 |
| Lähde: ilmatieteenlaitos.fi |
Mutta ei anneta sateen haitata, vaan pidetään hauskaa tässä huikeassa tapahtumassa!! Tahdon toivottaa tsemppiä kaikille kanssajuoksijoille! Tulkaa vetäseen hihasta, jos näätte ja tunnistatte mut! ;)
lauantai 31. elokuuta 2013
Ylläääätyyyysss!!!
Tänään sataa! Onko se yllätys? Ei ole, sillä tänään juostaan Midnight Run!! Sama tapahtuma, jossa satoi myös viime vuonna! Mulla on muutenkin jokin sadekirous tapahtumien osalta...
Mutta ei anneta sateen haitata, vaan pidetään hauskaa tässä huikeassa tapahtumassa!! Tahdon toivottaa tsemppiä kaikille kanssajuoksijoille! Tulkaa vetäseen hihasta, jos näätte ja tunnistatte mut! ;)
Mutta ei anneta sateen haitata, vaan pidetään hauskaa tässä huikeassa tapahtumassa!! Tahdon toivottaa tsemppiä kaikille kanssajuoksijoille! Tulkaa vetäseen hihasta, jos näätte ja tunnistatte mut! ;)
keskiviikko 28. elokuuta 2013
MUD-ryhmäliikuntatunnin testaus
SATSilla on taas nippu uusia ryhmäliikuntatunteja ilmaantunut syyskalenteriin tyypilliseen tapaan. Muutama niistä tunneista pyörii mun ykköskeskuksessa, ja kyllähän sitä aina mielenkiinnolla menee jotain testaamaan, sillä uusista tunneista voi löytyä uusia suosikkeja. Kevään suuri suosikkini oli Soma Move -tunti, joka oli viime kevään lukkarissa uutuustunti. Kyseinen tunti muuten jäi näköjään SATSin valikoimiin jatkossakin, eikä suotta!
Kun kuulin, että ihana bloggaajakollegani Tiinuska oli menossa testaamaan heti ensimmäisellä mahdollisella kerralla uutta MUD-tuntia, niin pakkohan sitä oli lähteä kaveriksi! Tiinuskan kanssa ollaan tultu tutuiksi blogimaailman kautta, kun käydään sattumoisin samalla keskuksella treenaamassa, ja pari kertaa ollaankin spinning-salissa nähty! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun nähtiin ja juteltiin oikein kunnolla, sillä ennen tunnin alkua ja tuntiin kuuluvilla alku- ja loppulenkeillä oli kivasti aikaa vaihtaa kuulumisia, ja hyvin tultiin kyllä juttuun ja taatusti nähdään jatkossakin! Jos treeni ei mennyt niin hyvin, niin ainakin treeniseura oli mitä parasta, kiitosta vaan!!
Lähdin vähän pelonsekaisin tuntein tuonne MUD-tunnille, koska ymmärrykseni mukaan kyseessä oli yksi kovimmista treeneistä, jonka SATS nyt lanseerasi. Tosin plussaa oli, että treeni vedetään ulkona ja eilen ainakin ilma helli meitä, kun saimme tehdä treenin auringonpaisteessa. Ihanaa! Tämä SATSin kuvaus tunnista sai minut vähän pelkäämään tuntia:
"MUD on likainen ja rankka ryhmäliikuntatunti, jossa saat juosta, ryömiä, hypätä ja treenata vaihtelun vuoksi ulkoilmassa. Tunti kehittää voimaa, kestävyyttä, nopeutta ja kimmoisuutta." (lähde: sats.fi)
Toisaalta, jokainenhan tekee oman kunnon mukaisen treenin. Joten mitä sitä pelkäämään, pääasia, että itse tekee täysillä. Se, saako itsestään aina kaikkea irti, on sitten toinen asia. Ja sitä lähdin ottamaan selvää...
