Suomen upea luonto

Päästiin viikonloppuna kotimaan matkailemaan. Ei oltu Lappeenrannassa kosteassa Jukolassa, vaan tällä kertaan oltiin Porissa. Häähumussa. Meillä oli kunnia päästä juhlimaan ystäväpariskuntamme tärkeintä päivää. Juhla oli upea kaikinpuolin ja nautimme tunnelmasta myöhään yöhön. Oli mukavaa lähteä Poriin asti juhlimaan, sillä en ole kunnolla koskaan käynyt Porissa. Ei tosin tälläkään kertaa ollut aikaa tutustua perusteellisesti kaupunkiin, mutta sunnuntaina ennen kotiinpaluuta päätettiin pistäytyä Yyterissä, sillä en ollut siellä koskaan ollut.

Yyteriin saapuessamme olin ihan hämilläni; olemmeko todella Suomessa? Yyterin hiekkadyynit ovat oikeasti todella näyttävät. Rantaviivaa on kilometritolkulla täynnä upeaa pehmeää hiekkaa ja ympärillä hienot dyynit. En ole vastaavaa Suomessa nähnyt, Gran Canarialla sen sijaan olen. Voisin kuvitella, että lämpimänä päivänä Yyterin rannat ovat täynnä ihmisiä. Huomasin myös, että alueella olisi ollut muutamia luontopolkuja, jotka olisi ollut mukava kiertää paremmalla ajalla. Satuimme kuitenkin rannalle todella tuulisena päivänä, joten päässä alkoi humista jo lyhyen vierailun aikana. Oli aika ottaa muutamat turistikuvat ja palata takaisin autoon.

Teimme stopin puolessa välissä kotimatkaa, Torronsuon kansallispuistossa. Olemme kertaalleen käynyt lähistöllä olevassa Liesjärven kansallispuistossa, mutta Torronsuo oli jäänyt käymättä. Nyt päätimme korjata tuon virheen ja mennä ihailemaan suurta suoaluetta. Suo oli iso ja karu. Todella vaikuttava. Olen käynyt Kurjenrahkan kansallispuistossa ja luulin että siellä on isoja soita. Mutta ehei, kyllä Torronsuo oli vaikuttava. Kiersimme ensin 1,5 kilsan reittiä mutta halusimme katsoa suota vielä vähän enemmän, joten kävimme kävelemässä reittiä edestakaisin ennen kuin päätimme kääntyä lintutornille päin, joka oli parkkiksen lähellä. Torronsuolla liikkuminen tapahtuu lähes kokonaan pitkospuilla, joten korkeuseroja ei ole ja muutenkin eteneminen on helppoa. Alueelta löytyy myös tulentekopaikka, jos haluaa eväitä alkaa lämmittämään. Tulentekopaikan vieressä oli myös todella korkea lintutorni, josta näki vielä korkeudesta koko puiston alueen. Lintuja en niinkään bongannut!

 Viikonloppu meni enemmän ja vähemmän herkuttelussa ja juhlahumussa, joten liikunta jäi vähemmälle. Olin myös viime viikon alun flussassa, joten eilen mieli oikein huusi lenkkareita jalkaan! Onneksi olin aistinut tämän etukäteen ja otin pitemmälle polkulenkille vaatteet ja varusteet mukaan aamulla töihin. Hölkkäsin leppoisaa tahtia polkuja pitkin kiertotietä kotiin. Reilu parin tunnin lenkki tuli heitettyä ja nautittua aurinkoisesta kesäkelistä oikein kunnolla. Varsinkin työpaikan lähellä, reittini alkupäässä kulkee hienot ja pitkät pitkospuut. Ne kulkevat meren rannalla, jossa on myös laidunaluetta lehmineen. Upeaa ja hienoa luontoa. Eikä todellakaan uskoisi, että ollaan kehä 1 sisäpuolella, eihän? :)

Okei, tässä en ole kehä 1 sisällä enää...

Ihanaa kun voidaan täällä Suomessa ihailla ja nauttia monipuolisesta, vehreästä ja raikkaasta luonnosta. Ehkä meillä ei ole suuria vuoria tai muutakaan kovinisoa ja mullistavaa, mutta meillä on kaunista ja monipuolista luontoa. Muistetaan arvostaa sitä!

Milloin viimeksi ihastelit upeaa luontoamme? Oletko lähiaikoina käynyt jossain uudessa luonnon kohteessa? :)

Kesä on NYT!

Huomaatteko, kesä on tässä ja nyt! Kelit ovat taas parantuneet ja ainakin Helsingissä on ollut viime päivät lämmintä, joskin kova pohjoistuuli on hieman viilentänyt menoa. Mutta aurinkoa on nyt riittänyt taas. Hyvältä näyttävät myös juhannusennusteet tällä kertaa. Ollaan taas menossa Saimaan rannalle mökkeilemään ystäväporukalla, ja odotan sitä kovasti! Jospa tällä kolmannella kerralla kelitkin olis ihan huiput! Sitä toivoessa...

