Loman tarpeessa

Tänään alkoi mun viimeinen kesälomaviikko! Olen nyt toimistosta poissa 1,5 viikkoa ja se tulee tekemään niin hyvää! Tiedättekö sen tunteen, kun pelkkä lomavastaajan asettaminen päälle tuntuu mahdottomalta tehtävältä? No, sellainen hetki mulla oli tänään iltapäivällä. Onneksi sain sen asetettua ja muutenkin työt ihan hyvälle mallille, joten pääsin hymyssä suin lähtemään töistä lomille!

Syksy on ollut hurjan aurinkoinen ja kaunis. Mä vielä kuukausi sitten nauroin mun vuoden takaiselle ajatukselle lähteä marraskuussa lomalle lämpimämpään. No, enää ei naurata ja olen vain iloinen, että pidettiin kiinni tuosta ajatuksesta ja varattiin reissu tähän saumaan. Marraskuu on tullut taas täysillä päin kasvoja ja nyt on takaisin maksun aika. Pimeys on ainakin mulle todella vaikeaa, vaikka tottakai raitis ilma piristää, niin kyllä sitä silti kaipaisi valoa.

Kuva: Tjäreborg

Huomenna aamulla lähdemme Teneriffalle ja mä en voisi olla yhtään enemmän innoissani! Tämä on mun ja Kimmon ensimmäinen helppo pakettimatka. Tällä kertaa helppous vie voiton. Lisäksi matkakohteen valintaan vaikutti kohtuullinen lentoaika, jotta voi matkustaa viikoksi, lämpimät kelit ja hienot maisemat. Uskon, että tulemme viihtymään Teneriffalla hyvin!

Aurinkoista mieltä pimeyden keskelle! 

Pimeän metsän elämyksellisyys

Muistatteko, kun hehkutin vuosi sitten ollutta mörköjuoksuksi nimettyä kimppalenkkiä, jolla olin mukana? Silloin eräänä marraskuisena perjantai-iltana 23 saman henkistä ihmistä kokoontui Nuuksion laidalle taivaltamaan reilu 30 kilsan lenkkiä otsalamppujen valossa. Mä olin tuon lenkin jälkeen niin huumassa ja täytyy todeta, että se oli silloin mun ensimmääinen todellinen pimeän metsän lenkki, joten varmasti jo siksi fiilis oli niin loistava. Myös koin jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden juoksuhullujen kanssa, kun perjantai-iltana meillä oli metsässä omat bileet!

Tänä vuonna samalta järjestäjältä tuli kutsu lähteä uudestaan mörköjuoksulle, mutta me ei Tiinan kanssa päästä paikalle reissujemme takia. Alkoi oikein harmittamaan, kun viime vuoden paras lenkki jäisi tänä vuonna välistä. Niinpä laitoimme Helsinki Trail Running Clubin Facebook-sivulle tapahtumakutsun omasta "varjomörkölenkistä", Sipoonkorpi Pimeä puoli -lenkistä. Porukka innostui ideastamme juosta Sipoonkorpi Trailin 30 kilsan lenkki pimeään aikaan valoletkana. Meidän onneksemme myös tuttumme Tapani tykästyi reitti-ideasta ja tuunasi siitä hieman fiksumman ja pimeään metsään sopivamman lyhennetyn version. Hän lupasi myös johdattaa joukon oikeaa reittiä pitkin tuon reilu 25 kilsan matkan metsässä. Huh, onneksi. Itse vähän pelkäsin vetovastuuta eniten etukäteen,  mutta nyt ei ollutkaan syytä huoleen!

Perjantaina lenkkimme sitten koitti. 19 henkeä saapui Kuusijärvelle starttaamaan perjantai-illan kostealle metsälenkille. Tiesimme metsän olevan märkä ja illan ajaksi oli myös luvattu sadetta, joten kaikkeen oltiin kyllä varauduttu. Lähdimme hieman kuuden jälkeen hölkkäilemään Kuusijärveltä polkuja pitkin Sipoonkorpeen. Heti aluksi saatiin jo todeta, että tossut tulevat kastumaan, sillä sen verran paljon paisuneita lätäköitä oli matkan varrella. Matkanteko meni kivasti eteenpäin höpötellen ja ihmetellen pimeyden tuomaa tunnelmaa. Pilvet olivat taivaalla, joten ylimääräistä valoa ei kuusta tullut. Oli vain 19 otsalamppua valaisemassa maisemaa.

