Ole lempeä itsellesi

Katsoin alkuviikosta, että työmatkani varrella oleva maauimala on vielä tämän viikon auki. Olin jo alkukesästä huomannut puhuvani aamu-uinnista ennen työpäivää, mutten ollut saanut toteutettua tuota suunnitelmaa. Minulla olisi silti vielä tilaisuus, kun maauimalan aukioloaikaa oli venytetty lokakuun alkuun. Nyt tai ei koskaan - mietin ja buukkasin torstaiaamulle uintiajan omaan kalenteriini. Keskiviikkoilta oli hyvin tuulinen, sateinen ja synkkä. En tahtoisikaan nousta aikaisin ja mennä ennen työpäivää uimaan. Väänsin ja väänsin itseni kanssa, kunnes vihdoin pakkasin uintikamat reppuun ja tein eväät valmiiksi. Minähän menen uimaan, kun olen kerran niin suunnitellut, ajattelin tarmokkaasti. Päätin, että töihin ei olisi mentävä heti ennen kahdeksaa, vaan voisin herätä normaaliaikaan ja mennä töihin myöhemmin - onhan meillä liukuva työaika.

Niinpä heräsin eilen normaaliaikaan puoli seitsemän jälkeen ja suuntasin maauimalaan. Kello 7.15 kurvasin uimalan pihaan, jossa oli paljon muitakin autoja. En todellakaan ollut ainut, joka halusi kukonlaulun aikaan uimaan. Aamu oli usvainen, niinkuin nyt viime aikoina on ollut. Ilma oli kirkastunut edellisillasta. Vesi höyrysi sitä kylmemmän ilman alla. Vesi oli lämmintä ja miellyttävää, sinne oli kiva mennä, toisin kuin joskus uimahallin lämpimässä sisäilmassa. Uin reilu puolisen tuntia rentoa vapaauintia ja ihastelin usvan takana nousevaa aurinkoa. Taivaanranta oli värjääntynyt oranssiksi ja kaikin puolin olo oli seesteinen. Uinnin jälkeen suuntasin suihkuttelun kautta töihin. Edes pieni aamuruuhka ei häirinnyt minua. Olo oli hyvä ja energinen, juuri täydellinen tähän aamuun. Puoli yhdeksältä avasin työkoneeni ja keitin kahvia tyhjentyneen pannullisen tilalle. Nautin kahvin illalla tekemäni ruisleivän kanssa ja se maistui erityisen hyvältä. Mitä sitten, jos tänään olisinkin neljän sijasta töissä puoli viiteen jotta saisin työpäivän täyteen?

Tajusin, että joskus on hyvä olla itselle lempeä. Madaltaa omia itselleen asettamia rajoja ja elää päiviä niin, että se tuottaa itselleen hyvää mieltä kiireen ja stressin sijaan. Olen aina pitänyt aamukahdeksaa takarajana töihin saapumiselle, mutta nyt mietin, miksi ihmeessä. Jos minulla ei ole mitään aikataulutettua työasiaa, niin voin oikein hyvin tulla vähän myöhemmin töihin, ei päiväni siitä mene huonommaksi. Eilen siis päätin, että tuo asettamani takaraja on ihan typerä ja turha. On lempeyttä antaa itselleen aikaa aamussa, jos ei ole aivan aamuvirkku. Jos sitten ei tulisi muuten lähdettyä. Nytkään, jos en olisi eilen mennyt uimaan, en olisi kokenut sitäkään elämyksellistä aamua siellä usvan keskellä.

Kesällä olo oli henkisesti melko raskas, kuten olen täällä blogissa kirjoittanutkin. Opin paljon jo silloin lempeydestä ja armollisuudesta itseä kohtaan. Unohdin kaiken vähänkin arjen suorittamisen ja päätin antaa itselleni aikaa olla vain jouten. Nauttia työpäivän jälkeen löhöilystä tai kevyestä ulkoilusta hikilenkkien sijaan. Tajusin myös, että pyörällä töihin meno ja paluu on aivan riittävä yhden päivän treeniksi, jos mieli tai aikataulu ei muuhun taivu. Entinen minä olisi vähintäänkin kuntosalille pysähtynyt matkan varrella. Opin liikunnasta sen, että vaikeinakin hetkinä se voi olla korvaamaton henkireikä, jos vain on itselleen armollinen eikä vaadi liikoja. Olen myös oppinut olemaan vaatimatta itseltä liikoja esimerkiksi kotona. Jos tänään en jaksa laittaa tikkua ristiin siivoamisen eteen, niin sen voi tehdä huomennakin. Vaikka asioiden siirtäminen tulevaisuuteen ei aina ole paras ratkaisu niin huomasin myös, että huomenna voi joskus olla myös oikeasti parempi päivä, parempi ajankohta.

Vaadittiin melkein 30 vuotta, että opin antamaan itselleni kunnolla anteeksi. On viime aikoina ollut hetkiä, kun olen ollut todella kiukkunen itselleni oman huolimattomuuteni tai saamattomuuteni vuoksi, mutta samalla tajunnut, etten ole robotti, vaan ihminen. Me ihmiset tehdään ihan inhimillisiä virheitä. Niin kauan kun en satuta ketään ihmistä henkisesti tai fyysisesti omalla toiminnallani, voin oikeasti antaa itselleni anteeksi tuntematta suurta syyllisyyttä tai huonoa omatuntoa. Joskus vain tapahtuu asioita, joita ei voi järjellä ajatella fiksuiksi, mutta se on elämää se. Ja lähes mikään elämässä ei ole sellaista, etteikö sitä voisi uusia tai korjata. Oma hyvinvointi ja keho meillä on kuitenkin sellainen, jota ei niin vain uusitakaan. Siksi on tärkeää olla lempeä ja ymmärtäväinen itseään kohtaan.

Nyt minulla alkoi kymmenen päivän loma ja olen lentokoneessa matkalla Espanjan lämpimän auringon alle! Tämän loman tärkein anti on rentoutuminen hyvässä seurassa.

Muistakaa nauttia elämän pienistä hyvistä hetkistä! Kauniita ja mieluisia syyspäiviä kaikille!

Muistathan sinä olla tarpeeksi lempä itseäsi kohtaan? Olisi mukava kuulla, millaisia ajatuksia pohdintani sinussa herätti.