Viikonlopun pitkät

Pitkät metsälenkit! Niistä oli tämä viikonloppu tehty! Eikä mielestäni laisinkaan huono tapa viettää viikonloppuja. Ja mikä parasta marraskuun pimeinä aikoina, juoksin molemmat lenkkini valoisalla ajalla, mikä oli erityisen ihanaa! Kelitkin olivat oikein kohdillaan ajankohtaan nähden, sillä molempina päivinä aurinko yritti pilkahdella pilviverhon välistä ja ilma oli lämmin ja tyyni muutenkin. Kertakaikkiaan upeita lenkkikelejä, jos minulta kysytään.

Lähdön tunnelmaa Pajulahdessa

Lauantaina olimme Tiinan kanssa taas rogainingissa. Tällä kertaa vuorossa oli Pajulahti-rogaining neljän tunnin sarjassa. Pääsimme täysin uusiin maastoihin Nastolassa, ja oli oikeasti todella kivaa päästä suunnistamaan kunnolla upeisiin maisemiin. Pajulahden alueella on todella kivoja polkuja retkeilyyn ja lenkkeilyyn, joten sinne on varmasti pakko palata toistekin. Siellä oli lukuisia lampia, jotka oli soiden ympäröimiä. Hämmästyttävää, miten kaunis maisema voi olla värittömänä marraskuunakin, kun oikein katsoo. Harmi, että olimme kuitenkin "kisassa", eikä tullut otettua kuvia niistä hienoista metsistä ja lammista.

Team Hihhulit :)

Rogaining meni kuitenkin melko hyvin. Tai no, tulipahan heitettyä kiva ja hyvä lenkki, mikä on tärkeintä. Suunnittelu ontui tällä kertaa, sillä emme oikein luottaneet omiin suunnistustaitoihin ja etenemisvauhtiin, mikä johti siihen, että jouduimme juoksemaan kartalla ristiin rastiin, jotta saimme ajan käytettyä loppuun ja kerättyä puuttuvia rasteja. Lisäksi hukkasin puolimatkassa myös EMIT-leimasinkorttini metsään, jota palasimme hakemaan. EMIT onneksi löytyi sieltä, jonne olin sen kenkiä sitoessa jättänyt. Tiina oli tässä tilanteessa ihanan rauhallinen, kun itse vain manasin "tyhmää päätäni". Olen kyllä aikamoinen säheltäjä! Lopulta rogaining meni kivasti, leimasimme maalissa ajassa 3:55, kilsoja tuli vajaa 25 mittariin. Kivaa oli nähdä lukijani H, huippua kun tulit moikkaamaan ;)

Sunnuntaina vuorossa oli blogini polkulenkki Pirttimäen alueella Espoossa. Meitä oli viisi naista juoksemassa kevyttä polkulenkkiä. Aika meni todellakin kuin siivillä rupatellessa ja ihaillessa maisemia. Olimme reissussa 1h 45 min, mutta pysähdyimme välillä kuvailemaan upeita maisemia. Kimppalenkit on aina ihan huippuja! Kotona lähtiessä mietin, että "huh kun olen aikaiselle sopinut lenkin", mutta mieli kyllä piristyi jo ekan kilsan aikana, kun oli vain niin hyvä fiilis!

Juoksimme pitkälti Bodom Trailin ensimmäisen kierroksen reittiä pitkin, mutta lopussa vähän poikkesimme reitiltä, kun hakkuualue sotki ajatuksia. Onneksi lenkki pysyi kuitenkin sovitussa mitassa, ja voin kertoa, että kyllä olimme kaikki yhtä hymyä saavuttuamme takaisin Pirttimäkeen. Kiitos vain seurasta Hilla, Katju, Emma ja Eija. Tulkaa muutkin seuraavaksi mukaan!! Porukassa hölkkääminen on kivaa! Kaikki pidetään mukana porukassa :)

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kasvattaen peruskuntoa ensi vuoden koitoksiin. Mä kyllä niin nautin kaikista pitkistä ja rauhallisista lenkeistä. 

