Flunssaisen penkkiurheilua

Tästä tulikin lepoviikko! Sain jostakin flunssatartunnan ja olo on ollut sen verran vetämätön, ettei treenaamisessa olisi ollut mitään järkeä. Eikä sillä, tuskin olisin jaksanutkaan. Kuumetta tai kurkkukipua en saanut onneksi (*kop kop*), mutta aivastelua ja nuhaa on ollut muutaman päivän ajan. Itseasiassa sanoin Kimmolle jo Teneriffalla, ettei olo ole kaikkein paras mahdollinen, mutta silloin ei ollut mitään selviä oireita, joten en osannut yhdistää tulevaan flunssaan. Mutta ei ihmekään, että flunssa tuli vierailulle, sillä viimeksi sairastin pienesti maaliskuussa. Pari vakioflunssaa vuodessa, eikö?

Viikonloppuna lenkkeilin - ensimmäinen lenkki palmujen jälkeen Suomessa... upea talvinen keli ja niin pois päin ;)

Nyt olo on jo paljon parempi, ja onneksi niin, sillä tänään suuntaan kahden ystäväni kanssa Tampereelle katsomaan salibandyn naisten MM-kisojen finaaliviikonloppua! Pitkäaikaisimmat lukijat ehkä muistavat taustastani, että olen harrastanut nuoruuteni salibandya, ihan junnujen SM-tasolla. Laji on minulle vieläkin äärimmäisen rakas ja tykkäisin pelailla sitä vieläkin, jos sopiva porukka löytyisi. Salibandy on myös erittäin katsojaystävällinen laji, sillä vauhtia löytyy ja tilanteita syntyy päädystä päätyyn. Mä olen useasti ollut katsomassa miesten salibandyn MM-kisoja, mutta en koskaan vielä naisten. Nyt onkin ilo mennä paikan päälle katsomaan huippusalibandya, vielä kun Suomen joukkue taistelee maailmanmestaruudesta ja siellä sattuu pelaamaan pari vanhaa joukkuekaveria!

Yle on ollut upeasti mukana kisoissa, ja syytä ollakin, kun kotikisoissa on ollut paljon yleisöä ja mitä ilmeisemmin tunnelmakin on ollut hieno. Olenkin seurannut lähes jokaisen Suomen ottelun joko suorana telkkarista tai Yle Areenan kautta. Vaikka osa peleistä on jopa MM-turnauksessa todella epätasaisia, tekee lajille hyvää saada näkyvyyttä ja ennen kaikkea minua lämmittää se, että myös naisten joukkueurheilua näytetään näin laajasti televisiosta. Mahtavaa! Usein yleinen ajatus vaikuttaa olevan se, että vain miehet osaavat pelata ja vain heidän ottelunsa voivat olla viihdyttäviä... mikä ei tietenkään pidä paikkaansa!

Suomi-kamaa lähtee tietysti mukaan!

Yövymme Tampereella yhden yön hotellissa ja ajelemme kotiin vielä lauantaina finaalin jälkeen. Kiva päästä tyttöjen kanssa reissuun! Sunnuntaina olen toivottavasti jo terveiden kirjoissa ja pääsisin aloittamaan uutta treenijaksoa! Pidin Teneriffan reissua tietoisesti veden jakajana syksyn ja ensi vuoden kesken, joten nyt olo liikunnan suhteen on kuin pikkulapsella jouluna - odottava ja innostunut! Edessä on lenkkeilyä, salitreeniä ja muuta satunnaista liikuntaa! Lähes samalla kaavalla kuin ennenkin, mutta uudella innolla! Kirjoittelen ensi vuoden tavoitteista ja tulevista sporttailuista vielä enemmän jatkossa. Myös Teiden vaelluksesta on tulossa postaus, kunhan saan sen valmiiksi!

