Kesän tapahtumia

Au, au, au, au... täällä kärsitään hampaiden poiston jälkeisestä kurjasta olosta. Tänään olin siis poistamassa viisaudenhampaita, ja nyt on sitten loppukin viisaus poistettu musta. Hampaidenpoisto meni yllättävän hyvin, ja toipuminen on kans lähtenyt ihan hyvin käyntiin, mitä nyt vähän jomottaa tuo vasen puoli, josta hampaat ovat kadonneet. Elättelen silti toiveita, että tämä yksi lepopäivä saisi riittää, ja pääsisin huomenna taas treenin pariin. Sen verran erillainen treeni olisi tiedossa. Voi, kun pääsisin kertomaan siitä teille! Nimittäin SATSin juoksutunnit starttaa huomenna!

Lähde: sats.fi

Eilen pyörälenkillä aloin pohtia tulevaa kesää ja tapahtumia, joihin olen menossa. Mietin, että voisin ehkä vähän päivittää ajatusta teille matkoista, joihin oon joko laittanut ilmottautumisen, tai odotan ilmottautumisen aukeamista. Mulla on todella monipuolinen kesä tulossa, ja jossain vaiheessa jopa mietin, että otinko tarkoituksella uusia haasteita itselleni, että pääsen "pälkähästä", eikä ole tarvetta treenata esimerkiksi parempaa maraton-aikaa tai puolikkaan aikaa. Nythän olen menossa puolikkaalle (HCR), mutta aina voin itselleni todeta, että "eihän juoksu voi olla parhaassa tikissä, kun olen panostanut triathloniin". Mutta sitten tajusin, että ehei, mä en ole ottanut näitä uusia lajihaasteita sen vuoksi vastaan, että kiertäisin toisia haasteita, vaan todellakin tahdon haastaa itseni nyt etenkin monipuolisuudessa ja kokea näiden uusien lajien huumaa. Ei kehittymisen tarvitse aina tarkoittaa juoksunopeuden nousemista, vaan tällä hetkellä koen itselleni suureksi kehitykseksi sen, että opin pyöräilemään tasapuolisemmin, uimaan märkäpuvussa tai kehittymään polkujuoksijana. Yleisesti toivon toki kuntotason nousevan hitaasti ja varmasti, enkä toivokaan oikotietä onneen. Uskon, että monipuolisuudesta ei lopulta ole haittaa yhteenkään lajiin.

Tässä siis tapahtumia, joihin olen menossa.

Helsinki City Run 10.5

Tämän vuoden Run on mun neljäs kerta cityrunilla, ja eihän tätä putkea voi katkaista edes viime vuoden ratatöppäyksen jälkeen. HCR on Suomen suurin juoksutapahtuma, ja sen todellakin tuntee ja aistii. Mä lähden juoksemaan Runille hyvää ja ehjää juoksua, mutta ennätykseen saa jo tehdä todella paljon töitä. En usko sen mahdollisuuteen, mutta hyvän mielen juoksua lähden hakemaan!

Bodom Trail 29.5

Ekaa kertaa järjestettävä polkujuoksutapahtuma on koettava, vaikka tämä ei ajallisesti ole paras mahdollinen triathlonia silmällä pitäen. Lähden tänne katsomaan, millainen polkujuoksutapahtuma on, ja tämä on ensimmäinen valmistautuminen kohti Vaarojen maratonia. Bodom Traililla juostaan siis Nuuksion maisemissa, ja juoksija voi 12km jälkeen päättää, oliko lenkki siinä, vai jatkaako puolimaratoniin asti.

Vantaa triathlon 7.6

Yksi mun kesän suurimmista tavoitteista, sillä onhan eka triathlon todella jännittävä juttu! Toivottavasti radan varrelle löytää tiensä monet kannustajat, sillä tsemppiä tulen tarvitsemaan! Jännittää jo nyt, mutta silti olen äärettömän innoissani tästä mahdollisuudesta. Matkana siis perusmatka, eli 1,5km - 40km - 10km.

SnowFlakes Seikkailutapahtuma 17.8

Ystävän kanssa tiiminä lähdetään tänne seikkailutapahtumaan hakemaan kivaa kokemusta ja yhdessätekemisen meininkiä. Seikkailutapahtumassa yhdistyvät juoksu, suunnistus, pyöräily ja melonta, ja lisäksi radalla on yllätystehtäviä. Tämä vaikuttaa niin mun ja ystäväni jutulta! Voi vitsit, ei malta odottaa!

Midnight Run 30.8

10 km juoksu, jonne menen kolmatta kertaa! Kympin enkka olis kiva, vaikka päämääränä on tietty hyvä juoksu! Midnight run on ehdottomasti yksi Suomen parhaista juoksutapahtumista ja tunnelma pimeillä Helsingin kaduilla on hukea! Suosittelen kaikille!

Vaarojen maraton 4.10

Vuoden kohokohta! Tavoitteena selviytyminen maratonista Kolin maisemissa! Hulluutta yli rajojen, tai jotain! Wuhuu! Jotain kertoo reitin kovuudesta se, että 40 kilsan jälkeen alkaa kolmen kilometrin nousu kohti maalia, eli Kolin huippua! Aikamoista!

Lisäksi harkintamyssyssä on Venlojen viesti (Jukola) ja ehkä jokin puolimaraton jossain vaiheessa loppukesää. Saattaa myös olla, että jotain pienempiä tapahtumia tulee ja menee tähän listaan, mutta tuossa on runko mun kesän tapahtumista, joista olen tällä hetkellä innostunut.

Oletko sä mukana jollain samalla tapahtumalla tai miltä sun kesän "kalenteri" näyttää? Kuuluuko liikuntatapahtumat sun kesän perusohjelmaan, jos niin miksi? Mikä on mielestäsi Suomen paras tapahtuma?

Raskas olo punttaamisesta

Tämä treeniviikko on ollut poikkeuksellinen siinä mielessä, että olen tehnyt lihaskuntoa paljon normaalia enemmän. Yleensähän lihaskuntotreeniä mulle tulee noin tunnin verran viikossa, mutta tällä viikolla lihaskuntoa tuli paljon enemmän. Keskiviikkona oli tyypillinen crosstraining-tunti, jonne oli ehdottomasti päästävä jo sen vuoksi, että SATSilla alkaa ensi viikolla kevät-aikataulu, ja tämä tarkoittaa crosstraining-tunnin siirtymistä mulle huonommalle päivälle, eli tiistaille, ja ohjaajan vaihtumista. Mä olen niin pettynyt, koska tunti on ollut todella hyvä nimenomaan ohjaajan ansiosta. No, onneksi torstain samainen tunti vaihtuu kuulemma myöhemmin keväällä aamupäivästä iltapäivälle, joten ehkä myöhemmin tulee crosstraining-tunnin paluu mun aikatauluihin. Siihen asti täytyy keksiä jotain muuta vakiolihaskuntotreeniä.

Perjantaina olin taas puolestani lupautunut ystäväni kanssa yhteistreeniin uimahallille. Oltiin ensin tunnin verran salilla, ja sen jälkeen uitiin 40 minuuttia altaalla. Olisin ehkä voinut hiukan kauemminkin uida, mutta meillä oli vähän kiireinen aikataulu yhteiseen kaveriporukan peli-iltaan. Salitreeninä tein ainoastaan yläkroppaa ja keskivartaloa, mitä nyt jalat sai vähän osumaa rinnalle vedoissa. Tarkoitus tosiaan ei ollut väsyttää jalkoja, sillä ne olivat jo aika raskaat tiistaisen pitemmän juoksulenkin ja keskiviikon crosstrainingin lukuisten kyykkyjen jäljiltä. En ollut aiemmin käynyt lähihallini salin puolella, mutta yllätyin, kuinka siisti se olikaan. Vähän ahdasta oli varsinkin vapaiden tankojen puolella, mutta muuten oli kyllä todella hyvä treenipaikka. Voin jatkossakin yhdistää uintia ja salitreeniä yhteen. Ainoa vaan, että uinti ei kuntosalin jälkeen ole kyllä kovin kevyttä. Heh.

Lauantaina puolestaan oli vähän spesiaalimpaa ohjelmaa, kun päätettiin Candy on the run -blogin Karoliinan kanssa mennä jumppaamaan Hearts & Minds -blogin Sannan ja Esportin järjestämälle jumppaputkelle. Treeninä oli siis 20 minuutin BodyAttack -kokeilu, 30 minuutin Grit Strength ja 30 minuutin hotjooga. Oli niin mielenkiintoiset jumpat, etten voinut kieltäytyä Karkin ehdotuksesta lähteä jumppaamaan, ja kun seurakin oli niin hyvää, niin mikä jottei. Neljän biisin mittailen attack oli mulle ensi kosketus kyseiseen jumppaan, koska meillä on SATSilla tarjolla vaan omaa Energyä, joka vastaa ilmeisesti todella paljon attackia. BodyAttack oli kyllä juuri sellainen, kuin odotinkin, ja tykkäsin kovasti. 20 minsan aikana sykkeet ehti nousta kyllä pilviin, sillä hyppyjä tuli todella paljon. Olisi mielenkiintoista kokeilla koko tunti joskus... en ole kyllä aivan varma, selviäisinkö hengissä, sillä nykyisin tulee käytyä niin vähän syketunneilla, että voi olla, ettei kunto ihan riittäisikään.