Kuva: Sara Niemistö

 Kuva: Sara Niemistö

Reitti oli varsin mukavaa, suurimmaksi osaksi juoksevaa polkua. Pikkuhiljaa menimme enemmän korpimetsään ja minullekin täysin tuntemattomille osuuksille Sipoonkorven kansallispuistossa. Todella kosteat suot valtasivat polut, mutta urheasti valomato liikkui reitillä eteenpäin. Minä seurasin omasta Suunto Ambit 3 Sport -mittaristani, miten hyvin pysyimme reitillä. Olin ennakkoon ladannut reitin gpx-tiedoston kellooni, joten se oli mukavana turvana, että olemme oikealla reitillä. Ei tuolla ominaisuudella kyllä suunnisteta metsässä, mutta tuo kivaa turvaa tietää, että pysyy oikealla reitillä. Aion kyllä jatkossakin käyttää tuota navigointi-ominaisuutta Ambitissani.

Reitti Ambitissa

15 kilsan kohdalla kenelläkään tuskin oli enää kengät kuivana, mutta hymy oli herkässä. Hetki sitten olimme aistineet pimeän metsän tunnelmaa. Laitoimme kaikki lamppumme kiinni ja olimme hetken aivan hiljaa. Oli niin pimeää, että vierustoveria ei enää näkynyt. Oli niin hiljaista, ettei kuulunut mitään kaupungin melua, vaan ainoastaan tihkusateen ropina lehtiä vasten. Tuo oli kyllä todella mieleenpainuva hetki, vaikkakin kyllä minulle tuli heti turvallisempi olo, kun laitoimme lamput päälle. Pimeydessä on kieltämättä jotakin hienoa, mutta myös pelottavaa. Tässä kohtaa myös jakaannuimme kahteen porukkaan. Osa lähti juoksemaan lyhennettyä reittiä takaisin Kuusijärvelle, ja loput, 3 naista ja 9 miestä, lähtivät vielä kiertämään noin kuuden kilsan lisälenkkiä.

Ojan ylitys toi lisähaastetta lenkille!

Melko lopussa koimme vielä hieman hassuja fiiliksiä, kun kahta henkilöä ei näkynytkään perässä. He olivat menneet eräästä kohdasta harhaan, kun eivät olleet enää nähneet meitä. Tämä oli onneksi inhimillinen erehdys, kun me lenkin vetäjät ei jääty varmistamaan risteyskohtaa ja puolestaan perässä tulleet eivät hihkaisseet, että perä jää. Onneksi selvisimme tästä säikähdyksellä ja olimme jo melko lähelle Kuusijärveä. Hieman vain alkoi kylmä tulla, kun seisoimme odottelemassa eksyneitä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja otimme hyvän loppujuoksun vielä Kuusijärven ympäri ja lopulta saimme mittareihin noin 26,5 kilsaa hölkkää reiluun neljään tuntiin. Aikamoinen lenkki Sipoonkorven upeassa kansallispuistossa!

Kimppalenkeissä on voimaa! Mä tykkään todella paljon, ja varsinkin tällaiset pitkät lamppulenkit hieman erikoiseen aikaan ovat parhaita. Onneksi meitä oli muitakin "höpsöjä" liikkeellä, sillä jos yksin olisi ollut metsässä, olisi voinut pitää itseään hieman vinksahtaneena. Onneksi siis on muitakin, jotka ovat valmiita viettämään perjantai-iltaa näin. Joku oli jopa jättänyt pikkujoulut välistä, jotta oli päässyt lenkille mukaan! Hän ei varmasti katunut valintaansa! ;) Olipahan kivaa saapua yhdentoista maissa kotiin, kun ruoka ja sauna odottivat väsynyttä, märkää ja nälkäistä juhlijaa!

Hieno ilta, hieno tunnelma. Elämys isolla E:llä. Näistä mä tykkään! Kiitos kaikille mukana olleille ja Tapanille hyvästä johdatuksesta!

Mikä on teidän viimeisin kunnon elämys? Oletko sinä käynyt juoksemassa pimeässä metässä otsalampun loisteessa? 

Hyvän mielen ja maun ruokaa

Ruoka ja ravinto. Siinä aiheet, jotka aina kiinnostavat ihmisiä. Miten toiset syö, mitä he laittavat ruuaksi ja saako heiltä vinkkejä omiin ruokailutottumuksiin. Mulle ruoka on tärkeä asia, sillä mielestäni hyvän ruuan syöminen on ehdottomasti yksi elämän huippujuttuja! Mä olen usein sanonutkin, että harrastan liikuntaa, jotta voin syödä vapaammin. Mikään ei ole parempaa, kuin pitkän lenkin jälkeen lapata isoja annoksia hyvää ja ravitsevaa ruokaa suuhun. No, aivan pelkästään tämä ei tietenkään ole syyni liikkumiseen, kyllähän se yleinen hyvä olo ja liikunnan ilo ovat toki ne tärkeimmät seikat.