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Onko joku seurannut salibandyn MM-kisoja telkkarista tai mediasta? Onko joku kenties tulossa paikanpäälle katsomaan? Mitä mieltä te olette penkkiurheilusta ja urheilun televisioinneista Suomessa? Oletteko pysyneet terveinä? :)

Borta bra men hemma bäst

Ihanaa olla kotona! Reissut ovat kivoja, mutta kyllä mun mielestäni aina vaan on parasta tulla takas kotiin. Mulle koti merkitsee paikkaa, jossa on älyttömän hyvä olla ja missä multa ei vaadita yhtään mitään. Riittää, että olen. Sen lisäksi matkoilla tajuaa aina, kuinka hieno maa Suomi on. Meillä on puhdas ja raikas ilma, paljon metsää ja muutakin upeaa luonnonmaisemaa, hienoja vuodenaikoja (kunhan vain talvikin näyttäisi parastaan täällä etelässäkin!), tasa-arvoa sekä turvallisuutta. Olen kyllä todella onnekas, että olen syntynyt Suomeen. Toki täälläkin on asioita, joita voisimme parantaa, mutta mielestäni on tärkeää keskittyä hyviin asioihin. Varsinkin tällaisena päivänä, itsenäisyyspäivänä.

Minun itsenäisyyspäivään on sisältynyt paljon suomalaista tunnetta. Aamupäivällä olimme suunnistamassa korttelisuunnistusrasteilla todella karussa kelissä. Sade ja tuuli paiskasivat naamaan, mutta hengitys ainakin rullasi raikkaassa ilmassa. Osa, ainakin puolet rasteista oli mukavasti metsän puolella, joten aivan kaduilla juoksuksi ei tänään korttelisuunnistus mennyt, mikä oli vain hyvä juttu! Mulle vain sattui metsässä pieni haaveri, ja kompastuin juurakkoon ja lensin mahalleni maahan. Onneksi loukkaantumisilta vältyttiin, mutta toiseen jalkaan mustelmia ja paisetta tuli koko säären pituudelta. Reippailin kuitenkin rastit läpi, ja tuli hyvä lenkki tehtyä!

Suunnistuksen jälkeen kävimme Kimmon kanssa saunassa. Sauna on mulle sydämen asia ja yksi tärkeimmistä suomalaisuuden perikuvista. Saunassa rentoudutaan ilman mitään virikkeitä, nautitaan lempeistä löylyistä ja joko ollaan omien ajatusten kanssa läsnä tai jaetaan ajatuksia läheisten saunakumppaneiden kera. Saunan jälkeen on aina niin hyvä ja raukea olo. Saunomisen jälkeen söimme hyvin suomalaista ruokaa, eli uuniperunoita, uunijuureksia sekä kotimaista lohta. Joskus mietin, että suomalainen ruoka on tylsää, kun emme käytä paljon mausteita, mutta toisaalta suomalaiset raaka-aineet ovat laadukkaita ja maukkaita, joten niille kannattaa antaa tilaa. Tänään minä en maustanut uunijuureksia kuin suolalla ja tilkalla hunajaa, sillä halusin antaa raaka-aineiden omien makujen tulla esiin. Ruoka oli älyttömän hyvää ja ruokailuhetki ja kokkailut ovatkin meidän viikonloppujen kohokohtia useasti.

Illalla olen rentoutunut sohvalla, ja katsonut myös linnanjuhlia, vaikka mietin ensin olla katsomatta. On näissä synkissä joulukuun illoissa omaa tunnelmaansa!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Ja pirteää uuden viikon alkua! :)

Miten te vietitte itsenäisyyspäivää? Mitä suomalaisuus merkitsee?

Lämpöä, lepoa ja leppoisaa liikuntaa!

Viikko tuli vietettyä Teneriffan lämmössä ja valossa. Vaikka keli oli joinain päivinä pilvinen, oli siellä silti juuri sopivan lämmintä ja ennen kaikkea valoisaa. Marras-joulukuun vaihde oli oikein hyvä ajankohta lähteä tankkaamaan aurinkoenergiaa. En muista koska olisin viimeksi ollut rehellisellä aurinkomatkalla, mutta tämä oli kyllä vaihteeksi kivaa ja rentouttavaa!

