Pakkasukot Loppiaisrogainingissa!

Vihdoinkin aikaa istahtaa alas, ottaa kuppii kuumaa teetä kaveriksi ja kirjoitella tänne blogiin kuulumisia. Mulla on ollut jotenkin melko paljon ohjelmaa tässä vuoden alussa töiden ohella, joten bloggaaminen on jäänyt taka-alalle. On ollut peli-iltoja, lenkkejä, jääkiekon katselua ja vaikka mitä! Minun on pitänyt kirjoittaa blogiini vielä ajatuksia viime vuoden treeneistä, mutta se jääköön tuonnemas. Nyt en voi olla kirjoittamatta eilisestä päivästä, sillä olipahan taas elämys Loppaisrogainingissa!

Kuva: Tapani

Viime vuoden tapaan oltiin vakkari-rogaparini Tiinan kanssa laitettu ilmottautuminen sisään Loppiasrogainingiin, joka on siis 8 tunnin rogaining-tapahtuma. Rogaining on suunnistuksen muoto, jossa joukkueiden on tarkoitus kerätä mahdollisimman paljon pisteitä eriarvoisia rasteja leimaamalla annatun ajan sisällä. Loppiaisrogaining on yleensä järjestetty pääkaupunkiseudun kupeessa mutta tällä kertaa tapahtuma oli Janakkalassa, Hämeenlinnan lähellä. Vähän etukäteen spekulaatiota aiheutti todella kovaksi luvattu pakkanen. Viime vuonna Loppiarogassa oli reilu 15 asteen pakkanen, mutta nyt oli ennustettu yli 20 asteisia pakkaslukemia. Suurin käänne reissulle tulikin vasta tiistai-iltana, kun Tiina ilmoitti olevansa flunssassa eikä ollut kykenevä osallistumaan tapahtumaan. Minä mietin, mitä tekisin päivän suhteen, kun kamat oli pakattuna ja päivä varauduttu käyttämään rogaamiseen. Toisaalta tuntui kivalta ajatus, ettei tarvitsisikaan lähteä pakkaseen uhmaamaan keliä, mutta toisaalta minua hirveästi halutti lähteä sinne. Ja lopulta minulle tarjoutui mahdollisuus tuttujen joukkueeseen, kun Tapani kysyi halukkuuttani ottaa osaa heidän joukkueeseen. Ja niin minusta tuli sen tiimin uusi jäsen ja suuri seikkailu odotti!

Aamulla pakkasmittari näyttikin -24, joten ei auttanut kuin laittaa monta kerrosta vaatteita päälle ja pakata loputkin kamat kassiin ja mukaan. Söin puuroa ja leipää, join kahvia ja tein eväsleivät mukaan. Nesteen pakkasin termariin, ja jätin letkut sekä juomarakot suosiolla kotiin. Eväiksi pakkasin reppuun pähkinöitä ja takin alle spibeltiin patukan ja muutaman geelin. Vaatii aikalailla suunnittelua varusteiden kanssa tällaiset pakkaslukemat, sillä monta tuntia ulkona vaatii kyllä eväitä mutta toisaalta mitä vaan ei voi syödä tai juoda noin kylmässä. Onneksi tuulta ei oltu luvattu, joten sen puolesta kylmyys ei tuntunut raastavalta. Joukkueemme oli jo päättänyt edellisiltana, että reitti toteutetaan kahtena lenkkinä, jotta välissä pääsee sisälle lämmittelemään. Kartan saatuamme huomasimme että kilpailukeskus oli aivan vasemmassa alareunassa, joten kahden lenkin taktiikkaa se ei suosinut. Päätimme kuitenkin pitäytyä suunnitelmassa, ja teimme pidemmän ylälenkin sekä lyhyemmän toisen lenkin.

