Hiihdon huumaa

Meitä on nyt Suomessa hemmoteltu upeilla talvikeleillä! Varsinkin täällä Etelä-Suomessa on ollut ihan huippuhienot kelit, sillä pakkasta ei ole ollut aivan liiaksi ja lunta on riittävästi, ainakin parikymmentä senttiä. Nyt täytyy todellakin vielä nauttia, kun jo tiistaille on luvattu plussakelejä. Mä en yhtään odota loskakelejä enkä sitä, että havupuiden oksien päältä kaikki kauniit lumikerrokset sulaavat pois. Mä mieluummin olisin reiluissa pakkaslukemissa, kun plussan puolella. No, täytyy toivoa, että lumi ei sulaisi kokonaan pois ja että talvi pysyisi meidän ilona vielä pitkään, ainakin yli helmikuun. Eilen olin kävelemässä kauppaan auringonlaskun aikaan, ja oli pakko kiivetä ylös mäelle ihailemaan upeaa taivaanrantaa!

Hiihtämiseen kelit ovat olleet otolliset, joskin välillä meno on ollut aika kylmää. Ehdottomasti paras hiihtokeli itselleni osui viikon takaiseen sunnuntaihin Turussa, kun kävimme isäni kanssa laduilla. Pakkasta ei ollut kuin muutama hassu aste ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ei olisi aurinkolaseista ollut haittaa ollenkaan! Laduille oli eksynyt useampi hiihtäjä, mutta kyllä sopu tilaa antaa. Hiihtäjät ovat yleensä todella leppoista porukkaa ja nopeampi ohittaa aina mukisematta. Reitti Turun Impivaarassa oli melko mäkinen ja oma vauhtini hyvin maltillinen. Minun täytyy olla vauhdin puolesta armollinen itselleni, sillä vasta kaksi vuotta sitten hommasin ensimmäiset sukset aikuisiällä, eikä hiihtoa ole huonojen talvien vuoksi aiempina vuosina tullut kuin kolmisen kertaa talveen. Kukaan ei ole seppä syntyessään! Hiihto on kuitenkin kokonaisvaltaista hyvää liikuntaa, joten ehdottomasti tahdon oppia lisää.

Olin itseasiassa keskiviikkona oppimassa lisää Suomen ladun järjestämällä perinteisen hiihtotavan kurssilla Paloheinässä. Kurssi on yhden tunnin mittainen opastus perinteisen hiihdon saloihin, ja mielestäni kurssin hinnalle eli 10 eurolle saa vastinetta helposti (tämä ei ole maksettu mainos!). Kävimme tunnin aikana oleellisia asioita vuorohiihdosta ja tasatyönnöstä sekä saimme jokainen henkilökohtaista palautetta omasta hiihdosta. Koska keskiviikkona pakkasta oli lähemmäs parikymmentä astetta, pysyimme paljon liikkeessä ja tekniikkaa harjoiteltiin sen kautta. Sain monta hyvää vinkkiä omaan hiihtooni, ja ajattelin jakaa ne teidän kanssanne. Jos vaikka niistä olisi hyötyä muillekin!

Kurssin ohjaaja selittämässä tekniikan saloja

Perinteisen hiihtotavan tekniikkavinkit:

1. Potku on napakka, jotta pito on parempi. Huomasin myös, että jos potkaisen hieman maata kohden ennen taaksetyöntöä, saan paremman voiman potkuun.
2. Lantio eteen, aivan kuten juoksussakin!
3. Potkun aikana kierrä rohkeasti lantiota puolelta toiselle
4. Suksen palautus eteen tapahtuu ilmassa. Siirrä paino reilusti maassa liukuvan jalan päälle.
5. Älä nojaa painoa sauvojen päälle, sillä silloin hiihto menee käsipainotteiseksi. Pyri pitämään asento pystyssä ja aavistuksen etukenossa.

Tänään lähdin kokeilemaan uusia oppeja heti aamusta Talin golf-kentän päälle tehdylle ladulle. Latu on luonnonlumesta tehty, melko tasainen baana. Se sopii siis aloittelijalle todella hyvin, kun mäkeä ei juuri tule pieniä nyppylöitä lukuunottamatta. Latu oli ihan hyvässä kunnossa ja olin yllättynyt, että roskaa ei ollut juuri lainkaan. Hyvin pystyi siis hiihtämään ja harjoittelemaan tekniikkaa, varsinkin kun latu on lähes viisi kilometriä pitkä kierrokseltaan, joten vaikka porukkaa riitti, niin siltikään jatkuvasti ketään ei ollut hengittämässä niskaan. Huomasin, että kun keskittyi muutamaan perusasiaan tekniikassa, kuten pystyyn asentoon ja napakkaan potkuun, alkoi hiihto jo sujua kohtalaisesti. Mitenkään en ole nopea hiihtämään, mutta uskon, että kehitystä tapahtuu koko ajan ja suunta on oikea.  Mä haluan todistaa, että tämänkin lajin voi oppia vielä aikuisiällä, aivan kuten suunnistuksenkin.

"Moi! Tältä näyttää kun on hiihtänyt pisimmän lenkin koskaan!"

