tiistai 17. syyskuuta 2013

Näin minä syön!

Mä en ole täällä blogissani ihan kamalasti puhunut syömisistäni, paitsi tietysti aina välillä. Nyt ajattelin vähän esitellä teille mun ruokafilosofiaa, jota ei siis oikeastaan ole. Mä pyrin syömään arkisin hyvää kotiruokaa, jota saa suht' nopeasti tai isoina satseina tehtyä. Viikonloppuisin sitten panostetaan vielä vähän enemmän ruunalaittoon, ja siihen saattaa hyvin vierähtää aikaa. Mutta mikäs siinä, ruunlaitto on mulle suuri intohimo, ja nykyisin se taitaa olla myös Kimmollekin sitä.


Mun työaika on liukuva, mutta yleensä lähden töihin siinä seitsemän jälkeen ja palaan kotiin neljän aikoihin. Syön aamupalan töissä kahdeksan aikaan, jolloin keitän myös aamukahvit. Kahvia juon joka ikinen päivä, ainakin aamuisin, mutta yleensä myös päiväkahvit. Juon kahvini mustana, koska se maistuu niin parhaimmalta. Töissä syön myös aina lounaan, joka on yleensä ihan ruokaa. Yleensä kannan mukana eväitä, joten ruoka on edellisen päivän tähteitä tai joku ruokaisa salaatti. Joskus harvoin mulla on jokin valmisruoka mukana (ehkä kerran, pari kuussa) ja joskus käyn myös työkavereideni kanssa lounastamassa ravintolassa. Joka tapauksessa, lounaani on aina jotain riittoisaa ruokaa, ei mitään leipää tai vesipuuroa. Syön näiden kahden töissä syödyn aterian lisäksi vielä yleensä kaksi ateriaa, eli päivällisen ja välipalan. Näiden järjestys saattaa vaihtua sen mukaan, olenko lähdössä treenaamaan heti vai myöhemmin. Jos menen treenaamaan heti töiden jälkeen, syön välipalan joko kotona tai töissä. Jos taas treenit on suunniteltu myöhemmäksi, syön ruuan jo heti kotiin tultuani ja vielä iltapalaa treenin jälkeen. Joskus lepopäivinä voin pärjätä kolmella ruokakerralla päivässä.


Mun annoskoot on isoja. Mä syön paljon kerralla, koska olen tottunut siihen. Yleensä laihduttajille ja muillekin suositellaan syömistä noin 3 tunnin välein, mutta omat välini ovat yleensä vähän pidempiä ja syön enemmän kerralla. Mulla ruokailut eivät yleensä jää pyörimään mahaani, vaan voin hyvin lähteä vaikka lenkille tunti ruokailun jälkeen. Mä en suosittele tätä toimintatapaa kaikille, mutta itselläni tämä toimii näin. En vain jaksa kantaa eväitä yms. töihin tätä enempää, joten tällä mennään.


Mutta minkälaista ruokaa sitten syön? Kuten tuosta mun erään päivän ostoskassin sisällöstä näkyy, meillä syödään paljon itsevalmistettua perusruokaa, suhteellisen puhdasta ruokaa. Olen koko ajan enemmän löytänyt oman tapani syödä ja tehdä ruokaa, ja nyt ainakin viimeiset kolme vuotta olen kantanut kotiin maustamatonta ruokaa niiden hunajabroilereiden sijaan. Oma suhtautuminen ruokaan on se, että kannattaa syödä mahdollisimman puhdasta, prosessoimatonta ja maittavaa ruokaa. Mä syön lihaa, mutta syön myös usein kasviksia, myös pelkkää kasvisruokaa välillä. Meillä on todella usein ruuan kaverina vihersalaattia tai muita kasviksia, muttei aina. Jos tehdään intialaista ruokaa, niin ei siihen välttämättä sovi salaatti. Toki ruoka yleensä koostuu kasviksista, kuten alla näkyvä Kimmon valmistama annos - broileria tomaatti-pinaattikastikkeessa.


