Alkuvuoden liikuntakuulumisia

Vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin. Ilmojen puolesta tämä alkuvuosi on ollut hyvin tyypillinen Etelä-Suomen talvi. Uusi vuosi vietettiin lumettomassa kelissä, mutta loppiaiseksi saatiin kunnon pakkaset lumen kera. Kovien pakkasten jälkeen on lämpötila vaihdellut nollan molemmin puolin, joka tarjoittaa sitä, että suurin osa lumesta on sulanut pois ja tiet ovat hyvin jäisiä. En voi sietää tällaista talvea, sillä haluaisin ihan rehellisesti lumisen talven pakkasten kera. Liukkaus ja lumettomuus ei ole kivaa, mutta toisaalta on vain pakko tyytyä siihen, mitä kullakin hetkellä on. Kuten te vakkarilukijani tiedättekin, olen henkeen ja vereen ulkoilmaliikkuja, joten pitää vain sopeutua vallitsevaan keliin ja mennä sen tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Onneksi aina voi juosta, vaikka rehellisyyden nimissä polttelisi päästä pitkille hiihtolenkeille täällä etelässäkin.

Ajattelin kirjoittaa vähän auki sitä, miten olen nyt alkuvuodesta liikkunut. Lihaskireyksistä aiheutunut polvikipu ei ole ihan täysin vielä menneen talven lumia, joten kaikki liikunta on pitänyt tehdä jalan ehdoilla. En ole siis vielä uskaltanut palata kovempien juoksutreenien pariin, mutta olen kuitenkin pystynyt pitäämään liikunnan hyvin arjessa mukana. Polvi ei ole onneksi vihoitellut nyt, mutta vieläkin tuntuu lihaskireyksiä takareidessä ja varsinkin pohkeessa. Tämä on hassua, sillä mun toisen jalan takaosan liikkuvuus on huomattavasti heikompi kuin tämän vihoitelleen jalan. Vaikka kovempien treenien pariin en olekaan päässyt vielä, niin olen silti äärimmäisen iloinen, että ei ole tarvinnut pitää sen pidempää taukoa liikunnasta. Lihashuolto on nyt entistäkin tärkeämpää.. edelleen silti liian vaikea toteuttaa oikeasti kunnolla.

Loppiaisrogainigin jälkeen pääsin hiihtämään. Kävin kahtena peräkkäisenä päivänä hiihtämässä. Ensimmäisenä kulki kuin unelma, ja hiihdinkin yli 12,5 kilometrin lenkin Pitkäkosken majalta Paloheinään päin ja takaisin. Nautin hiihdosta luonnon keskellä omassa rauhassa. Monikaan ei ollut lähtenyt tykitettyjen latujen ulkopuolelle, vaan kun saavuin Paloheinän hiihtokeitaaseen, oli se täynnä hiihtäjiä. Itse en moisesta ruuhkasta pitänyt, ja palasin paremmilta laduilta väljemmille, mutta ehkä sitten hieman heikommille laduille. Hiihto kuitenkin kulki kuin unelma ja oli mukavaa. Seuraavana päivänä olikin jo ladut jäiset nollavaihteluiden vuoksi, joten pitoa ei ollut nimeksikään. Lykin pääasiassa tasatyöntöä, joten tulipahan tehtyä hyvä ylä- ja keskikropan harkoitus, heh. Tuon jälkeen en ole hiihtämässä käynyt, sillä mulle hiihto ei ole niin tärkeä laji, että nauttisin kiertää kilsan kehää ympäri satojen muiden hiihtäjien kanssa. Mä nautin maisemien vaihtumisesta, rauhaisammasta menosta ja lumesta ympärillä, joten toistaiseksi odotan vielä parempia hiihtokelejä. Tai no, huomenna menen sinne ruuhkaisaan Paloheinään luisteluhiihdon kertakurssille, jee! Vuokraan luistelusukset tunnille mukaan. Sellaisilla en olekaan koskaan hiihtänyt, joten odottavaisin mielin lähden kokeilemaan melkein uutta lajia.

Olen tehnyt pari mukavaa polkulenkkiä jo tänä vuonna. Kimmon kanssa Varsinais-Suomen kierroksellä päästiin mahtaville Kuhankuonon reiteille juoksemaan. Tuolla seudulla on huikeita lenkkireittejä, jotka eivät rajoitu ainoastaan Kurjenrahkan kansallispuiston alueelle. Tällä kertaa suunnattiin Pirunkirkon patikalle, jonka läpi juoksin syksyllä myös Satun kanssa. Tällä kertaa lunta oli juuri sopivasti maassa, sillä maisema oli äärimmäisen kaunis, mutta polku erottui maastosta juuri sopivasti. Polkujuoksijan ainoa onni vähänlumisessa talvessa on se, että metsään pääsee juoksemaan hyvin myös talvellakin (kyllä mä oikeasti mieluummin ottaisin metrin lunta!). Parasta talvisessa metsälenkissä oli se, että me ei Kimmon kanssa törmätty yhteenkään ihmiseen koko lenkin aikana. Vain me ja metsän hiljaisuus.. ja no, Kimmon näkemä hirvi! Tiinan kanssa puolestaan kävimme perjantaina pimeän laskeuduttua Nuuksiossa juoksemassa. Merkityt reitit on käteäviä talvella, kun ne on yleensä tampattuja polkuja, eikä tarvitse aivan umpihangessa tarpoa. Juoksimme meille aivan uutta reittiä ensin Veikkolan parkkikselta Siikarantaan, ja sieltä Haukkalammelle pari reittiä kiertäen. Palasimme takaisin samaa reittiä Veikkolaan. Tuo oli oikein hyvä perjantailenkki. Otsalampun valossa tehdyissä polkulenkeissä on tunnelmaa, suosittelen kokeilemaan!

Juossut olen alkuvuonnakin selkeästi eniten, koska se on niin helppo harrastus. Eilen poikettiin lyhyellä happihyppelylenkillä jään päälle Kimmon kanssa, ja tuli hirveä hinku luistelemaan. Retkiluistelu on sellainen aihe, joka on minua poltellut pidempään. Luistimet vaan tuntuvat olevan melko kalliita. Olenkin miettinyt kaivavani vanhat hokkarit varastosta ja lähteä kokeilemaan niillä luistelua.. onnistuukohan niillä mennä luonnon jäällä, mitäs tuumaatte? Olen selkeästi innostujatyyppiä, sillä kokeilen kyllä ennakkoluulottomasti uusia lajeja, varsinkin ulkolajeja. Olen minä sisälajejakin harrastanut. Salibandytreenit pyörivät kerran viikossa, ja tänään olenkin lähdössä pelaamaan sarjapelejä. Niin kivaa! Vaihdoin myös vuodenvaihteessa ainakin kokeilumielessä salia, ja nyt onkin mukavaa kun uusi sali on lähempänä kotia. Uusi kuntosalini tarjoaa myös vähän ryhmäliikuntaa, ja olenkin kokeillut jo minulle uutta Les millsin CXWORX-tuntia, joka on 30 minuutin keskivartalotreeni. Varsin hyvä uusi tuttavuus, sillä keskivartalon vahvistaminen on tärkeää ihan kaiken liikunnan ja istumisenkin kannalta. Bodybalancessa olen myös pari kertaa ehtinyt käydä, ja hyvä niin. Toivottavasti ehdin jatkossakin, sillä kehonhuollosta täytyy pitää kiinni entistä enemmän.

Sellaisia kuulumisia tänne. Miten teidän alkuvuosi on sujunut liikunnan merkeissä? Oletko kokeillut uusia lajeja vai pysynyt vanhoissa tutuissa? :)