Lähde: http://w3.lesmills.com/

Gritissä puolestaan olin ennen käynytkin kerran, mutta täytyy sanoa, että tunti on jotenkin muuttunut, eikä ollut enää niin hosumista kuin aiemmin. Kyseessä on rankka crosstraining-tyylinen 30 minuutin ryhmätunti, jossa jokaisia liikkeitä tehdään omaan tahtiin, eikä musiikin tahdissa. Alussa lämmiteltiin ja sitten oli 2 minuutin hyppy+punnerrushaaste, sen jälkeen minuutin intervalleja muun muassa levytangon kanssa tehden kykkyjä, rinnalle vetoja ja työntöjä sekä kulmasoutuja. Näiden osuuksien jälkeen oli tabata-tyylistä harjoittelua, jossa työosuus kestää 20 sekuntia ja 10 sekuntia on taukoja. Viimeisenä osuutena oli rankka lankkuosuus, jossa huomasin, että mulla on paljon petrattavaa. Yh, lankku vaan ei kuulu ollenkaan mun suosikkeihin. Mutta pitää vaan treenata, sillä syvät vatsalihakset ovat todella tärkeitä juoksussa ja muussa kestävyystreenissäkin.

Viimeinen treeni oli tosiaan hotjooga, ja se oli aivan ihana kokemus. Huoneessa oli noin 35 asteista, ja siellä me teimme jo valmiiksi väsyneillä lihaksilla muun muassa sotureita ja muita raskaampiakin asanoita. Onneksi joukossa oli kevyempääkin joogaa ja lopulta mulle jäi todella hyvä mieli hotjoogasta. Olisi joskus kiva kokeilla sitä ei-niin-väsyneenä. Kuumuus varmasti auttaa syventämään liikkeitä. Kiitos tosiaan Sannalle tästä hienosta jumppamahdollisuudesta ja Karkille kivasta lauantaipäivän seurasta! :)

Jumpan jälkeen käytiin kaveriporukalla syömässä thaikkua, nams!

Mulla on nyt jotenkin raskas ja jäykkä olo. Mä olen ole tottunut tekemään näin paljon lihaskuntoa samalla viikolla. Joka paikkaan kolottaa, vaikka olen yrittänyt venytelläkin. Mulle tulee heti jotenkin kummallinen olo, jos viikossa on liikaa lihaskuntoa ja liian vähän aerobista treeniä. Oikeastaan tein uinnin lisäksi tällä viikolla vain kaksi muuta aerobista treeniä. Tiistaina oli vuorossa mun viikon pidempi lenkki, kun kävin juoksemassa 16,5 kilsan lenkin pääosin pehmeillä alustoilla. Jaksankin aina hämmästellä, kuinka ihania lenkkireittejä täällä Helsingissä on. Lenkki oli kyllä todella ihana! Eiköhän tuo pitkän juoksun kuntokin tässä lähde nousuun, kun vaan jaksaa treenata! Tänään puolestaan olin vuoden ekalla pyörälenkillä. Kävin taittamassa 35 kilometriä maanteitä. Ei toi pyöräily helppoa ole, mutta eiköhän sekin tässä parane vielä, kun otan säännöllisesti tavoitteeksi käydä viikottain pyöräilemässä 1,5-2,5 tunnin pyörälenkin. Vähän pituus riippuu pitkästä juoksulenkistä, että kuinka pitkä pyöräily sitten on. Tänään mun oli tarkoitus juosta puolisen tuntia pyöräilyn päälle, mutta jäykkä olo ei tehnyt sitä juoksun mielentekoa, joten jätin väliin. Ihan hyvä niin.

 Lenkin jälkeen maistui lasagne.

Ensi viikolla en tee kyllä lihaskuntoa varmaan ollenkaan. Korkeintaan yhden kerran. Vatsoja sen sijaan voisin tehdä vähän useammin. Mä tahdon takas sen kevyen olon, jonka saan aerobisista treeneistä ja venyttelystä. Olisi myös kiva päästä taas balanceen pitkästä aikaan. Salitreeni saa olosta tunkkaisen ja jäykän. Käykö teille niin? 

Oletteko nauttineet kivoista kevät-ilmoista, vai treenanneet paljon sisällä? Onko joku muu ottanut jo pyörän käyttöön joko treenimielessä tai hyötykäytössä?

Onnellinen

Mä havahduin siihen kunnolla tänään. Siihen, kuinka äärettömän onnellinen mä olen tällä hetkellä. Kaikki asiat tietenkään eivät ole ruusuilla tanssimista, mutta pääpiirteittäin palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. Äärimmäisen onnellinen olen kaikista niistä ihmisistä, jotka mun elämääni kuuluu, ja joista saan voimaa oman arkeeni. Olen erityisen onnellinen näistä ihmisistä siksi, että voin olla täysin oma itseni kotona, perheidemme luona tai ystävien seurassa - ja silti minut hyväksytään tällaisena kuin olen.

Onnellisuus ei vaadi jotain yhtä isoa elämänmuutosta tai osa-alueen täydellisyyttä, vaan se on monien pienien palasten summa. Mä en voi kuin suu aiki miettiä kaikkea sitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Jotenkin vain kaikki kääntyy parhaiten päin. Olen ihan hämilläni, miten mulle voikaan olla käynyt tässä elämässä näin hyvin. Elämässä on rutiineja, arkistumista ja tuttuja henkilöitä, mutta myös koko ajan pyrin tuomaan elämääni jotain uutta, jännittävää ja asioita, joita odotan. Elän perusturvallista elämää, johon pyrin lisäämään uusia virtauksia ikään kuin koristeita kakun päälle.

Mä olen äärimmäisen onnellinen, että nykyään kun kello herättää mut töihin, mä en hermostunut, vaan lähden mielelläni töihin. Nykyään se ei ole stressaavaa, ja olenkin iloinen, kun uskalsin ottaa askeleen elämässäni ja vaihtaa työpaikkaa. Mä olen onnellinen, kun päiväni tähtihetki on se, kun "torkun" jos toisenkin ajan saan käpertyä mieheni kainaloon. Olen onnellinen kokkaillessani ruokaa ihanassa, omassa keittiössä, jonka pienimutoista remonttia voin suunnitella. Ehkä joskus toteutetaankin se, onhan kyseessä meidän oma keittiö. Olen onnellinen, että mulla on toimivat jalat, joilla voin juosta ja salikortti, jonka kanssa pääsen treemaan paikkaan, jonne olen aina tervetullut. Olen iloinen kavereiden kanssa toteutuneista kimppatreeneistä tai peli-illoista, joihin osallistun viikottain. Olen iloinen, että vierelläni on ihmisiä, joiden kaikkien kanssa minulla on ainakin jotain yhteistä! Olen iloinen rötvätessäni ihanalla sohvallamme ja katsoa tv-sarjoja tai elokuvia. Päivät ovat täynnä pieniä onnenhetkiä.

Lisäksi olen toki onnellinen suuremmista asioista, joita elämässäni on tulossa. Olen todellakin ihminen, joka innostuu nopeasti ja kovaa asioista. Varsinkin, jos ne liittyvät jotenkin liikuntaan. Mut on todella helppo ylipuhua kaikkiin kivoihin juttuihin, ja toisaalta, mulla on taipumusta saada ainakin yksi ystäväni mukaan kaikkiin hulluihin seikkailuihin! Me olemmekin yhdessä kesällä menossa ensimmäiseen seikkailu-urheilutapahtumaan Nurmijärvelle, jossa seikkaillaan pareittain. Tätä odotan todella paljon, kun saan hyvän ystäväni kanssa mennä yhdessä. Tulee varmasti hieno kokemus! Lisäksi me olemme molemmat menossa Vaarojen maratonille, joten Kolin seikkailun fiiliksisä on helppo jakaa keskenään sitten syksyllä. Mä olen myös suunnattoman onnellinen tästä blogimaailmasta, kun saadaan yhdessä jakaa varsinkin sitä liikunnan positiivista voimaa toisillemme. Jaettu ilo on niin moninkertainen! 

Tuleva kesä tuo niin paljon ihania juttuja tullessaan, etten voi olla kuin onnellinen. Ensi viikolla starttaa suunnistuskurssi, ja kuka tietää, vaikka se johtaisi Venlojen viestiin. Varsinainen Jukola-tavoite oli vasta vuodelle 2015, mutta minä en kyllä kieltäydy, jos tilaisuus nyt tulee. Maanantaina saapui mun märkäpuku kotiin, joten nyt on sekin varusteongelma selätetty. Nyt täytyy alkaa opetella sen pukemista ja myöhemmin uimista sen kanssa. Ei kaikki ilonaiheet sentään liikunnallisia ole. Eilen saimme tietää, että pääsemme ystäväporukan kanssa viettämään Juhannusta sinne ihanalle mökille Saimaan rannalle, jossa viime loppukesästä olimme. Aivan huippujuttu! Kyllä jotenkin tämä aurinko ja valon määrä saavat hymyn huulille. Ei voi jotenkin olla kuin onnellinen!

Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan, mutta ainakin tänään, tässä ja juuri nyt mä olen onnellinen. Mä koen, että voin vaikuttaa onnellisuuteen omalla avoimella asenteella. Mä voin sydämeni pohjasta sanoa, että nautin todella paljon elämän pienistä asioista, ja näin mun todella hyvä olla. Kukaan ei pakota mua tekemään mitään, josta en pidä. Elän elämääni todellakin tunteella, ja se on ainakin tähän asti johdattanut mua hienosti eteenpäin.

Muistathan sinäkin nauttia keväästä, ihmisistä ympärilläsi ja kyvystä liikkua tai tehdä jotain muuta, josta sinä nautit! Elämä on niin lyhyt murehtimiseen, joten jaetaan iloa ja onnea ympärillämme!

Lämmintä kehon- ja mielenhuoltoa

Tänään tein jotain elämässäni ekaa kertaa. Tein sen paikassa, joka on mulle äärimmäisen tärkeä, rentouttava ja vähän arkinenkin. Normaalisti vietän tässä paikassa joitain tunteja viikossa, sillä mulla on kotona siihen mahdollisuus. Lisäksi tulee myös viihdyttyä julkisilla paikoillakin tässä tilassa, vaikkei siitä yleensä saa samaa irti. Varsinkaan, jos en saa olla yksin siellä. Minä tykkään, että se paikka on keskivertoa lämpimämpi, ja tykkään siitä pistävästä polttelusta aina välillä. Tykkään myös viettää siellä aikaa joko Kimmon kanssa tai sitten ystävieni kanssa. Yleensä siellä kerrotaan parhaat jutut tai käydään henkevimmät keskustelut. Se paikka merkitsee mulle rentoutumista ja omaa aikaa, ilman häiriötekijöitä. Minä rakastan saunaa ja saunomista.