Minä en pelkää syödä hiilareita tai rasvaa, vaan omasta mielestäni kultainen keskitie on paras. Ei sinun tarvitse korvata leivän päältä rasvaa avokadolla, jos levität sitä rasvaa leivän päälle kohtuudella.  Mä olen kuitenkin pyrkinyt vähentämään valmiiksi maustettuja tuotteita, kuten maustettuja jugurtteja, tomaattimurskaa tai vaikka juuri lihoja. Paitsi että on terveellisempää syödä itsemaustettua ruokaa, se on yleensä, tai siis aina, myös maukkaampaa. Ja jos nyt ajattelet, ettet ole mikää superkokki, niin hei, ei kukaan ole, mutta kyllä siinä oppii, kun pääsee itse maustamaan ja kokeilemaan. Ei ruuanlaitto ole mitään rakettitiedettä.. leivonta on mun mielestäni. Heh. No, kai siinäkin kehittyisi!


Välipaloista ja aamupaloista voisin tehdä oman postauksen, ettei tästä tule maraton-postausta. Pointti tässä postauksessa on se, että mielestäni terveellisesti syömisen ei tarvitse olla ravintosisältöjä tutkimista tai keittiövaa'alla punnitsemista. Ihan maalaisjärjelläkin saa tehtyä hyvää ja ravitsevaa ruokaa. En mäkään tiedä, mikä pähkinä on kaikkein terveellisin tai mitkä siemenet on ravintorikkaimpia, mutta itse syön niitä, joista eniten tykkään, eli yleensä salaattiini päätyy pinjansiemeniä. En tiedä, mikä on oliivin ravintosisältö, mutta käytän niitä välillä salaatissani, koska pidän niistä. Mua ei oikeastaan kiinnosta niiden ravintoarvo, koska en syö niitä jatkuvasti. Luultavasti söisin silti, vaikka tietäisinkin, että onko ne kovin epäterveellisiä.



Mulle tärkein asia on, että nautin ruuasta. Mä olen sanonutkin joskus, että liikun, jotta voin syödä enemmän! Mutta eihän se ihan pidä paikkaansa, mutta melkein. Mä toivoisin, että kaikki löytäisivät terveen suhtautumisen ruokaan, jossa ruoka ei ole vain polttoaine, vaan paljon enemmän. Maailma on täynnä huikeita makuja ja makumaailmoja, joten niihin kannattaa tarttua. Aina ei tarvitse potea huonoa omatuntoa, jos valitsee lounaaksi jotain muuta, kuin salaattia, kunhan ei aina valitse sitä rasvaisinta vaihtoehtoa. Turha nipottaminen on mielestäni tyhmää, mutta toki jokainen tekee niin kuin parhaaksi kokee omalle kropalleen ja mielelleen. Minulle tämä kultaisen keskitien lähestymistapa on paras.

Ja voi kyllä, minä herkuttelen, ja paljon. Tosin nyt taas pyrin säästämään karkit ja suurimmat herkut viinkolopulle, mutta kyllä tänäänkin suunnistuksen ja saunan jälkeen maistui kaura-omenapaistos... ohuen vaniljajätskisiivun kera! :) Mutta yritän tehdä sen Liinalta saadun herkkuhaasteen vielä, kun vain muistaisin kuvata kaikki viikonlopun aikana syömäni herkut! Heh.

Miltä minun ruokajuttuni vaikuttavat? Minkälainen suhtautuminen teillä on ruokaan?

lauantai 14. syyskuuta 2013

Nautinnollinen pitkä lenkki

Olen huomannut, että lukijoita mun blogiini Googlen kautta tulee paljon hakusanoilla, jotka viittaavat jotenkin pitkään lenkkiin, siihen valmistautumiseen tai siitä palautumiseen. Tahtoisinkin vähän kerrata, miten mä saan pitkästä lenkistä yleensä onnistuneen. Nyt on meinaa helppo kirjoittaa, kun alla on keskiviikkona Kimmon kanssa juostu pitkähkö, erittäin onnistunut, lenkki. Kimmohan juoksee kesän toisen puolimaratoninsa viikon päästä, joten tämä lenkki oli hänelle valmistava lenkki siihen, ite ajattelin vielä tehdä ainakin yhden pitkän lenkin ennen omaa koitostani.