Massaman currya kanalla

Chili sin carne (linsseistä) ja ohraa

Palak paneer, raita ja riisiä

Mangokanaa ja riisiä (Kimmon tekemä annos)

Mun ruokailutottumukset on vaikiintuneet viime vuosien aikana. En syö juuri koskaan eineksiä, pyrin syömään paljon kasviksia niiden terveydellisyyden ja hyvän maun vuoksi, ostan lähes aina maustamatonta ruokaa, eli maustan itse ruokani ja jugurttini pääosin. Toki joskus sorrun helppoihin ratkaisuihin, kuten maustettuihin välipalarahkoihin, mutta pääpiirteittäin kaupasta lähtee mukaan se maustamaton versio tuotteesta. Maustetut ruokakermat esimerkiksi ovat aivan utopistinen asia minulle.. kai nyt jokainen osaa ruokaa maustaa oman pään mukaan?! Syön pääasiassa perus kotiruokaa, jota teemme Kimmon kanssa lähes päivittäin keittiössämme. Kannan töihin eväitä, koska silloin tulee syötyä sopivan kokoinen lounas ja toiseksi, koen saavani vastinetta rahoilleni näin paremmin. Yleensä eväänä toimii edellisen päivän jämät - helppoa, kuin heinänteko tämä eväiden roudaaminen. Toki käyn lounasravintolassa silloin, kun minulta on jäänyt eväät tekemättä, enkä ota siitä stressiä.

Viimeisen vuoden aikana punaisen lihan syöminen meidän taloudessa on vähentynyt aivan radikaalisti. Tänä syksynä olemme muistaakseni kerran ostaneet jauhelihaa kotiin. Ennen korvasimme aika paljon punaista lihaa joko kanalla tai kalalla, mutta nykyisin yhä enemmissä määrin syömme kasvisperäisiä proteiinin lähteitä, kuten soijatuotteilla, pavuilla ja linsseillä. Toki kanaa ja kalaakin menee, mutta selkeästi useammin teemme puhdasta kasvisruokaa. Lisäksi käytämme maitotuotteita, joten joka kerta ei tarvitse niin huolissaan edes olla proteiinin saannista, sillä tarvittavat päiväannokset tulevat kyllä takuulla saatua ravinnosta.

Kikhernepataa

Tofua maapähkinäkastikkeessa

Myskikurpitsakeittoa ja kauraleipäsiä

Syy, miksi olen siirtynyt kasvisperäisempään ruokaan on halu tehdä hyvää omilla valinnoilla. Minä en ehkä ensisijaisesti ajattele vain eläinten hyvinvointia, vaan minua huolestuttaa ympäristöongelmat sekä ilmaston lämpeneminen. Minulla on paljon paheita auton omistamisesta lähtien, joten haluan joillain valinnoilla saada aikaan mielihyvää. Luokittelisin itseni "tietoiseksi sekasyöjäksi", eli syön kyllä oikeastaan kaikkea, mutta omilla tietoisilla valinnoilla voi päivittäin vaikuttaa. En halua olla se, jonka vuoksi vieraat kokkaavat eri ruokia, vaan voin sitten kotiin ostaa itseni mielestä fiksumpia ruokia. Minun mielestäni kasvisruoka on oikeasti todella hyvää ja maukasta, enkä juuri kaipaa lihaa päivittäisessä elämässä. Tämä tietoinen sekasyöjyys on monipuolistanut ruokailutottumuksia ja makumaailmoja.

Vaikka syömme perusraamien mukaan, emme silti syö yksinkertaisesti. Minä en ainakaan tykkää, jos ruuassa ei ole mitään jujua. En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka voivat laittaa lautaselle salaattia, riisiä ja kuivaa kanaa. Ehei. Tuohon annokseen täytyisi mielestäni lisätä vähintään jokin kastike. Voi muuten riisi maistua pikkaisen kuivalta. Pienillä lisillä, kuten jugurttikastikkeella (esim. tzatzki) tai kanan tarjoaminen vaikka tomaatti- tai currykastikkeessa auttaa jo paljon. Tai puhumattakaan vaikka kanasta vihreässä currykastikeessa, nam. Puolestaan ruokaisa salaatti syödään meillä vähintään öljyn tai balsamicon kanssa. Parasta on, jos vaikka itse väsää jonkin vinegreten tai muun kastikkeen. Elikkä syömme yksinkertaisia ruokia, mutta kuitenkin eri ruokalajeja ja selkeästi meillä tehdään ruokaa, ei vain syödä eri ruoka-aineksia.

Cafe Zocerian kanasalaatti

Mayan tofuannos

Parasta on kuitenkin kokkailla viikonloppuisin pitkän kaavan kautta ja silloin viimeistään muistaa, että ruuanlaitto on ihanaa. Meille se on Kimmon kanssa ehdottomasti yksi harrastus, ja onkin ihanaa viettää yhdessä aikaa keittiön puolella. Kerran tänä syksynä olemme syöneet ihan kolmen ruokalajin menun, ja täytyy sanoa, että jälkkärin toista osaa lukuunottamatta kaikki oli alusta asti itse tehtyä. Ja voi vitsit, kun olikin hyvää ja tunnelmallista. :)

Alkuruokana kurpitsakeittoa

Pääruokana paistettua lohta, jugurttikastiketta, uunijuureksia, puikulaperunamuussia ja salaattia

Jälkkäriksi kaupan sorbettia ja itsetehtyä keksiä

Millainen suhde sinulla on ruokaan? Onko ruuanlaitto nautintoa vai pakkopullaa? Millaista on hyvän mielen ruoka? 