Helsinki-Vantaa oli jouluvaloissa lähtöaamuna 26.11

Ensimmäinen auringonlasku parvekkeelta katsottuna

Rannalla

Meidän hotelli oli aivan mahtava ja tulikin vietettyä siellä aika paljon aikaa.  Hotelli oli juuri remontoitu, joten huone oli siisti, kuten koko hotellikin. Huoneemme parvekkeelle paistoi aurinko aamusta iltaan, mikä oli ihanaa. Huone ei silti ollut kuuma, sillä ilmastointi pelasi hyvin. Huoneessa oli mahdollisuus kokkailuun,  ja käytimmekin tätä mahdollisuutta aina välipala-aikoihin sekä parina iltana kun teimme salaattia. Oli outoa, kun emme voineet tiskata tiskejä vaan siivooja hoiti ne aina aamuisin. Hotellilla oli lisäksi kuntosali sekä allasalue ja viihtyisä kattoterassi. Aamupala oli maksettu etukäteen ja sekään ei pettänyt, vaan tarjolla oli jugurttia hedelmien ja eri pähkinöiden ja myslien kanssa sekä leipää, leikkeleitä, juustoja sekä lämpimiä ruokia ja etenkin munia monessa muodossa. Kahvi oli hyvää, vaikka se tuli automaatista.

Hotellilta oli lyhyt matka rannalle, jossa kävimme parina päivänä löhöämässä ja kävelemässä rantakatua pitkin. Auringonlaskut olivat upeita ja rannat muutenkin siistit. Rannalta oli näkymä naapurisaari La Gomeralle asti. Meidän piti käydä sielläkin, mutta jätimme reissun väliin, sillä meillä oli pari päivää auto käytössä, joten emme halunneet luoda liikaa ohjelmaa itsellemme lomalla.  Playa de las Americasissa kävimme muun muassa lähivuorilla retkellä, pulikoimme maailman ykköseksi äänestetyssä Siam Parkissa, jossa oli paljon huikeita liukumäkiä ja otimme rennosti kirjojen parissa. Aamuisin oli ihanaa herätä auringon valoon!!

Meidän huone!

Siam Park -vesipuisto

Poolilla lukemassa :)

Kimmon synttäri-illallinen - hän sai päättää syödäänkö ravintolassa vaiko kokkaanko ;)

Parasta reissussa oli kuitenkin meidän kahden päivän autoilu saarella. Olimme jo koto-Suomesta suunnitelleet retken Teidelle, eli Kanariansaarten korkeimmalle vuorelle. Itseasiassa Teiden tulivuori on koko Espanjan korkein huippu, joka sijaitsee 3718 metrin korkeudessa. Sinnehän pääsee hissillä 3500 metriin, mutta loppureitille tarvitaan lupa, jotta huippu ei ruuhkautuisi liikaa. Luvan voi tulostaa netistä, mutta aikablokkeja ei ollutkaan niin vain saatavilla. Olimme joka tapauksessa päättäneet vaeltaa sinne ylös asti, joten oli hienoa bongata Teneriffa-kirjasta mahdollisuus tehdä vaellus kahdessa osassa niin, että yöpyisi ensin 3200 metrin korkeudessa Altavistan majatalossa ja jatkaisi siitä vaellusta ylös ennen aamunkoittoa. Majoitukseen sisältyi lupa vaellukseen huipulle, jos sen teki hissin liikennöintiajan ulkopuolella, eli klo viideltä illalla aamuyhdeksään mennessä. Me tosiaan tartuimme tähän upeaan mahdollisuuteen ja tuosta vaelluksesta tuli koko meidän reissun kohokohta sekä yksi suurimmista elämyksistä koko elämässäni! Kirjoitan Teiden huiputuksesta kokonaan oman postauksen aikanaan, sillä sitä se todellakin ansaitsee. Haluan saada fiilistä välitettyä eteenpäin.