Mikä sitten on onnistunut pitempi lenkki? Mun mielestä sellaisella lenkillä on hyvä fiilis, ja onnistut nauttimaan lenkin aikana niin maisemista kuin omista ajatuksistasi tai vaihtoehtoisesti jutella juoksuseuralaisen kanssa mukavia asioita. Aika menee kuin huomaamatta, etkä missään vaiheessa ajattele, että "milloin tämä lenkki loppuu?", silloin uskoisin, että nautit ainakin lenkistä. Onnistuneella pitkällä lenkillä ei tule nälän tunnetta, eikä vatsa ala vääntelemään, olet hyvin nesteytetty koko ajan, eikä lenkin aikana tai sen jälkeen tule heikkoa oloa. Ja ennen kaikkea, et saa olla rättipoikkiväsynyt lenkin jälkeen. Uskoisin, että siinä on mainittu asiat, jotka ainakin tekevät mun mielestä pitemmästä lenkistä onnistuneen!

Mutta miten siihen päästään? Kaikki alkaa huolellisesta valmistautumisesta. Oli kyse sitten arki- tai viikonloppulenkistä, parin päivän aikana on erityisen tärkeää juoda paljon (toki suosittelen tekemään tätä joka päivä, jolloin mikään ei erityisesti muutu lenkkipäivinä!) ja syödä tavallista ruokaa itselle sopivan aikaa ennen lenkkiä. Itselle on syntynyt tietyt rutiinit ennen lenkkejä, jottei vatsa ala vääntelemään ja kiertelemään lenkin aikana. Mulla on sellainen kroppa, että aineenvaihdunta alkaa moninkertaistumaan liikkuessa, joten itselleni on tärkeää ajoittaa wc-käynnit hyvin ennen lenkkiä. Joskus on käynyt niin, että mahaongelmat ovat saaneet mut kääntymään takaisin ja lenkki on mennyt pilalle. Onneksi nämä kerrat ovat harventuneet. Myös edellisenä yönä nukutut yöunet vaikuttavat lenkin laatuun, joten ei kannata laiminlyödä unen tarvetta. Itse tykkään suunnitella lenkkireittiä mielessäni, ja ennakkoon yleensä päätän, kuinka pitkän lenkin tulen suunnilleen juoksemaan. Jos haluan kokeilla uutta lenkkireittiä, niin käytän KuntoPlussan reittisuunnittelua, jolla saan mitattua suurinpiirtein lenkin pituuden. Viimeksi juuri keskiviikkona kokeiltiin erillaista reittiä ihan vaihtelun vuoksi, vaikka yleensä tykkäänkin suunnata tietylle alueelle merenrannalle juoksemaan, ja siellä varioida reittiä halutun pituuden mukaisesti. Nyt juoksin aivan eri reittejä, koska halusin testailla Pääkaupunkijuoksun reittejä, vaikka lopulta ei ihan kamalan pitkää pätkää tuota reittiä juostukaan.


Yksi tärkeimpiä asioita pitkällä lenkillä on se, että se juostaan tarpeeksi hitaasti. Ei sitä pitkää lenkkiä oikeasti tarvitse juosta sitä toivottua puolimaraton-vauhtia, vaan riittää aivan hyvin 40-90 s tavoitevauhtia hitaampi kilometrivauhti. Meidän keskiviikon lenkin kilsavauhti oli 6.30 keskimääräisesti, joka on mulle todella miellyttävä vauhti. Siis oikeesti se on vauhti, jota voisin juosta ikuisuuden.. tai ainakin niin kauan kuin jalat kantaa! :) Kannattaa myös huomata, että juoksupäivissä on eroja, eli jos joskus jokin vauhti tuntuu tiukalta, niin laske vauhtia selkeästi tai päinvastoin. Kannattaa myös aloittaa hitaammin, jotta kroppa lämpeää kunnolla. Mä huomaan hyvin olevani maratoonari siitä, että mun kroppa saattaa lämmetä hitailla lenkeillä vasta tunnin jälkeen - eli silloin juoksuflow yleensä saavuttaa mut, ja askel kevenee!