Miten teidän viikonloppu meni? Ulkoilitteko näinä kauniina marraskuisina päivinä vai teittekö jotain muuta voimaannuttavaa? Onko kiinnostusta tällaisille yhteisille polkulenkeille jatkossakin? 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Kun valo on vähissä, tehkää jokaisena päivänä jotakin sellaista, joka tuo sitä mielen valoa elämäänne! Oli se sitten lenkki, hymy läheiselle tai ventovieraalle, hyvä ruoka-annos tai oma hetki sohvan kulmassa. Nyt tarvitaan onnea elämään, näinä synkkinäkin hetkinä. Ajatukseni ovat Pariisin mustassa yössä. 

Asiaa kompressiosta ja arvonnan voittaja

Arvoin tänään Zeropoint-kilpailun voittajan ja random generatorilla voittajaksi valikoitui...

.. Sumi !! Onnea!!

Otan sinuun lähiakoina yhteyttä sähköpostilla, mutta voit nyt selata jo Zeropointin verkkokauppaa, ja valita sieltä mieluisat sukat tai säärystimet.

Kaikille muille muistutukseksi, että vielä tänään sunnuntaina Zeropointin verkkokaupasta saa 20% alennuksen koodilla "zpsporttaillaan". Nyt siis kannattaa käydä ostoksilla!

Minun mielestä Zeropointin kompressiosäärystimet- ja sukat ovat huippulaadukkaita tuotteita, joita olen käyttänyt jo parin vuoden ajan. Mä en ole koskaan kokeillut kokokompressiota, mutta pohkeille olen tykännyt pitää kompressiota niin kauan kuin olen älynnyt tuotteita kokeilla. Mun ensimmäiset kompressiosäärystimet olivat Zeropointin, eikä ole tarvinnut merkkiä vaihtaa. Ne ovat paitsi hyvännäköisiä, myös todella mukavia päällä. Itse omistan niin sukkia kuin säärystimiäkin, ja nyt kun sain Zeropointilta synttäripaketin, niin pääsen kokeilemaan myös nilkkasukkia.

Mä käytän pääasiassa kompressiosäärystimiä urheilusuorituksen aikana. Jos kyseessä on raskas tai pitkäkestoinen suoritus, laitan kompressiosäärystimet tai -sukat jalkaan tai jos pohkeet ovat muutoin väsyneet rasituksesta. Yleensä peruslenkeillä en niitä pidä, koska en halua totuttaa jalkaa siihen, että aina on kompressiota päällä. Mielestäni kompressio parantaa suorituskykyä ja antaa tukea jalalle. Olen myös huomannut, että jalat palautuvat rasituksesta nopeammin, jos on kompressiotuotteita käytössä. Olen myös joskus nukkunut säärystimet jalassa, jos pohkeet ovat olleet kovin rasittuneessa tilassa.

Käytättekö te muut kompressiotuotteita? Onko joku kokeillut kompressiotrikooita tai -paitoja? Mikä on lempimerkkisi, joka valmistaa kompressiotuotteita ja oletko huomannut niissä eroja?

Ps. Kiitos kaikille kovasti kysymyksistä edelliseen postaukseen. Vastailen niihin mahdollisesti myöhemmin tänään tai huomenna videon muodossa, kuten lupasin!

Kivaa sunnuntaita kaikille!

** Arvonta suoritettu yhteistyössä Zeropointin kanssa **

HURRAA! Sporttaillaan 3v!

Sporttaillaan! -blogi on nyt saavuttanut uhmaiän! Koko blogin elinkaari on ollut kehityssuuntainen, sillä olen kirjoitellut blogiani nyt kolmen vuoden ajan melko jatkuvasti pitämättä pidempiä taukoja. Mun ei ole tehnyt mieli ottaa happea, sillä olen kirjoittanut omaan tahtiin, omalla rennolla otteella. On ollut ilo huomata, että blogini on koko ajan kerännyt enemmän ja enemmän lukijoita. Tunnustustakin on tullut. Siltikin lukijamääriä tärkempää minulle on aktiiviset lukijat, ja niitä blogissani riittää! Mikään ei ole parempi palkinto bloggaajalle, kuin nähdä kommenttiboksissa uusia kommentteja! Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille, taas kerran!

Saariston rengastiellä kesällä 2013

Ajattelin listata tässä blogini suosituimpia postauksia eri aihealueissa koko sen olemassaolon aikana. Toivottavasti listalta löytyy ainakin uusille lukijoilleni uutta luettavaa. Ja ehkä vanhimmillekin lukijoille tulee vastaan joitain postauksia, joita ette muista.