Vastauksia videolla

Noniin, nyt olisi tarjolla videon muodossa vastauksia teidän kysymyksiinne, joita sain synttäripostauksessa. Kiitos kaikille kysyjille! Kysymyksiä olikin aika paljon, mutta vastasin niihin silti samalla videolla. Eli ottakaa iso kupponen kahvia ja mukava asento, sillä video on pitkä!!

Toivottavasti jaksoitte katsoa videon loppuun. Yhteen kysymykseen unohdin vastata, elikkä mulla on Kona Dr Dew -hybridipyörä, jolla kuljen niin hyötyajot kuin satunnaiset treenilenkitkin. Pääasiassa kuljen sillä työmatka-ajoja. Pyörä on ollut hyvä ja palvellut minun tarkoituksiani erinomaisesti. Se on suhteellisen rullaava hybridi, joten vielä ei ole tarvetta vaihtaa. Toki maastopyörä olisi kiva, mutta katsotaan, tuleeko se jossain kohdassa ajankohtaiseksi. Toistaiseksi mennään näin :)

Toivon, että teitä ei häirinnyt, etten ollut kovinkaan paljon suunnitellut videota etukäteen. Tyyliini ei vain kuulu liiallinen suunnittelu, vaan tykkään muutenkin mennä aina spontaanisti eteenpäin, joten turha harjoittelu videota varten ei olisi tullut kysymykseenkään.

Mitäs piditte videopostauksesta? Oliko vastauksien joukossa jotain yllätyksiä?! :)

Viikonlopun pitkät

Pitkät metsälenkit! Niistä oli tämä viikonloppu tehty! Eikä mielestäni laisinkaan huono tapa viettää viikonloppuja. Ja mikä parasta marraskuun pimeinä aikoina, juoksin molemmat lenkkini valoisalla ajalla, mikä oli erityisen ihanaa! Kelitkin olivat oikein kohdillaan ajankohtaan nähden, sillä molempina päivinä aurinko yritti pilkahdella pilviverhon välistä ja ilma oli lämmin ja tyyni muutenkin. Kertakaikkiaan upeita lenkkikelejä, jos minulta kysytään.

Lähdön tunnelmaa Pajulahdessa

Lauantaina olimme Tiinan kanssa taas rogainingissa. Tällä kertaa vuorossa oli Pajulahti-rogaining neljän tunnin sarjassa. Pääsimme täysin uusiin maastoihin Nastolassa, ja oli oikeasti todella kivaa päästä suunnistamaan kunnolla upeisiin maisemiin. Pajulahden alueella on todella kivoja polkuja retkeilyyn ja lenkkeilyyn, joten sinne on varmasti pakko palata toistekin. Siellä oli lukuisia lampia, jotka oli soiden ympäröimiä. Hämmästyttävää, miten kaunis maisema voi olla värittömänä marraskuunakin, kun oikein katsoo. Harmi, että olimme kuitenkin "kisassa", eikä tullut otettua kuvia niistä hienoista metsistä ja lammista.

Team Hihhulit :)

Rogaining meni kuitenkin melko hyvin. Tai no, tulipahan heitettyä kiva ja hyvä lenkki, mikä on tärkeintä. Suunnittelu ontui tällä kertaa, sillä emme oikein luottaneet omiin suunnistustaitoihin ja etenemisvauhtiin, mikä johti siihen, että jouduimme juoksemaan kartalla ristiin rastiin, jotta saimme ajan käytettyä loppuun ja kerättyä puuttuvia rasteja. Lisäksi hukkasin puolimatkassa myös EMIT-leimasinkorttini metsään, jota palasimme hakemaan. EMIT onneksi löytyi sieltä, jonne olin sen kenkiä sitoessa jättänyt. Tiina oli tässä tilanteessa ihanan rauhallinen, kun itse vain manasin "tyhmää päätäni". Olen kyllä aikamoinen säheltäjä! Lopulta rogaining meni kivasti, leimasimme maalissa ajassa 3:55, kilsoja tuli vajaa 25 mittariin. Kivaa oli nähdä lukijani H, huippua kun tulit moikkaamaan ;)

Sunnuntaina vuorossa oli blogini polkulenkki Pirttimäen alueella Espoossa. Meitä oli viisi naista juoksemassa kevyttä polkulenkkiä. Aika meni todellakin kuin siivillä rupatellessa ja ihaillessa maisemia. Olimme reissussa 1h 45 min, mutta pysähdyimme välillä kuvailemaan upeita maisemia. Kimppalenkit on aina ihan huippuja! Kotona lähtiessä mietin, että "huh kun olen aikaiselle sopinut lenkin", mutta mieli kyllä piristyi jo ekan kilsan aikana, kun oli vain niin hyvä fiilis!