MUD-tunnin alkulämpö hoituu siis lenkkeillessä urheilupuistoon. Mä olen sitä mieltä, että yltiöinnostunut ohjaaja veti aivan liian kovaa vauhtia edessä tätä akulämmittelyä, ja letka kasvoikin melkoisen pitkäksi. Mielestäni alkulämmittelyn ei tarvitse olla näin kovaa vauhtia, mutta eipä siinä mitään. Treenipaikalla vielä vähän lämmiteltiin muun muassa hypyillä, kierroilla ja kyykyillä. Sitten kuultiin, että itse treeni koostuu neljästä neljän minuutin kovatehoisesta setistä, joiden välissä on vähän taukoa ja palauttelua.
Lämmittelyn jälkeen siirryttiin ensimmäiseen treeniosuuteen, joka oli mäkijuoksu. Tehtävä oli tehdä alhaalla viisi yleisliikettä eli burpeeta, joiden jälkeen juosta täysillä suht jyrkkää mäkeä ylös noin 60 metriä (tää on arvio!!), ja sitten hölkätä alas, ja aloittaa rundi uudestaan burpeeilla. Huh. Voin sanoa, että neljä minuuttia oli kyllä tuskainen ja pitkä, varsinkin, kun jalat meni hapoille jo ensimmäisessä mäkivedossa. Heh! Hyvä kunto ja silleen! Seuraavana osuutena oli lihaskuntoa, jossa neljän minuutin ajan vaihdettiin asentoja vaakamakuusta selkämakuulle kyykyn kautta, istumaan, maaten, vähän kyykkyjä väliin ja taas selälleen ja välillä juostiin paikallaan... ideana oli siis aina vaihtaa liikettä, kun ohjaaja niin sanoi. Neljä minuuttia oli kiva, mutta aika tiukka myöskin, ja huomasin, että neljä minuuttia on pitkä aika!
Kolmas treeni oli taas juoksua, jossa pareittain juostiin noin 80m matka täysiä toisen luo, ja sitten kaveri lähti juoksemaan ja kun oli maalissa, niin taas toinen lähti juoksemaan toisen luokse. Eli kyseessä oli spurttaaminen pienine taukoineen! Tämä oli aika kova myöskin, sillä yritin ainakin pinkoa jaloistani sen, minkä pääsin.. tosin vauhti ei kyllä päätä huimannut, mutta oma fiilis on tärkein! Viimeisenä oli lihaskunnon ja spurttien sekoitus eli ensin tehtiin kyykkyhyppyjä, vuorikiipeilyjä ja punnerruksia sarjat, jonka jälkeen spurtattiin parikymmentä metriä räjähtävästi. Tätä taas tehtiin neljä pitkää minuuttia!
Kaikkien neljän sykenoston jälkeen oli vielä punneruskilpailu pareittain, jossa Tiinuskan kanssa tsempattiin kovasti ja pärjättiin hienosti! Kyllä vähän nousi fiilis, että voisi niitä punnerruksia enemmänkin harjoitella, ja rohkeasti tehdä miesten punnerruksia salitreenin ohellakin... minä kun usein teen punnerruksia sääret bosu-pallon päällä. Mutta kehittävämpää olisi tehdä miesten punnerruksia, vaikka sitten vähän lyhyempiä sarjoja!
Loppuun vielä hölkättiin takas keskukselle ja sitten tunnin tiukka treeni oli paketissa! Huh, oli kyllä aikamoista menoa, ja jalat ovat kiittäneet tänään! Oli ihan pakko jättää suunniteltu suunnistus välistä, koska olisin tietysti siellä intoutunut rasittamaan kipeitä pakaroita, pohkeita ja reisiä enemmän! Lauantaita ajatellen ajattelin jättää tämän nyt väliin... Mutta siis, MUD oli kova ja kiva treeni, joskin tunsin itseni aika kömpelöksi ja hitaaksi, mutta tällaisella treenillä kehittyisin niissä osa-alueissa! Kannattaa mennä tällaisella tunnille, jos kaipaa jotain kovasykkeistä tekemistä! Ulkotreenistä plussaa... ainakin hienolla ilmalla! ;)
Onko teidän liikuntakeskuksissa hyviä uusia tunteja? Entäpä kuulostiko tämä meidän MUD kivalta treeniltä?