Kesän olemassaolon aistii myös viikonlopun Jukolasta. Some ja kaikki ovat ainakin minulla täynnä Jukolan viestin tunnelmaa, ja se on ihanaa. Mä en aio olla pätkääkään katkera, että mun kahden kerran Jukola-putki, jonka piti jatkoa eläkepäiville asti, päättyy jo nyt. Jukola tulee taas ensi vuonna uudestaan ja silloin voin aloittaa uuden putken! Ensi vuonna toivottavasti saadaan kavereiden kanssa Jukola-joukkue kasaan yöviestiin. Tämän vuoden Jukolasta aion nauttia tuttujen päivitysten, kuvien ja fiilisten kautta, ja toivonkin, että jokainen siellä olija nauttii menosta. Jukola on suomen hienoin urheilutapahtuma. Oikeasti! Mulla on hyvä syy tänä vuonna jättää Jukola väliin, sillä lähden viikonlopuksi viettämään ystäväpariskuntamme häitä. Kuinka ihanaa! Mä en ole koskaan ollut ystävien häissä, ja tänä vuonna tarjolla on ainakin kahdet juhlat. Kyyneliltä tuskin vältytään.

Kesä on täällä ja nautitaan! Tämä on aina joka vuonna niin lyhyt aika, joten kannattaa nauttia täysin siemauksin. Mä aion ainakin tehdä seuraavia asioita...

Hypätä suoraan saunasta järvi/meriveteen. (olen jo toki tehnyt, mutta tähän ei voi kyllästyä!)

Lämmittää puusaunaa.

Mennä mansikkapellolle keräämään niitä punaisia makeita palloja. Ja syödä niitä samalla niin paljon suoraan pellosta, että ruumiinlämpö nousee, mahaan koskee ja koko kotimatkan pidättelen vessahätää ;)

Juosta lenkin hihattomassa topissa.

Käydä melomassa ja/tai SUPpailemassa.

Lukea kirjaa ulkona auringosta nauttien.

Grillailla. Ja syödä hyvää grilliruokaa viinin kanssa. Nam.

Käydä patikoimassa jossain uudessa kansallispuistossa tai muussa hienossa paikassa.

Yöpyä teltassa. Toivottavasti.

Ostaa ison ja hyvän irtojätskin!

Tehdä jotain yllytyshullua...! Saa yllyttää! ;)

Kokeilla uutta lajia. Swimrun on melkoisen kesäpainotteinen laji, joten sitä ajattelin lähteä kokeilemaan... Onneksi sain Satun seuraksi!

Ihailla auringonlaskua maalla.

Vierailla jossain pk-seudun saarista.

Rogata koko yön!!

..ja monia muita juttuja! Mitä sä aiot tänä kesänä tehdä? :)

Polkulenkkareiden valinnan vaikeus

Lenkkareiden osto on yleensä todella vaikeaa puuhaa. Varsinkin silloin, kun edelliset eivät ole olleet sopivat ja täytyy vaihtaa mallia sen sijaan että tilaisi vain uudet samanlaiset ja samassa koossa. On lestin leveyksissä eroa, on eroa päällyskankaassa, tuen määrässä ja siinä, onko kenkä neutraalille askeltajalle vaiko pronaatioivalle askeltajalle tehty. Kengän hinta voi vaihdella paljonkin ja tossujen painossa voi olla eroa satojakin grammoja. Lenkkarivalmistajia on kymmeniä, joten valinnan vaikeus on tyypillisesti suuri. Minulla on ollut onni omistaa samat katutossut jo ainakin kahdeksan parin verran, sillä aina tilaan vain uudet Asicsen DS Tranerit. Toki olen miettinyt niiden rinnalle toisenlaisen kengän hankkimista, mutta koska juoksen paljon myös maastossa eri kengillä, en ole nähnyt tarpeelliseksi kaksien katutossujen ostoon.

Maastojuoksukenkien osto se vasta vaikeaa onkin. Metsässä ja poluilla voi toki juosta ihan tavallisilla katulenkkareilla, mutta jos lajista innostuu, kannattaa panostaa oikeisiin polkujuoksulenkkareihin. Ihan jo sen takia, että säästelee hyviä katutossuja sellaisiin maastoihin, etteivät ne hajoa heti, sillä niiden kangas ei ole tehty kestämään juurakkoihin ja kivikkoihin osumista. Polkukengän kankaan tulee olla sellainen, että vesi valuu nopeasti kengästä pois ja se kuivuu nopeasti, jotta painoa kenkään ei tule kastumisen myötä. Kenkien kastuminen kun on todella yleistä polkulenkillä! Lisäksi maastojuoksukenkä antaa pitoa ja turvaa teknisilläkin poluilla ja tekee metsässä juoksemisesta paljon kivempaa!