Tänään saunominen ei ollutkaan ihan tavanomaista, vaan olimme Tiinuskan kanssa päättäneet mennä saunajoogaan Flamingoon. Tiina oli siellä kerran aiemmin käynyt, mutta minulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta. Mä olin vähän hämillänikin lähtiessäni, että mitä tuleman pitää, kun en ihan osannut odottaa oikein mitään. Tiesin vain, että päälle kannattaisi laittaa uikkarit ja juomapullo kannattaa ottaa mukaan. Muuta ei oikeastaan tarvitukaan, sillä hikipyyhkeet ja vettäkin olisi saanut paikan päältä.

Saunajooga pidettiin Flamingon biosaunassa, jossa on noin 50 asteen lämpö. Tunnelma oli rauhallinen ja seesteinen, kun saavuimme saunalle. Biosauna on sisustukseltaan upea, vähän kuin vanhan ajan hirsisauna. Tykkään. Valaistus on sopivan tunnelmallinen ja musiikkia ei tietenkään ole. Ei se saunaan kuuluisikaan. Jokaiselle oli merkitty paikka pyyhkeellä, ja me istuimme ylälauteelle. Ohjaaja otti kulmapaikan, josta hän näki kaikki ja me näimme hänet.

Kuva: pinterest

Flamingon saunajooga kestää 30 minuuttia, ja siinä ajassa teimme kuutta eri liikesarjaa muutaman kerran kutakin. Liikkeet vaihtelivat rangankierroista saunasoturiin ja viimeisenä ennen rentoutumista teimme vielä vatsalihaksia kuormittavia kiertoja. Aluksi mietin, ettei salissa ole edes kuuma, mutta kummasti vain hiki tuli ja oikein valui vetenä kasvoiltani ja koko kehostani. Vettä kului ainakin puoli litraa, joten oma pullo oli todella hyvä olla mukana. 30 minuutin jälkeen olo oli ihanan rentoutunut ja avoin. Viimeistelimme ihanan arjen hyvinvointihetken Flamingon mineraalivesialtaassa, jossa lilluessa voi kuunnella veden alla musiikkia. Aika taivaallista, sanon minä.

Jooga oli hyvin miellyttävä kokemus, ja taidan jatkossakin joskus huoltaa omaa kehoani ja mieltäni saunan lämmössä. Ja miksen nyt uskaltaisi kotonakin kokeilla saunajoogaa. Saunan lämmetessä on hyvä ottaa pieni treenisessio ennen varsinaisia löylyjä. Siis rankkahan tämä saunajooga ei mielestäni ollut muutamia yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta, vaikka siitä semmoisenkin varmasti saisi, mutta todella hyvää kehon hellimistä kierroilla ja venytyksillä. Kannattaa kokeilla!

Vai oletko sinä jo kokeillut saunajoogaa? Voisitko kuvitella kokeilevasi?

Kaksi kovaa treenipäivää!

Keskiviikkona kirjoittelin, kuinka alkuviikko oli mennyt maanantaita lukuunottamatta hyvin kehonhuoltopainotteisesti, sillä urheiluhierojan vuoksi en viitsinyt pariin päivään rehkiä lihaksia kipeiksi. Torstaina kuitenkin uskaltauduin jo treenin pariin, ja sainkin Tiinan seurakseni salille, jee! On kyllä kivaa, kun samalla salilla käy treenikaveri, jolla hyvä tekemisen meininki! Yhdessä treenaminen on todella antoisaa. Ehdin Tiinaa odottaessa tehdä hyvän intervallitreenin matolla ennen salitreeniä. Juoksin alkulämmittelyn jälkeen 3, 5, 6, 4 ja 2 minuutin vedot palautuksilla, jotka olivat noin puolet vetojen pituuksista. En ollut pitkään aikaan tehnyt vauhdikkaampia vetoja, joten vähän oli totuttelemista, mutta sain vedettyä vedot hyvin loppuun, vaikka vähän vieläkin kärsin siitä, etten uskalla juoksumatolla laittaa vauhteja niin kovaksi, kuin ehkä pystyisin. Ulkona on mielestäni niin paljon kivempaa ja helpompaa juosta! Mulla on aina matossa muuten 0,5 prosentin kulma, jotta se vastaisi luonnon ilmavirtoja eikä rullaaminen ole ihan niin helppoa, kuin 0-kulmalla.

Tiinan kanssa hyödynnettiin kaverin tukea liikkeissä, sillä teimme liikkeitä, joissa joko varmistaja tai kaverin tsemppi on korvaamaton. Aloitimme setin smith-tangolla tehtävissä askelkyykyissä, ja voin kertoa, että pakarat ovat olleet tulessa pari päivää! Todella tehokasta, todella tehokasta. Smithissä tehtiin myös pystypunnerruksia, joissa tehtiin ihan maksimisarjoja. Penkkipunnerrusta puolestaan on ihan huippu tehdä kaverin kanssa, koska siinä jos jossain varmistaja on paikallaan. Minä ainakin pelkään tangon alle jäämistä, enkä sitä yleensä yksinäni äärirajoilla tee. Nyt oli helppo tehdä maksimaalisia toistoja, jotka ovat todella hyödyllisiä kehityksen kannalta. Lisäksi tahdon treenistä mainita kuminauha-avustetut leuanvedot, jotka oli tosi siistejä! En ole ikinä uskaltanut kokeilla, mutta kaverin kanssa rohkaistuin ihan uudella tavalla. Kun Tiinakin teki, niin minäkin teen. Näin se kaverin tsemppi toimii! Ja voi, miten äijäolo olikaan treenatessa! Mä vedin leukoja!! Kuka piittaa, että ne oli avustettuja?! Oli vaan niin makea tunne, paljon parempi kuin siinä leuanvetolaitteessa. Tehtiin myös reisilaitteilla pudotussarjoja, ja ne kyllä hapotti kovasti. Viimeisteltiin treeni vatsalihasharjoituksella, jossa toinen heitti aina palloa toisen syliin, joka käytti pallon pääntakana lattiassa, ja heitti ylösnoustessaan pallon takaisin seisovalle kaverille. Näiden suorien vatsojen lisäksi teimme myös vijoja vatsoja, eli heitto lähtikin sivusta, ja pallo käytettiin toisella sivulla, ikään kuin russian twistissä. Tosi tehokasta tämäkin! Pariharjoitukset on vaan niin huippuja!

Toinen viikon kovista treeneistä osui eiliselle, eli lauantaille. Kun herästyskello soitti kahdeksan jälkeen, mietin hetken, mihin oikein olen taas itseni laittanut. No, ei muuta kuin ylös ja aamupalan tekoon. Söin pitkästä aikaa kaurapuuroa kookosöljyllä ja mustikoilla, oli muuten hyvää. Heräsin viimeistään kahvinkeittimen pörinään, ja olo muuttui energiseksi. Tästä olisi tulossa hyvä treenipäivä! Vähän harmitti, että ulkona paistoi aurinko ja mä olisin lähdössä treenaamaan sisälle. Vuorossa oli nimittäin kahden tunnin spinning, eli cycling marathon kuten se SATSin kalenterissa oli merkitty! En ole koskaan polkenut noin pitkään sisäpyörällä, joten mielenkiinnolla odotin tuntia.

Musikki pärähti soimaan ja voi että, miten fiilis nousikaan! Sali oli täynnä polkijoita, ja kaikilla oli selvästi sama tavoite - hyvä treeni, hyvä mieli. Ohjaaja sai porukan hyvin mukaan, ja pitkä lämmittelyjakso (n. 30 minuuttia) avasi hyvin harjoituksen. Paikat aukesi hyvin, ja polkimet alkoi pyöriä napakasti. Itse treenisessio kestikin sitten 1,5 tuntia, ja jäähdyttely oli hurjat 3 minuuttia. Heh. No, jokainen on toki vastuussa siitä, että saa oman kehon hyvin tuotua harjoituksen loppuun, ja selvää on, että omatoiminen loppuverryttely kannattaa. Työosuus koostui viidestä mäkiosuudesta, joiden välissä poljettiin tasamaata aina muutama minuutti. Pisin nousu oli 20 minuuttia, josta viimeiset 12 minuuttia poljettiin yhtäsoittoa ylhäältä. Hurjaa ja hurjan kivaa! Fiilis oli korkealla ja treenaajat pitivät eloa ja meininkiä yllä satunnaisilla huudoilla, musiikki oli huikeaa ja kaikenkaikkiaan tämä kahden tunnin harjoitus meni paljon nopeammin, kuin olisin voinut kuvitellakaan. 

Tämä oli ehdottomasti elämäni paras spinning. Todella huikea. Nyt toivon, että seuraavan pyörätreenin pääsisin tekemään ulos. Kevät tekee tuloaan taas, uudestaan. Kävimme Kimmon kanssa treenini jälkeen päiväkahvilla ulkona, ja voi pojat, miten kahvi maistuikaan hyvältä termarista.

Melkoisen onnellinen tyttö

Oletteko te jo ehtineet piknikille ulos? Tai onko teillä kokemuksia pitkistä spinningeistä tai paritreenistä? Miksi kaverin kanssa treenaminen kannattaa? 

Olen huoltanut kehoa - oletko sinä?

Mulla on pitkästä aikaan oikein kevyt ja hyvä olo. Mun jalat on vetreemmät kuin aikoihin, ja siitä kiitän vain ja ainoastaan sitä, että olen viime aikoina huoltanut kehoa ihan ennätyspaljon. Mulle tuli ihan huomaamattani totaalinen kehonhuoltoputki, joka alkoi viikonloppuna kylpylän poreista ja päättyi tänään Yoogaian syvävenyttelyyn. Porealtaasta täytyy sanoa, että on kyllä oiva keino lepuuttaa rasittuneita lihaksia. Mulla palautui hyvin jalat perjantain pitkän lenkin jälkeen, jes!