 |
| Lähde: sats.fi |
Kun kuulin, että ihana bloggaajakollegani Tiinuska oli menossa testaamaan heti ensimmäisellä mahdollisella kerralla uutta MUD-tuntia, niin pakkohan sitä oli lähteä kaveriksi! Tiinuskan kanssa ollaan tultu tutuiksi blogimaailman kautta, kun käydään sattumoisin samalla keskuksella treenaamassa, ja pari kertaa ollaankin spinning-salissa nähty! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun nähtiin ja juteltiin oikein kunnolla, sillä ennen tunnin alkua ja tuntiin kuuluvilla alku- ja loppulenkeillä oli kivasti aikaa vaihtaa kuulumisia, ja hyvin tultiin kyllä juttuun ja taatusti nähdään jatkossakin! Jos treeni ei mennyt niin hyvin, niin ainakin treeniseura oli mitä parasta, kiitosta vaan!!
Lähdin vähän pelonsekaisin tuntein tuonne MUD-tunnille, koska ymmärrykseni mukaan kyseessä oli yksi kovimmista treeneistä, jonka SATS nyt lanseerasi. Tosin plussaa oli, että treeni vedetään ulkona ja eilen ainakin ilma helli meitä, kun saimme tehdä treenin auringonpaisteessa. Ihanaa! Tämä SATSin kuvaus tunnista sai minut vähän pelkäämään tuntia:
"MUD on likainen ja rankka ryhmäliikuntatunti, jossa saat juosta, ryömiä, hypätä ja treenata vaihtelun vuoksi ulkoilmassa. Tunti kehittää voimaa, kestävyyttä, nopeutta ja kimmoisuutta." (lähde: sats.fi)
Toisaalta, jokainenhan tekee oman kunnon mukaisen treenin. Joten mitä sitä pelkäämään, pääasia, että itse tekee täysillä. Se, saako itsestään aina kaikkea irti, on sitten toinen asia. Ja sitä lähdin ottamaan selvää...
MUD-tunnin alkulämpö hoituu siis lenkkeillessä urheilupuistoon. Mä olen sitä mieltä, että yltiöinnostunut ohjaaja veti aivan liian kovaa vauhtia edessä tätä akulämmittelyä, ja letka kasvoikin melkoisen pitkäksi. Mielestäni alkulämmittelyn ei tarvitse olla näin kovaa vauhtia, mutta eipä siinä mitään. Treenipaikalla vielä vähän lämmiteltiin muun muassa hypyillä, kierroilla ja kyykyillä. Sitten kuultiin, että itse treeni koostuu neljästä neljän minuutin kovatehoisesta setistä, joiden välissä on vähän taukoa ja palauttelua.
Lämmittelyn jälkeen siirryttiin ensimmäiseen treeniosuuteen, joka oli mäkijuoksu. Tehtävä oli tehdä alhaalla viisi yleisliikettä eli burpeeta, joiden jälkeen juosta täysillä suht jyrkkää mäkeä ylös noin 60 metriä (tää on arvio!!), ja sitten hölkätä alas, ja aloittaa rundi uudestaan burpeeilla. Huh. Voin sanoa, että neljä minuuttia oli kyllä tuskainen ja pitkä, varsinkin, kun jalat meni hapoille jo ensimmäisessä mäkivedossa. Heh! Hyvä kunto ja silleen! Seuraavana osuutena oli lihaskuntoa, jossa neljän minuutin ajan vaihdettiin asentoja vaakamakuusta selkämakuulle kyykyn kautta, istumaan, maaten, vähän kyykkyjä väliin ja taas selälleen ja välillä juostiin paikallaan... ideana oli siis aina vaihtaa liikettä, kun ohjaaja niin sanoi. Neljä minuuttia oli kiva, mutta aika tiukka myöskin, ja huomasin, että neljä minuuttia on pitkä aika!