Hyödynsimme autoa myös ajaen Mascan kylään saaren luoteisosaan, jossa sijaitsi upeat Tenovuoret! Oli huikeaa tulla Teiden pakkasaamusta lähes kolmekymmenasteisille rannikkovuorille. Mascassa ja sen lähellä vaelsimme myöskin vähän ja nautimme eväistä hulppeissa maisemissa. Siellä oli niin vihreää ja kaunista ja erityisesti pidin meren läheisyydestä. Automatka Santiago del Teideltä Mascaan oli myöskin ainutlaatuinen, sillä tie oli niin serpentiinimäinen kuin olla ja voi.  Vaikka olen ajanut autoa niin Itävallan Alpeilla kuin Norjassakin, niin kyllä Teneriffan Tenovuoret veti vertaansa niille! Huhhuh!

Meidän menopeli Teneriffan teillä!

Teiden huippu näkyy...

Kiipeämistä vuorelle

Hyinen aamun koitto!

Mascan kylän hurjat serpentiinitiet

Tenovuoristo

Kaikkinensa reissu oli todella onnistunut! Teneriffan luonto on hienoa ja sitä jäi vielä paljon näkemättäkin. Tosin turistialueet olivat todella rakennettuja ja teennäisiä, joten niistä en niinkään välittänyt. Mutta kokonaisuudessaan Teneriffan saari oli kyllä hieno! Oli kyllä melkoista palata tänne Suomeen sateen ja pimeyden leskelle. On aika pysäyttävää että päivä kestää vain reilut viisi tuntia. Hurjaa. Mutta onneksi on joulukuu, ja ihanat tunnelmavalaistukset jokapuolella. Tykkään tunnelmasta, mutta kieltämättä odotan ja toivon lunta todella paljon!

Huomenna on vielä ihana rento vapaapäivä, itsenäisyyspäivä, jolloin on lupa olla täysin vain kotona ja nauttia. Ihan parasta.

Lähipolut

Viimeisestä auringonlaskusta nauttimista

Atlantin suolainen vesi

Eiköhän tällä levolla ja energialla jaksa taas painaa niin töissä kuin treeneissäkin. Olen tietoisesti pitänyt kevyen jakson liikunnasta syksyn pitkien suoritusten jälkeen ja ensi viikosta eteenpäin alan taas treenaamaan kunnolla kohti ensi vuoden tavoitteita! Mutta edelleenkään en aio unohtaa tärkeintä eli nautintoa. Liikunnan pitää olla nautinnollista ja hauskaa!

Liikunnan ja levon täytteistä joulukuuta kaikille! Kertokaa, miten te olette taistelleet kaamosta vastaan? Mitä teidän viikonloppuun kuuluu?! :)

Loman tarpeessa

Tänään alkoi mun viimeinen kesälomaviikko! Olen nyt toimistosta poissa 1,5 viikkoa ja se tulee tekemään niin hyvää! Tiedättekö sen tunteen, kun pelkkä lomavastaajan asettaminen päälle tuntuu mahdottomalta tehtävältä? No, sellainen hetki mulla oli tänään iltapäivällä. Onneksi sain sen asetettua ja muutenkin työt ihan hyvälle mallille, joten pääsin hymyssä suin lähtemään töistä lomille!

Syksy on ollut hurjan aurinkoinen ja kaunis. Mä vielä kuukausi sitten nauroin mun vuoden takaiselle ajatukselle lähteä marraskuussa lomalle lämpimämpään. No, enää ei naurata ja olen vain iloinen, että pidettiin kiinni tuosta ajatuksesta ja varattiin reissu tähän saumaan. Marraskuu on tullut taas täysillä päin kasvoja ja nyt on takaisin maksun aika. Pimeys on ainakin mulle todella vaikeaa, vaikka tottakai raitis ilma piristää, niin kyllä sitä silti kaipaisi valoa.

