Onnellinen luonnosta. Onnellinen terveistä jaloista.

Mä mietin yksi päivä lomalla, että kummat mä säilyttäisin, jalat vai kädet, jos mun pitäisi valinta tehdä. Ei mun oikeastaan kauan tarvinnut miettiä, kun olin sitä mieltä, että "tottakai pitäisin jalat!" No, oikeasti valinta ei olisi noin helppo, ja itseasiassa näin vakavalla asialla leikkiminen ei ole ollenkaan kivaa. Mulla on onneksi terveet kädet ja terveet jalat. Jalat ovat mulle yksinkertaisesti pyhä asia, ja tahdon pitää niistä huolta. Mä olen huomannut tässä vuoden aikana, että aina ei ole niin selvää, että jalat toimisivat yhteistyössä muun kehon kanssa. Mulla on löysät nilkat, ja ne eivät kauheasti pidä mun uusista harrastuksista, varsinkaan suunnistuksesta. Todella usein nilkat taittuvat siellä ympäri, ja välillä vähän pahemmin ja välillä vain ohimennen. Tänä vuonna en onneksi ole joutunut paria päivää pidempää taukoa pitämään loukkaantumisten vuoksi. Olen käyttänyt aika useasti suunnistaessa mun viime syksynä ostamaani nilkkatukea, ja se on kyllä hyvä apu. Tämä löysempi nilkka ei sen kanssa oikkuile. Talvella yritän taas panostaa tasapainoharjoitteisiin, jotta saisin nilkasta voimakkaamman ja kestävemmän.

Mä olen niin onnellinen, että olen perusterve ihminen, joka voi liikkua vapaasti. Enkä tarkoita tällä sitä, että voin päivästä toiseen juosta hikilenkkejä, ehei, vaan olen ylipäätään onnellinen siitä, että voin liikkua. Voin kulkea luonnossa ja nauttia siitä. Lomareissu oli ihan täydellinen Itävallan Alpeilla. Sinne jäi sydän pysyvästi. Ne vuoret olivat niin kauniit, vahvat ja isot. Kuinka pieneksi voi ihminen itsensä tuntea siinä "maailman laidalla", ihmettelemässä luonnon muotoja. Mä olin niin onnellinen, että pystyin nauttimaan niistä maisemista esteettömästi. Olen myös onnellinen siitä, että olen pikkuhiljaa kasvattanut itselleni sellaisen yleiskunnon, että jaksan helposti vaeltaa muutaman tunnin ihastelemassa vuoria. Ei kunnon tarvitse olla maraton-tikissä, jotta siitä voi nauttia. Oikeastaan kaikkiin juoksutapahtumiin treenaaminen on tuonut mulle sellaisen vankan yleiskunnon, josta voin nauttia päivittäisessä elämässä. Voin virkistyä puolen tunnin pyöräilyllä töihin. Voin kävellä huoletta paikasta toiseen hengästymättä helposti. Voin ihastella Alppeja jalan pelkän hissikuljetuksen sijaan, ja nähdä paikkoja, joihin ei muuten pääse kuin hyvällä kunnolla kävelemällä. 

Suomikin on äärimmäisen kaunis maa. Kuinka tasaiselta tuntuikaan palata Suomeen. Ihailla auringonlaskua merenrannalla tai ajella maaseudulle. Yhtenä päivänä lomaillessa päätettiin Kimmon kanssa lähteä pienelle kävelylle upeaan Kurjenrahkan kansallispuistoon, kun olimme siellä suunnilla viettämässä lomaamme. Olen niin onnellinen, että voin tehdä extempore-retken Suomen luontoon. Pari vuotta sitten vaelsimme Karhunkierroksen 80 kilometrin vaellusreitin ongelmitta. Viime kesänä puolestamme pyöräilimme Saariston rengastien ympäri. Kieltämättä olen onnellinen, että mulla ja miehelläni on niin terve keho ja hyvä kunto, että voimme nauttia luonnon monipuolisuudesta vaivatta. Kurjenrahkan kansallispuisto oli upea. Kävin siellä ensimmäistä kertaa kunnolla (kerran olen telttailut siellä) kävelemässä, ja kiersimme melko lyhyen reitin Savojärven ympäri. Matkalla oli paljon suota ja kulkeminen tapahtui pitkospuita pitkin. Mieli lepäsi siellä lakeudella. Näki pitkälle eteenpäin ja tunsi tuulen kasvoilla. Siellä oli niin helppo olla ja hengittää. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka paljon nautin siitä, että voin liikkua luonnossa. Olla ja tuoksutella metsän hajuja. Luonnossa tunnen itseni hyvin vapaaksi ja luonnolliseksi.

Mä tahdon vaan sanoa, että monesta nämä luonnossa olemiset ja kävelyt metsässä voivat tuntua itsestäänselviltä. Mutta ei se ole sitä. Ole onnellinen, jos sulla on terveet jalat, joilla voi kävellä itse metsään tai kivuta sen korkeimman kallion päälle. Mä ainakin olen äärimmäisen onnellinen, että liikunta ja luonnossa oleminen on osa mun elämää. Mä olen iloinen, että olen löytänyt suunnistuksen elämääni, sillä siinä jos missä nään hienoja paikkoja, saan tallata avometsässä tai läpi suon niin että kengät kastuvat läpikotaisin.. mutta mä niin nautin siitä! Mä olen onnellinen viime sunnuntain upeasta polkulenkistä hyvällä porukalla. Jos sun jalat kestää juoksua, mene ja kokeile tehdä sitä poluilla. Älä tuijota kelloa tai kilometriaikoja. Juokse korkeimman kohdan päälle, pysähdy ja hengitä raikasta ilmaa!

Nauttikaa luonnosta, nauttikaa terveydestä. Nauttikaa siitä mitä teillä on, älkääkä murehtiko sitä, mitä teillä ei ole. Meillä jokaisella on täällä Suomessa ainakin upea luonto.

Milloin sinä viimeksi kävit metsässä? Milloin tiedostit, kuinka onnellinen olit liikunnan tai luonnon vuoksi?