Hiihdin tänään elämäni pisimmän matkan, 14 kilometriä. Fiilis oli ihan loistava!! Hiihto ei edes tuntunut raskaalta, vaan olisin voinut jatkaakin, jos ei olisi ollut kiire muihin päivän rientoihin. Seuraavalla kerralla voisin hiihtää 20km, jos vain lumi pysyy nyt maassa. Mä oon kyllä innoissani, sillä hiihto on kokonaisvaltaista ja mukavaa puuhaa! Pitopohjasukset ei tee siitä liian välineurheilua, tai sitten en vain tiedä paremmasta, ja hyvä niin. Hiihto tuo mukavaa vaihtelua talven treenailuihin, aivan kuten suunnistus kesällä. Nautin suunnattomasti ulkona liikkumisesta, mutta pelkästään juoksemaan musta ei oikein enää ole, vaan kaipaan vaihtelua. Mikäs sen parempaa vaihtelua, kuin sesongin lajit. Toivottavasti lunta riittää vielä pitkään, jotta saadaan nauttia hiihdosta ennen siirtymistä kesälajeihin! 

Oletko sinä käynyt hiihtämässä tänä talvena? Tai harrastanut jotain muuta talvisesongin lajia? Vai harrastatko uskollisesti samoja lajeja kesät, talvet? Hiihdätkö mieluummin pertsaa vai vapaata? :)

Juoksijan turvallisuudesta

Törmäsin joku aika sitten Facebookissa erään naisen tarinaan, jossa hän oli loukannut jalkansa polkulenkillä ja odotellut ambulanssin tuloa useamman tovin. Lopulta oli mennyt yli tunti siihen, että loukkaantumisen jälkeen hän oli päässyt lämpimään ambulanssiin. Hänellä oli onneksi ollut ystävä mukana, joka oli soittanut hätäkeskukseen ja antanut omia vaatteita lainaksi maassa maanneelle ystävälleen, joka oli silti ollut melkoisen kylmissään, sillä ei ollut loukkaantumisen vuoksi pystynyt liikkumaan laisinkaan odotellessa, vaan maannut kylmässä maassa.

Tarina todellakin pysäytti. Mietin, mitä kaikkea voi tapahtua lenkillä, polkulenkistä puhumattakaan. Jos nainen olisi ollut yksin, jos hätäkeskus ei olisi saanut selkeää olinpaikkaa naisille, jos lämpimiä vaatteita ei ollut tarpeeksi, jos puhelimesta olisi loppunut akku... Varsinkin näin talvella kaikkea voi tapahtua. Puhelimet eivät ole kovin luotettavia pakkasessa ja muutoinkin kylmyys voi yllättää nopeastikin. Katulenkeillä on yleensä muita ihmisiä lähes koko ajan näköetäisyydellä, varsinkin, jos valitsee reitin vilkkaiden teiden reunaan. Eihän siellä mukavaa ole juosta, mutta joskus on syytä laittaa oma turvallisuus etusijalle. Itse ainakin valitsen reitikseni talvella yleisiä teitä, joilla liikkuu muitakin ihmisiä, jos olen yksin liikkeellä. Polkulenkeille on silti välillä päästäävä, mutta silloin noudatan tarkempia turvallisuusoppeja.

Kuva: Yle.fi

Yksi asia, jonka tein heti tuon naisen tarinan luettuani, oli asentaa puhelimeeni 112-sovellus. Metsässä ja tuntemattomilla reiteillä voi olla vaikeaa tehdä selväksi, missä sijainnissa on, joten sovellus kertoo sen puolestamme hätäkeskukseen. Ainakin itselleni tuo turvaa, että tiedän sovelluksen olevan minua varten puhelimessani, jos käy jotain. Varsinkin jos on yksin liikkeellä onnettomuuden sattuessa, voi olla vaikeaa selittää hätäkeskukseen, mihin heidän olisi syytä saapua.

Puhelimessani on nykyään hyvä akkukesto myös pakkasessa, mutta silti on hyvä olla vara-akku mukana. Minä sain matka-akun viime vuonna synttärilahjaksi, ja aionkin kantaa sitä mukanani jatkossa vähintään talvisilla polkulenkeillä. Akun hiipuminen pakkasessa ei ole mikään satunnainen ongelma. Nykypäivänä ihminen on melko avuton ilman puhelinta. Kuulin myös viime syksynä kimppalenkillä eräältä mieheltä pienestä laitteesta, joka lähettää sijaintia läheisille aina esimerkiksi lenkeillä. Sellainen laite voisi olla oman turvallisuuden kannalta oikein hyvä lisä ainakin metsälenkeille.

Yksi tärkeimmistä asioista, joka kannattaa polkulenkeillä ainakin ottaa huomioon, on lämpimien vaatteiden mukana kantaminen. Minulla on aina repussa avaruuslakana, joka on tullut Salomon-repun mukana. Avaruuslakana on kevyt, mutta lämpöä ja tuulta suojaava lakana, johon voi kääriytyä esimerkiksi hätätilanteen yllättäessä. Jos et omista avaruuslakanaa, kannattaa hankkia pienellä hinnalla ensiapulaukkuun. Lisäksi jos repussa on tilaa, kannattaa sinne ensiapulaukun ja avaruuslakanan lisäksi laittaa ihan lämpimiä vaatteita, esimerkiksi kevyt toppatakki voisi olla hyvä. Varsinkin kun ensin hikoilee ja sitten jos joutuu pysähtymään, tuntuu kehon lämpötilanvaihtelu ilkeältä, ja silloin jo lyhyillä pysähdyksillä, kuten evästauoilla, voi olla miellyttävää lisätä vaatetta päälle.

Itse kiinnitän nykyään huomiota myös vaatekerrastoon. Ostin loppuvuodesta itselleni merinovillapaidan, joka oli mukana myös Teiden huiputuksella Teneriffalla. Tajusin kuinka hyvin merinovilla käyttäytyy kehon lämpötilanvaihteluissa, joten ostin saman tien koko kerraston itselleni sukkia myöden. Merinovilla paitsi lämmittää tai viilentää, niin myös päsätää kosteutta läpi eikä tule märäksi. Todella mukavaksi todettu siis varsinkin lenkeillä, joissa etenemisvauhti ja hikoilun taso voivat vaihdella radikaalistikin kesken lenkin.