TOP 4 Juoksupostaukset
1. Pitkän lenkin salaisuus, 2/2013
2. Olenko valmis maratonille?, 3/2013
3. Iik! Eka juoksutapahtuma lähestyy! Miten selviydyn? 4/2013
4. Miten palaudun maratonilta? 6/2013

TOP 4 Liikuntatapahtumapostaukset
1. Stockholm marathon minun silmin, 6/2013
2. Minun Vaarojen maraton, 10/2014
3. Nuts Pallas 55km - ultrajuoksu ensikertalaisen silmin, 7/2015
4. Bodom Trail 2015, 5/2015

TOP 4 Muut liikuntapostaukset
1. Miten yhdistää kuntosali juoksuharrastukseen? 2/2013
2. Tee oma crossfit-treeni, 2/2014
3. Vinkkejä suunnistuksen aloittamiseen ja vähän Venloista, 4/2014
4. Liikunnan ulkonäkökeskeisyys, 8/2013

TOP 4 Retkeily- ja matkailupostaukset
1. Saariston rengastie polkupyörällä kierretty, 8/2013
2. Karhunkierros-muistelua ja vaellushaaveita..., 2/2014
3. Trolltunga - paikka, joka todellakin kannattaa kokea!, 8/2015
4. Aktiivilomalla Itävallassa - yli tonni nousua, 8/2014

Lisäksi olen kirjoittanut lukuisia postauksia ravinnosta, ottanut kantaa eri ilmiöihin ja kertonut, mitä liikunta minulle merkitsee. Voit tarkastella eri osa-alueiden tekstejä sivun oikeasta laidasta esimerkiksi avainsanojen mukaan lajiteltuna. Blogi on tietysti muuttunut minun kiinnostuksen kohteideni mukaan, ja se on selkästä juoksublogista muuttunut enemmän elämän makuiseksi hyvän mielen liikunta- ja hyvinvointiblogiksi... Toivottavasti pysytte edelleen matkassa mukana!

Zeropointin säärystimet jalassa, tietty ;)

Nyt blogini synttärin kunniaksi haluaisin tarjota teille lukijoillekin lahjan! Ja siksi laitankin arvonnan pystyyn! Minun on kunnia arpoa jollekin teistä lukijoista yhden suosikkivaatemerkkini, Zeropointin, tuotteen itselleen! Arvonnan palkintona on siis vapaavalintaiset sukat tai säärystimet Zeropointin valikoimasta haluamassasi koossa ja värissä! Nyt kannattaa siis osallistua arvontaan!

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kirjoita kommenttiin minulle jokin kysymys. Jotain, mitä haluaisit minusta tietää. Jätä myös sähköpostiosoitteesi viestikenttään, jotta saan sinuun yhteyttä tarvittaessa. Tämä olkoot siis samalla kysymyspostaus! Vastaan kysymyksiinne videon muodossa, mikäli niitä tulee riittävästi :)

Arvon ja julkaisen voittajan lauantai-illalla, joten arvonta-aika päättyy lauantaina 14.11 klo 18.00! Onnea kaikille arvontaan!

Lisäksi minulla on ilo ilmoittaa, että tämän viikon loppuun asti minun lukijani saavat 20% alennuksen Zeropointin verkkokaupasta koodilla zpsporttaillaan. Eli nyt on hyvä aika shoppailla itselleen tai pukin konttiin huippulaadukkaita kompressiotuotteita!

ONNEA 3-VUOTIAS SPORTTAILLAAN! HURRAA HURRAA HURRAA! Kiitos, että olette mukana!! :)

*** Arvonta tehty yhteistyössä Zeropointin kanssa ***

Tampereen yö-rogainingissa oli tunnelmaa!

7h 22min. 49,02 km. Nopein kilometri 6'23 min. Yli 400 metriä nousua. Lähtöaika klo 22.00.