Kolmas treeni oli taas juoksua, jossa pareittain juostiin noin 80m matka täysiä toisen luo, ja sitten kaveri lähti juoksemaan ja kun oli maalissa, niin taas toinen lähti juoksemaan toisen luokse. Eli kyseessä oli spurttaaminen pienine taukoineen! Tämä oli aika kova myöskin, sillä yritin ainakin pinkoa jaloistani sen, minkä pääsin.. tosin vauhti ei kyllä päätä huimannut, mutta oma fiilis on tärkein! Viimeisenä oli lihaskunnon ja spurttien sekoitus eli ensin tehtiin kyykkyhyppyjä, vuorikiipeilyjä ja punnerruksia sarjat, jonka jälkeen spurtattiin parikymmentä metriä räjähtävästi. Tätä taas tehtiin neljä pitkää minuuttia!
 |
| Lähde: sats.fi |
Loppuun vielä hölkättiin takas keskukselle ja sitten tunnin tiukka treeni oli paketissa! Huh, oli kyllä aikamoista menoa, ja jalat ovat kiittäneet tänään! Oli ihan pakko jättää suunniteltu suunnistus välistä, koska olisin tietysti siellä intoutunut rasittamaan kipeitä pakaroita, pohkeita ja reisiä enemmän! Lauantaita ajatellen ajattelin jättää tämän nyt väliin... Mutta siis, MUD oli kova ja kiva treeni, joskin tunsin itseni aika kömpelöksi ja hitaaksi, mutta tällaisella treenillä kehittyisin niissä osa-alueissa! Kannattaa mennä tällaisella tunnille, jos kaipaa jotain kovasykkeistä tekemistä! Ulkotreenistä plussaa... ainakin hienolla ilmalla! ;)
Onko teidän liikuntakeskuksissa hyviä uusia tunteja? Entäpä kuulostiko tämä meidän MUD kivalta treeniltä?
maanantai 26. elokuuta 2013
Suunnistuskurssilta potkua ja niksejä = Suunnistushuuma!
Eikää! Mä olen niin huumassa nyt, että varoitan jo etukäteen, että tästä on tulossa aikamoinen hehkutuspostaus! Mutta mä olen kaikenkaikkiaan nyt niin onnellinen ja kiitollinen, että olen löytänyt näin täydellisen harrastuksen mun lajivalikoiman kirjoon! Ja kyllä, puhun suunnistuksesta, joka on ihan ykkösjuttu just nyt!
Tuossa keskikesällä kun suunnistus oli noussut mun suosikkiharrastusten joukkoon aloin googlailemaan kursseja tai lyhyitä suunnistuskouluja. Silmiini osui Helsingin suunnistajien Naisten kurssi, jossa oli vielä tilaa elokuun kurssille, joten kysyin kaverilta, tahtoisko hän lähteä mukaan ja pian oltiinkin varattu paikat kurssilta! Tän jälkeen tuli vielä syyskuulle kurssi, mutta sekin näyttää nyt olevan täynnä. Aika suuressa huudossa siis tämä suunnistusharrastus on nyt, eikä ihme, sillä sen verran kivasta jutusta on kyse! Parasta tässä harrastuksessa on, että jokainen pystyy ihan oman kunnon mukaan valitsemaan radan ja oman vauhdin, jolla radan menee. Tämä siis sopii monenlaiselle kuntoilijalle.
Takaisin kurssiin, jolla olin viime viikolla. Kurssin hinta oli vaatimaton 25€, jonka kyllä mielellään maksan, kun tiedän oppivani jotain. Kurssi alkoi parin tunnin teoriaosuudella, jossa käytiin läpi kartasta löytyviä värejä ja sitä, mitä ne värit ja muodot ja merkit symboloivat kartalla. Vaikka useammat värit ja merkit olikin tuttuja mulle jo (käytännössä oppii aika paljon!), niin silti opin aika paljon kurssilla, lähinnä mielenkiintoisia "hyvä tietää asioita", reitin valintaan liittyvää ohjausta ja opin myös muutaman ihan olennaisen asian rastimerkeistä, kuten sen, mikä on nenä ja notko! Kaksi tuntia meni kuin siivillä, ja pian olikin aika lähteä kotiin opettelemaan lisää ja miettimään näitä yön yli!