Kuva: Tjäreborg

Huomenna aamulla lähdemme Teneriffalle ja mä en voisi olla yhtään enemmän innoissani! Tämä on mun ja Kimmon ensimmäinen helppo pakettimatka. Tällä kertaa helppous vie voiton. Lisäksi matkakohteen valintaan vaikutti kohtuullinen lentoaika, jotta voi matkustaa viikoksi, lämpimät kelit ja hienot maisemat. Uskon, että tulemme viihtymään Teneriffalla hyvin!

Aurinkoista mieltä pimeyden keskelle! 

Pimeän metsän elämyksellisyys

Muistatteko, kun hehkutin vuosi sitten ollutta mörköjuoksuksi nimettyä kimppalenkkiä, jolla olin mukana? Silloin eräänä marraskuisena perjantai-iltana 23 saman henkistä ihmistä kokoontui Nuuksion laidalle taivaltamaan reilu 30 kilsan lenkkiä otsalamppujen valossa. Mä olin tuon lenkin jälkeen niin huumassa ja täytyy todeta, että se oli silloin mun ensimmääinen todellinen pimeän metsän lenkki, joten varmasti jo siksi fiilis oli niin loistava. Myös koin jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden juoksuhullujen kanssa, kun perjantai-iltana meillä oli metsässä omat bileet!

Tänä vuonna samalta järjestäjältä tuli kutsu lähteä uudestaan mörköjuoksulle, mutta me ei Tiinan kanssa päästä paikalle reissujemme takia. Alkoi oikein harmittamaan, kun viime vuoden paras lenkki jäisi tänä vuonna välistä. Niinpä laitoimme Helsinki Trail Running Clubin Facebook-sivulle tapahtumakutsun omasta "varjomörkölenkistä", Sipoonkorpi Pimeä puoli -lenkistä. Porukka innostui ideastamme juosta Sipoonkorpi Trailin 30 kilsan lenkki pimeään aikaan valoletkana. Meidän onneksemme myös tuttumme Tapani tykästyi reitti-ideasta ja tuunasi siitä hieman fiksumman ja pimeään metsään sopivamman lyhennetyn version. Hän lupasi myös johdattaa joukon oikeaa reittiä pitkin tuon reilu 25 kilsan matkan metsässä. Huh, onneksi. Itse vähän pelkäsin vetovastuuta eniten etukäteen,  mutta nyt ei ollutkaan syytä huoleen!

Perjantaina lenkkimme sitten koitti. 19 henkeä saapui Kuusijärvelle starttaamaan perjantai-illan kostealle metsälenkille. Tiesimme metsän olevan märkä ja illan ajaksi oli myös luvattu sadetta, joten kaikkeen oltiin kyllä varauduttu. Lähdimme hieman kuuden jälkeen hölkkäilemään Kuusijärveltä polkuja pitkin Sipoonkorpeen. Heti aluksi saatiin jo todeta, että tossut tulevat kastumaan, sillä sen verran paljon paisuneita lätäköitä oli matkan varrella. Matkanteko meni kivasti eteenpäin höpötellen ja ihmetellen pimeyden tuomaa tunnelmaa. Pilvet olivat taivaalla, joten ylimääräistä valoa ei kuusta tullut. Oli vain 19 otsalamppua valaisemassa maisemaa.

