Lepoa ja löhöä

Joulu oli ja meni, ja varsinkin tänä vuonna se tuntui menevän vain entistä nopeammin, kun mitään extravapaapäiviä ei juurikaan ollut. Me palattiin Kimmon kanssa jo puolikkaan päivän merkeissä sorvin ääreen tiistaina, joten monen montaa päivää ei ehtinyt perheiden parissa tällä kertaa viettää. Kuitenkin joulun pyhät olivat aivan mahtavat perheidemme kanssa ja minä ainakin sain voimaa läsnäolosta, tekemättömyydestä ja hyvästä ruuasta. Vietin aikaa niin iskäni kanssa, äitini kanssa kuin myös Kimmon perheen kanssa maalla. Näin aikuisiällä yhteisistä ajoista lähimmäisten kanssa on tullut entistä tärkeämpiä.

Pääasiassa joulun pyhät sisälsivät omalta osaltani löhöämistä, sillä polviongelmien vuoksi olin päättänyt pitää vähintäänkin viikon taukoa juoksusta ja polvea kuormittavasta liikunnasta. Jotenkin lepojakso tuli niin oikeaan paikkaan, sillä minun oli kertakaikkiaan pysähdyttävä juuri jouluksi, ja antaa keholle tarvitsemaansa lepoa. Nyt näyttää siltä, että selvisin polviongelmista huokauksella, ja varmasti yksi syy siihen on erittäin nopea reagointi. Mä olen todella tarkka kaikkea kipua kohtaan, ja liikkuessa lihakset saavat toki tulla väsyneeksi, mutta minkäänlaista kipua ei pidä sietää. Kipu on merkki siitä, että jotain on vialla. Tällä kertaa hyvä kehonhuolto ja totaalinen lepo ovat olleet avainasiassa siihen, että olen jo tällä viikolla pystynyt hieman liikkumaan. Usein sitä tekee jotain pientä, vaikka pitäisi olla levossa, ja silloin voi aiheuttaa itselleen vain hallaa. Kyllä keho kertoo, koska on aika levätä.

Takkatulen räiskeessä tai kissa sylissä leffoja katsellen on aika hyvä olla!

Totaalinen lepo teki hyvää. Vaikka en olekaan mikään erityisen himoliikkuja, niin silti huomasin, että päivisin ehti enemmän, kun ei käynyt lenkillä tai muussa liikunnassa. Liikunta on oikeasti itselle monesti henkireikä ja voimaannuttavaa tekemistä, mutta silti on hyvä muistaa kohtuu kaikessa. Elämässä on niin paljon muutakin, kuin liikunta. On ystävät ja läheiset sekä työ, on hienot kulttuuritapahtumat, on kodin lämpö ja muunlaiset harrastukset. Itse opin taas tuon lepojakson jälkeen itsestäni paljon enemmän. Olen muutenkin huomannut jo kuluneen syksyn aikana, että en ahdistu, vaikka suunniteltu liikkuminen jäisi väliin. Laitan myös toisinaan peli-illat tai muunlaiset läheisten kanssa vietetyt ajat oman liikkumisen edelle, vaikka joskus aiemmmin olen saattanut priorisoida liikunnan monen edelle tai miettinyt päivän kulun siten, että ehdin välttämättä liikkumaan. Pakkopullana mikään ei luonnistu tai ole kivaa. Toki välillä on hyvä ottaa itseään niskasta kiinni ja ravistella liikunnan pariin, mutta jos se on aina vapaa-ajalla numero 1, niin ei hyvä. Itse ainakin olen tavallinen kuntoliikkuja, joten maailma ei siihen kaadu, jos jokin lenkki jää tekemättä.

Silti huomasin, että jo viikon liikuntalevossa ehtii kaipaamaan lenkkareiden pariin. Tajuaa, että liikunta on oikeasti ihanaa, eikä sitä todellakaan tee pakosta! Täytyy vain pitää kontrolli omissa käsissä, niin liikunta antaa enemmän kuin ottaa. Joulupäivänä teimme perinteisen juoksulenkin Kimmon kanssa. Olemme jo monena vuonna tehneet lenkin aina joulupäivänä. Silloin yleensä meidän joulu rauhoittuu yhteen paikkaan ja lenkkareille on aikaa. Syömisten välissä todellakin tekee mieli jo lenkille. Monesti joulun kelit ovat vaihdelleet, mutta nyt oltiin ainakin toista kertaa putkeen ilman lumen lunta. Aika surullista, vaikka toki keväiseltä näyttäneet pellot kauniita olivatkin. Iloitsin pienestä lenkistä kovasti, ja tein itselleni uudenvuodenlupauksen; Pidän itsestäni ja kehostani huolta. Lihashuolto ja säännöllinen hierojalla käynti tulevat rutiineiksi. Minä lupaan!

Joulupäivän lenkkimaisema

Nyt levon, maltillisen liikunnan, parin hierontakerran ja venyttelyiden jälkeen näyttää siltä, että todella pääsen aloittamaan uuden vuoden täyspainoisesti myös liikunnan osalta. En voisi olla iloisempi! Kannatti todellakin pysähtyä ja kuunnella kehoa. Nauttia joulusta ja läheisistä. Jatkan tästä eteenpäinkin lepoa ja löhöä, sulassa sovussa liikunnan kanssa.

Millainen teidän joulu oli? Oletteko te joutuneet pitämään taukoa liikunnasta ja millaisia ajatuksia se herätti? Millä mielellä kohti uutta vuotta? :)