Maanantaina juoksin salille, jonka jälkeen menin testaamaan uuden BodyBalance-tunnin, eli ohjelman numero 64. Täytyy kyllä sanoa, että pidin todella paljon uudesta balancesta. Vähän harmittaa, etten ole tähän kevääseen löytänyt säännöllistä aikaa käydä tunnilla, mutta yritän silti epäsäännöllisesti käydä tunnilla muutamia kertoja kuussa, koska balance vaan on rakkautta. Lempi ryhmäliikuntatunti, ehdottomasti. Kuten te lukijat ehkä tiedättekin...! Uusi balance-ohjelma oli ehkä haastavampi kuin edelliset, mutta siinä oli taas hyvät musiikit ja fiilis löytyi helposti. Jalkojen voima ei ollut niin tiukka, kuin edellisessä ohjelmassa, mutta keskivartalokappaleissa päästiin työntouhuun. Lonkan avaukset olivat mielestäni erittäin hyvät ja tasapaino tuntui ainakin ekalla kerralla haastavalta. On kuitenkin aina jotenkin ilo, kun balancen ohjelma muuttuu, ja pääsee opettelemaan uuden. Se fiilis, kun uuden ohjelman osaa, on uskomaton, koska onhan se niin, että ainakin minä rentoudun parhaiten silloin, kun osaan jo liikkeet ennalta.

Eilen olin hierojalla - taas. Tällä kertaa vuorossa oli 90 minuutin kokovartalohieronta. Hieroja aloitti pakaroista ja lonkista ja eteni yläselkää ja hartioita kohden. Pakarat oli nyt paremmat, kuin viikko sitten, ja selkä oli yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka teen istumatyötä. Hartioissa oli jumeja jonkun verran, mutta ei mitään pahoja. Jes. Yhdessä hierojan kanssa pohdittiin, että lihaskunto on auttanut siihen, ettei mun selkä ole niin pahassa kunnossa, kuin joskus muinoin. Silloin, kun viimeksi kävin hierojalla. Hieroja sanoikin, että usein selkä- ja niskavaivoihin kehotetaan tekemään lihaskuntoa. Se ennaltaehkäisee vaivoja. Jalkojen hierominen oli taas yhtä tuskaa... en vaan tajua, kuinka lukossa ne on voinut olla.. tai ei niissä pahoja jumeja ole ollut, mutta onhan se hierojan rummutus jaloissa aika ikävää, vaikka tiedän sen auttavan.

Ite luin, että hierojalla käynti vastaa rankkaa treeniä lihaksille, joten jätin suosiolla tältä päivältä liikunnat pois. En viitsinyt lähteä crosstrainingiin runttamaan lihaksia, vaan pidin lepopäivän. Vaikka se tuntuikin pahalta, niin onhan tämä ainoa oikea ratkaisu. En tahdo pilata kallista ja tuskallista hierontaa sillä, että lähden heti treenaamaan. Huomenna on taas uusi päivä, ja uudet kujeet. Tänään menin vain Yoogain syvävenyttelyn turvin. Ostin tosiaan Goexpo-messuilta Yoogaian kuukauden jäsenyyden kympillä, ja laitoin kuukauden tänään käyntiin. Aion etenkin osallistua näihin venyttelytunteihin ja rauhallisiin Yin- tai relax-joogiin. Ehkä myös kokeilen vähän liikkuvampaa joogaa, mutta suurimpana tarkoituksena on ottaa Yoogaia mulla lihashuollon tueksi. Syvävenyttelytunti oli tänään tosi hyvä, koska noin 40 minuuttia tunnista venyteltiin pitkästi jalkoja - lonkankoukistajia, etu- ja takareisiä sekä pakaroita. Mulla ei ole kyllä vieläkään mitään huonoa sanottavaa Yoogaiasta. Oletteko te kokeilleet jo tätä palvelua?

Nyt on alkuviikko menty tosi kevyesti, mutta huomenna sitten alkaa loppuviikon treeniputki. Suunnitteilla on ainakin sykkeennostattavaa salitreeniä, juoksua, uintia ja lauantaina olen menossa SATSin 2 tunnin spinning-maratonille. Jes! Ehkä se on viimeinen spinning tänä keväänä, ja sitten voiskin siirtyä ulos polkemaan omalla pyörällä... toivotaan!

Mutta, nyt menen nukkumaan! Treeni-iloa kaikille! Olettehan muistaneet huoltaa kehoa viime aikoina? Se on yhtä tärkeää kuin treenikin! Mulla on vielä opettelemista tämän kanssa, mutta ehkä tuo Yoogaia ainakin auttais mua asiassa, ja uusi balance-ohjelmakin...

Minun tarinani: palloilijasta kuntoilijaksi

Olen välillä sivuuttanut omia liikuntataustojani, mutta ajattelin silti kertoa teille "minun tarinani", miten liikunta on ollut osana elämääni ihan lapsesta asti. Hirveästi minulla ei ole muistikuvia ajasta ennen koulua, mutta muistaakseni harrastin lapsena ainakin jotain jumppaa ja tykkäsin pelata pihapelejä, kuten lipunryöstä. Liikunnallisuus on lähtöisin lapsuudesta saakka, jolloin tuli häärättyä paljon pihalla sisällä pelailun sijaan.

Ykkösluokalla näin koulun seinällä ilmoituksen, jossa haettiin uutta tyttöjoukkuetta nappuloihin. Aloitin siis jalkapallon pelaamisen kaupungin edustusjoukkueessa (ainoa tyttöjoukkue), ja sattumusten kautta oma isäni alkoi valmentaa meitä. No, kukaan muu ei ollut suostunut. Heh. Jalkapallossa olin välillä maalivahtina, mutta useammin kenttäpelaajana hyökkääjänä. Käytiin turnauksissa ympäri Suomea, ja kivoimmat reissut tehtiin Maarianhaminaan isoon turnaukseen kesäisin. Jotain turnausvoittoja tuli, ja oli kivaa pelata hyvässä joukkueessa. Neljän vuoden jälkeen siirryimme isolle kentälle pelaamaan, ja jatkoin pelaamista, vaikkei isäni jatkanut valmentamista. Pelasin keskikentällä, mutta paras yksittäinen muisto mulla on pelistä, jolloin pelasimme vuotta vanhempia tyttöjä vastaan, jä hävisimme vain 1-0, kun yleensä saimme heiltä pataan oikein kunnolla. Minä pelasin tuon pelin maalissa!!

Ala-asteella olin muutenkin liikunnallinen, vaikken todella mikään luokan laihin tyttö ollutkaan. Lenkkeilin satunnaisesti isäni kanssa, hiihdin välillä ja osallistuin jalkapalloilijoiden maastojuoksuihin. Koulun kautta osallistuin erilaisiin palloilukisoihin, uintikisoihin (koska koulussamme ei ketään harrastanut uintia, ja jouduin kisoissa uimaan tosiuimareita vastaan.. se oli noloa!) ja yleisurheilukisoihin, joissa yleensä osallistuin johonkin heittolajiin. Olin silti joukkueurheilija ennen kaikkea, ja pallopelit oli aina lähimpänä sydäntä!

Noin 11-vuotiaana aloitin salibandyn pelaamisen, ja aika pian jalkapallo sai jäädä. Salibandy oli kaikkea sitä, mistä pidin. Sai tehdä käsillä ja jaloilla yhtä aikaa, ja lajiin hurahdin sen nopeatempoisuuden vuoksi. Pelattiin aluksi aluesarjoja, ja pikkuhiljaa aloimme kehittyä joukkueena. Meillä oli suhteellisen pieni porukka tyttöjä seurassa, ja pääsin aika pian pelaamaan myös vanhempien junnujen pelejä. Parhaimmat pelasivat myös naisissa.

C-juniori-ikäisinä siirryimme SM-sarjaan, jolloin treenit muuttuivat tiukemmiksi. Kesäisin juoksimme todella paljon porras-ja mäkitreenejä ihan laskettelurinteessä, sekä tuli tutuksi myös tiukat intervallit, kestävyysjuoksut sekä räjähtävät spurtit. Aloitimme myös salilla käymisen, ja sain ensimmäiset kuntosaliohjelmat. Treenejä oli 4 kertaa viikossa, ja paljon oli pelejä päälle. Lisäksi minä aloitin myös A-juniori-ikäisenä valmentamaan poikajoukkuetta. Valmentaminen antoi mulle todella paljon, sillä poikien kehitystä oli ilo seurata - 10-vuotiaana kehitys kun on todella huimaa.

Meillä oli ihan älytön joukkuehenki päällä, ja yhden C-tyttöjen nelossijan sekä hopean jälkeen voitimme vihdoin B-junioreina SM-kultaa kotiyleisömme edessä. Tuo päivä, eli värierä ja finaali, on sellainen muisto, joka säilyy mielessäni aina. Isäni ja pappani olivat yleisössä ja tunnelma oli mitä parhain! Voitimme vuotta myöhemmin myös B-tyttöjen mestaruuden uudestaan ja A-tytöissä saimme hopeaa. Henkilökohtaisella tasolla pääsin alueleirille näyttämään taitojani, mutta monet joukkuekaverit kävivät nuorten maajoukkueessa asti!