Kuva: Sara Niemistö

 Kuva: Sara Niemistö

Reitti oli varsin mukavaa, suurimmaksi osaksi juoksevaa polkua. Pikkuhiljaa menimme enemmän korpimetsään ja minullekin täysin tuntemattomille osuuksille Sipoonkorven kansallispuistossa. Todella kosteat suot valtasivat polut, mutta urheasti valomato liikkui reitillä eteenpäin. Minä seurasin omasta Suunto Ambit 3 Sport -mittaristani, miten hyvin pysyimme reitillä. Olin ennakkoon ladannut reitin gpx-tiedoston kellooni, joten se oli mukavana turvana, että olemme oikealla reitillä. Ei tuolla ominaisuudella kyllä suunnisteta metsässä, mutta tuo kivaa turvaa tietää, että pysyy oikealla reitillä. Aion kyllä jatkossakin käyttää tuota navigointi-ominaisuutta Ambitissani.

Reitti Ambitissa

15 kilsan kohdalla kenelläkään tuskin oli enää kengät kuivana, mutta hymy oli herkässä. Hetki sitten olimme aistineet pimeän metsän tunnelmaa. Laitoimme kaikki lamppumme kiinni ja olimme hetken aivan hiljaa. Oli niin pimeää, että vierustoveria ei enää näkynyt. Oli niin hiljaista, ettei kuulunut mitään kaupungin melua, vaan ainoastaan tihkusateen ropina lehtiä vasten. Tuo oli kyllä todella mieleenpainuva hetki, vaikkakin kyllä minulle tuli heti turvallisempi olo, kun laitoimme lamput päälle. Pimeydessä on kieltämättä jotakin hienoa, mutta myös pelottavaa. Tässä kohtaa myös jakaannuimme kahteen porukkaan. Osa lähti juoksemaan lyhennettyä reittiä takaisin Kuusijärvelle, ja loput, 3 naista ja 9 miestä, lähtivät vielä kiertämään noin kuuden kilsan lisälenkkiä.

Ojan ylitys toi lisähaastetta lenkille!

Melko lopussa koimme vielä hieman hassuja fiiliksiä, kun kahta henkilöä ei näkynytkään perässä. He olivat menneet eräästä kohdasta harhaan, kun eivät olleet enää nähneet meitä. Tämä oli onneksi inhimillinen erehdys, kun me lenkin vetäjät ei jääty varmistamaan risteyskohtaa ja puolestaan perässä tulleet eivät hihkaisseet, että perä jää. Onneksi selvisimme tästä säikähdyksellä ja olimme jo melko lähelle Kuusijärveä. Hieman vain alkoi kylmä tulla, kun seisoimme odottelemassa eksyneitä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja otimme hyvän loppujuoksun vielä Kuusijärven ympäri ja lopulta saimme mittareihin noin 26,5 kilsaa hölkkää reiluun neljään tuntiin. Aikamoinen lenkki Sipoonkorven upeassa kansallispuistossa!

Kimppalenkeissä on voimaa! Mä tykkään todella paljon, ja varsinkin tällaiset pitkät lamppulenkit hieman erikoiseen aikaan ovat parhaita. Onneksi meitä oli muitakin "höpsöjä" liikkeellä, sillä jos yksin olisi ollut metsässä, olisi voinut pitää itseään hieman vinksahtaneena. Onneksi siis on muitakin, jotka ovat valmiita viettämään perjantai-iltaa näin. Joku oli jopa jättänyt pikkujoulut välistä, jotta oli päässyt lenkille mukaan! Hän ei varmasti katunut valintaansa! ;) Olipahan kivaa saapua yhdentoista maissa kotiin, kun ruoka ja sauna odottivat väsynyttä, märkää ja nälkäistä juhlijaa!

Hieno ilta, hieno tunnelma. Elämys isolla E:llä. Näistä mä tykkään! Kiitos kaikille mukana olleille ja Tapanille hyvästä johdatuksesta!

Mikä on teidän viimeisin kunnon elämys? Oletko sinä käynyt juoksemassa pimeässä metässä otsalampun loisteessa? 