Mä pidän aina yli 1,5 tunnin lenkeillä juomapulloa kädessä mukana juostessa, ja yleensä mulla on urheilujuomaa, joka imeytyy vettä paremmin kroppaan. Tällä vaan varmistan, että saan pidettyä nestetasapainoa yllä ja janon tunteen poissa. Voit myös ottaa lenkille mukaan glukoosipastilleja tai energiageelejä, jos alkaa tulla heikompaa oloa tai nälättää.


Kun saavut kotiin, älä lopeta juoksemista aivan kotiovelle. Kannattaa kävellä ainakin puolisen kilsaa loppuverryttelyksi. Näin jaloista ei tuu niin helposti aivan tönköt. Kotona kannattaa juoda vaikka lasillisen maitoa tai mehua tai syödä banaanin, jotta keho saa heti kulutettuja hiilareita kehoon ja palautuminen alkaa. Mä myös joskus käytän Maximin valmista palautumisjuomajauhetta veteen sekoitettuna, koska itelle huono olo iskee helposti, jos en saa energiaa kroppaani heti ennen suihkua. Toki, olen myös huomannut, että vauhdillakin on merkitystä heikkoon oloon. Eli jos olet aina pitkien lenkkien jälkeen huonovointinen, niin olet todennäköisesti juossut liian kovaa omaan kuntoosi nähden! Näitä pitkiä kun ei kannata juosta samaa vauhtia, kuin mitä olet tottunut juoksemaan niitä tunnin lenkkejä!! Suihkun jälkeen sitten kannattaa laittaa hyvää ja ravitsevaa ruokaa, ja täyttää kropan energiavajetta.



Tässä omista kokemuksista kootut vinkit, toivottavasti niistä on jollekin apua! Kysykää ihmeessä, jos tulee jotain mieleen! Onko teillä jotain hyviä vinkkejä lisää??

Antoisia lenkkejä kaikille! Nämä syyskuun ilmat ovat olleet aivan parhaat lenkkisäät! Ilma on raikas, mutta lämmin! Mekin ihmettelimme keskiviikkona, kun klo 20 juoksimme lenkkiä t-paidalla ja lyhyillä housuilla mittarin näyttäessä +18 astetta! Uskomatonta! Ihana syksy!!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Välineurheilijako? Vaatekaappihaaste.


 Nyt on pyörinyt monessa liikuntablogissa tämä haaste, jossa kirjoittajat paljastavat teenivaatekaapin sisällön lukijoille. Mielestäni tämä on ihan mielenkiintoinen haaste, ja pääsen onneksi itse tarttumaan siihen myös, kun Marilii haastoi minut mukaan tähän! Haastehan kuului näin: Käy läpi vaatekaappisi tai -huoneesi treenivaatteet ja kirjaa lukema ylös. Minkälaiseen summaan päädyit ja mistä se mielestäsi kertoo?

Ensinnäkin, tässä mun postauksessani on mukana nyt varsinaiset treenivaatteet, eli jätin tämän ulkopuolelle kaikki sälät ja muut pois, vaikka niitä jonkin verran onkin. Tässä on puhtaasti treeniin tarkoitetut vaatteet, eli kolleget, ulkoilupuvut, pannat ja sellaiset on jätetty pois laskuista. Muutenhan luvusta tulisi ihan kamalan suuri...!


Noniin. Aloitetaan. T-paitoja mulla on selvästi eniten, eli yhteensä 12 kpl. Nämä on kaikki teknisiä paitoja, koska muita en treenissä enää suostuisi käyttämään. Näistä paidoista jopa kahdeksan on saatuja, eli eri juoksutapahtumista oheissälänä tulleita paitoja, ja vain neljä on ostettua. Yksi ostettu on Tukholman maratonilta, yhden ostin alesta kun siinä luki "Run for fun, fun for run" ja kaksi on vähän vanhempia paitoja, mutta vain toimivia. Tapahtumista saaduista paidoista oikeastaan vain kolme on tosi hyviä, Tukholman Asics-paita ja Midnight Runin Nike-paidat. Loput on aika tunkkaisia, ja pahin on tämän vuoden HCR-paita (Asics), joka on taatusti jotain kakkoslaatua. Se ei hengitä yhtään!! Pitkähihaisia treenipaitoja mulla on viisi. Niistä kaksi on vanhoja lämmitelypaitoja salibandyajoilta. Käytän näitä aika paljon, mutta sopivasti niitä silti on! Lisäksi mulla on yksi juoksutakki, joka on tämä paljon mainostamani Lidlin takki, joka maksoi aikanaan 12€, joten on todellakin tämän kolmen vuoden aikana ollut hintansa arvoinen.


