Porkkala Swimrun 2016

Eilen oli huikea elämyspäivä, jota oltiin Satun kanssa odotettu jo pitkään. Vihdoinkin vuorossa oli Porkkala Swimrun-tapahtuma, jossa meidän joukkue eli Sielunsiskot otti osaa kuntosarjaan. Swimrun on nimensä mukaisesti uintia ja juoksua, jossa lajit vuorottelevat koko reitin ajan. Meidän kuntosarja koostui noin 12 kilsasta juoksua ja 2,7 kilometristä uintia, kun taas kilpasarjassa matkat olivat yli tuplasti pidemmät. Mitään ennakkokäsitystä meillä ei lajista oikeastaan ollut, paitsi että märkäpuvussa pitäisi myös juosta ja kengillä uida. Pakollisia varusteita märkäpuvun lisäksi oli lähinnä hätäpilli, kartta sekä ensiapuside, jotka me pakattiin Flipbeltiin ja Spibeltiin mukavasti vyötärölle. Ennakkoon olisi ollut mukava saada vähän enemmän vinkkejä varusteista, mutta pähkäilyllä ja muiden viime vuoden kisaraportteja lukemalla sai jonkinlaisen käsityksen, mitä mukaan kannattaisi ottaa ja pakata.

Oma valmistautuminen ei ollut ehkä ihan optimaalisin. En ole tänä vuonna uinut juuri nimeksikään. Aaltaassa olin uinut muutamia kertoja alkuvuodesta ja avovedessäkin on tullut kesän aikana märkäpuvussa viihdyttyä vain kaksi kertaa. Se on tosi vähän, vaikka oikeasti tykkään uimisesta todella paljon. Uimaan lähteminen on aina vain hieman vaivalloista, eikä mulla ole oikein ollut uintikaveriakaan täälläpäin. Avovesiuinnissa kun kaipaisi turvaa tuovaa kaveria mukaan. Satu puolestaan on innostunut varsinkin tänä keväänä kunnolla avovesiuinnista, joten toivoin pysyväni uinnissa edes jotenkin hänen vauhdissaan. Itse en ollut saanut aikaiseksi tutustua swimrunissa usein käytettyihin apuvälineisiin, eli lättäreihin ja pullareihin, joilla voi kelluttaa jalkoja tai saada käsivetoon lisää voimaa. Yleensä noita välineitä käytetään uinnin tekniikan opettelussa, mutta swimrunissa ne antavat jalkojen levätä ja auttavat käsivedossa. Satu puolestaan oli kerran ehtinyt välineitä kokeilla ja sai sellaiset lainaan Swimruniin. Päätimme, että minä käytän pullaria ja Satu lättäreitä eli otimme lainavarusteet mukaan reissuun. Elämyksiä ja kokemuksia lähdimme Porkkala Swimruniin hakemaan, joten mikäs siinä välineitäkin kokeillessa - kaikki oli muutenkin niin uutta ja jännittävää!

Satu valitsi minulle aamukahvikupin... päivän teemalla, kenties ;)

Satu tuli meille perjantai-illalla yökylään. Kävimme ulkoilemassa, söimme hyvän illallisen ja menimme hyvissä ajoin nukkumaan, sillä aamulla piti lähteä aikaisin ajelemaan Upinniemen varuskunta-alueelle. Olimme varuskunnan porteilla hyvissä ajoin, mutta jono oli pitkä ja hidas. Jokaisen henkilöllisyys tarkastettiin porteilla, ja täytyy sanoa, ettei toiminta ollut kaikkein nopeimmasta päästä. Pääsimme kuitenkin 40 minuutin odottelun jälkeen sisälle varuskunta-alueelle ja kilpailukeskukseen. Meille jäi vielä tunti aikaa ennen omaa starttia, mutta kilpailumatkan startti oli jo puolen tunnin päästä. Toivottavasti he olivat osanneet varautua hitaaseen toimintaan porteilla! Meilläkään ei ollut ihan liikaa aikaa valmistautua, mutta eipähän ehtinyt enää jännittää ja miettiä, mihin sitä oli taas tullut itsensä laitettua. Vaseliinia taipeisiin ja mahdollisiin hiertymäkohtiin, urheiluliivit ja sopiva alaosa märkkärin alle, märkäpuvun huolellinen päällepukeminen, uimalakki ja lasit päähän, hieno kisaliivi päälle ja lähtöalueelle. Kohta tulikin merkki lähteä liikkeelle ja lähdimme juoksemaan porukan mukana kohti ensimmäistä uintiosuutta!