Siinä dataa Suunnostani viime viikonlopulta. Perjantaina tosiaan oli Tampereen yö-rogaining, jossa joukkueeni Hihhulit kilpaili tossu-sarjassa. Matkattiin Tiinan kanssa Tampereelle perjantaina töiden jälkeen junalla, ja perillä Tampereella olimme seitsemältä. Otimme keskustasta bussin Peltolammin koululle, joka toimi kilpailukeskuksena. Olimme hyvissä ajoin perillä ennen karttojen jakoa, joka tapahtui kahdeksalta. Ehdimme ottaa oman paikkamme eräästä luokasta ja kävimme myös leimaamassa pihalla harjoitusrastit. Yö-rogainingissa leimaus tapahtui kännykällä lukemalla rastin QR-koodi ja rekisteröimällä rasti siten joukkueelle.

Kilpailukeskuksen pihalla palo ulkotulia

Kahdeksalta haimme kartat, ja aloimme suunnittelemaan reittiä. Vajaa pari tuntia oli aikaa, sillä klo. 21.50 oli määrä olla pihalla odottamassa lähtölaukausta. Aluksi kartta näytti todella isolta ja reitin hahmottaminen oli vaikeaa, koska rasteja oli todella paljon. Kartta oli tosiaan A2-kokoinen, 1:30000 mittakaavassa, joten tarkkana sai olla suunnitteluvaiheessa. Merkkasimme tuttuun tapaan isojen pisteiden rasteja kartalle, jotta erotamme, mihin päin kannattaisi mennä. Aika nopeasti fiksuimmaksi ajatukseksi meille tuli lähtä kiertämään kartassa näkyvää järveä, joka tamperelaisten mukaan on nimeltään Pyhäjärvi. Mittailimme reitin suunnilleen ja pääsimme noin 45-50 kilometrin lenkkiin riippuen siitä, miten lopun tulee. Ehkä vähän kunnianhimoinen tavoite, mutta uskoimme ehdottomasti pystyvämme siihen. Pikkuhiljaa pitkien lenkkien ja rogainingien jälkeen on tullut luottoa itseemme, ja tiedämme pystyvämme etenemään suht tasaista vauhtia eteenpäin. Sillä luotolla päätimme lähteä Tampereen yöhön!

Kartalle reitin hahmottamista

Lähtötunnelmaa!

Kymmeneltä olimme kokoontuneet pihalle. Yhdeksän, kahdeksan, seitsemän... kaksi, yksi, mene!! Ja niin me mentiin. Noin 400 pyöräilijää tai tossuilla etenevää pöhköä tyyppiä lähti otsalamppujen loisteessa kohti rasteja. Aika monella tuntui olevan samat suunnitelmat ekojen rastien osalta, kuin meillä. Tosin mitä pidemmälle etenimme, tajusimme että useampi niistä oli fillari-sarjalaisia. Meillä oli ensimmäisenä osana selkeästi metsäisin osuus, ja olikin kiva edetä sitä muidenkin otsalamppujen näkyessä puiden väleistä. Tuli turvallisempi olo. Rastit löytyivät ihan kivasti, mitä nyt rastimääritteinä olivat yön pimeydessä vähän haastavia.. Risteyksen luoteispuolella olevan tukkivaunun luoteispuolella, alhaalla... No, kyllähän ne rastit löytyivät kun vähän käytti aivonystyröitä ja leimaaminen puhelimellakin onnistui hyvin!

Ensimmäinen henkisesti vaikeampi hetki tuli itselleni, kun reittimme metsässä päättyi ja siitä alkoi pitkä asfalttitaivallus. Onneksi pitkät suorat höpöttelimme Tiinan kanssa kaikenlaista ja oikeasti kovin raskasta ei ollut vielä kolmen tunninkaan kohdalla. Jalat rullasivat mukavasti ja rastien lähellä saimme aina pientä taukoa ja kävelimme myös aina vähän. Kolmen aikaan yöllä mietimme, että koskakohan olemme valvoneet näin myöhään. Ei kumpikaan muistanut. Eihän tässä ole mitään järkeä... juosta nyt yöllä keskellä Tamperetta, kun voisi olla nukkumassa. No järkeä tai ei, mutta todella hieno elämys! Pienikin väsymys kaikkosi kun saavuimme Tampereen keskustaan, joka oli täynnä baareista valomerkin jälkeen poistuneita juhlijoita! Huhhuh.

Team Hihhulit!