Treenitoppeja mulla on 6. Kuvasta puuttuu yksi musta H&M-toppi, joka on aika hyvä. Topit on värikkäitä, ja näistä käytän aktiivisesti oikeastaan kaikkia. Juostessa käytän lähes aina t-paitaa kesälläkin (okei, aivan helteellä toppia), mutta salilla kaipaan toppia. Kaipaan, että kädet saa liikkua kunnolla. Topeista pari on Nike, sit on muita merkkejä sekalaisesti.



Treenitrikooita mulla on 6, joista puolet on caprimittaisia ja puolet pitkiä. Kaikki trikoot on mustia! Mutta eipä haittaa! Pitkistä trikooista yhdet on talvitrikoot eli aika paksut, ja kahdet normaaleja. Tässä on mun selvin puute vaatekaapissa, eli parit pitkät trikoot mahtuisi. Varisnkin näin syksyllä, kun käytän trikooita niin lenkillä kuin suunnistamassakin. Capritrikooita on sopivasti, varsinkin, kun käytän yleensä housuja ainakin pari, kolme kertaa ennen kuin laitan pesuun. Suosikkitrikoot on Niken, niin capreissa kuin pitkissä. Lisäksi mulla on kahdet salilla käytettävät, hieman ei-niin-hengittävät housut, ja siis vähän sellaiset löysemmät ainakin polvista, kuin trikoot.



Shortseja mulla on neljät, joista kolmet on salibandyajoilta. En tykkää kamalasti käyttää shortseja, mutta onhan ne kesälenkeillä aika kivat. Ostin kesällä nuo SOCin shortsit, jotka on ihan ok käytössä. Alusvaatteita on 5 treenirintsikat ja yhdet vain treenikäyttöön tarkoitetut alushousut (SOC). Parhaat urheilurintsikat on noi Shock Absorberit, jotka sain joskus vuonna 2005, kun oltiin joukkueen kanssa esittelemässä messuilla noita urheiluliivejä. Saatiin palkinnoksi valita yhdet. Ovat siis todella kestävät ja hyvät!


Suurin yllättäjäryhmä on treenikengät, joita mulla on 8! Huh. Mutta puolustaudun, että kolmet on DS Trainerit, joista olen säästänyt tietysti vanhoja malleja. Mun ekat DS Trainerit olen vienyt jo kotikonnuille, ja nyt aion nuo pinkit viedä anoppilaan, niin ei tarvitse enää sinnekään raahata kenkiä. Sitten mulla on talvilenkkareina Asics Arcticit, salikenkinä Niken sisäkengät, sisäpalloiluun on vanhat Puman pelikengät, joita ei kuvissa näy. Sitten on noi mustat pyöräilykengät, jotka olen ostanut 40 eurolla Biltemasta ja niiden vieressä on mun upouudet suunnistuskengät, joita olen nyt kolmisen kertaa ehtinyt käyttää, ja todennut todella hyviksi!


Sanoisin siis, että mun treenivaate luku on 52! Lisäksi on sitten tukku kaikkea muuta, kuten uimapuku, uimalasit, juomapulloja, Garmin, Suunnon sykemittari, lukuisia treenisukkia, pantoja, suunnistustarvikkeita, kaks buffia, pipo, hanskoja, ulkoilupuvut talveen ja lämpimämpään ilmaan, luistimet, rullikset ja tämä lista on loputon!

No, mitä tämä kertoo? No, hmmm... mielestäni luku 52 kertoo siitä, etten hamstraa hirveästi ylimääräistä, mutta että arvostan istuvia, laadukkaita ja hyviä treenivaatteita. Toki laadukas voi olla edullinen, ja aionkin mennä torstaina Lidliin katsomaan uutta juoksutakkia ja trikooita! Mä tykkään, että on eri lajeille erilaisia vaatteita, ja esimerkiksi kengistä olen todella tarkka, ettei jalat kipeydy suotta huonoissa kengissä. Mielestäni luku ei ole hirmuisen iso, vaikka onhan noita vaatteita ihan riittävästi.