Kilpailun reittikartta (kuva swinrun.fi)

Ensimmäinen juoksuosuus oli kaikkein pisin, 2 km, ja siinä ajassa märkäpuvussa ehti tulla todella kuuma! En ole varmaan koskaan hikoillut niin paljon. Tuntui kuin olisi juossut saunassa! Nyt todellakin ymmärrän, miksi lajin harrastajilla on lyhythihaiset märkäpuvut. Odotin ensimmäistä uintia todella kovasti ja kun sen aika vihdoin tuli, heitin uimalasit päähän, pullarin jalkojen väliin ja hyppäsin mereen! Vesi oli sopivan viileää, juuri ihanan raikasta! Merivedessä uiminen on aivan fantastista: vesi on kirkasta ja vihreää, raikasta ja tuoksuu lapsuuden kesille. Ensimmäinen uinti oli 150 metriä pitkä ja siellä me kauhottiin muun porukan mukana. Uinti meni hyvin ja pullari tuntui hyvältä jalkojen välissä. Se kellutti mukavasti kenkiä. Fiilis oli mahtava!! Mentiin upeita kallioisia saaria pitkin, uitiin aina seuraavalle ja vaihtelua oli koko ajan. Kaikki sujui hyvin. Tajusin, että juoksu oli todellista polkujuoksua ja välillä jopa ihan umpimetsässä. Niin huikeeta! Maisemat saaristossa olivat hienot ja keli oli täydellinen: pilvinen ja tyyni. Meressä oli ilo uida, kun aaltoja ei ollut nimeksikään. Juuri kun ehti tulla märkkärissä juostessa lämmin, päästiin taas veteen. Ihan mahtavaa!

Porkkala Swimrun reitiltä (kuva: Porkkala swimrun Facebook)

Juuri ennen ensimmäistä energia-asemaa vähän pidemmällä n. 300 metrin uintiosuudella tajusin, että tarvitsen uinnissa myös jalkoja. Käsivoimat alkoivat ehtyä, joten pelkillä omilla käsillä ilman jalkojen apua en pysynyt enää hyvin Satun vauhdissa. Päästin pullarin narunvaraan, mutta se irtosi multa kokonaan veteen. Avulias kanssakilpailija toi sen meillepäin, ettei tarvinnut lähteä takaisin hakemaan. Sovittiin, että pidemmillä uinneilla Satu käyttää lättäreiden lisäksi myös pullaria, ja minä tulen sitten "luomuna" perästä. Huolossa oli muuten ihana saada energiaa, sillä varsinkin jano oli todella suuri. Join kolme lasillista urheilujuomaa, ja jatkettiin matkaa. Nyt uinti- ja juoksuosuudet olivat hieman pidempiä yleensä, mutta maisemat olivat edelleen aivan älyttömän hienoja. Mentiin hyvin tiiminä ja nautittiin todellakin matkan teosta. Nyt alkoi olla jo väljää ja saimme välillä edetä ihan keskenämme upeassa saaristomiljöössä. Ennen toista ja samalla viimeistä energiasemaa uimme pidemmän uintiosuuden lammessa. Vesi oli tummaa ja lämmintä verrattuna meriveteen. Se oli taas täysin oma maailmansa. Kyllä tässä kohtaa on todettava, että olen onnekas, että uinti oli meressä, sillä se tuntuu itselle tutummalta eikä pelota lainkaan verrattuna synkkiin lampiin tai järviin.

Viimeisestä huollosta oli ei ollut enää montaa kilometriä maaliin. Mulla alkoi kädet ja jalat väsyä uimisesta, kun taas Satu oli mennyt ilmeisen kevyesti uintiosuudet minun tahtiani. Etenkin jalkojen takaosastossa tuntui uintipotkut, jotka minulla ei todellakaan ole oppikirjamaiset ja varmasti kuluttavat liikaa energiaa. Juoksimme viimeiset osuudet nyt jo tasaisemmassa maastossa ja olimme jopa vähän yllättyneitä, kun kaarsimme maalialueelle. Enää ei olisikaan yhtään uintiosuutta, vaan ainoastaan maalisuora! Satu otti minua kädestä ja yllytti loppukiriin!

Maalissa oli hyvä fiilis, kunnollinen endorfiiniryöppy!! Swimrun on ihan mahtava laji ja todella kokonaisvaltaista liikuntaa luonnon keskellä. Siinä yhdistyy upealla tavalla avovesiuinti ja polkujuoksu, eli on siis kuin minulle tehty laji. Märkäpuvussa juokseminenkin oli yllättävän helppoa, eikä yhtään hiertymääkään tullut. Tuskin tämä ensimmäinen kokeilu jää viimeiseksi tässä lajissa, jos vaan jatkossakin saa parin itselleen homattua. Satun kanssa oli aivan mahtava kokeilla tätä lajia, josta me molemmat nautimme niin kovasti. Tiimi Sielunsiskot pelasi hienosti! Eilinen oli huikea päivä ja aina on kiva heittäytyä ja kokeilla jotain täysin uutta!

Sielunsiskot <3
Kiitos Satu mahtavasta, jaetusta elämyksestä!!

Voin suositella swimrunia aivan kaikille, jotka osaavat uida ja tykkäävät nauttia liikunnasta luonnon keskellä. Tänä vuonna on tarjolla vielä ainakin Järvestä järveen sekä Solvalla swimrun! Rohkeasti mukaan vain! Minä olen elävä todiste, ettei laji vaadi niin älyttömiä täsmätreenejä, jos kuntosarjasta haluaa päästä hyvällä fiiliksellä läpi.

Oliko joku muu Porkkala Swimrunissa eilen? Tai oletko ottanut osaa johonkin swimruniin tai tehnyt omatoimista lajikokeilua? Voisiko tässä olla sun juttusi? :)