Liikkeelle lähtiessä tuntui hassulta. Vähän kylmältä, mutta ei liian kylmältä. Mulla oli päällä merinovillakerrasto, shortsitrikoot, kompressiosäärystimet ja hiihtohousut ja yläpäässä kerraston päällä tekninen paita ja hiihtotakki. Jalassa oli sealskinz-sukat, nastarit sekä Tapanilta lainassa olleet gaitersit (jotka osottautuivat hyviksi, eli hankintalistalle menee!). Pipo päässä ja kaulassa tekninen buffi sekä fleecehuivi ja käsissä upouudet hiihtohanskat. Etenimme sopivaa vauhtia hölkkäillen ja välillä kävellen. Vauhti ei missään vaiheessa tuntunut liian kovalta. Maasto oli todella upeaa, ilma oli kirkkaan aurinkoinen ja fiilis hyvä! Toki olisin mielelläni Tiinan kanssa ollut matkassa, mutta sopeuduin tähänkin joukkueeseen hyvin! Kylmyys ei missään vaiheessa tuntunut liian pistävältä, vaikka välillä etenimme melko hitaasti. Syöminen oli ainoa ongelma, sillä sitä ei tehnyt mieli kylmyyden vuoksi ja juomaakin oli hankala ottaa termarista. Toisaalta hiki ei tullut, joten nestettäkään ei kulunut tuttuun tapaan kehosta. Pidimme ekan lenkin aikana kaksi isompaa taukoa evästämiselle.

Rastipisteet oli upeita!! Aina kiivettiin johonkin hämäläisen mäen päälle ihastelemaan talvisen luonnon kauneutta! Kertakaikkiaan upea kokemus oli kavuta ilta-auringossa erään harjun päälle rastipistettä ihmettelemään. Luonto oli niin kaunis, että meinasin pakahtua!

Meidän ensimmäinen lenkki venyi viisituntiseksi, ja olimme edenneet siinä vaiheessa noin 26 kilometriä. Pidimme isomman tauon sisällä. Join järjestäjien kuumaa mehua, söin leipää ja ihmettelin karttaa. Muut söivät kunnon ruokaa tässä vaiheessa, mutta itse en ollut sellaiseen varautunut. Lähdimme toiselle kierrokselle viiden jälkeen, joten kilpailuaikaa oli jäljellä enää parisen tuntia. Päätimme lyhentää suunniteltua reittiä ja lähdimme tarpomaan otsalamppujen valossa. Tässä kohtaa lisäsin vielä yhdet fleecetrikoot hiihtohousujen alle, sillä reidet näytti vähän läikykkäiltä tauolla. Sen jälkeen ei tuntunut ollenkaan kylmältä muuten!

Toisen kierroksen toinen rasti oli keskellä metsää ja matka sinne kesti todella kauan. Eteneminen metsässä otsalamppujen valossa oli todella hidasta ja hankalaa... Tässä kohtaa olikin pakko vaihtaa suunnitelmaa ja lyhentää reittiä parin rastin verran. Loppu tuli kivasti ilman kiireen tuntua ja saavuttiin kisakeskukseen vajaa puoli tuntia ennen maaliaikaa. Fiilis oli erinomainen!! Jalat eivät olleet pökkyrällä, mutta yleinen väsymys oli päällä jo tässä vaiheessa. Kotona saunan ja hese-ruuan jälkeen olin aivan valmis nukkumaan!!

Pakkaslukemat illalla...

Kiitos varatiimille, että pääsin mukaan! Kiitos Loppiasrogainingin järjestäjille upeasta tapahtumasta, hienosta maastosta ja todella mahtavista rastipisteistä! Kiitos hienosta, vaikkakin hyytävästä säästä!! Tämä oli hieno ja opettavainen reissu! Hauskaa oli ja se on pääasia! Mittariin tuli lopulta 36 kilometriä etenemistä, mikä on ihan mukavan loppiaislenkin verran ;)

Olitko sä mukana? Tai ulkoilitko muuten näillä keleillä? Vai pysytteletkö mieluummin sisällä? :)