Hyvän mielen ja maun ruokaa

Ruoka ja ravinto. Siinä aiheet, jotka aina kiinnostavat ihmisiä. Miten toiset syö, mitä he laittavat ruuaksi ja saako heiltä vinkkejä omiin ruokailutottumuksiin. Mulle ruoka on tärkeä asia, sillä mielestäni hyvän ruuan syöminen on ehdottomasti yksi elämän huippujuttuja! Mä olen usein sanonutkin, että harrastan liikuntaa, jotta voin syödä vapaammin. Mikään ei ole parempaa, kuin pitkän lenkin jälkeen lapata isoja annoksia hyvää ja ravitsevaa ruokaa suuhun. No, aivan pelkästään tämä ei tietenkään ole syyni liikkumiseen, kyllähän se yleinen hyvä olo ja liikunnan ilo ovat toki ne tärkeimmät seikat.

Massaman currya kanalla

Chili sin carne (linsseistä) ja ohraa

Palak paneer, raita ja riisiä

Mangokanaa ja riisiä (Kimmon tekemä annos)

Mun ruokailutottumukset on vaikiintuneet viime vuosien aikana. En syö juuri koskaan eineksiä, pyrin syömään paljon kasviksia niiden terveydellisyyden ja hyvän maun vuoksi, ostan lähes aina maustamatonta ruokaa, eli maustan itse ruokani ja jugurttini pääosin. Toki joskus sorrun helppoihin ratkaisuihin, kuten maustettuihin välipalarahkoihin, mutta pääpiirteittäin kaupasta lähtee mukaan se maustamaton versio tuotteesta. Maustetut ruokakermat esimerkiksi ovat aivan utopistinen asia minulle.. kai nyt jokainen osaa ruokaa maustaa oman pään mukaan?! Syön pääasiassa perus kotiruokaa, jota teemme Kimmon kanssa lähes päivittäin keittiössämme. Kannan töihin eväitä, koska silloin tulee syötyä sopivan kokoinen lounas ja toiseksi, koen saavani vastinetta rahoilleni näin paremmin. Yleensä eväänä toimii edellisen päivän jämät - helppoa, kuin heinänteko tämä eväiden roudaaminen. Toki käyn lounasravintolassa silloin, kun minulta on jäänyt eväät tekemättä, enkä ota siitä stressiä.

Viimeisen vuoden aikana punaisen lihan syöminen meidän taloudessa on vähentynyt aivan radikaalisti. Tänä syksynä olemme muistaakseni kerran ostaneet jauhelihaa kotiin. Ennen korvasimme aika paljon punaista lihaa joko kanalla tai kalalla, mutta nykyisin yhä enemmissä määrin syömme kasvisperäisiä proteiinin lähteitä, kuten soijatuotteilla, pavuilla ja linsseillä. Toki kanaa ja kalaakin menee, mutta selkeästi useammin teemme puhdasta kasvisruokaa. Lisäksi käytämme maitotuotteita, joten joka kerta ei tarvitse niin huolissaan edes olla proteiinin saannista, sillä tarvittavat päiväannokset tulevat kyllä takuulla saatua ravinnosta.

Kikhernepataa

Tofua maapähkinäkastikkeessa

Myskikurpitsakeittoa ja kauraleipäsiä

Syy, miksi olen siirtynyt kasvisperäisempään ruokaan on halu tehdä hyvää omilla valinnoilla. Minä en ehkä ensisijaisesti ajattele vain eläinten hyvinvointia, vaan minua huolestuttaa ympäristöongelmat sekä ilmaston lämpeneminen. Minulla on paljon paheita auton omistamisesta lähtien, joten haluan joillain valinnoilla saada aikaan mielihyvää. Luokittelisin itseni "tietoiseksi sekasyöjäksi", eli syön kyllä oikeastaan kaikkea, mutta omilla tietoisilla valinnoilla voi päivittäin vaikuttaa. En halua olla se, jonka vuoksi vieraat kokkaavat eri ruokia, vaan voin sitten kotiin ostaa itseni mielestä fiksumpia ruokia. Minun mielestäni kasvisruoka on oikeasti todella hyvää ja maukasta, enkä juuri kaipaa lihaa päivittäisessä elämässä. Tämä tietoinen sekasyöjyys on monipuolistanut ruokailutottumuksia ja makumaailmoja.