Juoksimme pitkälti Bodom Trailin ensimmäisen kierroksen reittiä pitkin, mutta lopussa vähän poikkesimme reitiltä, kun hakkuualue sotki ajatuksia. Onneksi lenkki pysyi kuitenkin sovitussa mitassa, ja voin kertoa, että kyllä olimme kaikki yhtä hymyä saavuttuamme takaisin Pirttimäkeen. Kiitos vain seurasta Hilla, Katju, Emma ja Eija. Tulkaa muutkin seuraavaksi mukaan!! Porukassa hölkkääminen on kivaa! Kaikki pidetään mukana porukassa :)

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kasvattaen peruskuntoa ensi vuoden koitoksiin. Mä kyllä niin nautin kaikista pitkistä ja rauhallisista lenkeistä. 

Miten teidän viikonloppu meni? Ulkoilitteko näinä kauniina marraskuisina päivinä vai teittekö jotain muuta voimaannuttavaa? Onko kiinnostusta tällaisille yhteisille polkulenkeille jatkossakin? 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Kun valo on vähissä, tehkää jokaisena päivänä jotakin sellaista, joka tuo sitä mielen valoa elämäänne! Oli se sitten lenkki, hymy läheiselle tai ventovieraalle, hyvä ruoka-annos tai oma hetki sohvan kulmassa. Nyt tarvitaan onnea elämään, näinä synkkinäkin hetkinä. Ajatukseni ovat Pariisin mustassa yössä. 

Asiaa kompressiosta ja arvonnan voittaja

Arvoin tänään Zeropoint-kilpailun voittajan ja random generatorilla voittajaksi valikoitui...

.. Sumi !! Onnea!!

Otan sinuun lähiakoina yhteyttä sähköpostilla, mutta voit nyt selata jo Zeropointin verkkokauppaa, ja valita sieltä mieluisat sukat tai säärystimet.

Kaikille muille muistutukseksi, että vielä tänään sunnuntaina Zeropointin verkkokaupasta saa 20% alennuksen koodilla "zpsporttaillaan". Nyt siis kannattaa käydä ostoksilla!

Minun mielestä Zeropointin kompressiosäärystimet- ja sukat ovat huippulaadukkaita tuotteita, joita olen käyttänyt jo parin vuoden ajan. Mä en ole koskaan kokeillut kokokompressiota, mutta pohkeille olen tykännyt pitää kompressiota niin kauan kuin olen älynnyt tuotteita kokeilla. Mun ensimmäiset kompressiosäärystimet olivat Zeropointin, eikä ole tarvinnut merkkiä vaihtaa. Ne ovat paitsi hyvännäköisiä, myös todella mukavia päällä. Itse omistan niin sukkia kuin säärystimiäkin, ja nyt kun sain Zeropointilta synttäripaketin, niin pääsen kokeilemaan myös nilkkasukkia.

Mä käytän pääasiassa kompressiosäärystimiä urheilusuorituksen aikana. Jos kyseessä on raskas tai pitkäkestoinen suoritus, laitan kompressiosäärystimet tai -sukat jalkaan tai jos pohkeet ovat muutoin väsyneet rasituksesta. Yleensä peruslenkeillä en niitä pidä, koska en halua totuttaa jalkaa siihen, että aina on kompressiota päällä. Mielestäni kompressio parantaa suorituskykyä ja antaa tukea jalalle. Olen myös huomannut, että jalat palautuvat rasituksesta nopeammin, jos on kompressiotuotteita käytössä. Olen myös joskus nukkunut säärystimet jalassa, jos pohkeet ovat olleet kovin rasittuneessa tilassa.

Käytättekö te muut kompressiotuotteita? Onko joku kokeillut kompressiotrikooita tai -paitoja? Mikä on lempimerkkisi, joka valmistaa kompressiotuotteita ja oletko huomannut niissä eroja?

Ps. Kiitos kaikille kovasti kysymyksistä edelliseen postaukseen. Vastailen niihin mahdollisesti myöhemmin tänään tai huomenna videon muodossa, kuten lupasin!

Kivaa sunnuntaita kaikille!

** Arvonta suoritettu yhteistyössä Zeropointin kanssa **

HURRAA! Sporttaillaan 3v!