Tärkein ominaisuus on toki se, että kenkä sopii kuin nakutettu jalkaan, aivan kuten katutossunkin. Eli tärkeää on huomioida, että lestien leveys ja istuvuus on hyvä ja ettei kenkä paina mitenkään jalkaan. Sen jälkeen kun on kartoittanut itselleen sopivia merkkejä ja malleja, niin voi alkaa pohtia muita ominaisuuksia. Polkujuokukenkiä löytyy paljon eri ominaisuuksilla erilaiseen maastoon. On hyviä yleiskenkiä, on kivikkoiseen ja kovaan maastoon tehtyjä kenkiä, on liukkaan kelin kenkiä ja pehmeälle alustalle tehtyjä kenkiä, joissa tuntee hyvin maaston muodot. Myös oma mieltymys on tärkeää lenkkareita ostaessa. Haluatko saada hyvän tuntuman alustaan vai mieluummin vähän paremmin vaimennetut kengät, joilla voi juosta myös kovemmalla alustalla esimerkiksi siirtymät polkujen välissä? Valinnan varaa on.

Mulla itselläni on esimerkiksi neljät tossut, joilla voin juosta eri tilanteissa maastossa. Jokainen kenkä on toistaan erilainen ja jokaiselle löytyy hyvin käyttöä. Ajattelin vähän näiden mallien pohjalta avata polkujuoksutossujen ominaisuuksia tarkemmin.

LaSportiva Bushido

Ostin Bushidot viime vuoden NUTS Pallasta silmällä pitäen. Halusin kengät, jolla voi juosta kovassa rakkamaastossa ja jolla ei tarvitse liukastella märillä kivikoilla. LaSportiva osui silmääni Juoksija-lehden arvostelussa, jossa kehuttiin erityisesti sen märkäpitoa. Bushido on eniten vaimennettu mun polkukengistä, ja sillä voi hyvin juosta myös kadulla, joskaan rullavuus ei ole Dessien tasolla. Talvella se on erinomainen kenkävalinta mielestäni jopa pikkaisen liukkaalle alustalle. Kengässä on mahtava varvassuoja, joten jos varpaat osuu kiviin, ei niistä heti tule mustelmia tai kynsien irtoamisia. Olen ollut näihin kenkiin todella tyytyväinen ja jos on vähänkään märkä alusta, valitsen yleensä nämä kengät alleni. Tämä sopi myös erinomaisesti Pallaksen kivikkoiseen ja kovaan maastoon.

Inov-8 X-talon 212

Olen nähnyt monilla X-talon kenkiä, joita löytyy kapeamalla ja normaalilla lestillä. Mä hain näiltä kengiltä vähän kevyempää fiilistä, kuin LaSportivan Bushidoista. Ja sitä sain. Kengät istuvat jalkoihin kuin sukat, ovat kevyet ja tuntuma alustaan on hyvä. X-taloneissa on isot nappulat harvakseltaan, joten pito on myös hyvää, vaikka ei pääsekään hyvin kuvioitujen Bushidojen tasolle. X-talon on erinomainen yleiskenkä, jolla voi lyhyitä siirtymiä juosta myös kovemmalla alustalla, sillä siitä vähän löytyy vaimennusta. Juoksin näillä Karhunkierroksella, ja juoksen useimmat lenkkini näillä kengillä. 

Inov-8 Trailroc

Trailrocit olivat mun ensimmäiset polkujuoksukengät ja ostin ne melko sokkona. Trailroc osottautui hyvin mataladroppiseksi, minimalistiseksi ja kevyeksi kengäksi. Parhaiten se sopii mielestäni hyvin pehmeille kangaspoluille, joilla ei ole paljon juurakkoja. Trailrocin pito ei ole kummoinen ja kangas on löysä ja kengät ovat muutenkin todella joustavat. Minulla on löysät nilkat, joten ne joutuvat aika koville näissä kengissä, kun mitään tukea ei oikein tule. Tuntuma alustaan on hyvä, mutta mulla nämä ovat jääneet nykyään aika vähälle käytölle. 

Sarva D'vil

Sarvan D'vil -kengät olen ostanut suunnistustarkoitukseen ja käytänkin näitä aina suunnistaessa. Näissä on nastat pohjassa, joten pito kallioilla ja juurakoissa on erinomainen. Lisäksi kenkä on kevyt, mutta vaimennettu, joten se sopii puhdasta suunnustuskenkää paremmin myös poluille. Käytän näitä aina talvisin polkujuostessa sekä todella jäisillä kaduillakin. Myös jos on hyvin märkää ja sateista, valitsen hyvän pidon vuoksi nastat jalkaan. Ainoa huono puoli näissä on se, että minä tunnen nastat melko hyvin läpi kovemmalla alustalla, joten en jaksa pitää näitä monen tunnin suorituksessa jalassa, ellei kyseessä ole suunnistustapahtuma, jossa mennään pääasiassa pehmeämmässä umpimetsässä polkujen sijaan. Sarva on muuten kotimainen merkki, ja niiltä löytyy useita malleja joko nastoilla tai nappuloilla.