Vaikka syömme perusraamien mukaan, emme silti syö yksinkertaisesti. Minä en ainakaan tykkää, jos ruuassa ei ole mitään jujua. En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka voivat laittaa lautaselle salaattia, riisiä ja kuivaa kanaa. Ehei. Tuohon annokseen täytyisi mielestäni lisätä vähintään jokin kastike. Voi muuten riisi maistua pikkaisen kuivalta. Pienillä lisillä, kuten jugurttikastikkeella (esim. tzatzki) tai kanan tarjoaminen vaikka tomaatti- tai currykastikkeessa auttaa jo paljon. Tai puhumattakaan vaikka kanasta vihreässä currykastikeessa, nam. Puolestaan ruokaisa salaatti syödään meillä vähintään öljyn tai balsamicon kanssa. Parasta on, jos vaikka itse väsää jonkin vinegreten tai muun kastikkeen. Elikkä syömme yksinkertaisia ruokia, mutta kuitenkin eri ruokalajeja ja selkeästi meillä tehdään ruokaa, ei vain syödä eri ruoka-aineksia.

Cafe Zocerian kanasalaatti

Mayan tofuannos

Parasta on kuitenkin kokkailla viikonloppuisin pitkän kaavan kautta ja silloin viimeistään muistaa, että ruuanlaitto on ihanaa. Meille se on Kimmon kanssa ehdottomasti yksi harrastus, ja onkin ihanaa viettää yhdessä aikaa keittiön puolella. Kerran tänä syksynä olemme syöneet ihan kolmen ruokalajin menun, ja täytyy sanoa, että jälkkärin toista osaa lukuunottamatta kaikki oli alusta asti itse tehtyä. Ja voi vitsit, kun olikin hyvää ja tunnelmallista. :)

Alkuruokana kurpitsakeittoa

Pääruokana paistettua lohta, jugurttikastiketta, uunijuureksia, puikulaperunamuussia ja salaattia

Jälkkäriksi kaupan sorbettia ja itsetehtyä keksiä

Millainen suhde sinulla on ruokaan? Onko ruuanlaitto nautintoa vai pakkopullaa? Millaista on hyvän mielen ruoka? 

Vastauksia videolla

Noniin, nyt olisi tarjolla videon muodossa vastauksia teidän kysymyksiinne, joita sain synttäripostauksessa. Kiitos kaikille kysyjille! Kysymyksiä olikin aika paljon, mutta vastasin niihin silti samalla videolla. Eli ottakaa iso kupponen kahvia ja mukava asento, sillä video on pitkä!!

Toivottavasti jaksoitte katsoa videon loppuun. Yhteen kysymykseen unohdin vastata, elikkä mulla on Kona Dr Dew -hybridipyörä, jolla kuljen niin hyötyajot kuin satunnaiset treenilenkitkin. Pääasiassa kuljen sillä työmatka-ajoja. Pyörä on ollut hyvä ja palvellut minun tarkoituksiani erinomaisesti. Se on suhteellisen rullaava hybridi, joten vielä ei ole tarvetta vaihtaa. Toki maastopyörä olisi kiva, mutta katsotaan, tuleeko se jossain kohdassa ajankohtaiseksi. Toistaiseksi mennään näin :)

Toivon, että teitä ei häirinnyt, etten ollut kovinkaan paljon suunnitellut videota etukäteen. Tyyliini ei vain kuulu liiallinen suunnittelu, vaan tykkään muutenkin mennä aina spontaanisti eteenpäin, joten turha harjoittelu videota varten ei olisi tullut kysymykseenkään.

Mitäs piditte videopostauksesta? Oliko vastauksien joukossa jotain yllätyksiä?! :)