Jalkoja alkoi painaa, kun maraton tuli täyteen ja loppu alkoi häämöttää. Mietittiin, että pää alkaa antaa yleensä periksi, kun maali häämöttää.. oli sitten kyse neljästä tunnista, kahdeksasta tunnista tai 12 tunnista. Mieli on ihmeellinen. Loppu tultiin hitaasti, mutta sisulla, oikeastaan lyhintä mahdollista reittiä, josta sai noukittua vielä muutaman rastinkin. Lopulta tehtiin maalileimaus ajassa 7.22, eli meille jäi kyllä aikaa vielä 8 tunnin kisa-ajasta, mutta melko tehokkaasti tuli silti aika käytettyä. Emme meinaan pitäneet kovinkaan pitkiä huoltotaukoja välissä.

1,2 litraa urheilujuomaa, kaksi geeliä, yksi geelikarkkipussi, kourallinen suolapähkinöitä ja yksi Maximin patukka. Kyllä niillä eväillä yhden rogan vetää läpi, vaikka yöllä!

Maalissa menimme heti suihkuun, kävimme amaupalalla ja otimme suunnan keskustaan. Tiina lähti junalla takaisin Helsinkiin ja minä otin bussilla suunnan kohti Turkua. Tein välistopin anoppilaan, jossa nukuin muutaman tunnin, ennen kuin jatkoin matkaa kaupunkiin ja isänpäivän viettoa. Todellä jännää, että väsymys ei iskenyt yön aikana oikeastaan ollenkaan eikä vielä kunnolla aamullakaan. Vasta päivällä herätessäni olin todella sekaisin ja väsynyt, mutta piristyin kyllä melko nopeasti.

Leimaaminen tapahtui QR-koodilla

Lopulta olimme tyytyväisiä suoritukseen ja sijoitukseen, joka on alustavan tuloslistan mukaan tossusarjassa 19/91 133 pisteellä. Voittaja on muuten kerännyt 192 pistettä, aivan käsittämätöntä! Sijoitus on kuitenkin aivan toissijainen kaiken tuon yön kokemuksen jälkeen! Kiitos parilleni Tiinalle. Olet huippu tyyppi, yllytyshullu ja kovakuntoinen nainen! Kiitos, että me tehdään tätä yhdessä, yhteisellä tasolla! Jee!

Väsynyt, mutta onnellinen rogaaja kiittää. Lauantaina jatketaan, kun Hihhulit suuntaavat neljän tunnin Pajulahti-rogainingiin Nastolaan! Siellä on enemmän metsää tiedossa, jee!

Oliko joku muu Tampereen yö-rogainingissa? Oletko koskaan urheillut yöllä? Tahtoisitko kokeilla? :)

Syksyä kuvina

Meitä on hemmoteltu aivan uskomattoman upealla syksyllä. Sateita ei ole juuri ollut ja uutisten mukaan lokakuu oli ennätyksellisen aurinkoinen. Sen kyllä on huomannut. Mielestäni ilmassa ei ole minkäänlaista syysmasennusta ja ihmiset ovat olleet melko onnellisen oloisia ja hymyileviä. Mä olen innoissani nauttinut auringosta ja upeista maisemista. Toki nyt kellojen siirtämisen jälkeen valo on ollut tiukemmassa, mutta mä olen pitänyt kiinni meidän työpaikan päiväkävelyistä, jolloin olenkin saanut työpäivän aikana aurinkoenergiaa suoraan luonnosta! Lisäksi olen nauttinut työmatkapyöräilystä 1-2 kertaa viikossa vieläkin. Minusta on upeaa, että vielä marraskuussakin voi pyöräillä töihin, vaikka ei olekaan talvipyöräilyyn suunniteltuja varusteita. Olenkin huomannut, että työmatkaliikunta onkin toimistotyöläisen lähes ainoa hetki nauttia luonnon valosta arkisinkin!

Seuraavassa on kuvia viimeisen kuukauden ajalta. Eikö olekin kaunista?

Kävelylenkillä Karkin ja Tiinan kanssa Espoon keskuspuistossa.

Liesjärven kansallispuistossa oli kaunista, vaikka aurinko ei paistanutkaan.

Kauniita vaahteranlehtiä.

Näkymä Helsingin Olympiastadionin tornista

Maalla auringonlasku.

