Oli myös tapaus lähipiirissäni, kun emme saaneet sovittua ystävien kanssa yhteistä vapaa-ajan ei-liikunnallista aktiviteettia, sillä aina liikunnat olivat jotenkin esteenä, niitä ei haluttu siirtää tai muuttaa. Itse olisin ollut valmis siirtämään omia liikuntojani, mutta kaikki eivät siihen ole valmiita. Suunniteltu on jo puoliksi tehtyä, vai miten se meni?
Nämä kaikki ajatukset ja tapaukset saavat minut miettimään, kuinka korkealle tahdon tavoitteet asettaa liikunnan suhteen? Olen kuitenkin vain kuntoliikkuja, joka juoksee ja jumppaa omaksi ilokseen ja pitääkseen itesensä järjissään tässä elämässä. Maraton tuli kuvioihin, koska huomasin niin paljon nauttivani lenkkeilystä. Mutta onko lopulta niin tärkeää päästä maratonia alle neljään tuntiin, jos se vie minulta muuten elämän ilon?
 |
| Lähde: weheartit.com |
Myönnän, että minäkin olen kyllä ehdotellut päiviä ystäville sen mukaan, milloin olisi tarkoitus liikkua ja milloin ei, mutta koskaan en ole jättänyt sen vuoksi sopimatta tapaamisia, että liikunnat olisivat tiellä. Aina voi siirtää liikuntoja, vaihtaa päiviä tai jättää jopa jonkun välistä. En minä kuitenkaan kavereita joka päivä näe, joten ei se ole niin vakavaa jos joku jää joskus välistä. Eihän... Olen myös suunnitellut liikuntoja tapahtumien yhteyteen. Kerran muinoin juoksin maratonia edeltävän pitkän lenkin sunnuntaina niin, että juoksin pois ystäväporukan mökkiviikonlopusta, ja mies tuli autolla sitten perästä. Ja kerran juoksin leffasta kotiin, kun mieheni lupasi kantaa minun tavarani bussilla kotiin. Kyllä aina, tai ainakin usemmiten, pystyy liikkumaan, jos vain haluaa.
Toki kotona vaaditaan hieman ymmärrystä tämän juoksubuumin myötä, mutta uskon toisaalta, että päivän juoksuhetket ovat itse kullekin omaa rauhallista aikaa kiireiden keskellä. Toisaalta, olen myös saanut avokin innostumaan juoksusta, joten lenkkipolulla käynti voi olla myös yhteistä aikaa. Ja toki, tykkään liikkua ystävieni kanssa yhdessä, sillä ne treenit ovatkin usein minun suosikkejani! Minulla on ilo, että suurin osa kavereista tykkäävät liikkua! Mutta joskus on myös kiva nähdä ystäviä muutenkin kuin hikisinä treenatessa! :)
No, jokaisen pitää tehdä itse päätökset, mihin vetää raja, kuinka suuri pettymys suunnitellun treenin peruuntuminen on, tai se, että treenipäiviä tuleekin vähemmän johonkin kiireiseen viikkoon. Pitää tehdä päätös, elääkö liikkuakseen vai liikkuuko elääkseen.. kumpaan te kallistutte? Kuinka paljon te suunnittelette muita menojanne liikunnan mukaan?
Minä olen nyt vanhalla kotipaikkakunnalla käymässä ja lähden pitkäaikaisen ystäväni kanssa salille ;) Haha, voihan ne juorut vaihtaa sielläkin - pääasia, että kumpikin tykkää siitä, ja seuraavaksi nähdään sitten muut kuin treenivaatteet päällä ;)
Kasvaessa "aikuiseksi" kavereita ei nähdä yhtä paljon kuin ennen, valitettavasti. Kaikilla on omat juttunsa (työ, koulu, harrastukset, rakkaus, lapset yms)
VastaaPoistaKuitenkin yritän pitää kiinni ystävistä koska ne ovat niin tärkeitä. Opiskelukavereita näen miltei joka päivä ja järjestettään myös illanistujaisia ja muuta, ettei juttut vaan pyöri kouluasioiden ympärillä.
Parhaita ystäviä näen 2-4 kertaa vuodessa, koska me kaikki asumme eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Muita ystäviä koitan nähdä säännöllisesti, ehdottamalla kahvittelua, kävelylenkkiä, lounasta jne.
Kyllä urheilun ja kaverit voi yhdistää. Tekee vaikka lenkin aamulla tai siirtää lepopäivää. Sen sijan alkoholi + liikunta on vähän toinen ja vaikeampi pulma, ainakin mulle.