Miltä mun vaatemäärät teidän mielestänne näyttää?!

Mä en haasta tähän ketään tiettyä, mutta toivoisin, että jokainen treenibloggaaja, joka ei ole tätä vielä tehnyt, tekisi tämän, koska on oikeasti tosi mielenkiintoista nähdä, millaisia treenivaatteita muilla on, ja kuinka paljon! Eli tehkää, tehkää!!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Irtiotto arjesta

Niinkuin jo viime postauksessa vihjailin, vietettiin jo pitkään odotettu viikonloppu ystäväporukalla Saimaan rannalla vuokramökillä. Varattiin mökki jo kesällä, mutta ensimmäinen vapaa viikonloppu oli tämä syyskuun eka viikonloppu.. mutta eipä se hirveästi haitannut, sillä näin syksyllä tällaista irtiottoa arvostaa ehkä vielä vähän enemmän. Etenkin kun ilmat olivat aivan kuin kesäkuussa!

Tällaisia viikonloppuja, kun ei ole mitään tekemistä, arvostaa kyllä aivan mahtavalla tavalla. Kuinka hienoa on innostua hypyistä järveen niinkuin joskus lapsena tai laittaa saunaan valkea kaks kertaa päivässä, soudella upeissa maisemissa tai syödä brunssia laiturilla auringon helliessä ihojamme! Ja mikä parasta - seura oli aivan napakymppi! Matkassa oli kolme pariskuntaa, hyviä ystäviä kaikki, eli juuri sopiva porukka tuonne mökille! Nyt kyllä jaksaa taas pitkälle syksyyn, ennen kuin täytyy keksiä jotain vastaavaa!

Luulen, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa....














Oli myös ihanaa antaa kropalle melkein kolmen päivän lepo. Ihan kolmessa päivässä en pitäytynyt, sillä sunnuntai-iltana reilun kolmen tunnin autossa istumisen jälkeen alkoi tehdä mieli lenkille, kun olokin oli aika vetelä. Tehtiin sitten Kimmon kanssa vajaa tunnin lenkki jo illan hämärtyessä, mutta silti tarkeni t-paidalla. Upea syksy kyllä! Lenkki kulki molemmilla hyvin ja oli oikein mukavaa ja ennen kaikkea mieli vetreni sopivasti, joten oli hyvä aloittaa uusi viikko unien jälkeen!

Vietättekö te mökkiviikonloppuja aina oman perheen kesken vai joskus myös ystävien kanssa? Oliko teidän viikonloppu yhtä rentouttava, kuin minun?! Toivottavasti!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Mökillä

Vietän juuri mökkiviikonloppua hyvien ystävien kanssa Saimaan rannalla.  Ohjelmassa on hyvää ruokaa, saunomista, uimista ja hyppyjä veteen, marjoja, soutamista, hyvää juomaa ja ennen kaikkea rentoutumista!

Muistakaa tekin rentoutua! Ihanaa viikonloppua! Mä alan valmistelemaan brunssia koko poppoolle!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Liikunta sitä, liikunta tätä...

Ensinnäkin, kiitos paljon kaikille kivoista sanoistanne Midnight Run -postaukseen! Olen tosi tyytyväinen juoksuuni, ja ennen kaikkea oli aivan huikeaa juosta pimeässä Helsingissä, hienosti järjestetyssä tapahtumassa muiden juoksijoiden ja isopäisen yleisön edessä! Tällaista Liikkuva Suomi kaipaa lisää!



Tästä päästäänkin päivän aiheeseen, eli paljonko puhutte liikunnasta ystävienne ja tuttujen kanssa?