Mielestäni ei ole syytä pelätä liikaa turvallisuusasioita lenkeillä, mutta ne on hyvä pitää mielessä. Olen ennen ollut se "ei mun kohdalle voi tapahtua" -tyyppi, mutta nykyisin olen tullut järkiini. Miksei minun kohdallani voi käydä hassusti, vaikka kuinka varoisin ja olisin huolellinen? Yhtä hyvin voin kaatua ja loukata itseni, vaikka käyttäisinkin nastakenkiä talvella..! Yhtä hyvin voin joutua pysähtymään syystä tai toisesta kesken lenkin, jolloin kylmyys voi yllättää. Ei ole myöskään huono tapa kantaa bussikorttia tai pikkurahaa taskussa, vaikka lenkkeilisikin ihan katujen vieressä. Joskus voi joutua palaamaan kotiin ennen aikojaan, ja silloin julkinen liikenne voi olla hyvä vaihtoehto.

Ei ole tyhmää pelätä riskejä lenkillä tai ulkoliikunnassa, mutta on tyhmää antaa nille valtaa! Fiksuilla valinnoilla ja reippaalla mielellä pääsee kyllä pitkälle. Minä ainakin nautin näistä pakkasista, joita Etelä-Suomessa nyt on. Nautin ulkoilusta suunnattomasti! Hiihtoon olen nyt erityisen tykästynyt, mutta siitä enemmän varmaan myöhemmin!

iloisia ja turvallisia ulkoiluhetkiä kaikille :)! Nautitaan näistäkin keleistä, sillä kohta taas läkähdytään hellejuoksussa, eikö? Hih!

Miten te kiinnitätte huomioita turvallisuuteen liikkuessanne ulkona? Uskallatteko lähteä pakkasillakin yksin metsälenkeille vai pysyttelettekö silloin lähempänä muita ihmisiä?

Lähes täydellinen lauantai + SportieTown-arvonnan voittaja

Vaikka viikko on taas lopuillaan, niin haluan palauttaa ajatukset vielä viime viikonloppuun. Se oli kaikkineensa todella rentouttava ja rauhallinen, juuri minun näköinen. Välillä ei ole mitään muuta parempaa, kuin olla kotona ja ulkoilla rennosti ja kiireettömästi, vailla aikataulutuksia. Tänä viikonloppuna olemmekin reissussa, ja koko viikonloppu on täynnä iloisia jälleennäkemisiä läheisten kanssa, joten noita viime viikonlopun kaltaisia kotiviikonloppuja todella osaa arvostaa.

Täydellinen vapaapäivä alkaa tietysti rauhallisella aamulla. Mä en oikeastaan enää osaa nukkua hirveän pitkään viikonloppuaamuisin, sillä sisäinen kelloni herättää yleensä viimeistään kahdeksan aikoihin. Siksi olenkin ymmärtänyt, että myös viikonloppuisin pitää mennä kohtuullisen aikaisin nukkumaan, jotta unirytmi pysyy kunossa eikä vajetta synny. Aamulla on kuitenkin mukavaa pötköttää rauhassa sängyssä, käpertyä vieressänukkujan kainaloon ja nauttia vain hetkestä. Nälän kurniessa vatsassa on syytä hypätä ylös sängyn lämmöstä ja mennä keittämään kaffet. Tällä kertaa tein vain pienet leivät kahvin seuraksi, koska olimme suuntaamaassa brunssille myöhemmin aamupäivällä.

Ehdimme katsoa sohvalla jakson hyvää tv-sarjaa (tällä hetkellä vuorossa on Homelandin 5. tuotantokausi), ennenkuin päätimme lähteä kävellen brunssipaikalle, jonne matkaa kertyisi noin 4-5 kilometriä. Hyvä nälän herättäjä, eikö vain?! Aamupäivä oli niin huumaavan kaunis lumihiutaleineen, että olisi ollut vääryys kulkea muulla kuin omin jaloin, ulkoilmasta nauttien. Vihdoin talvi on täällä! Brunssipaikkakin löytyi, kun upea Peroba-kahvilan puinen rakennus paljastui kerrostalojen välistä.

Brunssi oli uskomattoman hyvä! Miljöö on erinomainen ja ruoka oli juuri sitä, mitä osasi odottaa - siis todella maukasta laadukkaista raaka-aineista valmistettua ruokaa. Tarjolla oli upea salaattibuffet kaloineen ja chili-katkarapusalaatteineen, lämpimiä ruokia, joista minua ilahdutti pinaatti-fetamunakas sekä falafelit erityisesti, leipää, jugurttia myslillä ja hedelmäsalaatilla sekä karjalanpiirakoita. Jälkkäriksi oli creme bruleeta ja pannaria sekä juustoja viikunahillolla. Juomana oli kahvia, teetä sekä tuoremehuja. Söimme hitaasti lähes koko pari tuntisen ajan istuen kahvilassa ja nauttien herkuista ja toistemme seurasta. Ulkona satoi kauniisti lunta, jota sai ihastella ihanan isoista ikkunoista.