Toivottavasti omien kenkieni esittely avaa vähän tätä polkujuoksukenkien maailmaa. Merkkejähän on monia, joista suosituimpia ovat varmasti Salomonin lukuisat mallit sekä Inov8:n monet kengät. Myös muilla valmistajilla on hyviä tossuja. Ota huomioon kenkiä valitessa seuraavat seikat

• Kenkä istuu hyvin jalkaan, eikä heilu vaikeassakaan maastossa (hiertymät eivät ole kivoja)
• Kengän vaimennus ja pohjan paksuus sekä kiertojäykkyys
• Pohjan kuviointi: mitä enemmän ja isompaa kuviota, sitä parempi pito.
• Nastat vs. nappulat pohjassa
• Varvassuojat kengän kärjessä
• Kengän kuivumisominaisuudet

Muuten, kävin eilen testaamassa maanantain lenkkireittiä Vaakkoilla. Tulkaa kaikki mukaan, sillä reitti on tosi kiva! Yhteislenkki starttaa Vihdintien varresta Vaakkoin parkkikselta klo 18 huomenna. Juostaan vajaa kympin kevyt polkulenkki. Aikaa mennee noin 1,5 tuntia. Reitillä on teknistä polkua, kauniita lampi- ja järvimaisemia, kalliota, suota sekä noin kilsan verran hiekkatietä. Olette kaikki tervetulleita mukaan! Voidaan höpöttää vaikka lisää kenkäasiaa silloin! 

Kivaa sunnuntaita kaikille! Onko teistä kenkien valinta vaikeaa? Kuinka monet lenkkarit tai maastolenkkarit omistatte? Mitkä on teidän suosikkilenkkarit? :)

Palauttelukuulumisia!

Kiitos kaikille ihanista sanoista ja onnitteluista hyvin sujuneen NUTS Karhunkierroksen 53 kilsan juoksun jälkeen! Fiilis on ollut erinomainen ja varsinkin viime viikko meni ihan juoksupöhinässä muiden raportteja ja fiiliksiä lukien. Oli meillä kaikilla niin hieno ja huikea viikonloppu, ei siitä yli pääse! NUTS:n porukka järjestää hienoja tapahtumia, mahtavissa suomalaisissa maisemissa, joten mikäs siinä on nauttiessa - varsinkaan kun rinnalla kulkee tuhat muuta polkujuoksuun hurahtanutta tyyppiä. Uskon meinaan, että jokainen on vähintään tuon viikonlopun jälkeen menettänyt sydämensä polkujuoksulle!

Kuva: Karoliina / Candy on the Run

Viime viikko on mennyt palautuessa juoksusta. Reidet eivät olleet läheskään niin kipeät kuin vuoden takaisen NUTS Pallaksen jälkeen, sillä alusta oli huomattavasti pehmempää kuin Pallaksen kivikkoisilla tuntureilla. Enemmän mulla oli tällä kertaa jalan takaosissa tuntumaa, sillä lopun vaarojen nousut varmasti kuluttivat takareisien, pohkeiden ja pakaroiden lihaksia. Mutta mitään kramppeja en kokenut tälläkään kertaa. Palautuminen on sujunut hyvin. Jalat olivat arat, mutta eivät liian pökkelöiset pari päivää. Pahinta oli aina nousta pitkän istumisen jälkeen. Aika nopeasti, jo maanantaina kävely oli ihan normaalia portaiden laskeutumista lukuunottamatta. Tiistaina uskalsin jo kevyelle kävelylenkille Karoliinan ja Hillan kanssa. Karkilla oli myös Isla mukana vaunuissa, joten välillä pysähdyimme ihmettelemään pikkuneidin metkuja! Keskiviikkona pyöräilin töihin ja jalat tuntuivat jo mukavan palautuneilta ja rullailu sujui ongelmitta, vaikka mulla on aika mäkinen työreitti. Torstaina pysähdyttiin matkalla kotikonnuille Paimiossa rasteilla, ja rämmin kolmen kilsan radan vaikeakulkuisessa maastossa, joka oli muuten viime vuoden Jukolassakin mukana. Siellä sai jo nostella jalkoja, mutta etenin varovaisen hissukseen.

Sunnuntaina uskalsin ekalle varsinaiselle lenkille, kun jalat tuntuivat normaaleilta. Olisin hyvin voinut lenkkeillä jo aiemminkin, mutta viikonloppu oli melko kiireinen ystäviä ja perheitä tapaillen, joten varsinaisesti mulla ei ehtinyt tulla hinkua lenkille tällä kertaa. Ja kun oli hyvä syy palautella, niin minähän toimin sitten niin. Sunnuntaina hölkkäiltiin Kimmon veljen, hänen tyttöystävän ja ihanan Luna-koiran kanssa leppoisa lenkki matkalla pari geokätköä hakien. En olekaan vielä kirjoittanut kätköilystä, mutta olen nyt viimein hurahtanut siihenkin lajiin! Sopivan rentoua ulkoilua silloin, kun tarkoitus ei ole tehdä treeniä vaan nattia ulkoilmasta ja vetreyttää paikkoja. Tällä kertaa geokätköily mahdollisti mukavan lenkkeilyn, kun välimatkat maalla voivat olla pitkätkin.