Sporttaillaan! -blogi on nyt saavuttanut uhmaiän! Koko blogin elinkaari on ollut kehityssuuntainen, sillä olen kirjoitellut blogiani nyt kolmen vuoden ajan melko jatkuvasti pitämättä pidempiä taukoja. Mun ei ole tehnyt mieli ottaa happea, sillä olen kirjoittanut omaan tahtiin, omalla rennolla otteella. On ollut ilo huomata, että blogini on koko ajan kerännyt enemmän ja enemmän lukijoita. Tunnustustakin on tullut. Siltikin lukijamääriä tärkempää minulle on aktiiviset lukijat, ja niitä blogissani riittää! Mikään ei ole parempi palkinto bloggaajalle, kuin nähdä kommenttiboksissa uusia kommentteja! Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille, taas kerran!

Saariston rengastiellä kesällä 2013

Ajattelin listata tässä blogini suosituimpia postauksia eri aihealueissa koko sen olemassaolon aikana. Toivottavasti listalta löytyy ainakin uusille lukijoilleni uutta luettavaa. Ja ehkä vanhimmillekin lukijoille tulee vastaan joitain postauksia, joita ette muista.

TOP 4 Juoksupostaukset
1. Pitkän lenkin salaisuus, 2/2013
2. Olenko valmis maratonille?, 3/2013
3. Iik! Eka juoksutapahtuma lähestyy! Miten selviydyn? 4/2013
4. Miten palaudun maratonilta? 6/2013

TOP 4 Liikuntatapahtumapostaukset
1. Stockholm marathon minun silmin, 6/2013
2. Minun Vaarojen maraton, 10/2014
3. Nuts Pallas 55km - ultrajuoksu ensikertalaisen silmin, 7/2015
4. Bodom Trail 2015, 5/2015

TOP 4 Muut liikuntapostaukset
1. Miten yhdistää kuntosali juoksuharrastukseen? 2/2013
2. Tee oma crossfit-treeni, 2/2014
3. Vinkkejä suunnistuksen aloittamiseen ja vähän Venloista, 4/2014
4. Liikunnan ulkonäkökeskeisyys, 8/2013

TOP 4 Retkeily- ja matkailupostaukset
1. Saariston rengastie polkupyörällä kierretty, 8/2013
2. Karhunkierros-muistelua ja vaellushaaveita..., 2/2014
3. Trolltunga - paikka, joka todellakin kannattaa kokea!, 8/2015
4. Aktiivilomalla Itävallassa - yli tonni nousua, 8/2014

Lisäksi olen kirjoittanut lukuisia postauksia ravinnosta, ottanut kantaa eri ilmiöihin ja kertonut, mitä liikunta minulle merkitsee. Voit tarkastella eri osa-alueiden tekstejä sivun oikeasta laidasta esimerkiksi avainsanojen mukaan lajiteltuna. Blogi on tietysti muuttunut minun kiinnostuksen kohteideni mukaan, ja se on selkästä juoksublogista muuttunut enemmän elämän makuiseksi hyvän mielen liikunta- ja hyvinvointiblogiksi... Toivottavasti pysytte edelleen matkassa mukana!

Zeropointin säärystimet jalassa, tietty ;)

Nyt blogini synttärin kunniaksi haluaisin tarjota teille lukijoillekin lahjan! Ja siksi laitankin arvonnan pystyyn! Minun on kunnia arpoa jollekin teistä lukijoista yhden suosikkivaatemerkkini, Zeropointin, tuotteen itselleen! Arvonnan palkintona on siis vapaavalintaiset sukat tai säärystimet Zeropointin valikoimasta haluamassasi koossa ja värissä! Nyt kannattaa siis osallistua arvontaan!

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kirjoita kommenttiin minulle jokin kysymys. Jotain, mitä haluaisit minusta tietää. Jätä myös sähköpostiosoitteesi viestikenttään, jotta saan sinuun yhteyttä tarvittaessa. Tämä olkoot siis samalla kysymyspostaus! Vastaan kysymyksiinne videon muodossa, mikäli niitä tulee riittävästi :)

Arvon ja julkaisen voittajan lauantai-illalla, joten arvonta-aika päättyy lauantaina 14.11 klo 18.00! Onnea kaikille arvontaan!

Lisäksi minulla on ilo ilmoittaa, että tämän viikon loppuun asti minun lukijani saavat 20% alennuksen Zeropointin verkkokaupasta koodilla zpsporttaillaan. Eli nyt on hyvä aika shoppailla itselleen tai pukin konttiin huippulaadukkaita kompressiotuotteita!

ONNEA 3-VUOTIAS SPORTTAILLAAN! HURRAA HURRAA HURRAA! Kiitos, että olette mukana!! :)

*** Arvonta tehty yhteistyössä Zeropointin kanssa ***

Tampereen yö-rogainingissa oli tunnelmaa!

7h 22min. 49,02 km. Nopein kilometri 6'23 min. Yli 400 metriä nousua. Lähtöaika klo 22.00.

