Syksy on parasta (ulkoilu)aikaa

Metsän tuoksu, märät tossut, sateen ropina puiden lehtiä vasten. Raikas ilma ja hyvä olo. Eilen oli paras suunnistussää, minkä voin ikinä keksiä. Metsä on niin parhaimmillaan syksyisin ja vaikka satoi, keli oli niin ihana. Silti harvoin tulee lähdettyä sateella ulos tai ainakin se vähintäänkin vaatii ponnisteluja. Yleensä palkinto on kuitenkin tuulettunut pää ja iloinen mieli. Niin minullakin eilen! Vaikka suunnistus meni alussa poskelleen, en antanut sen lannistaa, vaan keräsin itseni uudelleen ja sain fiiliksen päälle ja onnistumisia. Alun epäonnistumiset pyyhkiytyivät äkkiä pois ja hyvä olo valtasi minut kokonaan. Olisinko saavuttanut eilen niin hyvää oloa, jos olisin töiden jälkeen painunut sohvalle ja jättänyt ulkoilut välistä? En usko.

Syksy on aina niin tervetullut kesän jälkeen. Mä tykkään kesästä, mutta sen loppuminen ei ikinä tunnu pahalta, koska heti perään alkaa syksy, mun lempivuodenaika. Vaikka tänä vuonna kesä olikin viileämpi kuin aikoihin, niin en siltikään laita pahakseni, että syksy alkoi. Mä tykkään sateesta ja raikkaudesta, mutta eniten toki tykkään niistä kauniista syyspäivistä, jolloin aurinko paistaa ja ruskan lehdet värjäävät maiseman. Tykkään, kun illat pimenevät ja voi sytyttää kynttilöitä ja tunnelmoida elämää pysähtyen siihen. Aion tänä vuonna nauttia tästä lyhyestä, mutta sitäkin hurmaavammasta vuodenajasta täysillä. En odota marraskuun pilkkopimeitä päiviä enkä ensimmäisiä räntäsateita, mutta en anna niiden masentaakaan. Nyt nautin viimeisistä suunnistuskuukausista, pitkistä ulkoiluista, kynttilämerestä ja ihanista keitto- ja pataruuista. Ne maistuvat kesän jälkeen!

Bataatti-linssikeitto maistuu taas syksyllä ;)

Aina sanotaan, että syksy on lenkkeilijän parasta aikaa. Ja en voisi olla enempää samaa mieltä. Ulkoilma on yleensä todella raikas, eikä ole liian kuuma eikä kylmä. Juoksu rullaa kuin itsestään, kun happi kulkee ja on hyvä fiilis! Kannattaa nauttia nyt näistä keleistä, kun ne ovat vielä ihanteelliset. Kohta räntäkausi tai pakkaset alkavat, joten silloin vasta joutuukin yleensä tekemään töitä mielen kanssa, että sinne ulos asti pääsee. Nyt niitä kamppailuja ei joudu tekemään, vaan minä ainakin tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan ulkoilla näin vehreässä ja raikkaassa maassa.

Kaunis syysaamu Kolilla 11 kuukautta sitten.

Olen mennyt joitain aamuja pyörällä töihin. Aamut ovat kovin kauniita nyt, kun päivä vasta alkaa heräillä työmatka-aikaan. Olenkin päättänyt voittaa itseni eräässä kauan pohtimassa asiassa. Aion kokeilla aamulenkkeilyä. Vien pyyhkeen työpaikan pukuhuoneeseen ja joku kaunis päivä mä hölkkään töihin. Nautin kauniista aamusta ja auringonnoususta ajan kanssa. Olen haastanut itseni ja aamupöhnäni siihen, että syyskuussa aion juosta ainakin kerran töihin aamulla. Minkä haasteen sä aiot heittää itsellesi syyskuulle? :) Joskus on hyvä poistua mukavuusalueelta, sillä se voi avata uusia ovia tai avartaa ajattelutapaa.

Mikä onni onkaan, että ylihuomenna on maraton, joka juostaa upeassa Nuuksion kansallispuistoissa. Suuri osa poluista on mulle tuttuja kimppalenkeiltä, omilta treenilenkeiltä tai ulkoiluista. Mä aion todellakin nauttia jokaisesta metristä, jonka kuljen lauantaina. Harvoin mulla on näin rentoa olo ennen juoksutapahtumaa. Nyt ei jännitä ollenkaan. Mä olen päättänyt mennä Nuuksioon vain ja ainoastaan nauttimaan juoksujuhlasta. Mun viidennestä maratonista. Kuinka kiitollinen olenkaan, että mä saan juosta, ettei keho laita vastaan ja että olen kasvattanut itselleni kunnon, jolla voin juosta kuutisen tuntia metsässä.

Tykkäättekö te syksystä? Liikutteko mieluiten syksyllä ulkona vai sisällä? Mikä on sun lempparivuodenaika? :) Entäs minkä haasteen heität itsellesi syyskuulle? Lähteekö joku muu kokelemaan aamulenkkeilyä? ;)