Keräsin anoppilasta raparperia ja leivoin niistä piirakkaa - tottakai ;)

Tällä viikolla olen palannut jo lähes normaaliin treenirytmiin. Työmatkapyöräilyä, kuntosalitreeniä pitkästä aikaan, lenkkeilyä ja sählyäkin kävin pelaamassa muutaman viikon tauon jälkeen. Toki vielä keho ei ole aivan mukana varsinkaan missään kovasykkeisemmässä jutussa, ja sählyssä en meinannut jaksaa juosta kunnolla. Joskaan ei meillä ollut tällä kertaa vaihtureitakaan treeneissä paikalla, joten ei ihmekään että välillä piti vetää happea. Toivottavasti ehtisin viikonloppuna korkkaamaan avovesiuintikauden, sillä sitä lajia mulla on ollut ikävä. Mä olen vain niin pelkuri, että vaadin melkein jonkun läheisen katsomaan rannalle uintiani eli vahtimaan minua, tai sitten mieluusti ottaisin uintikaverin mukaan. Sellaisia vaan ei löydy lähistöltä. Pikkuhiljaa siis palailen normaaliin liikuntarytmiin, joskin kovin pitkät tai kovatehoiset treenit saavat vielä odotella itseään.

Saunominen rentouttaa lihaksia, mutta välittömästi juoksun jälkeen kannattaa olla nestehukan kanssa varovainen ja saunoa maltilla ja juoda paljon ;)

Hannan vinkit pitkästä polkujuoksusta palautumiseen:

• Anna kehon levätä riittävän kauan. Kun tuntuu hyvältä, aloita kevyellä liikunnalla: kävelyllä, pyöräilyllä, uinnilla ja siirry vasta sitten hölkkäilyn pariin. Ensimmäisen polkumaratonin tai -ultrajuoksun jälkeen voi hyvin odottaa viikon tekemättä mitään ihmeempää.
• Kun keho ei tunnu enää liian jumiselta, tee kevyitä pumppaavia venytyksiä. Jooga on tässä erittäin hyvä apu! Aurinkotervehdykset esimeriksi notkistuttavat lihaksia älyttömästi ja olo niiden jälkeen on mainio.
• Syö kunnolla! Keho on käynyt vajaalla päivän, joten anna sille riittävästi ravitsevaa energiaa. Myös herkut ovat terveellisen ruuan lisäksi sallittuja ;)
• Nuku pitkiä yöunia. Välttämättä tämä ei toteudu vielä kisan jälkeisenä yönä kehon käydessä ylikierroksilla, mutta sitä seuraavana yöunet jo maistuvat varmasti!
• Kirjoita fiilikset ylös blogiin, paperille tai Facebookiin - niin, että voit palata tunnelmiin myöhemmin hymyssä suin. :)

Miten sä palaudut pitkistä juoksuista? Onko jotain rutiineja, jotka toistuvat aina? Maltatko antaa keholle tarpeeksi lepoa? Millainen palautuja sinä olet? :)

#KaveritPoluille -yhteislenkki

Törmäsin trailrunning.fi-sivustolla mahtavan kuuloiseen kamppikseen, jossa kokeneempien polkujuoksijoiden on tarkoitus houkutella muita ihmisiä mukaan polkulenkeille. Minä en missään nimessä voi sanoa itseäni kokeneeksi polkujuoksijaksi, mutta en enää aivan aloittelijakaan ole. Pari vuotta on jo enemmän tai vähemmän tullut tallattua lähialueiden metsiä ja tehtyä myös muutama juoksureissu vähän kauemmillekin poluille. Kansallispuistot tarjoavat esimerkiksi mahtavia merkittyjä reittejä. Oken kuitenkin sitä mieltä, että monet kivat polut löytyvät ilman opasmerkintöjä. Ne pitää vain löytää joko kokeilemalla polun päätä ja katsoa, mihin se johtaa tai juoksemalla etukäteen kartalle suunnittelemaa reittiä pisin. Minä käytän jonkin verran vapaa-aikaani siihen, että tutkin alueiden polkuverkostoja karttapalveluista tai suunnistuskartoista ja suunnittelen, mihin olisi kiva lähteä juoksemaan.

Koska minulla on jo tosiaan monenlaisia reittejä päässäni tai kartoillani valmiina, on kiva ottaa joskus mukaan myös muita innokkaita polkujuoksijoita. Olen muutamien kimppalenkkien jälkeen huomannut, että ihmiset todella arvostavat sitä, että joku pyytää muita mukaan lenkille ja esittelee itselleen tutun reitin muille. Minä olen aiemminkin pitänyt blogilenkkejä ja aina vastaanotto on ollut mahtava. Viimeksi juostiin Leppävaaran maisemissa huhtikuussa seitsemän naisen voimin ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Ei ollut vaikeaa päättää, että toden totta osallistun tähän Kaverit poluille -kampanjaan ja järjestän kesän ensimmäisen blogin yhteispolkulenkin.