Brunssin jälkeen kävimme vähän kaupoilla ja palasimme kotiin. Minä päätin lähteä hiihtämään vielä, kun kerta lauantai-iltapäiväksi ei ollut muutakaan tekemistä. Brunssi antoi hyvin energiaa vielä iltapäivähiihtoon ja suksin tunnin Paloheinän laduilla. Ei ollut illan pimenessä enää ruuhkaakaan pääkaupunkiseudun suosituimmilla laduilla, vaan pääsi mukavasti omaa tahtia hiitämään. Kävelin laduilta vielä nelisen kilsan matkan kotiin, joten ulkoiltua tuli koko päivänä useamman tunnin ajan! Kotona oli aivan sairaan hyvä fiilis käpertyä viltin alle katsomaan leffaa Kimmon sekä sopivan kokoisen irttaripussin kanssa. Unikin maistui hyvin, joten hyvillä mielin käperryin peiton lämpimään syleilyyn. Tällaista elämän pitääkin olla aina välillä, kiireetöntä ja nautinnollista yhdessäoloa sekä omia puuhasteluita!

Millaisista viikonlopuista sä tykkäät? Onko sulla yleensä täyteen buukattua ohjelmaa vai elätkö kiireettömästi ja spontaanisti mieluummin? Vaiko sekä että? Missä kävit viimeksi brunssilla ja suosittelisitko? :)

Ps. Arvoin myös SportieTown-videoiden voittajat, ja kommentit numeroilla 3, 5 ja 7 voittivat, eli Salla, Suvi (5. kommentoija) ja Hanna (7.kommentoija) ottakaa yhteyttä minuun sähköpostitse (hanna.taimen(a)gmail.com), niin kerron miten voitte lunastaa palkinnon!

Millainen oli liikunallinen vuoteni 2015?

Tämä viime vuoden koosteen kirjoittaminen on pitkittynyt ja pitkittynyt... tavallaan oon tajunnut, etten edes halua kirjoittaa perinteistä liikuntakoostetta, koska nykyään en ole ollenkaan tarkka siitä, millaista liikuntaa harrastan ja kuinka paljon. Pääasia, että mulla on hyvä ja terveellinen olo, olen läsnä ja nautin elämästä. Totuus on, että liikunnallinen elämä on sellaista, josta pidän ja josta saan sisältöä elämääni. Mä nautin liikuntatapahtumista, liikunnan ilosta ja treeneistä sekä kaikesta, mikä kuuluu treenaavan ihmisen arkeen, erityisesti terveellisestä ruuasta ja isoista annoksista. :D

Mulla ei ole enää pariin vuoteen ollut mitään tyypillisiä tavoitteita uuteen vuoteen, kuten juoksuennätyksen parantamista. Toki olen esimerkiksi liikuntatapahtumiin ilmottautumisilla asettanut tietynlaisia etappeja vuoteen, kuten viime vuonna ensimmäisen ultran juokseminen Pallaksella.  Tuon 55 kilometrin juoksemisen sekä muutaman pidemmän rogaining-tapahtuman jälkeen olenkin huomannut, että minua kiinnostaa matkan pituuden lisääminen vauhdin sijaan, jos pitää valita. Matkan pituudenkaan kasvattaminen ei ole minulle tärkein asia, vaan nautinto ja elämykset. Esimerkiksi keväällä olen menossa Nuts Karhunkierros -juoksuun, mutta valitsin 53 kilometrin matkan itselleni, vaikka tarjolla olisi ollut pidempikin matka. En vain halua aiheuttaa itselleni stressiä liian suurilla harppauksilla, vaan kasvattaa omaa kuntoa maltilla kohti pidempiä ja pidempiä matkoja.

Viime vuoden alussa asetinkin itselleni muutaman inhimillisen tavoitteen, ja voisin käydä läpi, miten onnistuin niiden suhteen. Ensimmäinen toive olikin, että "olisin sporttisempi" ja liikkuisin enemmän hyötymatkoja ja olisin "elämäntapaliikkuja". Tämä on toteutunut mukavasti osittain ja sanotaanko, että olen hyvässä vauhdissa. Viime vuonna kuljin selvästi enemmän työmatkoja pyörällä tai sitten bussi-juoksu -yhdistelmänä eli aamulla bussilla ja iltapäivällä hölkkäillen kotiin. Kerran olen jopa saanut itseni aamulla lenkkeiltyä töihin.. jospa tänä vuonna vaikka kaksi kertaa sitten?! Aikaiset aamut eivät ole mulle suosikkijuoksuaikaa, mutta sen sijaan puolen tunnin pyöräily on varsinkin kesäaamuina erittäin mieluisa tapa valmistautua työpäivään raittiin ilman ja pienen hien turvin. Varsinkin loppuvuonna olen liikkunut kivasti työmatkoja.

Työmatkaliikunnat viime vuonna.. tänä vuonna enemmän?! :)

Yleisesti liikuntatuntien määrä on kasvanut vuosi vuodelta kuin itsestään. En ole kovin paljon tehnyt oikeasti rankkoja vetotreenejä tai mitään todella kehittävää treeniä, mutta ei ole oikeastaan tehnyt mielikään. Olen liikkunut hyvin paljon fiiliksen mukaan, ja pääosin olen juossut lenkkejä joko kaduilla tai poluilla, käynyt suunnistamassa tai ulkoillut muutoin. Salitreenit ovat pysyneet vahvasti kuvioissa mukana, ja kiitos siitä kuuluu hyvin pitkälti Tiinuskalle, jonka kanssa olen melko usein käynyt treenin tekemässä. Meillä on ollut hyviä ja tehokkaita treenejä, mutta samalla on ollut hauskaa!

