnä katsojia. Se fiilis kannattaa kokea! Mä kyllä intouduin taas enemmän tästä, ja nyt on sellainen olo, että voisin hyvin käydä silloin tällöin juoksemassa jonkun vitosen tai kympin kisan, että saan haettua vauhtia. Harvoin sitä tulee omilla lenkeillä painettua noin kovia vauhteja.. kyllä mä ainakin saan itsestäni enemmän irti juoksutapahtumissa, kuin omilla lenkeilläni. Sitä paitsi, juoksutapahtumat ovat kivoja! :)

Olitko sä juoksemassa Midnight Runilla? Millainen fiilis jäi tapahtumasta? Tykkäätkö juosta kympin tapahtumissa?