Minulla on siis ilo ilmoittaa, että seuraava blogin yhteislenkki järjestetään maanantaina 13.6 klo 18 alkaen Vaakkoin alueella Espoossa. Lähtöpaikka on Vihdintien varrella Saarijärven kohdalla (kts. kartta). Tarkoituksena on juosta noin kympin lenkki, ja aikaa mennee noin 1,5 tuntia, joten vauhti on rauhallinen ja pidetään kuvaustaukoja, jotta jokainen saa hengähtää välissä. Tämä lenkki on todellakin tarkoitettu kaikille! Ei ole väliä, oletko juossut poluilla aiemmin vai et, pääasia, että jaksat hölkätä noin kympin lenkin maantiellä yhtäsoittoa. Silloin sinulle ei tule ongelmia nytkään! Tapahtumaan voit ilmoittautua Facebookissa tai sitten laittamalla mulle sähköpostia (hanna.taimen(a)gmail.com), jotta saat tiedon mahdollisista muutoksista.  Jos sinulla on tarvetta kyydille, niin mun autoon mahtuu muutama. Tervetuloa mukaan!!

Jos et pääse mun lenkille mukaan, niin kannattaa osallistua kamppikseen muuten. Järjestä sinä kimppalenkki tai vie edes kavereita mukanasi juoksemaan suosikkipoluillesi tai menkää tutkimaan jotain uutta paikkaa. Olen varma, että seuralainen ilahtuu uusista ja vaihtelevista reiteistä. Tässä hauskassa kampanjassa on myös palkintoja luvassa, joihin kannattaa tutustua. Lenkin järjestäjät voivat päästä jonon ohi ilmottautuman ensi kevään Bodom Trailille tai saada Bodom Trail -paidan itselleen. Kaikki lenkille osallistujat ja kuvan jakaneet osallistuvat Helsinki City Trail -osallistumisoikeuksien ja Salomon-juoksurepun arvontaan. Minä päätin, että jos satun saamaan Bodom Trail -paidan itselleni kimppalenkin vuoksi, niin arvon sen lenkillä mukana olleille. Nyt siis kannattaa lähteä mun mukaan viikon päästä poluille! :)

Tapahtumaani saa kutsua toki muitakin tuttuja mukaan! Laitetaan kaikki yhdessä liikkeelle, eikö joo? :) Olethan sä mukana?

NUTS Karhunkierros 53k!

Noniin, huippu viikonloppu on takana ja alan pikkuhiljaa olla toipunut kaikesta. Olisi kivaa ottaa aina juoksutapahtumien jälkeen enemmänkin vapaata mutta valitettavasti lomapäiviä ei ihan älyttömiä määriä vuodessa ole, joten lensin kiltisti kotiin sunnuntai-iltana ja menin todella freesinä töihin maanantaina.. NOT! Mutta hymyssä suin olen kulkenut koko alkuviikon, sillä sen verran mahtava reissu tuli tehtyä Kuusamoon!

Kisakeskuksessa perjantaina

Rukalta katsottuna Valtavaara

Poroja

En pidä teitä enää jännityksessä, ja somessakin minua seuraavat tietävät, että selvisin kunnialla elämäni toisesta ultramaratonista, eli NUTS Karhunkierroksen 53 kilsasta (tai 55, kaikissa tais pari ylimääräistä kilsaa olla!). Tekisi mieli kirjoittaa lainausmerkeissä "ultramaraton", sillä sen verran kovia suorituksia tekivät kaikki 80 tai 160 kilsalla olleet juoksijat. Mutta en laita sanaa lainausmerkkeihin, sillä kaikki yli maratonin mittaiset juoksut ovat ultrajuoksuja. Ja minulle yhden 53 kilsan juoksun läpivieminen ei ole mikään pikkujuttu! Varsinkaan niin hyvävoimaisena kuin minäkin sen pystyin mäkisellä reitillä ja helteisenä päivänä juoksemaan läpi! Minä todellakin nautin jokaisesta hetkestä, jokaisesta askeleesta ja jokaisesta vilkaisusta siihen upeaan luontoon, jota Oulangan kansallispuisto meille tarjoaa lähes koko Karhunkierroksen mitalla.

Kisapäivän aamu oli jännittävä. Olin herännyt yöllä Tiinan valmistautuessa omaan 80 kilsan suoritukseensa. Tsempit hänelle ja hetkeksi takaisin nukkumaan! Heräsin silti hieman ennen omaa kellon soittoa uudestaan ja nousin ylös, sillä vaikutin olevan aivan virkeänä. Sain valmistautua mökissä kaikessa rauhassan tulevaan juoksuun, pakata tavarat valmiiksi ja syödä aamupalaa. Meidän huoneistossa jokainen osallistui eri mittaiselle matkalle, joten jokaisella oli lähtöaika eri aikaan. Kahdeksan jälkeen lähdin kävelemään parin sadan metrin matkan bussille, josta meidät kuljetettiin Rukan kisakeskusksesta Oulangan luontokeskukseen, josta startti tapahtui. Ennen bussiin nousemista saimme ottaa 160 kilsan voittajan vastaan todella hyvillä voimin! Hänellä oli mahtava ajoitus maalissa, sillä kaikki 53 kilsan juoksijat olivat hurraamassa ennen busseihin siirtymistä! Mikael Heerman juoksi uuden reittiennätyksen ja käytti aikaa 20,5 tuntia tuohon käsittämättömän pitkään matkaan. Aivan uskomaton suoritus!!