Toisena kohtana toivoin viime vuonna huoltavani kehoa enemmän kuin edellisenä vuonna. Tässä olen melkoisesti epäonnistunut... kyllä käyn vieläkin säännöllisesti bodybalance-tunnilla tai joogassa, mutta lihashuoltoa ja liikkuvuusharjoitteita voisi tehdä enemmän. Minä puollan dynaamisen liikkuvuuden nimeen, joten staattisia venytyksiä en kauheasti harrasta lyhyitä iltavenytyksiä lukuunottamatta. Yksi suuri parannuskohde olisi putkirullan käyttö. Miten se voikaan olla niin vaikeaa rullailla lihaksia auki terapiarullan kanssa?! Paljon helpompaa on pyytää Kimmoa hieromaan pohkeita ja löhötä itse sohvalla.. heh. Ei mutta oikeasti en ole mielestäni onnistunut lihashuollossa täysin, joten sitä tulee petrata tänä vuonna kunnolla. Tosin olen pysynyt loukkaantumatta, joten sikäli jotakin on varmasti tullut myös tehtyä oikein.

Yksi vuoden huippuhetkistä - Pico del Teide, 3718m

Kolmanta toiveena oli juoda vettä enemmän. Olen kyllä juonut vettä huomattavasti enemmän kuin ennen ja siitä kiitos kuuluu töihin. Töissä mulla on koko ajan pullo nenän edessä, ja juon noin 1,5 litraa vettä työpäivän aikana. Kotona sen sijaan olen juomisen kanssa edelleen laiskempi, joten siihen on syytä kiinnittää enemmän huomiota. Toivoin myös nauttivani enemmän luonnosta. Mitä tähän sanoisi? Olen liikkunut metsässä lähes viikottain, mutta suurimmaksi osaksi juosten. Retkeilemässä ei käyty montaa kertaa, mutta toisaalta melontareissu jäi erityisesti mieleen uudenlaisena retkeilynä. Lisäksi nähtiin upeaa luontoa ulkoimailla, erityisesti Norjassa. Vautsi vau! Ensi vuonna voisin kyllä retkeillä vielä enemmän Suomen kauniissa luonnossa ja tehdä kunnon telttailuvaellusreissun myös. Talviretkipäivä termarikaakaoiden kera on myöskin suunnitteilla, ehdottomasti!

Kaiken kaikkiaan viime vuosi oli ihan huikeeta liikunta- ja ulkoilutykitystä. Upeaa luotoa on nähty paljon, suunnistus jatkaa selkeänä lempparilajina edelleen ja rogaining ja Nuts Pallas 55km -juoksu puolestaan pitivät yllä halua tehdä pitkiä lenkkejä. Pitkäkestoiset kestävyyssuoritukset ja luontoelämykset ovat niitä, jotka tarjoavat mulle tällä hetkellä kaikkein eniten iloa, ja siinä ei mitään pahaa olekaan. Katsotaan, mitä tämä uusi vuosi tuo tullessansa... Pystyisikö sitä pääsemään useammin mukavuusalueen ulkopuolelle vai jatkanko täydellä fiilis-linjalla..?! ;)

Millainen sun liikuntavuotesi oli viime vuonna? Mihin olit erityisen tyytyväinen ja missä olisi parantamisen varaa?! :)

Helpompaa kotitreeniä

Vaikka ulkona onkin tällä hetkellä ihan mahtavat liikuntakelit, nyt kun pakkanenkin on lauhtunut ainakin täällä etelässä kymmenen pakkasasteen tuntumiin, niin välillä on kiva treenata sisälläkin. Itsestä on ainakin mieluisaa, että mulla on kuntokeskusjäsenyyden myötä paikka (tai useakin), jonne voi aina mennä treenaamaan, kun ulkoilukeli ei houkuta. Joskus taas olisi kiva tehdä treeni nopeasti kotona käyttämättä aikaa liikkumisiin salille ja takaisin. Minä vaan olen todella huono tekemään kotitreenejä, vaikka välineitäkin on kahvakuulasta eri kokoisiin käsipainoihin. Jotenkin kotona helposti keskittyminen herpaantuu, varsinkaan jos ei ole mitään selkeää ohjelmaa jota noudattaa.

Sainkin vuoden 2015 liikuntatuote -finalistilta SportieTownilta mahdollisuuden kokeilla heidän palveluaan, joten ilomielin tartuin heidän tarjoamaan mahdollisuuteensa. Jos vain jostain saisin boostia kotitreeneihin, niin olisin iloinen! SportieTown on siis sivusto, jossa on mahdollista ostaa liikunta-alan ammattilaisten tekemiä treenivideoita omaa katselua varten. Videon ostamisen jälkeen on mahdollista katsoa se niin moneen kertaan kuin haluaa ja treenata sen mukana. Tarjonta on todella kattava, joten minun oli vaikea valita videoita kokeiltavaksi. On joogaa ja rentoutumista sekä kehonhuoltoa, on core-treenejä, kuntopiirejä ja lihaskuntojumppia sekä meneviä hiit-treenejä. Videoiden kestot vaihtelevat noin 15 minuutista reilu puoleen tuntiin, joten yhdestä tai kahdesta videosta yhdistelemällä saa jo mukavan treenin tehtyä. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin! Voit käydä kokeilemassa ilmaista Alkulämmittely- ja liikkuvuusvideoita palvelusta.