Siinä dataa Suunnostani viime viikonlopulta. Perjantaina tosiaan oli Tampereen yö-rogaining, jossa joukkueeni Hihhulit kilpaili tossu-sarjassa. Matkattiin Tiinan kanssa Tampereelle perjantaina töiden jälkeen junalla, ja perillä Tampereella olimme seitsemältä. Otimme keskustasta bussin Peltolammin koululle, joka toimi kilpailukeskuksena. Olimme hyvissä ajoin perillä ennen karttojen jakoa, joka tapahtui kahdeksalta. Ehdimme ottaa oman paikkamme eräästä luokasta ja kävimme myös leimaamassa pihalla harjoitusrastit. Yö-rogainingissa leimaus tapahtui kännykällä lukemalla rastin QR-koodi ja rekisteröimällä rasti siten joukkueelle.

Kilpailukeskuksen pihalla palo ulkotulia

Kahdeksalta haimme kartat, ja aloimme suunnittelemaan reittiä. Vajaa pari tuntia oli aikaa, sillä klo. 21.50 oli määrä olla pihalla odottamassa lähtölaukausta. Aluksi kartta näytti todella isolta ja reitin hahmottaminen oli vaikeaa, koska rasteja oli todella paljon. Kartta oli tosiaan A2-kokoinen, 1:30000 mittakaavassa, joten tarkkana sai olla suunnitteluvaiheessa. Merkkasimme tuttuun tapaan isojen pisteiden rasteja kartalle, jotta erotamme, mihin päin kannattaisi mennä. Aika nopeasti fiksuimmaksi ajatukseksi meille tuli lähtä kiertämään kartassa näkyvää järveä, joka tamperelaisten mukaan on nimeltään Pyhäjärvi. Mittailimme reitin suunnilleen ja pääsimme noin 45-50 kilometrin lenkkiin riippuen siitä, miten lopun tulee. Ehkä vähän kunnianhimoinen tavoite, mutta uskoimme ehdottomasti pystyvämme siihen. Pikkuhiljaa pitkien lenkkien ja rogainingien jälkeen on tullut luottoa itseemme, ja tiedämme pystyvämme etenemään suht tasaista vauhtia eteenpäin. Sillä luotolla päätimme lähteä Tampereen yöhön!

Kartalle reitin hahmottamista

Lähtötunnelmaa!

Kymmeneltä olimme kokoontuneet pihalle. Yhdeksän, kahdeksan, seitsemän... kaksi, yksi, mene!! Ja niin me mentiin. Noin 400 pyöräilijää tai tossuilla etenevää pöhköä tyyppiä lähti otsalamppujen loisteessa kohti rasteja. Aika monella tuntui olevan samat suunnitelmat ekojen rastien osalta, kuin meillä. Tosin mitä pidemmälle etenimme, tajusimme että useampi niistä oli fillari-sarjalaisia. Meillä oli ensimmäisenä osana selkeästi metsäisin osuus, ja olikin kiva edetä sitä muidenkin otsalamppujen näkyessä puiden väleistä. Tuli turvallisempi olo. Rastit löytyivät ihan kivasti, mitä nyt rastimääritteinä olivat yön pimeydessä vähän haastavia.. Risteyksen luoteispuolella olevan tukkivaunun luoteispuolella, alhaalla... No, kyllähän ne rastit löytyivät kun vähän käytti aivonystyröitä ja leimaaminen puhelimellakin onnistui hyvin!

Ensimmäinen henkisesti vaikeampi hetki tuli itselleni, kun reittimme metsässä päättyi ja siitä alkoi pitkä asfalttitaivallus. Onneksi pitkät suorat höpöttelimme Tiinan kanssa kaikenlaista ja oikeasti kovin raskasta ei ollut vielä kolmen tunninkaan kohdalla. Jalat rullasivat mukavasti ja rastien lähellä saimme aina pientä taukoa ja kävelimme myös aina vähän. Kolmen aikaan yöllä mietimme, että koskakohan olemme valvoneet näin myöhään. Ei kumpikaan muistanut. Eihän tässä ole mitään järkeä... juosta nyt yöllä keskellä Tamperetta, kun voisi olla nukkumassa. No järkeä tai ei, mutta todella hieno elämys! Pienikin väsymys kaikkosi kun saavuimme Tampereen keskustaan, joka oli täynnä baareista valomerkin jälkeen poistuneita juhlijoita! Huhhuh.

Team Hihhulit!

Jalkoja alkoi painaa, kun maraton tuli täyteen ja loppu alkoi häämöttää. Mietittiin, että pää alkaa antaa yleensä periksi, kun maali häämöttää.. oli sitten kyse neljästä tunnista, kahdeksasta tunnista tai 12 tunnista. Mieli on ihmeellinen. Loppu tultiin hitaasti, mutta sisulla, oikeastaan lyhintä mahdollista reittiä, josta sai noukittua vielä muutaman rastinkin. Lopulta tehtiin maalileimaus ajassa 7.22, eli meille jäi kyllä aikaa vielä 8 tunnin kisa-ajasta, mutta melko tehokkaasti tuli silti aika käytettyä. Emme meinaan pitäneet kovinkaan pitkiä huoltotaukoja välissä.