Lukion jälkeen menin töihin kauppaan, ja työaikani oli klo 10-18. En ehtinyt jokaisiin treeneihin, koska jouduimme treenaamaan usein jo aikaisin iltapäivällä. Mua harmitti tilanne älyttömästi, ja se alkoi näkyä peliajassakin. Jouduin usein katsomaan  naisten divaripelejä vaihtopenkiltä, ja se söi mun innostusta lajiin. Alkoi ärsyttämään koko tilanne. Kuin ihmeen kaupalla sain kuitenkin peliaikaa kivasti liigakarsinnoissa, ja nousimme liigaan! Minä olin kuitenkin kauden aikana päättänyt, että lopetan, sillä into lajiin oli hiipunut rarkaisevasti. Kävin kokeilemassa toisessa joukkueessa pelaamista kesän ajan, mutta  minulle laji ei ollut enää sama, kun ne parhaat kaverit eivät olleet joukkuekavereitakin. Täytyy sanoa, että joukkue, jossa pelasin noin 8 vuotta, tuli minulle kuin toiseksi perheeksi. Hyvä yhteishenki oli selvästi avain hyvään menestykseen! Päätin syksyllä 2007 lopettaa lajin ihan kokonaan. Onneksi minulle on jäänyt muutama joukkuekaveri ystäväkseni edelleen.

Peliuran jälkeen lässähdin. En osannut harrastaa liikuntaa ilman "pakollisia" aikatauluja. Kukaan ei vaatinut multa yhtään mitään, ja olisin lenkkeillyt ja punttaillut vain omaksi ilokseni. Ei ikuinen joukkueurheilija enää osannutkaan tehdä vain omaksi ilokseen. Aiemmin kaikki juoksutreenit ja salitreenit oli tähdännyt salibandyssa kehittymiseen, mutta nyt sillä ei ollut mitään merkitystä enää. Varmaan vuoteen tai pariin en liikkunut juuri ollenkaan. Lihosin tietysti, koska söin yhtä huolettomasti, kuin pelatessakin. Kiloja ei kertynyt vain ihan paria eikä kunto vain heikentynyt. Se romahti.

Pikkuhiljaa oma olo alkoi tuntua epämukavalta, ja kaipasin liikunnallista elämää, jota olin koko ikäni elänyt. Ilmottauduin jumppaan, ja sitä kautta sain rutiinia kerran viikossa treenailuun. Lisäksi pelasimme kotona tanssimattoa, jolla sai hien pintaan. Aloin myös pikkuhiljaa käydä Kimmon kanssa lenkeillä. Emme kumpikaan olleet mitenkään hyväkuntoisia, mutta yhdessä tsemppasimme toisiamme eteenpäin. Kimmo ehkä vähän enemmän minua. Aluksi motivoin itseäni aina juoksemaan "vielä yhden tolpan välin" ja pikkuhiljaa kunto alkoi kasvaa, ja pystyin jo yli puolen tunnin lenkkeihin.

Syksyllä aloitin sählykerhon, ja löysin todellisen liikunnan ilon takaisin. Jouluna 2009 sain lahjaksi sykemittarin, joka oli minulle suuri motivaatiopiikki! Oli ilo nähdä kulutetut kalorit ruudulla, ja niitä alkoi näkyvästi lähteä kropastani. Laihduin. Aloin myös pitää harjoituspäiväkirjaa, ja mittasin sykettäni aina kun liikuin. Muistan, että reilu tunnin sählypelissä keskisykkeeni oli lähemmäs 180! Huh. Varsinainen liikuntamotivaatio löytyi lopullisesti syksyllä 2010, kun isäni otti minut mukaansa kokeilemaan spinningiä SATSille, jonka jäsenenä isäni oli jo vuosia ollut. Spinning oli ihan huippua, ja seuraavana päivänä liityinkin SATSille jäseneksi. Se on elämäni käännekohta liikunnallisella saralla. Aloin käydä jumpissa ja salilla. Hurahdin ihan täysin kuntokeskusmaailmaan!

Pidin silti lenkkeilynkin mukana ohjelmassa kaiken ryhmäliikunnan, salin ja sählyn ohella. Tammikuussa 2011 juoksin reilu 12 kilsan lenkin, ja päätin osallistua Helsinki City Runille. Ajattelin, että olen parhaassa kunnossa kuin koskaan, ja se ei voita, kuka ei koita. Lähdin siis voittamaan itseäni puolimaratonille. Juoksin keväällä noin yhden lenkin viikossa, ja aina pidemmän lenkin pyrin juoksemaan hiukan pitemmälle kuin aiemmin. Pari viikkoa ennen h-hetkeä juoksin elämäni siihen mennessä pisimmän lenkin, 15 km. Päätin, että kun jaksan tuon matkan, vedän vaikka loput 6km sisulla HCR:lla. Ja niin tuli HCR... ja mikä fiilis siellä oli! Samanhenkisiä ihmisiä ympärillä! Tein silloin "elämäni juoksun" ekalla puolimaratonilla, ja vaikka kilsa ennen maalia huusin Kimmolle, etten jaksa enää, niin jaksoimpa silti! Kellot pysähtyivät aikaan 2.07 ja olin yhtä hymyä koko tyttö! Olin voittanut itseni!

Loppu onkin tietyllä tavalla historiaa. Kiinnostaako teitä lukea, miten kehityin 4,5 kuukaudessa puolimaratoonarista maratoonariksi? Tai jaksoiko kukaan ylipäätään lukea minun tarinaani tänne asti? Olen onnellinen, että liikunta on edelleen suuri osa elämääni, ja voitin vaikudet matkalla tähän pisteeseen.

Millainen on sinun liikuntatarinasi? Kerro kommenttiboksiin, tai kirjoita oma tekstisi blogiin, ja linkkaa siitä minulle tänne! Lukisin mielelläni teidänkin tarinoitanne! :)

Ps. 10.5 osallistun jo neljännelle peräkkäiselle HCR:lle, hurjaa! :)

Rentoa olemista, kevyttä treeniä ja hyvää ruokaa!

Perjantaina vihjasin, että lähdemme päiväksi reissuun jonnekin, jossa voi pääasiassa rentoutua ja vähän liikkuakin. Mahtoikohan joku arvata, että minne lähdimme? No, kylpylään. Olimme varanneet yön Långvik-kylpylästä Kirkkonummelta. Päätimme lähteä vähän rentoutumaan yhdeksi vuorokaudeksi, kun tämä elämä ja viikonloputkin ovat olleet niin hektisiä tässä viime aikoina. Tähän kylpylään päädyin minä, ihan sillä perusteella, että olin lukenut siitä hyviä kommentteja joistain blogeista ja heidän nettisivujensa perusteella paikka vaikutti oikein hyvältä ja rentouttavalta.

Ja sitä se todella oli. Paikka oli täynnä pääasiassa eri ikäisiä pariskuntia, enkä yhtään ihmettele - paikka oli luotu oikein romanttiseen käyntiin sopivaksi. Altaita oli vähän, eli oli perusallas ja pari poretta ja siinä ne oikeastaan oli. Kylmä ja kuuma kahluuallas, jossa sai kivasti jalkoihin verenkiertoa tihentymään, kun vaihtoi altaasta toiseen hetken aikaa. Kylypässä oli myös takkanurkkaus, jossa pystyi istumaan sohvalla kylpytakissa ja paistaa talon vaahtokarkkeja takkatulessa. Illalla puolestaan pystyi syömään illallista DJ:n soittaessa hyvää chillausmusiikkia taustalla. Se oli oikeastaan aika rentouttavaa. Olla vaan, hengata poreissa tai kylpytakissa, syödä hyvin (joskin kalliisti) ja simahtaa aikaisin illalla väsyneenä, mutta sitäkin onnellisempana pehmeisiin hotellilakanoihin. Ah.

Alkuruuaksi maistettiin puoliksi etana-lautanen

Pääruuaksi oli peruaa, joka oli todella hyvä annos.

Vaikka pidin todella paljon lauantain rentoutumispäivästä, ja se teki erittäin hyvää perjantaisen pitkän lenkin jälkeen, oli kuitenkin ehkä odotetumpi hetki sunnuntaiaamuna. Heräsin ennen kellonsoittoa lähes 9-tuntisten kauneusunieni jälkeen ja laitoin salikamat päälle, ja lähdin kylpylän pienelle, mutta toimivalle salille. Sain jakaa salin parin muun treenaajan kanssa puoli yhdeksältä aamulla, joten sain tehtyä kaikki ne liikkeet mitä alkulämmittelyn aikana salin varustetasoa silmäillessä ajattelinkin. Huomasin heti, että salilta puuttui yksi oleellinen asia, eli vapaa painotanko. Smith löytyi kyllä, mutta ei pelkkää tankoa. Outoa. Mutta onneksi vapaita painoja oli paljon, ja niitä pääasiassa hyödyntäen sain tehtyä napakan 50 minuuttisen treenin, jonka tähtäsin selälle, rinnalle, hartioille ja vatsoille. Liikkeinä oli muun muassa avustettu leuanveto ja pystypunneus käsipainoilla, näin jotain mainitakseni treenistä. En muista koska olisin viimeksi ollut salin puolella tekemässä ihan "tavallista" salitreeniä, ja vaikka treeni sujuikin kivasti, ei se silti ole se mun omin juttu. En jotenkin saa ittestäni irti niin paljon salilla, kuin vaikka crosstrainingissa. Mutta tuntuma silti löytyi, ja se oli pääasia.

Salitreenin jälkeen lähdin katsomaan, josko kylpylän 22-metrinen kuntouintiallas olisi sen verran vapaa, että siinä voisi omaa treeniä tehdä. Ja kulkaas, olihan se! Allas oli aivan vapaa ja tyhjä, ja se oikein kutsui mua luokseen! Mä sain siis tehdä lyhyen ja rauhallisen aamu-uinnin omassa altaassa - oi, miten luksusta! <3 Vaikka uinti tuntui erityisen ihanalta polskiessa omassa altaassa, niin päätin pitäytyä suunnitelmassa, että uin vain kevyesti ja lyhyesti. Vajaa puoli tuntia tuli uitua lopulta, ja kruunattua aamutreeni loppuneeksi. Oli kyllä äärimmäinen ilo tehdä noin aikainen treeni, varsinkin, kun tiesi mitä olisi edessä... koko vuorokauden kohokohta... eli aamupala tietty ;)

On noi hotelliaamupalat vaan parhautta. Ja täällä erityisen hyvää oli myöhäinen aamupala klo 12 asti, joten mekin olimme syömässä vasta klo 11 aikoihin.. ja ihan loppuun asti istuttiin aamupalalla. Långweekendin myöhäinen check-out on vasta klo 14, joten tuo rento sunnuntaiaamupäivä oli kyllä aivan täydellinen. Vatsa kylläisenä ja onnellisin mielin oli hyvä lähteä ajamaan kotia kohti, onneksi ajomatkakaan ei ollut pitkä!