Oulangan luontokeskuksella meillä oli puolisen tuntia aikaa valmistautua juoksuun. Aurinko oli jo ylhäällä ja keli oli lämmin. Lähdin liikkeelle t-paidalla, pitkillä juoksusukilla, puolimittaisilla trikooilla ja päähäni laitoin leveäksi pannaksi taitellun kisabuffin. Repussa oli useita geelejä, pari pähkinä-rusinapussia, pari patukkaa ja 1,5 litraa urheilujuomaa sekä elektolyyttiporetabletti seuraavaan juomasäiliölliseen vettä. Liikkeelle lähdettiin melkoiseen sumaan ja ensimmäinen kilsa mentiin todella hitaasti kaipeissa portaikoissa. Pikkuhiljaa oma juoksutila alkoi löytyä ja juoksin sopivaan letkeää, mutta hieman normaalia pitkisvauhtia reippaampaa tahtia. Välillä vauhti oli päälle kutosta ja välillä paljon enemmän. Alkuosa reitistä oli melko tasaista, joskin joitain nousuja ja laskuja oli jo tässä vaiheessa. Oulankajoki näytti upealta korkealta katsottuna. Kaikki meni hyvin, varsinkin kun tajusin laittaa kantapäähän rakkolaastarin 15 kilsan juoksun jälkeen kantapään alettua hiertämään, sillä sukka oli mennyt rikki.  Säästelin vähän juomaa, sillä muistin ensimmäisen välin olevan pitkä ennen ekaa huoltoa. Muistin vaellukselta todella teknisen osan polkua, aivan virtaavan joen vieressä, ja vähitellen saavutimmekin tuon kohdan kitkajoen varrelta. Muutamien kilometrien mittainen pätkä tuli mentyä todella hitaasti. Välillä otin joesta vettä naamalle ja suuhun, ja se viilensi oloa melkoisesti! Joen varressa sai olla tarkkana, ettei kaatuisi veteen, sillä sen verran lähellä kivikkoinen polku paikoitellen meni. Pian nousimmekin jyrkkää mäkeä ylös ja erkanimme tuosta teknisestä polusta.

Yritin ottaa kuvan todistaakseeni, että reitti oli tekninen mutta onnistuin ottamaan kaikista helpoimmasta pätkästä kuvan Kitkajoen varrelta, heh. :D Fail!

Vähän ajan päästä saavutimme Pienen karhunkierroksen, ja reitille alkoi osua myös 31-kilsan juoksijoita hyvävoimaisen näköisenä. Minulla oli tosiaan tuossa vaiheessa juostuna noin 25 kilsaa ja heillä muutama. Eron huomasi jo askeleessa. Toisaalta pian meni myös muutama kasikymppisen juoksija ohi kepeällä askeleella ja tuloksista katsoin, että olivatkin kärjen tuntumassa olevaa porukkaa. Jos aiemmin olin juossut hetkellisesti jopa yksin useita kilometrejä, niin nyt reitillä ei tarvinnut enää yksin talsia. Toisaalta se oli ihan kivakin saada muista virtaa. Pienen karhunkierroksen maasto oli helppokulkuista mutta muutama mäkikin mahtui sekaan sekä hurja riippusilta. Mulla meinas alkaa pyörryttää siinä sillalla kun se heilui niin kovasti. Ainiin, energiaa olin saanut alas lähinnä geelien muodossa. Keli oli niin kuuma, ettei pähkinät tai patukat oikeen maistuneet. Muutama kilsa ennen huoltoa mun urheilujuoma loppui, vaikka olin sitä säästellyt. Vähän alkoi harmittamaan, mutta ei auttanut kuin sinnitellä huoltoon, joka tulikin reilu 31 kilsan juoksemisen jälkeen. Täytin juomarakon, söin sipsejä ja suklaata ja jatkoin aika pian matkaa eteenpäin.