1,2 litraa urheilujuomaa, kaksi geeliä, yksi geelikarkkipussi, kourallinen suolapähkinöitä ja yksi Maximin patukka. Kyllä niillä eväillä yhden rogan vetää läpi, vaikka yöllä!

Maalissa menimme heti suihkuun, kävimme amaupalalla ja otimme suunnan keskustaan. Tiina lähti junalla takaisin Helsinkiin ja minä otin bussilla suunnan kohti Turkua. Tein välistopin anoppilaan, jossa nukuin muutaman tunnin, ennen kuin jatkoin matkaa kaupunkiin ja isänpäivän viettoa. Todellä jännää, että väsymys ei iskenyt yön aikana oikeastaan ollenkaan eikä vielä kunnolla aamullakaan. Vasta päivällä herätessäni olin todella sekaisin ja väsynyt, mutta piristyin kyllä melko nopeasti.

Leimaaminen tapahtui QR-koodilla

Lopulta olimme tyytyväisiä suoritukseen ja sijoitukseen, joka on alustavan tuloslistan mukaan tossusarjassa 19/91 133 pisteellä. Voittaja on muuten kerännyt 192 pistettä, aivan käsittämätöntä! Sijoitus on kuitenkin aivan toissijainen kaiken tuon yön kokemuksen jälkeen! Kiitos parilleni Tiinalle. Olet huippu tyyppi, yllytyshullu ja kovakuntoinen nainen! Kiitos, että me tehdään tätä yhdessä, yhteisellä tasolla! Jee!

Väsynyt, mutta onnellinen rogaaja kiittää. Lauantaina jatketaan, kun Hihhulit suuntaavat neljän tunnin Pajulahti-rogainingiin Nastolaan! Siellä on enemmän metsää tiedossa, jee!

Oliko joku muu Tampereen yö-rogainingissa? Oletko koskaan urheillut yöllä? Tahtoisitko kokeilla? :)

Syksyä kuvina

Meitä on hemmoteltu aivan uskomattoman upealla syksyllä. Sateita ei ole juuri ollut ja uutisten mukaan lokakuu oli ennätyksellisen aurinkoinen. Sen kyllä on huomannut. Mielestäni ilmassa ei ole minkäänlaista syysmasennusta ja ihmiset ovat olleet melko onnellisen oloisia ja hymyileviä. Mä olen innoissani nauttinut auringosta ja upeista maisemista. Toki nyt kellojen siirtämisen jälkeen valo on ollut tiukemmassa, mutta mä olen pitänyt kiinni meidän työpaikan päiväkävelyistä, jolloin olenkin saanut työpäivän aikana aurinkoenergiaa suoraan luonnosta! Lisäksi olen nauttinut työmatkapyöräilystä 1-2 kertaa viikossa vieläkin. Minusta on upeaa, että vielä marraskuussakin voi pyöräillä töihin, vaikka ei olekaan talvipyöräilyyn suunniteltuja varusteita. Olenkin huomannut, että työmatkaliikunta onkin toimistotyöläisen lähes ainoa hetki nauttia luonnon valosta arkisinkin!

Seuraavassa on kuvia viimeisen kuukauden ajalta. Eikö olekin kaunista?

Kävelylenkillä Karkin ja Tiinan kanssa Espoon keskuspuistossa.

Liesjärven kansallispuistossa oli kaunista, vaikka aurinko ei paistanutkaan.

Kauniita vaahteranlehtiä.

Näkymä Helsingin Olympiastadionin tornista

Maalla auringonlasku.

Päiväkävelyn auringonvaloa

Puut riisuvat kauniit värit maahan.

Huurrelehtiä keskellä päivää.

Auringonlasku työmatkalla tällä viikolla.

Keskiviikkona poljin töiden jälkeen Helsingin keskustaan Hannan kanssa lenkille.

Mielestäni on hyvä todellakin nauttia näistä pienistä, hyvistä hetkistä. Elämä on täynnä pieniä ihmeitä, kun vain katsoo avoimin silmin. Toivottavasti muillakin on vielä pimeänäkin aikana edes hetki päivästä aikaa nähdä luonnonvaloa muualtakin, kuin toimiston ikkunasta katsottuna. 

Olettko te taltioineet puhelimen kameralla tai oikealla kameralla yhtä ihania syksyisiä hetkiä? Onko jotain yksittäistä syksyisen kaunista hetkeä, joka on ylitse muiden?

Lisää kuviani muun muassa luonnosta tai arjen aherruksestani voi katsoa instagram-tililtäni. Olen siellä nimimerkillä @haamutus.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!