Kun aamulla herään,
Mä tuntee voin sen
Tää on kaunis päivä, mä oon
onnellinen

Sama mulle vaik satais
Taivas ois pilvinen
Tää on kaunis päivä,
mä oon sopivasti onnellinen
Robin - Onnellinen

Mitenkäs teidän viikonloppu on mennyt? Rentoutuessa, liikkuessa vai sekä että? Oletteko käyneet Långvikissä? 

Pitkän lenkin huumaa

Mä en yksinkertaisesti voi korostaa liikaa liikunnan vaikutusta mun elämässä. Tuntuu jotenkin, että pystyn sen kautta toteuttamaan itseäni, olen energisempi ja innostuneempi myös muista asioista. Uudet haasteet tuovat motivaatiota omiin treeneihin, ja mun mielestä on kiva konkreettisesti tähdätä johonkin. Vaikka liikunta onkin mulle leppoisa harrastus, on aina välillä kiva testailla itseään tai haastaa itseään vähän kovempiin saavutuksiin. Jonain päivänä se voi olla vaikka miesten punnerruksien tekeminen ja toisena se voi olla vaikka pisimmän matkan uiminen. Jokapäiväisessä tekemisessä ylitän itseäni treenin parissa, vaikka monesti treenit onkin sitä mukavaa peruspuurtamista. Ne kovemmat treenit ja välietapit sitten taas puskevat mua kohti omia isompia unelmia.

Tänään mä ylitin itseni vuoden toistaiseksi pisimmällä lenkillä. Lähdin tänään työpäivän jälkeen ajelemaan ystäväni luokse, josta oli tarkoitus startata noin puolimaratonin mittainen lenkki. Huh, mä ajattelin, ja vähän vaatimattomasti vastasin alkuviikosta viestiin "njoo, voin koittaa 20km lenkkiä!". Tunnetusti juoksukaverini ei anna armoa, vaan tsemppaa myös seuralaista kovempiin suorituksiin. Viime keväänä juoksin todella monta pitkää lenkkiä samaisen ystäväni kanssa, ja jokainen niistä lenkeistä oli miellyttävä. Kyllä aina seurassa on kiva juosta, vaikka itse tapahtumassa tykkäänkin mennä omia polkujani, omaa vauhtiani.

Valmistautuminen lenkkiin meni todella nappiin, sillä join taas kivasti vettä työpäivän aikana, ja söin kolme ateriaa. Ehkä kaikki instagram-seuraajani tietävät, että söin aamupalaksi mämmirahkaa, joka on siis todella tuhtia tavaraa, mutta ainakin saa protskua ja hiilaria kivasti. Hehheh. En oikeasti välitä näistä tiedoista mitään, enkä niistä mitään tiedä, mutta ainakin mämmin ja rahkan sekoitus oli hyvää! Lounaaksi mulla oli eilisestä jäänyttä parsarisottoa. Siinä onkin hyvä lenkkipäivän ruoka, kun ei ole kovin raskasta (jos ei laita hirveästi kermaa), eikä lihaa sulatettavana. Välipalaksi vielä noin 1,5 tuntia ennen lenkkiä söin ruis-puolukkapikapuuron. Nämä pikapuurot on käteviä töissä lenkkipäivän eväinä, kun saa nopeasti hyvää ravintoa kehoon. Tässä tuotteessa on lisättyä sokeria, mutta kaikissa pikapuuroissa ei ole, jos joku sitä kammoaa. Lenkille otin mukaan pullollisen urheilujuomaa, jota valmistan Maximin purkista.

Lenkki sujui ihan kivasti, ainakin noin 15 kilsaan asti. Ilma oli todella kaunis, joskin tuulinen. Mä vaan olin niin onnellinen kun vihdoin sain juosta kunnolla ulkona valoisaan aikaan, hyvässä seurassa ja kauniilla reitillä. Lenkin puolivälin jälkeen tuli todella jyrkkiä mäkiä, ja täytyy sanoa, että siinä kohtaan mulla alkoi jalat väsyä. Jaloista alkoi huomata, että en ole noin pitkiä lenkkejä tänä vuonna juossut, ja oikeastaan viimeksi olen yli kaksikymppisen juossut lokakuun lopulla Kaarinan puolimaratonilla. Oli jo aikakin ylittää tuo rajapyykki tänäkin vuonna! Lenkin lopussa mun vauhti vähän hidastui, mutta onneksi hyvässä kunnossa oleva lenkkiseuralaiseni ei tästä harmistunut, vaan yhdessä juostiin (minä perässä laahustaen!) ja kaveri tsemppasi mut loppuun asti. Puokin kohdalla vähän fiilisteltiin, että taas on yksi puolikas takana, ja mun vuoden eka! Jei.

Nyt kyllä jaloissa tuntuu, että on tullut juostua! 22 kilsaa! Mutta on kyllä fiilis taas korkealla! Mä olin jo unohtanut, miten hyvän fiiliksen nää pitkät lenkit saa aikaan... voi juku! Muistan taas, miksi olen maratoonari ja miksi teen tätä. Ei sitä fiilistä voita mikään, kun juokset pitkin kauniita reittejä, askel rullaa ja ilma tuntuu kasvoilla. Puhumattakaan siitä fiiliksestä, jonka kokee suorituksen jälkeen, suihkun jälkeen ja viimeistään ruuan jälkeen. Olo on jotenkin niin onnellinen... uskon, että vain juoksijat tietävät tämän tunteen, eikö? Tästä lähtee taas - pitkät lenkit on tullut pysyäkseen ohjelmaan! Hitaasti mutta varmasti alan nyt kasvattaa kuntoa sinne syksyn päätapahtumaan! Olen kyllä todella innoissani! Multa on välillä päässyt unohtumaan, että olen todella treenamaassa myös tänä vuonna maratonille. Lokakuuhun on vielä aikaa. No, onhan siihen, mutta ei loputtomasti.

Ainiin, on mulla vielä yksi toinenkin pikkujuttu, mistä saatan olla vähän innoissani... olin nimittäin eilen TriForFunin myyjäisissä, ja sovitin erästä kesän koitokseen hyvin tarpeellista asustetta. 5. pisteen vihje: Suomessa se on hyvin tarpeellinen sää olosuhteiden vuoksi. 3. pisteen vihje: Monet käyttävät sitä parantaakseen suoritusta, mutta tällä hetkellä on vaikea uskoa, että se todella parantaa suoritusta.... Kuka arvaa? No, märkäpukua tietysti. Sovitin Tyrin halvinta mallia, ja se kyllä istui hyvin. Ihan en jaksanut repiä sitä tapreeksi ylös, mutta myyjä vakuutti, että se on mulle juuri oikea koko. Laitoin tilauksen menemään, ja nyt odottelen, että TriForFun varmistaa sen, että pukua todella saa kesään mennessä. Miten musta tuntuu, että oon vähän myöhässä tämän pukuasian kanssa... no, toivotaan parasta, että se puku olisi mun!

Huomenna muuten lähdetään Kimmon kanssa päiväksi reissuun. En kerro vielä sen enempää, kuin että rentoutumista on luvassa, ja ehkä vähän liikuntaa. Tosin tuon lenkin jälkeen on parempi pitää huominen täysin levon puolella, mutta sunnuntai-aamuna ennen aamiaisbuffaa taidan käydä vähän treenailemassakin. Hih... 

Missä sä olet viimeksi ylittänyt itsesi?! Mitäs touhuatte viikonloppuna?

Rentouttavaa ja urheilullista viikonloppua kaikille!

Tavis urheiluhierojalla

Heippa vaan kaikille! Huh, kun nämä päivät vierivät nopeasti eteenpäin, ja mulla ehti oikein tulla ikävä tänne blogin puolelle. On jotenkin taas paljon asioita mielen päällä, joista tahtoisin kirjoittaa. Mulla meni loppuviikko totaalisesti levon kannalta, kun perjantaina olin työpäivän jälkeen Go expoilemassa, ja lauantaina lähdin jo aamulla Turkuun ystäväni luokse, jossa kolme ystävystä kokoontuivat viettämään naistenpäivää (heh, ei tarkoituksella valittu tuota päivää) kiertämällä kirppiksiä, tehden hyvää ruokaa, rentoutuen urheilupelissä, leffaakatsoessa ja herkutellen. Oli jotenkin ihana fiilis koko ajan, kun ei tarvinnut olla mitään muuta kuin oma itsensä. Ei tehnyt mieli humputella, joten juotiin kolmestaan pullo viiniä ja katsottiin leffaa ja mentiin ajoissa nukkumaan. Sunnuntaina teimme vielä pienimuotoisen kotibrunssin, ja sitten minun olikin aika jättää taas tuo kaunis kaupunki ja nuo ihanat ihmiset taakseni. Onneksi aina voi palata, ja ystävät säilyvät välimatkasta huolimatta.