Itse tein perjantai-illalla lyhyen saunatreenin. En vielä viitsinyt tehdä rogainingin jälkeen mitään kovin repäisevää treeniä, joten päädyin yhdistämään core-treenin sekä lyhyen joogatreenin. Suureksi ilokseni huomasin, että core-teenin piti minulle SATSiltakin tutuksi tullut ohjaaja, Elina. Hänen tunneillaan oli jo silloin ilo käydä, ja video ei pettänyt laisinkaan. Elinalla oli todella selkeä tyyli ohjata myös videolla, joten minun jumppaajana oli helppo seurata ja pysyä mukana, kun tiesin koko ajan, mitä tuleman pitää. Treeni oli tehokas ja aion tehdä tuon vajaa 20 minuutin core-treenin jatkossakin lenkkien päälle. Kun joku käskee tekemään, ei tule luistettua niin helposti! Jooga-treeni selänkiertoineen oli myöskin oivallinen ja seuraavaksi aion kokeilla kahvakuula-treeniä, jonka valitsin myös omaan valikoimaani. Näyttää siltä, että videoita tulee koko ajan lisää palveluun, joten jatkossa täytynee ostaa lisää videoita, niin on treenattavaa kotipäivien varalle!

Kylkilankkua, huh, en ikinä tekisi sitä kotona "ilman käskijää"!! :D

Nyt minulla on ilo järjestää myös arvonta blogiini, sillä kolmella onnekkaalla on mahdollisuus voittaa itselleen vapaavalintainen video SportieTown-palvelusta omaan käyttöönsä! Kerro minulle, millaisia kotitreenejä tykkäät tehdä ja teetkö niitä ominpäin vai mieluummin ohjatusti ja olet arvonnassa mukana! Jätä kommenttisi sähköpostiosoitteen kera tämän postauksen alle. Arvonta-aika päättyy ensi perjantaina 15.1 klo 23.59.

Mahtavaa kun tällaisia vaihtoehtoja tulee kotitreeneille! Tämän SportieTownin etu on, ettei se sitouta mihinkään jäsenyyteen, vaan videoita voi ostaa täysin omien tarpeiden mukaan. Minulle ainakin sopii sellainen, että voin tehdä kotitreenin aina silloin tällöin. Pääasia kuitenkin tykkään liikkua esimerkiksi ulkona, joten kuukausimaksulle ei yleensä tule näissä videopalveluissa vastinetta tarpeeksi.

Olen myös äärimmäinen iloinen, kun oma kuntokeskukseni Sats Elixia alkoi tarjota myöskin online training -palveluita eli videotreenejä. Tuttuja treenejä, kuten joogaa, kokokehon treenejä ja tanssitunteja on nyt katsottavissa videoiden muodossa. Sats Elixia on todella nykyaikainen kuntokeskus, joka vastaa hienosti treenaajien kysyntään. Uusia tuntejakin tulee jatkuvasti valikoimaan ja ensi viikolla olisi tarkoitus käydä kokeilemassa ensimmäistä kertaa Box-tunti eli kuntonyrkkeilyä. Vautsi, odotan jo innoissani!

Nyt ajattelin lähteä pienelle happihyppelylenkille ja tehdä sen jälkeen kotitreenin päälle! Mahtavaa kun on mahdollisuuksia tällaiseen!

Onnea kaikille arvontaan!!

** Postaus toteutte yhteistyössä SportieTownin kanssa **

Pakkasukot Loppiaisrogainingissa!

Vihdoinkin aikaa istahtaa alas, ottaa kuppii kuumaa teetä kaveriksi ja kirjoitella tänne blogiin kuulumisia. Mulla on ollut jotenkin melko paljon ohjelmaa tässä vuoden alussa töiden ohella, joten bloggaaminen on jäänyt taka-alalle. On ollut peli-iltoja, lenkkejä, jääkiekon katselua ja vaikka mitä! Minun on pitänyt kirjoittaa blogiini vielä ajatuksia viime vuoden treeneistä, mutta se jääköön tuonnemas. Nyt en voi olla kirjoittamatta eilisestä päivästä, sillä olipahan taas elämys Loppaisrogainingissa!

Kuva: Tapani

Viime vuoden tapaan oltiin vakkari-rogaparini Tiinan kanssa laitettu ilmottautuminen sisään Loppiasrogainingiin, joka on siis 8 tunnin rogaining-tapahtuma. Rogaining on suunnistuksen muoto, jossa joukkueiden on tarkoitus kerätä mahdollisimman paljon pisteitä eriarvoisia rasteja leimaamalla annatun ajan sisällä. Loppiaisrogaining on yleensä järjestetty pääkaupunkiseudun kupeessa mutta tällä kertaa tapahtuma oli Janakkalassa, Hämeenlinnan lähellä. Vähän etukäteen spekulaatiota aiheutti todella kovaksi luvattu pakkanen. Viime vuonna Loppiarogassa oli reilu 15 asteen pakkanen, mutta nyt oli ennustettu yli 20 asteisia pakkaslukemia. Suurin käänne reissulle tulikin vasta tiistai-iltana, kun Tiina ilmoitti olevansa flunssassa eikä ollut kykenevä osallistumaan tapahtumaan. Minä mietin, mitä tekisin päivän suhteen, kun kamat oli pakattuna ja päivä varauduttu käyttämään rogaamiseen. Toisaalta tuntui kivalta ajatus, ettei tarvitsisikaan lähteä pakkaseen uhmaamaan keliä, mutta toisaalta minua hirveästi halutti lähteä sinne. Ja lopulta minulle tarjoutui mahdollisuus tuttujen joukkueeseen, kun Tapani kysyi halukkuuttani ottaa osaa heidän joukkueeseen. Ja niin minusta tuli sen tiimin uusi jäsen ja suuri seikkailu odotti!

