Nuuksio Classic Trail Marathon - Ihana juoksu!

Eilen taas huomasi, että Suomessa on kova polkujuoksubuumi. Nuuksio Classic Trail Maratonille Nuuksion Siikarantaan oli kerääntynyt lähes 500 juoksijaa, vaikka keli oli hyvin syksyinen. Vuorotellen satoi ja paistoi ja sääennusteet lupailivat jopa ukkoskuuroja. Pieni sade ei tosipolkujuoksijoita pysäytä! Mulla itselläni oli kiva fiilis ennen tapahtumaa ja mua ei oikeastaan jännittänyt ollenkaan. Oma kunto oli ihan kysymysmerkki 1,5 kuukauden takaisen Nuts Pallas -juoksun jäljiltä. En ollut sen jälkeen yli parin tunnin lenkkejä juossutkaan ja ylipäätään juokseminen oli jäänyt kovin vähäiseksi loppukesällä. Nämä lähtökohdat ja ensimmäinen kerta Nuuksio Classicissa takasivat minulle hyvin rennon fiiliksen. Olin tosi innoissani mun viidennestä, juhlamaratonista!

Ennen lähtöä arvoin vielä juoksuvaatteiden kanssa. Välillä oli takki päällä ja välillä olin t-paidassa. Keli oli lämmin, noin 15 asteinen ja tyyni, mutta sadekuurot toivat oman lisämausteensa vaatteiden valintaan. Lopulta päädyin lähtemään t-paidassa juoksemaan, ja se oli täysin oikea valinta. Vaikka välillä sade kasteli vaatteet, niin missään vaiheessa ei tullut kylmä, sillä tuulta ei ollut nimeksikään. Jalassa mulla oli nastattomat maastojuoksulenkkarit, LaSportiva Bushidot, jotka toimi erinomaisesti märilläkin kallioilla ja juurakoissa. Ne kengät ovat olleet mun jalkoihin todella sopivat ja olen tykännyt niistä kovasti. Pakkasin juomareppuun 1,5 litraa urheilujuomaa sekä muutaman geelin ja geelikarkkeja. Laskin, että voisin ottaa taas tunnin välein energiaa.

Kuvaaja Juha Saastamoinen / ONEVISION.fi

Lähdin liikkeelle mukavan kevyttä vauhtia. Alku oli mukavaa helppoa polkua ja juoksu rullasi jonoissa kivasti. Jo aika pian muutaman kilsan kohdalla letkat alkoivat hajaantua ja tilaa oli juosta omaa juoksua. Mulle reitin alkupätkä ja lisäksi lopun 15 kilsaa olivat suht tuntemattomia polkuja, joten olin innoissani. Välissä olevat tutut polun pätkät tiesin jo kivoiksi, joten odotin reittiä tosi paljon! Ja ei tarvinnut pettyä yhtään! Niin upeaa oli taittaa matkaa kauniilla, paikoitellen pienilläkin Nuuksion poluilla. Alun 11 kilsaa olivat varmasti reitin raskaimmat pätkät, sillä siihen osui muutama iso mäki, huipennuksena Solvalla Swinghillin laskettelurinteen kipuaminen mutaista polkua pitkin ylös. Pohkeissa kyllä tuntui sen nousun jälkeen!

Juoksin puoleen väliin tuttujen kanssa samoissa porukoissa rupatellen tai kuunnellen muiden juttuja, mutta sitten tuli tilaisuus alkaa tehdä omaa juoksua. Mielestäni tapahtumissa fiksuinta on juosta täysin omien tuntemuksien mukaan yrittämättä roikkua kenenkään perässä, ja niin otin oman vauhdin haltuun. Nautin hiljaisuudesta ja omista päänsisäisistä seikkailuista. Nautin upeista lampimaisemista, auringonpaisteen pilkahduksista märkien puunoksien välistä, vihreästä metsästä ja raikkaasta ilmasta. Oli niin upea keli, ihan mun lempparisyyskeli. Mä nautin, mä niiiin nautin! Välillä juoksin pitkiäkin pätkiä ihan omissa oloissani ja välillä taas kuljin pienissä porukoissa. Aika paljon tuli selkiä vastaan. Kevyt alkuvauhti ja pitkänmatkan kestävyys näkyivät tällä kertaa, kun osasin niin fiksusti jakaa omat voimavarani! Loppua kohden jopa pystyin mukavasti nostamaan vauhtia ja olin niin onnellinen, koska sellainen ei ole yhtään tyypillistä minulle! ;)

Kelta-harmaat kengät, eikö olekin? ;)

Lopulta maali alkoi lähestyä ja tulin ihanaan alamäkeen viimeiset sadat metrit ja reippaalla askeleella ylitin maaliviivan hyvävoimaisena ajassa 5.50! Oli niin ihana reissu ja juoksu, ja olen niin kiitollinen mun jaloista ja kropasta, kun ne sallivat mulle nämä huvit! Reitti oli paikoitellen todella mutainen ja märkä, mutta se on mielestäni osa polkujuoksun hienoutta. Pitää tottua siihen, että kengät kastuvat jo ensimmäisillä kilsoilla ja kura roiskuu poskille asti! Nuuksio Classicin reitti oli muutoinkin tosi kiva, sillä tiepätkiä ei juuri ollut, ja jos metsätietä oli, niin ne olivat tosi lyhyitä rykäisyjä. Mä tykkään, että kun ollaan polkujuoksutapahtumassa, niin sitten juostaan poluilla. Melkeinpä mitä teknisempää, sen parempi mun mielestäni!!

Siikaranta toimi todella hienosti kilpailukeskuksena, sillä tilaa oli yllinkyllin. Suihkusta tuli lämmintä vettä (tämä ei aina ole ollut itsestäänselvyys!), suihkuun ei tarvinnut jonottaa, saunakin oli lämpimänä (ja poreisiinkin olisi päässyt, mutta mulla ei ollut uikkareita) ja keittolounas kisan jälkeen oli erinomainen. Järjestelyt pelasivat todella hyvin! Ainoa, mistä kuulin hieman ihmettelyä, oli se, että juomapisteillä ei ollut kuin vettä kahdella ensimmäisellä pisteellä ja kolmannella oli lisäksi urheilujuomaa. Sipsit, banaanit ja suklaat loistivat possaolollaan... minua tämä ei harmittanut, sillä polkujuoksun idea on kantaa omat eväät mukaan tapahtumaan. Mulla ei ole siis mitään valittamista tapahtumasta, ja varmasti olen myös ensi vuonna mukana!! Sama porukka (ainakin osittain) järjestää myös Helsinki City Trail -tapahtuman, joten ilmoittautukaa mukaan, jos haluatte kokea polkujuoksuhuumaa!

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Mä otan ihan iiisisti tänään!!

Terkuin endorfiinipöllyissä oleva polkujuoksija ;)

Ps. Kertokaa miten teidän viikonloppu meni! Olitko mukana Nuuksio Classicissa? Ulkoilitko jossain muualla vai otitko rennosti? Tuletko mukaan City Trailille? :)