Nuuksio Classic Trail Marathon - Etelä-Suomen polkujuoksuhelmi!

Lauantaina oli huippu juoksupäivä, kun jo pelkästään pääkaupunkiseudulla järjestettiin useita eri juoksutapahtumia. Tänä vuonna suosikkini katutapahtumista eli Midnight Run ja Etelä-Suomen polkujuoksuhelmi Nuuksio Classic järjestettiin samaan aikaan, joten keväällä sain tehdä päätöksen näiden kahden väliltä. Päätöksen tekeminen ei kuitenkaan ollut edes vaikeaa, sillä Nuuksiossa oli tarjolla kauniita polkuja sekä matkantekoa riittävän paljon eli maratonin verran! Kenellekään blogini lukijasta tuskin tulee yllätyksenä, että lähes mitä pidempi matka, sitä enemmän minä nautin! Tänä vuonna en ollutkaan vielä varsinaista maratonia juossut, eikä tarvinnut vuodesta 2011 alkanutta maraton-putkea katkaista. Lauantaina juoksin siis kuudennen virallisen maratonin, aika huippua! Kolmen katumaratonin jälkeen olenkin juossut kaikki maratonit poluilla, ja tähän on tuskin muutosta jatkossakaan tulossa.

Kuva: Arjo Kaarre

Ensimmäistä kertaa olin juoksemassa täysin samaa polkujuoksutapahtumaa toista kertaa, sillä Nuuksio Classicissa olin juoksemassa myös vuosi sitten. Yleensä aina polkujuoksut ovat tapahtuneet uudessa tapahtumassa tai vähintänkin eri mittaisella reitillä, jolloin vertauskohtaa edelliseen ei ole ollut. Lauantaina oli siis uusi tilanne, kun oli mahdollisuus verrata poluilla juostua aikaa edellisvuoteen. Yleensä on ollut niin helppo lähteä polkujuoksuun ainoastaan nauttimaan, kun ei ole edes voinut mitata omaa kuntoa ajassa - jokainen reitti kun on niin omanlaisensa. Toivoin, etten ala nytkään liikaa tuijottelemaan kelloa ja kyttäämään loppuaikaa. Muistan viime vuonna nauttineeni todella paljon juoksusta, ja päätinkin, että tänä vuonna nautitaan yhtä paljon - ajasta viis! Nuuksio Classicin upealla reitillä, johon mahtuu niin kansallispuiston virallisia polkuja kuin niitä kivoja pienempiäkin polkuja lammenrannoilla, on todellakin erittäin hyvät puitteet nautiskella juoksun ilosta!

Juoksupäiväksi luvattiin sadetta iltapäivällä, mutta muutoin päivä oli lämmin. Lähdin kakkoslähtöryhmästä ja päätin juosta täysin omaa juoksuani. Oikeastaan olin kovin odottanut maraton-juoksua omissa ajatuksissa. Yksin Nuuksion poluilla ei kuitenkaan tarvitse juosta, sillä kanssajuoksijoita riittää alusta loppuun, vaikka toki alkuruuhkien jälkeen poluilla väljenee. Ruuhkaakaan ei ole oikeasti juuri nimeksikään ja tosi nopeasti pääsee etenemään omaa vauhtia, joka oli lauantaina alkumatkasta sopivan reipasta itselleni. Ensimmäiset kymmenen kilometriä Nuuksio Classicissa ovat aika helppokulkuisia polkuja ja metsätien pätkiä, mutta kapeampiakin polkuja ja Romvuoren soita riittää. Ensimmäinen todellinen hapotustesti on edessä Solvallassa, kun kipuamme taas letkassa laskettelurinteen ylös. Mäen päällä ainakin oma sydän tykyttää tuhatta ja sataa, mutta nopeasti hengitysrytmi tasantuu.