Kun levättyä tuli käytännössä kolme päivää putkeen (sunnuntaina painoi reissuväsymys sen verran, että käytiin vain kävelylenkillä illalla), niin maanantaina jo sitten mieli ja keho oikein huusi kovaa treeniä! Ja sitähän se sai! Päätin taas mennä vakiospinningiin, jota ennen ehdin hetken pyöräillä myöskin, joten polkemista tuli 80 minuuttia. Tuo pidempi spinning on hyvä treeni jo itsessään, koska siellä poljetaan pitempiä pätkiä vähän korkeammalla intensiteetillä, mutta mä olin jo päättänyt, ettei treeni jäisi vain tuohon polkemiseen. Sain kyydin hovihuoltajaltani (hih) SATSille, joten tunnin jälkeen vaihdoin vain kengät ja kuivan paidan päälle, ja lähdin reppu selässä hölkkäämään kotia kohti. Juoksu kulki kevyesti spinningin jälkeenkin, ja jotenkin olin fiiliksissä kevyistä lenkkareista, raikkaasta ja vähän kosteasta ilmasta sekä juoksunautinnosta. Päätin kuitenkin juosta hitaasti, jotta sain sykettä pysymään alempana tuon melko kovan spinningin jälkeen. Vajaa kahden tunnin treeni tuli siis kaiken kaikkiaan, ja oli kyllä ihan mahtava fiilis, kun saavuin kotiin! Liikunta on parasta huumetta, eikö? ;)

Eilen oli sitten erillaista kidutusta tiedossa, kun pääsin vihdoin ja viimein sinne urheiluhierojalle. Mun täytyy nolouksissani sanoa, että tämä oli mun ensimmäinen urheiluhierojakäynti, eka jalkojen hierontakerta ja viimeisimmästä ns. normaalihieronnasta oli jo muutama vuosi aikaa... huh, aika karua kuulla se noin auki kerrottuna, mutta siinä on faktat. Takana kuitenkin 3 maratonia, lukuisia liikuntakertoja ja istumatyö. Joo, ehkä voisin vähän useammin käydä hierojalla.... mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Päädyin urheiluhierontaan tavallisen hieronnan sijaan, sillä jotenkin ajattelen sen olevan tehokkaampaa, kuin perinteinen hieronta. Ja ainakin tämän kokemuksen perusteella näin on. Mulle kuitenkin tuli olo sinne mennessä, että luulenko itsestäni liikoja, kun menen urheiluhierojalle. Enhän mä ole mikään urheilija. No, omassa päässä ehkä, mutta muiden silmissä ihan tavallinen kuntoilija. Jollain tavalla mulla oli käsitys, että urheiluhierojalla käy vain timmejä punttimimmejä tai laihoja kestävyysurheilijoita. Mä kun en ole mitään. Pelkkä plösö kuntoilija vain. Haha. Vaikka aluksi olikin vähän kiusallista riisuutua mieshierojan edessä, niin lopulta sitten päädyin ajattelemaan, että ehkä nämä hierojat näkevät vähän kaikenlaisia kroppia, ja ehkä minä en olekaan niin kummajainen, edes siellä urheiluhierojalla. 

Kuva: pinterest

Hieroja otti mun toiveestani vain jalkoja ja alaselän ja pakaroiden aluetta. Jumeja oli jonkun verran, ja missään nimessä en voi sanoa rentoutuneeni tuon tunnin aikana. Mutta ei se varmasti ole tarkoituskaan... väänsin aika tuskissani siinä hierojan ottaessa kovin ja varmoin ottein raajojani. Pahinta oli maata selällään, kun hieroja tosiaan näki kaikki tuskaiset ilmeeni! Jossain vaiheessa aloin jo miettiä, koskakohan tämä loppuu... no, onneksi hieronta lopulta loppui, ja olo helpottui. Tänään on vähän tuntunut herkkyyttä jaloissa, mutta muutoin olo on kyllä hyvä. Olen tyytyväinen, ja lopputuloksen huomaan varmasti vasta seuraavalla lenkillä, eli perjantaina, jolloin on suunniteltu lenkkitreffit ystävän kanssa! 

Olin kyllä niin vakuuttunut tuohon hierontaan ja hierojaankin, että varasin samantien uuden ajan tiistaille. Hieroja suositteli jalkojen uudelleen käsittelyä viikon päästä tästä ekasta hoidosta ja mä itse tahdon, että myös mun niskat , hartiat ja yläselkä hierotaan, joten varasin 90 minuutin ajan, jossa ehditään käydä käytännössä koko kroppa läpi, varsinkin, kun jalat on jo kertaalleen otettu. Huh, kauhulla odotan tuota 90 minuutin tuskaa, vaikka uskon, että hieronnan jälkeen olo on kyllä parempi kuin aikoihin! 

Käyttekö te hierojalla tai urheiluhierojalla säännöllisesti tai kausiluontoisesti? Koetteko te alemmuuden tunnetta mennessänne hierojalle? 

Go expo -tunnelmia ja itseensä panostamista

Eilen tosiaan suuntasin työpäivän jälkeen ystäväni kanssa Helsingin mesukeskukseen  Go Expo -messuille. Vime vuonna olin aika pettynyt tarjontaan, mutta tänä vuonna messut oli paremmat. Näytteille asettelijoita oli paljon, maistiaisia sai kivasti. Heh. Kierrettiin pari tuntia messualueella, ja se riitti mielestäni hyvin, koska sitten alkoi jo väsymys painaa. Messuilta en varsinaisesti lähtenyt ostamaan mitään, vaan lähinnä tutustumaan uusiin tuuliin ja tarjontaan. Silti mukaan tarttui jo heti lähes ekasta näkemästäni kojusta kotiinviemisiä. Nimittäin törmäsin Yoogaian pisteeseen, ja kuulumisien vaihtelujen jälkeen päädyin ostamaan heidän kuukauden jäsenyyden, jonka saa aloittaa koska haluaa. Se oli messutarjouksena puoleen hintaan, eli 9,90 €, joka on todella kohtuullinen hinta. Nyt ei voi sitten mitenkään laiminlyödä kehonhuoltoa, kun joogata voi vaikka joka päivä kotona. Ostettiin myös kaverin kanssa puoliksi Leaderin protskupatukkalaatikollinen, johon sai itse valita makuja. Uutuusmaku sitruuna-inkiväri oli todellakin mun mieleeni. En kamalasti syö näitä patukoita, mutta silloin tällöin välipalana nämä ovat käteviä ennen treeniä työpäivän jälkeen. 

Parasta messuantia oli mielestäni Triathlon-luento, jonka piti "Voita itsesi" -kirjan kirjoittajat. Mulla on muuten varauksessa kirjastosta tuo kirja, ja odotan, että pääsen sitä lukemaan. Vajaan puolen tunnin luennolla käytiin lähinnä läpi, mitä triathlonin aloittaminen vaatii ja varusteiden läpikäyntiä. Oli mukavaa kuulla ammattilaisten ajatuksia lajista, ja olen entistä vakuuttuneempi, että pärjään kyllä kesällä mainiosti. Maaliin ainakin tullaan, kun niin päätetään!! Jännin juttu oli se, että yksi puhujista oli omien sanojensa mukaan satakiloinen mies, joka treenaa keskimäärin 4 tuntia viikossa, ja läpäisi silti viime vuonna kaksi ironmania. Triathlon taitaa todella olla myös paljon korvien välistä kiinni, kuten kestävyyslajit muutenkin. Pyörän ostosta oli mielenkiintoista kuulla, että suositellaanko triathlon-pyörän vai maantiepyörän ostamista. Monet olivat maantiepyörän kannalla, koska se on monipuolisempi. Itsehän en siis ole ostamassa pyörää "kisaa" varten, vaan menen pari vuotta vanhalla Kona Dr. Dewilla! Se saa kelvata.. niin välineurheilija en ole!

Mutta kertokaa te, olitteko messuilla ja mitä mieltä olitte? Mikä oli parasta ja tarttuiko jotain mukaan?

Nyt olen tosiaan matkalla Turkuun hyvän ystäväni luokse. Meillä onkin oikein naisten päivän viettoa, kun kolmen ystävyksen kanssa meinataan laittaa ruokaa, ulkoilla ja rentoilla. Varmaan mennään katsomaan vanhojen joukkuekavereiden peliä ja huomenna tehdään maittava kotibrunssi. Nää oli ainakin suunnitelmia, joten saa nähdä, mitkä todellisuudessa toteutuu. On kyllä ilo mennä kerrankin oikein ajan kanssa ystävän luokse. Nämä hetket on kyllä niitä arjen luksushetkiä. Ottaa nyt aikaa itselleen ja ystäville, joita näkee harvemmin. Onneksi välimatkasta huolimatta tietyt ihmiset säilyvät elämässä, ja välit pysyvät samoina vuodesta toiseen!

Tästä hemmottelusta tuli mieleeni, että aion nyt todella alkaa panostaa itseeni. Olen yleensä ollut vähän sellainen ihminen, että en aina arvosta pieniä itseensäpanostamisia. Esimerkiksi kampaajalla käynti on mulle jotenkin vaivalloista, ja taas hiukset rehottavat miten sattuu, ja ovat niin yli mallista kuin vain olla ja voi. Kampaaja onkin seuraava paikka, jonne varaan itselleni ajan. Maanantaina kuitenkin toteutin "panosta itseeni" -projektin ensimmäisen kohdan, kun kävin vuosien jälkeen hammasläälärissä. Suun hygienia on kyllä asia, josta ei voi luopua. Olikin vähän kertynyt hammaskiveä, mutta onneksi hyvillä laitteilla tilanteen sai vielä pelastettua. Uusi aika onkin tarkoitus varata jo puolen vuoden päästä. Sen sijaan reikiintyny viisaudenhammas poistetaan jo tämän kuun lopussa.

Tiistaina puolestaan menen hierojalle. Olen jo kauan puhunut, että pitäisi mennä hierojalle. Se ei riitä. Nyt varasin ajan urheiluhierojalle, ja tiistaina tosiaan pääsen itseäni sinne kid.. hemmottelemaan! Luulempa, ettei yksi tunnin kerta riitä avaamaan niin niskaseudun kuin jalkojenkin jumeja, joten uuden ajan varmasti varaankin myöhemmäksi. Mä olen niin innoissani, että vihdoin sain aikaiseksi varata ajan itselleni. 