Seuraavana päivänä vuorossa oli maastoharjoitukset Paloheinän metsiköissä. Paikalla oli paljon Helsingin suunnistajien väkeä, joilta sai paljon apua ja hyviä keskusteluja reittivalinnoista ja suunnistuksesta ylipäätään! Tehtävänä meillä oli sellaiset viuhkaharjoitukset, eli käytiin hakemassa aina pari, kolme rastia, ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen, jossa saatiin mahdollisesti palautetta ja keskustelua, miten meni, ja sitten saatiin uudet rastit kouraan! Tämä meni myös hyvästä kuntoilusta, koska lähtöpaikka oli erään kunnon mäen päällä! Yhteensä liikuttua tulikin 6,5 kilsaa, mutta se ei ollut pääasia sinä päivänä (ja hölkkäsin sitä paitsi ennen mastoharjoituksia 9km:n lenkin!), vaan tärkeintä oli se tunne, jonka sain rastitehtäviltä ja keskusteluista - itseluottamusta, mienaa. Jännä tunne! Oli kiva mennä maastossa vailla aikapaineita, ja pääsinkin hyvin rasteille, ja fiilis oli hyvä, kun koko ajan oli hyvin kartalla, missä olen ja mihin menen. Toki rastit olivat aika helpoissa paikoissa, kun kyseessä oli aivan aloittelijoillekin soveltuva kurssi.
Tänään oli sitten kurssin kolmas ja samalla viimeinen tapahtuma, jossa mentiin perinteiset maanantain iltarastit, tällä kertaa paikkana oli Pirkkola/Maunula, eli hirveän vaikeaa maastoa ei ollut. Uskalsin ottaa 5km:n reitin, jota en ole ennen yksin mennyt, vain kerran kaverin kanssa silloin, kun en vielä ollut kertaakaan käynyt yksin suunnistamassa. No, siis, kaikki meni niin hyvin tänään! Vain yhdellä rastilla vähän sähläsin, ja etsin rastia aika kauan siinä lähellä, mutta löytyihän se sieltä sitten! Muuten oli niin hieno fiilis, kun oli koko ajan kartalla ja pääsin kunnolla juoksemaan ja sai sellaisen todellisen suunnistusfiiliksen päälle! Rata meni ekaa kertaa alle tuntiin, eili tämä oli mun enkka, vaikken noin pitkää rataa ole koskaan mennytkään! Kurssivetäjäkin sanoi, että olin mennyt kyllä hyvää vauhtia. Whihihiii! Jippii! Niin kivaa! Tänään oli kyllä niin huippu suunnistuspäivä! Kuinka huumassa voi olla? :D
Onko tämä ihan normaalia, että koko ajan tekisi mieli mennä suunnistamaan? Lenkkeily on "so last season", suunnistus on pop! No, ei kai, kyllä mä lenkkeilystä tykkään! Parasta tässä onkin, että nämä kaksi harrastusta tukevat hyvin toisiaan! Metsästä saa oivaa interval-treeniä, papua reisiin ja niveliin ja hyvää mäkitreeniä! Juoksu taas tietysti kasvattaa kuntoa, jota tarvitaan rastiväleillä, mikäli haluaa mennä kovempaa kuin kävelyä. Tänään oli pitkiäkin juoksuosuuksia, joissa kyllä tunsin olevani vahvoilla!
Onko siellä muita, jotka suunnistaa ja käy rasteilla? Joko ootte kyllästyneitä mun suunnistusjuttuihin, vai onko mun hehkutus saanut teidätkin innostumaan?
Tuossa keskikesällä kun suunnistus oli noussut mun suosikkiharrastusten joukkoon aloin googlailemaan kursseja tai lyhyitä suunnistuskouluja. Silmiini osui Helsingin suunnistajien Naisten kurssi, jossa oli vielä tilaa elokuun kurssille, joten kysyin kaverilta, tahtoisko hän lähteä mukaan ja pian oltiinkin varattu paikat kurssilta! Tän jälkeen tuli vielä syyskuulle kurssi, mutta sekin näyttää nyt olevan täynnä. Aika suuressa huudossa siis tämä suunnistusharrastus on nyt, eikä ihme, sillä sen verran kivasta jutusta on kyse! Parasta tässä harrastuksessa on, että jokainen pystyy ihan oman kunnon mukaan valitsemaan radan ja oman vauhdin, jolla radan menee. Tämä siis sopii monenlaiselle kuntoilijalle.
