Mukavuusalueella liikkumista

Silloin kun elämässä on paljon kuormittavia asioita, on syytä höllätä jostain toisesta osa-alueesta. Minulla on pari viimeistä viikkoa olleet jollain tavalla raskaita. On ollut tiettyjä murheita, joita en tahdo täällä blogissa sen enempää avata. Lisäksi töissä on ollut poikkeuksellisen kiireistä, mutta nyt on jo hieman helpottanut pahimmista ajoista. Viimein alkaa olla hiljaisempaa ja rauhallisempaa, eli sellaista, jonka vuoksi tykkään pitää omat lomani vasta elokuussa. Minusta on kiva olla lomalla silloin, kun syyskiireet tekevät jo alkua ja sen sijaan olla töissä rauhallisempaan aikaan. Suomessa on niin epävakaiset säät, että sen puoleen taitaa olla aika sama, missä kuussa loma on.

Vaikka juuri tänään onkin helpompi ja kevyempi hengittää, olen silti viime ajat harrastanut liikuntaa - jos mahdollista - vieläkin enemmän mukavuusalueella. Joinain kiireisinä tai väsyttävinä päivinä työmatkapyöräily on aivan hyvin riittänyt päivän liikunnaksi tai sitten olen pitänyt suosiolla lepopäivän. Kuntosalilla en ole kesällä käynyt juuri ollenkaan, koska ei ole vain tehnyt mieli. Kovia juoksutreenejä en ole tehnyt ollenkaan, koska ei ole ollut sellaista oloa, että haluaisin repiä itsestäni kaikkea irti. Koko kevään päätähtäin oli NUTS Karhunkierroksella, ja se menikin erittäin hyvin. Juoksu oli tasainen, hyvä ja mukava, joten Rukalta tuliaisina oli juuri ne fiilikset, joita lähdin sinne hakemaan. Sen jälkeen on ollut vaikeaa tarttua tavoitteelliseen treeniin, vaikka muutamia tapahtumia onkin tulossa. Toisaalta, aina ei varmasti tarvitsekaan tähdätä niin suoraviivaisesti jotain tapahtumaa kohden, vaan mennä tilanteen mukaan.

Tällä hetkellä liikunta on minulle täysin hyvää oloa tuottava harrastus. Kesällä on muutenkin paljon enemmän kiireitä kuin muina vuodenaikoina, joten en halua pätkääkään ottaa liikunnasta stressiä. Aina ei tee mieli lähteä lenkille tai treenaamaan sinä ainoana vapaana ajankohtana päivässä. Sen sijaan, että olisin tehnyt mitään väkisin, olen nauttinut niistä liikuntahetkistä, joita minulla on ollut. Parhaiten muistan tältä kesältä juhannuksen lepposen porukkalenkin ja ex tempore -maastopyörälenkin, jonka tein mökiltä löytyneellä maastopyörällä. Myös melonta oli aivan ihanaa, kuten myöskin lauantain upea lenkki Nuuksiossa Kimmon kanssa. Keli oli tyyni, ilta-aurinko paistoi kirkkaana matalalta ja lämpimänä. Juostiin kivoja rantapolkuja, isoja polkuja ja pieniä teknisiä polkuja. Parhaimmillaan polut katosivat oikeastaan kokonaan altamme, mutta ei annettu sen haitata. Lenkki oli upea, todellinen rauhoittumisen paikka.

Kaikkein eniten olen nauttinut suunnistuksesta tänäkin kesänä. Koen itseni tällä hetkellä enemmän kuntosuunnistajaksi kuin kuntojuoksijaksi. Suunnistus on harrastus minun mieleeni, sillä siinä saa aivot tyhjennettyä täysin. Minulle suunnistus on kaikkea muuta, kuin liikuntasuoritus. Se on pähkäilyä, rämpimistä, löytämisen iloa, tuskailua ja nautintoa. Viimeksi juuri keskiviikkona käytiin suunnistamassa Siikarannassa, Nuuksion Etelä-osissa. Rata oli haastava ja vähäpolkuinen - juuri minun mieleeni.

Tärkeintä on, että liikunta antaa enemmän kuin ottaa. Jokaisen pitää suhteuttaa liikkuminen sen hetkiseen elämäntilanteeseen, odotuksiin ja tavoitteisiin. Minulla on tällä hetkellä sellainen olo, että leppoisa ja mukava liikunta on tarpeeksi. Nautin edelleenkin esimerkiksi pitkistä lenkeistä kovasti, mutta jos joudun nähdä hirveästi vaivaa niiden saavuttamiseen, menee hohto kokonaan pois. Elämässä on niin paljon muutakin kuin tavoitteellinen liikunta. Hyvä olo on se, joka tällä hetkellä riittää!

Meneekö sulla liikunta sykleissä muiden menojen ja elämäntilanteiden mukaan vai tähtäätkö kovasti aina kohti jotain uutta tavoiteitta? Miten olet kesällä liikkunut? :)