Aamulla pakkasmittari näyttikin -24, joten ei auttanut kuin laittaa monta kerrosta vaatteita päälle ja pakata loputkin kamat kassiin ja mukaan. Söin puuroa ja leipää, join kahvia ja tein eväsleivät mukaan. Nesteen pakkasin termariin, ja jätin letkut sekä juomarakot suosiolla kotiin. Eväiksi pakkasin reppuun pähkinöitä ja takin alle spibeltiin patukan ja muutaman geelin. Vaatii aikalailla suunnittelua varusteiden kanssa tällaiset pakkaslukemat, sillä monta tuntia ulkona vaatii kyllä eväitä mutta toisaalta mitä vaan ei voi syödä tai juoda noin kylmässä. Onneksi tuulta ei oltu luvattu, joten sen puolesta kylmyys ei tuntunut raastavalta. Joukkueemme oli jo päättänyt edellisiltana, että reitti toteutetaan kahtena lenkkinä, jotta välissä pääsee sisälle lämmittelemään. Kartan saatuamme huomasimme että kilpailukeskus oli aivan vasemmassa alareunassa, joten kahden lenkin taktiikkaa se ei suosinut. Päätimme kuitenkin pitäytyä suunnitelmassa, ja teimme pidemmän ylälenkin sekä lyhyemmän toisen lenkin.

Liikkeelle lähtiessä tuntui hassulta. Vähän kylmältä, mutta ei liian kylmältä. Mulla oli päällä merinovillakerrasto, shortsitrikoot, kompressiosäärystimet ja hiihtohousut ja yläpäässä kerraston päällä tekninen paita ja hiihtotakki. Jalassa oli sealskinz-sukat, nastarit sekä Tapanilta lainassa olleet gaitersit (jotka osottautuivat hyviksi, eli hankintalistalle menee!). Pipo päässä ja kaulassa tekninen buffi sekä fleecehuivi ja käsissä upouudet hiihtohanskat. Etenimme sopivaa vauhtia hölkkäillen ja välillä kävellen. Vauhti ei missään vaiheessa tuntunut liian kovalta. Maasto oli todella upeaa, ilma oli kirkkaan aurinkoinen ja fiilis hyvä! Toki olisin mielelläni Tiinan kanssa ollut matkassa, mutta sopeuduin tähänkin joukkueeseen hyvin! Kylmyys ei missään vaiheessa tuntunut liian pistävältä, vaikka välillä etenimme melko hitaasti. Syöminen oli ainoa ongelma, sillä sitä ei tehnyt mieli kylmyyden vuoksi ja juomaakin oli hankala ottaa termarista. Toisaalta hiki ei tullut, joten nestettäkään ei kulunut tuttuun tapaan kehosta. Pidimme ekan lenkin aikana kaksi isompaa taukoa evästämiselle.

Rastipisteet oli upeita!! Aina kiivettiin johonkin hämäläisen mäen päälle ihastelemaan talvisen luonnon kauneutta! Kertakaikkiaan upea kokemus oli kavuta ilta-auringossa erään harjun päälle rastipistettä ihmettelemään. Luonto oli niin kaunis, että meinasin pakahtua!

Meidän ensimmäinen lenkki venyi viisituntiseksi, ja olimme edenneet siinä vaiheessa noin 26 kilometriä. Pidimme isomman tauon sisällä. Join järjestäjien kuumaa mehua, söin leipää ja ihmettelin karttaa. Muut söivät kunnon ruokaa tässä vaiheessa, mutta itse en ollut sellaiseen varautunut. Lähdimme toiselle kierrokselle viiden jälkeen, joten kilpailuaikaa oli jäljellä enää parisen tuntia. Päätimme lyhentää suunniteltua reittiä ja lähdimme tarpomaan otsalamppujen valossa. Tässä kohtaa lisäsin vielä yhdet fleecetrikoot hiihtohousujen alle, sillä reidet näytti vähän läikykkäiltä tauolla. Sen jälkeen ei tuntunut ollenkaan kylmältä muuten!

Toisen kierroksen toinen rasti oli keskellä metsää ja matka sinne kesti todella kauan. Eteneminen metsässä otsalamppujen valossa oli todella hidasta ja hankalaa... Tässä kohtaa olikin pakko vaihtaa suunnitelmaa ja lyhentää reittiä parin rastin verran. Loppu tuli kivasti ilman kiireen tuntua ja saavuttiin kisakeskukseen vajaa puoli tuntia ennen maaliaikaa. Fiilis oli erinomainen!! Jalat eivät olleet pökkyrällä, mutta yleinen väsymys oli päällä jo tässä vaiheessa. Kotona saunan ja hese-ruuan jälkeen olin aivan valmis nukkumaan!!

Pakkaslukemat illalla...

Kiitos varatiimille, että pääsin mukaan! Kiitos Loppiasrogainingin järjestäjille upeasta tapahtumasta, hienosta maastosta ja todella mahtavista rastipisteistä! Kiitos hienosta, vaikkakin hyytävästä säästä!! Tämä oli hieno ja opettavainen reissu! Hauskaa oli ja se on pääasia! Mittariin tuli lopulta 36 kilometriä etenemistä, mikä on ihan mukavan loppiaislenkin verran ;)

Olitko sä mukana? Tai ulkoilitko muuten näillä keleillä? Vai pysytteletkö mieluummin sisällä? :)

Otin uuden vuoden vastaan pirtein ja rennoin mielin!

Heippa kaikille ja ihanaa uutta vuotta 2016! Toivottavasti kaikilla oli hyvä startti tähän uuteen vuoteen, ja saitte tehdä illalla, yöllä ja aamulla niitä juttuja, joista nautitte!