Päiväkävelyn auringonvaloa

Puut riisuvat kauniit värit maahan.

Huurrelehtiä keskellä päivää.

Auringonlasku työmatkalla tällä viikolla.

Keskiviikkona poljin töiden jälkeen Helsingin keskustaan Hannan kanssa lenkille.

Mielestäni on hyvä todellakin nauttia näistä pienistä, hyvistä hetkistä. Elämä on täynnä pieniä ihmeitä, kun vain katsoo avoimin silmin. Toivottavasti muillakin on vielä pimeänäkin aikana edes hetki päivästä aikaa nähdä luonnonvaloa muualtakin, kuin toimiston ikkunasta katsottuna. 

Olettko te taltioineet puhelimen kameralla tai oikealla kameralla yhtä ihania syksyisiä hetkiä? Onko jotain yksittäistä syksyisen kaunista hetkeä, joka on ylitse muiden?

Lisää kuviani muun muassa luonnosta tai arjen aherruksestani voi katsoa instagram-tililtäni. Olen siellä nimimerkillä @haamutus.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Kohti uusia elämyksiä

Taas ollaan jännän äärellä! Tällä viikolla toteutuu eräs uusi elämys, kun suuntaan Hihhuli-parini ja ystäväni Tiinan kanssa Tampereelle perjantaina. Siellä on ohjelmassa Tampereen yö-rogaining, jossa liikutaan sarjasta riippuen kahdeksan tuntia joko pyörän päällä tai tossuilla. Me olemme tietysti tossusarjassa mukana. Kahdeksan tunnin rogaining ei ole meille aivan uutta, sillä olemme tänä vuonna ottaneet osaa jo muun muassa kahdeksan ja 12 tunnin roga-kisoihin! Sen sijaan uutta on se, että lähtöpamaus tapahtuu klo 22, joka on meidän tavanomainen nukkumaanmenoaika. Tampereen yö-rogainingissa siis nimensä mukaisesti kisaillaan koko yö!

Tiina ja minä Mörköjuoksussa vuosi sitten

Mua ainakin jännittää tosi paljon, että miten meidän käy, kun pitäisi olla hereillä ja liikkua läpi yön. Mä en ole koskaan elämässäni edes tehnyt yön yli kestävää työvuoroa tai ylipäätään muistan vain kerran valvoneeni koko yön, kun matkustimme interrail-reissulta kotiin, enkä saanut unta lentokoneessa enkä autossa, joten pääsin nukkumaan vasta kahdeksan, yhdeksän aikaan aamulla. Ainoa yöliikuntakokemus on viime kesän Jukola, jolloin starttasin omalle kolmen tunnin reissulleni neljän aikaan yöllä! Se meni kyllä tosi kivasti, eikä väsymys iskenyt kuin vasta kotimatkalla. Mä uskon, että adrenaliinit virtaavat pisin yötä ja se pitää meidät hyvin hereillä. Kokeneemmilta yötapahtumissa kävijöiltä kuulin, että kunhan pysyy liikkeessä, niin väsymys ei ota valtaa. Lisäksi aion varmasti pakata jotain kofeiinipitoisia geelejä reppuun mukaan, jos sille tuleekin tarvetta.

Onneksi rogaining ei ole niin vakava laji, vaan sen hienous piileekin siinä, että jokainen voi suorittaa sitä oman kunnon ja taitotason mukaan. Koko kahdeksan tunnin tapahtuma-aikaa ei ole pakko käyttää, jos niin ei halua tehdä. Ketään ei myöskään ole määrännyt, kuinka paljon pitää liikkua kilpailun aikana, vaan se on joukkueiden päätettävissä. En oikeastaan tiedä parempaa lajia toteuttaa täysillä itseään, kuin rogaining! Hienoa siinä on myös se, että sitä voi tehdä parin tai joukkueen kanssa ja meidän vahvuus on Tiinan kanssa se, että me tunnemme toisemme niin hyvin, että voimme olla täysin rehellisiä toisillemme. Se on todella tärkeää, kun ollaan liikkeessä useampi tunti kerrallaan. Meillä on molemmilla omat vahvuudet ja heikkoudet, ja niiden tiedostaminen tekee yhteisestä matkastamme vieläkin parempaa.