Näöntarkastus ja silmälasit ovat seuraavana listalla myöskin. Mulla on lievä heikkonäköisyys, ja mä olen saanut lasit varmaan 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olen käyttänyt samoja laseja, joten nyt on korkea aika tarkistuttaa näkö ja ostaa uudet, tyylikkäämmät lasit! Eikö? 

Olen kyllä sitä mieltä, että omaan hyvinvointiin ei voi koskaan panostaa liikaa. Nyt varsinkin työelämässä eläminen ei ole ihan kädestä suuhun elämistä, vaan rahaa jää kyllä hieman muuhunkin. Itse en ole koskaan oikein ollut kova shoppailija, joten sitä tuskin jatkossakaan tulen hirveästi lisäämään, mutta sen sijaan panostan kyllä itseeni ja viihteeseen, kuten live-musiikkiin, urheilutapahtumiin ja -otteluihin, teatteriin tai elokuvissakäyntiin, joka onkin mulle ja Kimmolle tärkeä viihdyke. Leffassa ja leffafestareilla tulee käytyä melko useasti. 

Miten sä panostat itseesi? Kuinka tärkeänä pidät itsensä hemmottelua? 

Mitä jäbä duunaa?

Heippa! Nopea päivitys vain, että jos joku ei vielä tiedä, niin viikonloppuna on nämä Suomen suurimmat liikunnan messut, eli Go Expo Helsingin messukeskuksessa. Vaikka olinkin viime vuonna pettynyt tarjontaan, aion silti mennä messuille huomenna käymään iltapäivällä. Siellä on kuitenkin monta osastoa, jotka kiinnostavat, kuten kunto, retkeily, fillari, pallopelit ja kamerajututkin. Eniten ehkä odotan Triathlon -lajiesittelyä sporttilavalla. Se on klo 16 huomenna, mutta myös muina päivinä. Ohjelman nimi on Triathlon – Voita itsesi! Mitä suosikkilaji vaatii?

Lähde: http://www.messukeskus.com/Sites3/GoExpo2014/Sivut/default.aspx

Ensi viikolla Pirkkolassa puolestaan on triathlonin varustemyynti, jonne aion suunnata. Yritän katsoa, josko pääsisi ensimmäisiä märkäpukuja kokeilemaan. Märkkärin hankinta kun on nyt edessä, koska kesäkuussa vesi on niin kylmää, etten tiedä, tarkenenko muuten vedessä. Ja sitä riskiä en aio ottaa, vaan yritän löytää mahdollisimman edullisesti kohtuullisen märkäpuvun. Jos jollain on hyviä merkkisuosituksia aloittelijoille, otan vastaan. Tiedän kyllä, että tärkeintä on, että sen koko on oikea. Ja siksi en lähdekään tilaamaan pukua suinpäin internetistä, vaan tahdon kokeilla. Mistä kaikkialla Helsingissä tai Turussa pääsisi kokeilemaan pukua?

Tänään olin uimassa, ja nyt on uinnin jälkeinen väsymys päällä. Uimahalleilla on tapana saada väsymystila aikaan, oletteko huomanneet? Uinti meni tänään taas eteenpäin. Voi jee. Pyrin keskittymään pieniin asioihin, jotka itse koen hyväksi, ja niitä noudattaen sain tehtyä rennon ja hyvän uinnin. Käsivetoja ei tarvinnut ottaa niin tiheästi, kun pyrin keskittymään pitkään ja tehokkaaseen käsivetoon. Se toimi. Kyllä musta vielä uimari tulee! :)

Harkitsen nyt, että menisin avovesiuintikurssille, joka kestää kahden treenin verran. Ainoa vain, että treenipäivät olisivat viikkoa ja puolta viikkoa ennen mun tirathlonia.... haittaakohan tämä, että tuo olisi niin myöhään? Lähinnä tahtoisin saada ammattilaisten vinkkejä tekniikkaan, avovesiuinnin perusteisiin ja triathlonin uinti-pyörä -vaihto-osuuteen.. ihan vain rauhoittaakseen mua. Heh.

Onko joku tulossa huomenna messuilemaan? Vai menettekö vasta viikonloppuna? 

Iloitse suorituksistasi!

Meillä suomalaisilla on tapana vähätellä. "En mä nyt niin paljon treenaa, kuhan vähän omaksi ilokseni..." on kommentti, kun joku hämmästelee treenejäsi vaikka maratonille. "Äh, en mä kyllä ole vielä mikään kovin hyvä salilla" tai "Ei se mun juoksuvauhti nyt niin kovaa ole" ovat myöskin tuttuja kommentteja monen suusta. Mä en tiedä mistä se vähättely ja ujostelukin tulee, kun on puhe omista treenitavoista tai fiiliksistä. Pelätäänkö me sitä, että saadaan tuomitseva kommentti omista tavoistamme vai pelkäämmekö epäonnistuvamme? Olen ajatellut monesti ihmisten taatusti miettivän, että minunkin "pitäisi" juosta maraton kovempaa kuin mitä sen olen tehnyt, kun olen kertonut treenanneeni siihen keskimäärin noin 40-55km viikossa juoksua koko kevään kovien viikkojen aikana. No ihan sama, mitä muut ajattelee! Me ollaan yksilöitä, ja meillä on oma keho, josta kantaa huolta ja jonka rajat ja vaatimukset tiedämme itse parhaiten. Ei ole kenenkään muun asia, miten joku toinen toimii. Vertailulla ei ole mitään muuta, kuin huonoja vaikutuksia. Ime siis ympäriltä ne positiiviset kommentit, ja jätä negatiivist voivottelut omaan nojaan. Toki aina voi ottaa vinkkejä vastaan, mutta loppujen lopuksi me itse tiedämme, mikä omalle keholle on parhaaksi. Ei kukaan muu tiedä, miltä juuri minun tai sinun kehossa tuntuu olla.

 Usein me unohdetaan kokonaan iloita siitä, että ylipäätään pystytään liikkumaan! Ei se ole kaikille mahdollista tai mitenkään itsestäänselvyys.. puhumattakaan siitä, että kunto on niin hyvä, että se parantaa arkipäivän touhuja. Itse huomaan aina konkreettisemmin esimerkiksi lomareissuilla, kuinka ihanaa on, että on hyvä kunto. Toissa vuonna Norjassa kaikki seuralaiset eivät jaksaneet kävellä vesiputousten äärelle, vaan tyytyivät maisemiin ikkunoista ihailuun. Itse taas innoissani kävelen kohteiden luo. Tai miten nuo vaellus- tai pyöräilylomat? Ei ole kaikkien juttu nekään. Ihan unohdan välillä nämä pikku asiat, kuinka kiitollinen pitäisi olla oman kehon toimivuudesta ja kunnosta. Mulle juostu lenkki on aina nautinto, vaikka en aina muistakaan iloita siitä tarpeeksi. Joskus jopa myöhemmin alan miettimään, miksi juoksin niin hitaasti tai miksen juossut pidempään. Eikö pääasia ole se, että ylipäätään juoksin?! Sain itseni vähän väsyneenäkin liikkeelle, ja tuntia, paria myöhemmin palasin kotiin hymy kasvoilla ja mieli virkeänä. Oikeasti, se on hymyn paikka, kun edes lähtee sinne ulos tai salille! Unhoda murheet, ja mene fiiliksen mukaan! Nauti liikunnallisuudesta!

Älä tuomitse itseäsi siitä, että "tällä viikolla tuli liikuttua vain kolme kertaa, vaikka tähtäsin viiteen", vaan iloitse niistä kolmestakin kerrasta. Kolme on aina parempi kuin nolla. Ole yhtä ylpeä siitä omasta juoksuvauhdistasi, jopa yhtä ylpeä kuin Mo Farah 10 kilsan olympiakullan jälkeen. Välillä on hyvä haastaa itseään tekemään jotain paremmin tai enemmän kuin ennen, mutta aina ei keho näistä haasteista tykkää tai pää ei niitä kestä. Tavallisesti liikunnan tulisi kuitenkin olla mukava ja iloinen harrastus, eikö?!

Tänään mä iloitsen siitä, kuinka hienosti olen liikkunut viime aikoina. Tuntimäärällisesti minun tekemiseni eivät päätä huimaa, mutta oikeastaan itselleni noin 8 tuntia liikuntaa on aivan maksimaalinen suoritus. Ehkä jos olisin lomalla, voisin harrastaa enemmän, ja joskus satunnaisilla viikoilla myöskin, mutta ei mun keho eikä kyllä pääkään kestä enempää liikuntaa. Silloin siitä katoaa se hohto ja ilo. Nyt jaksan olla iloinen jokaisen treenin jälkeen ja nautin jokaisesta treenistä. Varsinkin nyt, kun treeniviikkoni ovat monipuolisia. Tykkään.

Jos treeniviikkoni sisältää spinningiä, crossfit-treeniä, juoksua, joogaa, uintia ja bodybalancea, niin en voi olla muuta kuin tyytyväinen itseeni. Mä olen niin saavuttanut sen oman tavoitteen, jonka olen itselleni luonut, kun asetin haasteen triathlonista. Ainakin mä olen todella motivoitunut treenaamisesta. Eilisen palauttelulenkin jälkeen pääsin tänään tositoimiin, kun tein ihanan yhdistelmätreenin: 50 minuuttia spinningiä ja 30 minuuttia juoksua juoksumatolla. Oli kyllä ilo mennä saunaan treenin jälkeen! 

Vähätteletkö sinä omia tekemisiä vai oletko niistä ylpeä? Muistatko iloita jokaisen treenin jälkeen? Mistä asiasta sinä olet viimeksi ollut ylpeä itsessäsi?

Ps. Kuvat ovat sunnuntaiselta lenkiltä maalla. Olen iloinen, kun tossu nousi kivasti, oli raikas juoksusää ja mieli oli ihan pilvissä lenkin aikana ja varsinkin sen jälkeen!