Itse olen pistänyt merkille, että joillain ihmisillä on esimerkiksi tapana kirjoittaa paljon treeni- tai liikunta-aiheisia statuspäivityksiä facebookiin tai puhua paljon liikunnasta vapaa-ajallaan. Joillain ihmisillä on jopa tapana kerskua omilla tuloksillaan. Tai siltä se mun korvaani kuulostaa. Itse en nimittäin kovaan ääneen huutele, että juoksen maratoneja harrastuksekseni tai juoksinpa muuten Midnight Runin eilen aikaan XX, koska se ei nosta mun arvoa mitenkään enkä tahdo nostaa itseäni valokeilaan. En puhu näin varsinkaan siis puolitutuille tai tuntemattomille. Tutuistakin puhun liikunnasta oikeastaan vain niiden kanssa, joiden kanssa se on luontevaa, ja joista sata varmasti tiedän, että heitä kiinnostaa. Tiedän, että näidän tyyppien kanssaan saa hyvää keskustelua aiheesta. Facebookissa olen kyllä maininnut, jos olen tehnyt jotain suurta tai on tapahtunut jotain spesiaalia liikunnan saralla, mutta yleensä jätän liikunta-aiheiset postaukset sieltä pois, ja säästän ne blogiini ja instagramiin, ne sosiaaliset mediat ovat pyhitettyjä liikunnalle.

Musta tuntuu, että joillain ihmisillä on tarve koko ajan ylistää omaa liikunnallista tapaa elää tai tuoda sitä ainakin hirveästi esille. Itse en koe olevani jotenkin sen parempi ihminen liikunnan myötä, että jaksaisin siitä jauhaa esimerkiksi facebookissa tai kertoa kavereille, kuinka monta lenkkiä tällä viikolla olen tehnyt. En usko, että ketään kiinnostaa viikottain tai jopa päivittäin, kuinka kiva lenkki mulla on ollut tai paljon olen nostanut penkistä! Sitä paitsi, jokaisella on omat tapansa viettää päiviä. Toiset tekevät sen liikunnallisten harrastusten parissa, toiset taas eivät ja jotkut ovat siinä välissä. Mikään tapa ei ole oikea tai väärä, ja mun mielestäni mistään ei tarvitse puhua jatkuvasti, sillä samasta aihealueesta puhuminen kyllästyttää varmasti. Toki mäkin puhun tiettyjen kavereiden kanssa tosi paljon liikunnasta, mutta onneksi puhutaan sitten paljon muustakin.

Miten te toimitte tän asian kanssa? Onko teidän faceook-seinä täynnä treenipostauksia? Jutteletteko liikunnasta vain tiettyjen kavereiden kanssa? 

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Midnight Run -13 - vauhtia ja hauskoja tilanteita!



Pessimisti ei koskaan pety... ei niin! Minä kun manasin sadetta eilen päivällä, mutta kuinkas ollakaan, sade väistyi heti tekstini jälkeen  ja tilalle tuli oikein aurinkoinen ja ihana keli! Myös illalla Midnight Runin aikaan ilma oli täydellinen, eikä pisaraakaan vettä tullut - mikä onni ;) Vihdoin siis sadekirous lähti pois pääni päältä, ja sain juosta aivan mahtavassa säässä, mahtavassa tapahtumassa, huikeiden kannustajien ja kanssajuoksijoiden kanssa!

Lähdin Midnight Runiin vähän epäileväisin mielin omasta kunnostani, siis tarkoitan vauhtikunnostani, sillä koko kevään tahkoin pk-kilsoja alle maratonia silmällä pitäen ja kesä on mennyt enemmän ja vähemmän muiden lajien parissa enemmän kuin juoksun. Vauhtitreenit ovat jääneet olemattomiin, ja eniten niitä onkin nykyään tullut tehtyä suunnistusmetsissä! No, päätin, etten ota paineita juoksusta, vaan nautin tapahtumasta ja teen parhaani - katson sitten, mihin se riittää!



Saavuin Midnight Runin tapahtuma-alueelle noin tuntia ennen oman lähtöni juoksua, ja fiilistelin tunnelmaa, kävin vessassa (vessoja oli tällä kertaa enemmän kuin viime vuonna, kiitos siitä, mutta silti niitä voisi olla enemmän!). Tunnelma alueella oli huikea ja illan hämärtyessä porukkaa alkoi vielä enemmän valua paikalle. Kun SATSin vetämä lämmittely alkoi, torilla oli mieletön tunnelma, ja oli ilo katsoa sieltä Tuomiokirkon portailta, kun tuhatpäinen juoksijajoukko jumppasi yhtä aikaa! Juuuu, kyllä minäkin lämmittelin, mutten ollut jumppaamassa mukana! ;) Siinä yhdeksän jälkeen aloin valumaan omaan 3a-lähtökarsinaan, ja kun ensimmäinen lähtöpamaus kuului, alkoi minua jännittämään, sillä seuraavaksi olisi meidän ryhmän vuoro startata!