Valopää yörasteilla!

Tavoitteista Tampereen rogassa emme ole puhuneet, mutta luulen, että tarkoitus on olla liikkeellä rasteja keräten niin kauan, kuin se pysyy kivana ja emme ole liian väsyneitä. Meidän pitää myös olla armollisia itsellemme, kun ollaan niin vieraalla alueella: yöliikkumisessa. Vauhti täytyy suhteuttaa vireystilaan ja muutoinkin yöllä suunnistaminen on aivan oma taiteenlajinsa. Olen kyllä käynyt pari kertaa yösuunnistamassa tänä syksynä, ensimmäisiä kertoja myös täysin yksin. Kyllähän se sujuu, mutta on se vaikeaakin. Mulla on onneksi uusi lamppu nykyään, kun ostimme Kimmon kanssa puoliksi Petzl Nao 2 -lampun, josta löytyy mukavasti valotehoa, akkukesto on hyvä ja valo on reaktiivinen eli valon teho riippuu ympäröivästä maastosta. Kun luen karttaa, valo himmenee ja kun käännän katseen metsään, valo kirkastuu. Kätevää!

Uusi lamppu esittelyssä

Kaikkeen sitä tuleekin lähdettyä! Pakko myöntää, että on alkanut jännittää! Onneksi saan jakaa jännityksen ja innon Tiinan kanssa - se tekee tästä oikeasti todella kivaa!! Viivalla on myös muutamia tuttuja naamoja, joten todella mukava yö meillä tulee perjantaina... voi kun saisikin pitää perjantain vapaana töistä ja valmistautua kunnolla koitokseen, mutta nyt on mentävä sillä, mitä on tarjolla. Työt haittaavat harrastuksia, vai miten se nyt menikään..?! ;)

Ollaanko me ihan hulluja vai voisitko itse kuvitella lähteväsi moiseen hullutukseen? Onko joku muu tulossa Tampereen yörogaan? Tai onko joku ylipäätään urheillut yöllä joskus?

Raatojuoksu 2015 - suunnistuksen huumaa!

Eilen vietettiin perinteistä suunnistuskauden päätöstä Raatojuoksun merkeissä Sipoossa,  kun vajaa 1200 suunnistajaa kokoontui 38. kerran järjestettävään pitkän matkan suunnistustapahtumaan. Raatojuoksu on avoin myös kuntoilijoille, joten kilpalisenssiä ei vaadita osaanottajilta. Nimensä mukaisesti matkat ovat pitkiä: päämatka on peräti 20km mittainen. Lisäksi on tarjolla 15km ja 10km radat, sekä helpot 10km ja 5km. Itse osallistuin Raatojuoksuun nyt toista kertaa putkeen ja kyllä tästä tulee perinne, sen voin jo nyt vannoa. Tälläkin kertaa päädyin noin 10 kilometrin rataan, joka oli tänä vuonna naisilla 9,8 kilsan mittainen.

Kuva: Sipoon Sanomat / Riitta Ketola

Raatojuoksu oli taas hienosti organisoitu. Kun saavuimme paikan päälle Söderkullaan, meidät ohjeistettiin auton kanssa parkkiin melko lähelle kisakeskusta. Haimme numerolappumme ja sen jälkeen vein vaihtovaatteet ja pesukamat säilöön. Naisilla oli iso pukutila koulun liikuntasalissa, jonne mahtui hyvin vaihtamaan vaatteita. Sen sijaan vessajono oli melkoisen pitkä, mutta onneksi olimme ajoissa paikalla. Kilpailukeskuksesta oli reilu parin kilsan matka lähtöpaikalle, joten meillä meinasi kiire tulla lähtöön, mutta ehdimme onneksi.