Mulla on onni, että kaksi neljästä parhaasta kaverista asuu suht lähellä, ja nään heitä viikottain - usein liikunnan merkeissä. Toki ymmärrän, että aikuisella on enemmän omaa elämää, ja niinhän sen pitää mennäkin - en mäkään jaksaisi joka päivä olla sosiaalinen ja nähdä ystäviä, mutta sen kerran kun yritetään sopia jotain, olisi kiva, jos olisi joustavuutta.
PoistaAlhoholi on mulla vähentynyt huomattavasti, ja huomaan, että usein illanistujaisissa jää lasilliseen tai pariin, seuraavan päivän liikunnat mielessä. ;)
Onneksi itsellä läheisimmät ystävät on kaikki liikunnallisia joten sen sosiaalisen puolen voi hoitaa lenkkipolulla/salillakin - ei tarvitse luopua kummastakaan.
VastaaPoistaToisaalta tietty rentous etenkin kuntoliikkujalle tekee hyvää - ei se todellakaan ole niin justiinsa. Jos jatkuvasti pistää liikunnan sosiaalisen elämän edelle niin voi miettiä onko priorisointi ihan kohdallaan.
Kyllä juuri näin. Jos aina elää pelkällä liikunnalla, kyllä siihenkin kyllästyy äkkiä. Tai uskoisin näin. Elämässä on paljon muutakin. :)
PoistaNo jooo, tää ehkä yksi syy siihen miksi aikanaan luovuin kuntosalijäsenyydestä. Halusin auttaa mm. mun ystäviä, joilla on pieniä lapsia. Silti mulla siellä ollessa oli sellainen olo, että pitäisi treenata ja käydä puntilla, ja olla salilla. En kyennyt vapaasti oikeesti auttamaan, kun takaraivossa jyskytti treenisuunnitelmat. Tauko jäsenyydestä teki erittäin hyvää. Nyt sain aidosti nauttia ystävien seurasta, ja olla heidän apunaan. Tehdä asioita, joita en ollut kyennyt.. "kun piti mennä salille.." jne. Hetkellinen tauko siis teki varsin hyvää, ja antoi juurikin ymmärrystä siihen, että mihin haluan aikaani tosiaan kuluttaa.
VastaaPoistaEdelleen urheilu on erittäin lähellä sydäntäni, ja valitettavasti mulla ei ole kuin yksi kunnon juoksijaystävä, jonkan kanssa onkin sitten mitä mahtavinta lenkkeillä.
Mutta oon edelleen sitä mieltä, että ystävät ovat kuitenkin erittäin tärkeitä. Eikä heidän tapaamistaan voi lykätä (ainakaan aina) sillä, että "täytyy nyt mennä se kolmas salitreeni tekemään tälle viikolle." Ystävät on mun henkireikä, ja niitä suhteita pitää vaalia säännöllisesti, niin kuin parisuhdettakin.
Ja ei mikään treeniohjelma kaadu, jos kerran viikossa jätät suunnitelmat välistä..
Aivan näin! Ei ystäviä kuitenkaan päivittäin nähdä, niin silloin kun yritetään sopia jotain, ei ainakaan itselle treeniohjelma kaadu siihen. Joskus on kiireisempiä viikkoja, joskus pystyy taas treenaamaan enemmän. Elämä on valintoja :) Mä pidän myös mun ystäviä henkireikänä, joille tahdon antaa aikaa. Kuten liikunnallekin... kyllä kumpaankin riittää aika, kun oikein yrittää!
PoistaMielenkiintoinen postaus! Itsekin olen työelämässä ja elämä on aikamoista tasapainoilua eri osa-alueiden välillä. Opiskeluaikoina aikaa oli helpompaa järjestää, ja monestihan niitä kavereita pystyi näkemään koulullakin opiskelujen ohessa. Nykyään tuntuu, että kaikki pitää aikatauluttaa pitkälle etukäteen, että ehtii kaiken kiireisen arjen keskellä, treenit mukaanlukien. Ihanteellisinta mielestäni on, jos pystyy treenaamaan välillä kavereiden kanssa ja voi sitten jumpan jälkeen saunassa vaihtaa kuulumiset :) kyllä elämä vaan on yhtä tasapainoilua! :-)
VastaaPoistaKiitos :) Parasta onkin treenata yhdessä kavereiden kanssa - niinkuin mä tein tänään. Tuli sitten kuulumiset vaihdettua osittain treenin yhteydessä, paremmin saunassa! Ja näin se on, työläisen arki on kiireempää, mutta onneksi viikonlopuille jää sitten aikaa niin ystäville, kodille kuin liikunnalekin!
PoistaMä myös tapaan niitä tärkeimpiä just siellä salilla ja joskus myös lenkeillä yms. :)
VastaaPoistaSe on kyllä ihan parasta, että voi tavata parhaita tyyppejä liikunnan merkeissä! :) Vaikka onhan se kiva välillä nähdä muissakin merkeissä ;)
VastaaPoista