Vihdoin tuli meidän vuoro lähteä, ja lähdettiin liikkeelle aika rauhallisesti, sillä parit ekat suorat olivat tosi tukkoisia ihmismassan vuoksi! Pian kuitenkin reitille tuli tilaa, ja pääsin juoksemaan omaa tahtia! Jalat oli kivasti auki ja kaikki toimi moitteettomasti! Juoksin oikeastaan vilkuilematta kelloa, ihan fiiliksen mukaan, ja jossain vaiheessa huomasin, että vauhti oli vähän päälle 5min/km, eli ihan mukavaa siis! Aloin jopa jossain vaiheessa haaveilla oman enkan rikkomisesta (enkka 50.50), ja se sai mua ylläpitämään mun vauhtia. Aika pian kuitenkin tajusin, että kyllä enkkakin menee sivu suun, mutta hyvä tunnelma sai mut kuitenkin etenemään aika vauhdikkaasti!



Ekan juomapisteen ohitin, mutta toisella juomapisteellä harmitti vähän, kun en saanut napattua urkkajuomaa, vaan otin vahingossa siinä vauhdissa vettä. Muutoin vauhti oli ihan kivaa, mutta selvästi vaikein kilsa mulle oli väli 8-9km, jossa oli aika paljon sellaista loivaa nousua ja lisäksi mulla alkoi tulla vähän heikko olo, mutta mäkien jälkeen sekin helpotti. Viimeiselle kilsalle sain lisätty vauhtia, mutta maalisuoralla ei ihan hirveään kiriin enää mieli ja kroppa irronnut. Lopulta saavuin maaliin ajassa 51.37, joka on kutakuinkin sama aika, kun vuosi sitten. Olen kyllä todella tyytyväinen aikaan, sillä lähdin tosiaan fiiliksen mukaan, ilman suurempaa repimistä liikkeelle! Maalissa olo oli aika hyvä, ja mieli korkealla! On tää juokseminen vaan huippua, ja aina maalissa kiitos seisoo ja endorfiinit pöllyävät! Huh!



Tajusin myös taas, että onhan se kovaakin (tai no, kovaa ja kovaa, mutta mulle kovaa!) juokseminen kivaa! Se tuntuu oikeesti juoksemiseltakin jo! Ajattelin kyllä nyt syksyllä juosta vähän enemmän vauhtitreeniäkin niiden hitaiden lenkkien lisäksi (joojoo!), ja mielessä on jo seuraava tapahtuma (1/2 maraton)! Mutta siis, mä uskon vakaasti, että kyllä mä vielä 4-alkuisen tuloksen tässä kympillä saan tehtyä, mutta mun ongelma on se, että mä en osaa raastaa ja repiä, vaan juoksen aika pitkään "mukavuusalueella", siis vauhdilla, joka tuntuu edes vähän pahalta vasta aivan viimeisillä kilsoilla. Mä en vaan jotenkin osaa lähteä kovempaa liikkeelle ja en osaa juosta ns. "verenmaku suussa"! Olisko se sitten edes kivaa? Pääsen varmaan alle enkan sitten, kun kunto kasvaa niin, että sinne tulokseen päästään mukavalla juoksuvauhdilla! Heh!

Kiitos kaikista tämän postauksen kuvista
 kuuluu avomiehelleni Kimmolle!

Kaiken kaikkiaan Midnight Run 2013 oli huikea tapahtuma, ja oli kehittynyt viime vuodesta, siis esimerkiksi niistä lähtösekoiluista! Reitti on tunnelmallinen ja kannustusta on paljon! Yhteishenki juoksijoiden kesken on iso! On mahtavaa juosta pimeässä illassa upean Helsingin keskustassa musiikin pauhaessa välillä valojen välkkyessä! Ehdottomasti suosittelen tapahtumaa kaikille!! Ensi vuonna uudestaan, eikö? :)