Kuvat yllä: Tapani Mikkola

Seuraavat reilu kymmenen kilsaa juostiin aika tylsiä pätkiä, osittain metsätietä, osittain helpohkoja polkuja, mutta koko ajan nousevasti kohti Konttaista ja Valtavaaraa. Tässä kohtaa matkan teko alkoi luonnollisesti tuntua jo jaloissa, mutta en missään vaiheessa miettinyt, että olisin juossut alkumatkan liian kovaa. Reittiprofiili vain oli sellainen, että kannatti juosta alussa kun alusta oli kivaa ja tasaista, ja lopussa sitten antaa jalkojen mennä sen mitä on mentävissä. Jossain kohtaa reitti alkoi selvästi taas teknistyä ja mäet kasvaa. Tajusin että nyt alettiin olla jo tosi lähellä Konttaisen suurta kallionousua, jonka jälkeen pääsisi laskettelemaan huoltoon. Mulla oli taas juoma loppu, kun olin nyt juonut reilusti säästelemättä kun huoltoväli oli puolta lyhyempi. Mitä muiden kanssa juttelin, niin tuntui että kaikilla oli juomat päässeet loppumaan. Kelihän oli helteinen ja tyyni, joten paikoitellen ilma oikein seisoi paikoillaan, varsinkin suojaisilla alueilla. Konttaiselle noustiin erittäin jyrkästi ja lasketeltiin vielä jyrkemmin alas ja vihdoin pääsin taas täyttämään juomapussini viimeisten kilsojen ajaksi. Vedin sipsejä ja suklaata lähes kaksin käsin huollosta, sillä ne maistuivat niin hyvältä. Omat eväät eivät oikein olleet menneet alas geelejä lukuunottamatta. Niitä olin onnistunut ottamaan suunnitellun tunnin välein ja lisäksi olin syönyt puolet Maxim-patukastani.

Vilkaisin kelloa ja totesin, että alle kahdeksan tunnin alitus ei ole mahdollinen, mutta toisaalta ei mulla mitään aikatavoitetta ollutkaan. Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt reilu 7 tuntia. Matkaa tosin oli jäljellä enää vajaa 7 kilsaa, mutta ne olivatkin kisan mäkisimmät kilsat. Ensin noustiin jyrkästi kohti Valtavaaran huippua, mutta vielä ei saavutettu korkeinta kohtaa eikä siellä sijaitsevaa tupaa. Laskeuduimme takaisin alas lammen rantaan. Huuhdoin naamani jälleen, ties kuinka monetta kertaa. Päivä oli tosiaan kuuma. Ja taas noustiin.. mietin mielessäni, että sauvat eivät olisi olleet lainkaan huono valinta reissuun mukaan tähän loppuun. Ei auttanut kuin laittaa töppöstä toisen eteen ja painella jyrkkiä mäkiä ylös. Ja alas.. kaikki alamäet ja tasaiset pyrin juoksemaan, mutta tarkkana sai olla juurakkojen kanssa.

Vaikka nousut ja laskut olviat haastavia, mä nautin kovasti! Tuollainen rymyäminen on juuri sitä, mistä mä tykkään. Huomasin aina mäkien päällä, että jalat palautuivat todella nopeasti. Yhtäkään kramppia ei tullut eikä mitään varsinaisia ongelmia. Hetken aikaa oli ollut aiemmin heikottava olo vähäisen syömisen vuoksi, mutta sekin oli mennyt ohi. Tein määrätietoista ja nautinnollista taivalta kohti Rukaa. Pian olin ohittanut Valtavaaran mökin ja parin kummun jälkeen laskettiin alas Rukan kupeeseen. Siitä olikin jäljellä enää kisan jyrkin nousu ylös rinteiden välistä ja sitten lasketteleminen alas maalia kohti. Kun näin alamäessä 500m maaliin -kyltin, laitoin kaikki peliin ja kilsavauhti putosikin lopussa vielä alle vitosen vauhtiin. Juoksin hymyssä suin maaliin ajassa 8.20!! Huh! Jaloissa tuntui, päässä tuntui, koko kropassa tuntui just sopivasti siltä, että oli tullut juostua ja rymyttyä!! Vaikka sijoitukset eivät mulle tärkeitä olekaan, vaan itseään vastaan siellä kisataan, niin silti naisissa sija 32/82 kyllä lämmitti mieltä!

Maalissa!!!

Otin järjestäjien tarjoamaa linssikeittoa, mustikkamehua ja leipää ja istuin aurinkoon katsomaan maaliin tulijoita. Tunnelma oli hyvä, jälleen todella ainutlaatuinen. Rukan keskus oli muuttunut polkujuoksuparatiisiksi! Meininki oli katossa, kaikilla oli hauskaa ja jokainen, joka tuolta reitiltä maaliin tuli, oli todellinen voittaja. Itsensä voittaja! Kyllä polkujuoksu vaan on kivaaaaa!! Vähän myöhemmin sain vielä ottaa maaliin ystäväni Tiinan 80 kilsan reissultansa. Tuli siinä vähän herkistyttyä hänen upean suorituksensa jälkeen. Illalla saunottiin ja syötiin mökissä tacoja. Fiilisteltiin juoksupäivää, kaunista luontoa ja kiiteltiin omia jalkoja. Niin, ja ihailtiin hienoa auringonlaskua, joka ei meinannut loppua koskaan... Täydellinen päätös täydelliselle päivälle!

Olitko sä mukana? Tai haluaisitko mukaan? Tykkäätkö rankoista reiteistä? Onko Karhunkierros tuttu? :) Oletko menossa johonkin seuraavista Buff Trail Tour -osakilpailuista?