Kuva: Lassi Pekkarinen 

Kuva: Sari Heerman

Nyt on edessä reitin kauneimmat osat: Orajärven alue, Saarijärven, Sarkkisen ja Suolikkaan kauniit rantapolut. Reitin keskivaihe ei ole helpoimmasta päästä, mutta sitäkin kauniimpi. Yllätyin, kuinka Nuuksiossa olikin jo syksyistä. Lehtiä oli pudonnut maahan ja osa oli kellastuneitakin. Saimme nauttia kauniista päivästä, sillä sateesta ei näkynyt jälkeäkään. Keli oli lämmin, jopa niin kuuma, että otin hiuspannan pois päästä, kun oli pakko saada tuuletusta. Hiostava ilma aiheutti itselleni vähän päänsärkyä, mutta muuten olo oli hyvä ja vahva koko matkan ajan. Taisin juoda vähän liian vähän, mutta onneksi söin 45-60 minuutin välein joko geeliä, geelikarkkeja tai pähkinöitä. Juomaliivissä oli laimeaa urheilujuomaa, ja 26 kilsan kohdalla täytettyäni repun juomarakon, laitoin sinne elektrolyyttinapin. Näillä eväillä selvisi maratonista hyvin.

Kuva: Arjo Kaarre

Reitin loppuosa, viimeiset kymmenen kilometriä, on mukavaa juostavaa polkua sekä kalliota, joskin lisättynä haastavilla suo-osuuksilla, josta olimme päässeet kyllä nauttimaan oikeastaan koko reitin ajan. Muuten reitti oli kuiva, mutta soissa jalat kastuivat jo aika pian. Rapa lensi ja silleen, mutta kuuluu kyllä polkujuoksuun oleellisesti! 30 kilsan jälkeen tapahtui totaalinen uppoaminen suohon. Juoksin yksin siinä kohtaa ja yhtäkkiä jalkani vajosivat puolireiteen asti mutavelliin. Onneksi pääsin hyvin pois suosta, ja pääsin jatkamaan matkaa. Kukaan ei nähnyt, jes, mutta ... vaatetukseni uudesta koristeesta ei voinut olla päättelemättä, mitä minulle oli juuri käynyt. Sainkin eräältä sivulliselta huomautusta tummista lenkkareistani, heh!

Vasta muutamia kilsoja ennen maalia tajusin, että pitämällä tämän hyvin vauhdin yllä, päihitän viime vuoden ajan. Siihen asti ei ollut tullut onneksi mieleenikään miettiä loppuaikoja - niitä, kun on todella vaikeaa ennustaa vaihtelevassa maastossa. Lopussa kuitenkin kilpailuhenki nousi sen verran, että yritin pitää yllä vahvaa askellustani, jotta aika olisi vuoden takaista parempi, kun siihen näytti mahdollisuus olevan. Ja lopulta tulikin eteen pitkä loppusuora, jossa kerrankin saadaan lasketella kunnolla alamäkeen ja juoksin reippaasti maaliin. Kello pysähtyi aikaan 5.47. Maaliviivalla tuulettelin tälle hyvän mielen juoksulle!! Voi että miten mahtavaa olikaan taas juosta yhdellä Suomen kauneimmista maraton-reiteistä! Nuuksio Classicin reitti on sopivan haastava; polut ovat juostavia, mutta tekemistä riittää koko matkan ajalle eikä reitti juuri armoa anna. Sen vuoksi fiilis olikin taas aivan älyttömän upea maalissa. Hyväntuuliset kanssajuoksijat, tsemppaavat talkoolaiset, hienot järjestelyt ja todella kaunis ja hyvin merkattu reitti saavat kyllä hymyn huulille. Tänäkään vuonna ei ollut suurempia ongelmia juoksussani, ja siitä olen erityisen onnellinen. "Sieltä saapuu erittäin hyvävoimaisena maaliin Hanna Taimen", kuulutti selostajakin minun tullessani iloisena maaliin. Totta.

Maalissa!!! Ei yhtään kuraiset keltaiset säärystimet, ei... :D

Kaikkein onnellisin olin kuitenkin siitä tiedosta, että moni kaverini sai juostua elämänsä ensimmäisen maratonin kunnialla maaliin juuri Nuuksio Classicissa. Vautsi vau ja onnea! :)

Olitko sä Nuuksiossa juoksemassa tai kannustamassa? Miltä maratonin juokseminen poluilla kuulostaa? :)