Yhteislähtö on aina todella jännä ja hieno kokemus, mutta suunnistuksessa se on aivan erityisen hieno. Jännitystä tuo kartat, jotka saa avata vasta, kun lähtöpamaus on tapahtunut. Se on aina jännä hetki, kun pitää paikantaa missä on ja ottaa suunta ensimmäiselle rastille. Samanaikaisesti sadat muut suunnistajat ottavat myös suuntaa omille rasteillee, joka saattaa olla aivan eri suunnassa kuin oma rasti. Ikinä ei voi tietää varmaksi, ketkä ovat menossa samalle rastille ja ketkä eivät, eli ketään ei kannata peesata ikinä tai voi käydä ohraset! Raatojuoksussa oli tänä vuonna todella pitkä rastiväli ensimmäisenä, jonka päätin ottaa tarkasti. Olin koko ajan suunnilleen kartalla, mihin olin menossa, joten rasti löytyi melko kivasti. Massatapahtumissa on se etu, että jos on ollenkaan oikeilla jäljillä, niin rastin läheltä kyllä löytyy rastikin, sillä se on siellä, missä ihmiset palloilevat! Eli perinteistä lähisuunnistusta ei tarvitse niin paljon tehdä, ja minua se ainakin auttaa yleensä aika paljonkin suunnistuksessa.

Ensimmäisen rastin löytäminen hyvin tuo yleensä todella paljon fiilistä, ja siitä on hyvä aina jatkaa kohti seuraavia rasteja. Mä suunnistinkin eilen todella hyvin omalla tasollani, sillä kokonaisuudessaan 21 rastin etsimiseen mahtui vain yksi ajatuskatko ja sitä seurannut pieni pummin tapainen, ja lisäksi parissa kohtaa olisin voinut valita paremman reitin rastille, mutta näistä ei varsinaisesti koitunut minun tasollani hirveän paljon ylimääräistä aikaa. Jalat eivät ehkä olleet aivan parhaassa iskussa eilen, mutta koska suunnistus sujui sen verran hyvin, oli lopputuloskin loistava minulle! Jano meinasi tulla, kun minulla oli juomarastit vasta selkeästi puolen välin jälkeen, eli rasteilla 11 ja 15, mutta toisaalta niiden turvin jaksoi hyvin loppuun asti painaa!

Katsoin jälkikäteen, että mun sijoitus oli kivasti noussut aina loppua kohden. Tämä varmaan selittyy sillä, että oma peruskunto on sen verran hyvällä tasolla, että hyytymistä vauhtiin ei juuri tullut lopussakaan. Loppujen lopuksi selviydyin radasta ajassa 2.07, ja olen siihen tosi tyytyväinen! Viime vuonna mulla meni Raatojuoksussa paljon kauemmin. Vaikka näitä tämän ja viime vuoden tapahtumia ei todellakaan voi verrata keskenään tietenkään, niin silti huomaan kehitystä jo ihan sijoituksenkin puolesta. Mä huomaan tänä vuonna, että kehitystä suunnistukseen on tullut huimasti. Olen tänä vuonna suunnistanut peukalokompassin kanssa ja olen tykännyt siitä todella paljon. Suunnan ottaminen on helppoa ja siinä pysyminenkin on kehittynyt!

Ehkä kehityksen, ehkä seikkailullisen lajin vuoksi oma innostukseni suunnistukseen on vain kasvanut! Eilinen suunnistaminen oli ihan huippua! Mä nautin pitkien matkojen suunnistamisesta ja metsässä rämpimisestä! Suunnistuksessa kiehtoo se, että se on fyysisen kunnon ja aivotyöskentelyn yhteissumma. Molempien puolien pitää olla kunnossa, jotta voi päästä omiin hyviin suorituksiin! En voi kuin ihailla huippujen suunnistussuorituksia, sillä he ovat paitsi älyttömän kovassa kunnossa niin heillä myös ajatus pysyy sataprosenttisesti kartassa koko radan ajan. Parasta suunnistuksessa kuitenkin on rymytä metsässä kura naamalla, kengät märkinä ja räkä poskella ja kokea maaston vaihtelevuudet. Laji ei todellakaan käy missään vaiheessa tylsäksi!

Tähän Raatojuoksuun oli hienoa päättää suunnistuskausi. Metsään pääsemiseen ei ole enää takeita, mutta onneksi muutamat rogainingit on ainakin lyöty jo lukkoon tulevalle talvelle. Niistä ensimmäinen on jo ensi perjantaina, kun Hihhulit suuntaavaat Tampereen yörogaan!

Onko lukijoissa muita Raatojuoksussa olleita? Entä ylipäätään suunnistuksesta innostuneita tai rogaajia? :) Miten teidän muiden viikonloppu meni?