Minulla ainakin vuosi lähti liikkeille hyvin leppoisissa merkeissä ja juuri siten, kuin oman vapaa-aikani tahdonkin käyttää. Tosin olisin hyvin voinut viettää uuden vuoden illan kavereiden kanssa hengaillen, mutta tällä kertaa päädyimme olemaan ihan kaksin Kimmon kanssa kotona illan. Joulu meni "toisten nurkissa" oleskellen, ja kun meillä ei ole ylimääräisiä vapaapäiviäkään ollut joulun ympärillä, niin olin jopa aivan iloinen eilisen suunnitelmista. Minä olin meinaan melko väsynyt, joten en olisi pirteintä seuraa ollutkaan.

Itsetehtyä perunsalaattia

Ylitin uudenvuodenaaton kunniaksi eilen itseni, ja menin Tiinuskan seuraksi Sh'bam-tanssitunnille! Mä en ole käynyt kuin kerran elämässäni tanssitunnilla, ja se oli zumbaa viisi vuotta sitten!! Mä olin aivan varma, etten pysy lainkaan perässä askelissa. Sh'bam on siis Les mills -tunti, jossa tanssitaan 45 minuuttia listahittien tahtiin. Jokaisessa biisissä on oma, suhteellisen helppo koreografia. Helppoudesta voi toki olla montaa mieltä, sillä bami oli mulle kyllä todellakin tarpeeksi haastava! Jopa niin haastava, että läheskään milloinkaan en saanut tehtyä käsiliikkeitä mukana ja jalatkin yleensä meni vain sinnepäin! Mutta tunti oli silti kivempi, kuin osasin odottaa. Voisin jopa kuvitella meneväni uudelleenkin, ja tunnista voisi saada niin vielä enemmän irti! Saa nähdä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan! Oli kyllä vapauttavaa poistua totaalisesti omalta mukavuusalueelta ja nauraa itselleen ja toisaalta taas laittaa itseään likoon ihan uudella tavalla!

Sh'bamin ansiosta sain 30 lajin mitalin Heiaheiasta!

Tanssitunnin ja body balancen jälkeen suuntasin kotiin, jossa katsottiin Pikkuleijonien menestyksestä peliä MM-kotikisoissa. Mua harmittaa, etten ollut hereillä kisojen lipunmyynnissä ja se meni ihan ohi. No, saan onneksi nauttia kisoista telkkarin välityksellä. Illalla söimme omatekemää perunasalaattia , joimme pari lasia skumppaa ja kävimme saunassa. Minä katsoin joitain raketteja ikkunasta ennen nukkumaanmenoa. Kovin villiä, eikö?! ;)

Mä olen kyllä iloinen, että heräsin uuteen vuoteen virkeänä, vailla krapulaa ja päänsärkyä. Itseasiassa mulla ei ole "hetkeen" krapulaa ollutkaan enkä lainkaan kaipaa sitä olotilaa itselleni. Mä en myöskään pidä siitä ihmisestä, joka olen humalassa. Olen siis todennut paremmaksi nauttia pari lasillista kerrallaan, joista ei minkäänlaisia seuraamuksia synny. Korkeintaan nautin juoman mausta, saatan hieman rentoutua ja aamulla saa tehdä niitä asioita, joista tykkää. Tänään vietimme hitaan aamun herkkuaamiaisen ja yhden lempparitelkkarisarjan parissa. Hitaista aamuista ja kiireettömyydestä saan eniten voimaa ja jaksamista.

Aamu sohvalla telkkaria katsellen

Tämä vuosi tuli aloitettua liikunnalla, kuten siis moni aiempikin vuosi! Tällä kertaa lajina ei ollut juoksua, vaan mun niin kauan himoitsemaa hiihtoa!! Kirjoitinkin blogini Facebook-sivulle, että suhteeni Pertsaan on täynnä iloa ja intoa, mutta meno on välillä hapuilevaa! Toivon kuitenkin, että pääsen syventämään suhdettamme kunnolla tämän vuoden aikana! Täällä pääkapunkiseudulla on tällä hetkellä jo neljä tykkilumilatua auki, ja kiitos Latutilanne-sivun Facebookissa, päätin valita Leppävaaran ladut tällä kertaa. Tiesin, että siellä on ainakin parkkitilaa ja yhteensä oli reilu kilsa latua valmiina. Minun onnekseni latu oli todella tasaista, koska mähän en varsinkaan alamäissä tykkää hiihtää. Perinteisen ladulla oli hyvin tilaa hiihtää, vaikka väkeä olikin lähtenyt ulkoilemaan vuoden ekana päivänä mukavasti! Latu on myöskin hyvässä kunnossa, joten ei voi kuin kiittää tykittäjiä hienosta työstä! Nyt vain lunta odottelemaan, että pääsis niille oikeasti pitkille lenkeille hiihtämään! Hiihto on mukavaa ja kokonaisvaltaista liikuntaa, en voi kuin suositella! Minähän palasin suksille pari vuotta sitten, kun ostin omat pitopohjasukset. Eli en ole mikään mestari, mutta tahdon oppia kyllä!

Eli täällä uusi vuosi otettiin vastaan aivan kuten mikä tahansa vapaapäivä, mutta sitähän se elämä on. Tavallisia päiviä, jotka kuitenkin on niin merkittäviä juuri siinä hetkessä. Mulle on tärkeää, että saan arjen keskellä levätä, rentoutua, laittaa ruokaa kotona sekä liikkua. Pieniä, isoja juttuja. Toivottavasti jokaisella teillä on asioita elämässänne, jotka saavat teille hyvän olon ja energiaa! 

Mitenkäs te otitte uuden vuoden vastaan? Millaisia fiiliksiä vuoden ensimmäinen päivä teissä herättää?!