Takaisin kurssiin, jolla olin viime viikolla. Kurssin hinta oli vaatimaton 25€, jonka kyllä mielellään maksan, kun tiedän oppivani jotain. Kurssi alkoi parin tunnin teoriaosuudella, jossa käytiin läpi kartasta löytyviä värejä ja sitä, mitä ne värit ja muodot ja merkit symboloivat kartalla. Vaikka useammat värit ja merkit olikin tuttuja mulle jo (käytännössä oppii aika paljon!), niin silti opin aika paljon kurssilla, lähinnä mielenkiintoisia "hyvä tietää asioita", reitin valintaan liittyvää ohjausta ja opin myös muutaman ihan olennaisen asian rastimerkeistä, kuten sen, mikä on nenä ja notko! Kaksi tuntia meni kuin siivillä, ja pian olikin aika lähteä kotiin opettelemaan lisää ja miettimään näitä yön yli!
Seuraavana päivänä vuorossa oli maastoharjoitukset Paloheinän metsiköissä. Paikalla oli paljon Helsingin suunnistajien väkeä, joilta sai paljon apua ja hyviä keskusteluja reittivalinnoista ja suunnistuksesta ylipäätään! Tehtävänä meillä oli sellaiset viuhkaharjoitukset, eli käytiin hakemassa aina pari, kolme rastia, ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen, jossa saatiin mahdollisesti palautetta ja keskustelua, miten meni, ja sitten saatiin uudet rastit kouraan! Tämä meni myös hyvästä kuntoilusta, koska lähtöpaikka oli erään kunnon mäen päällä! Yhteensä liikuttua tulikin 6,5 kilsaa, mutta se ei ollut pääasia sinä päivänä (ja hölkkäsin sitä paitsi ennen mastoharjoituksia 9km:n lenkin!), vaan tärkeintä oli se tunne, jonka sain rastitehtäviltä ja keskusteluista - itseluottamusta, mienaa. Jännä tunne! Oli kiva mennä maastossa vailla aikapaineita, ja pääsinkin hyvin rasteille, ja fiilis oli hyvä, kun koko ajan oli hyvin kartalla, missä olen ja mihin menen. Toki rastit olivat aika helpoissa paikoissa, kun kyseessä oli aivan aloittelijoillekin soveltuva kurssi.
Tänään oli sitten kurssin kolmas ja samalla viimeinen tapahtuma, jossa mentiin perinteiset maanantain iltarastit, tällä kertaa paikkana oli Pirkkola/Maunula, eli hirveän vaikeaa maastoa ei ollut. Uskalsin ottaa 5km:n reitin, jota en ole ennen yksin mennyt, vain kerran kaverin kanssa silloin, kun en vielä ollut kertaakaan käynyt yksin suunnistamassa. No, siis, kaikki meni niin hyvin tänään! Vain yhdellä rastilla vähän sähläsin, ja etsin rastia aika kauan siinä lähellä, mutta löytyihän se sieltä sitten! Muuten oli niin hieno fiilis, kun oli koko ajan kartalla ja pääsin kunnolla juoksemaan ja sai sellaisen todellisen suunnistusfiiliksen päälle! Rata meni ekaa kertaa alle tuntiin, eili tämä oli mun enkka, vaikken noin pitkää rataa ole koskaan mennytkään! Kurssivetäjäkin sanoi, että olin mennyt kyllä hyvää vauhtia. Whihihiii! Jippii! Niin kivaa! Tänään oli kyllä niin huippu suunnistuspäivä! Kuinka huumassa voi olla? :D
Onko tämä ihan normaalia, että koko ajan tekisi mieli mennä suunnistamaan? Lenkkeily on "so last season", suunnistus on pop! No, ei kai, kyllä mä lenkkeilystä tykkään! Parasta tässä onkin, että nämä kaksi harrastusta tukevat hyvin toisiaan! Metsästä saa oivaa interval-treeniä, papua reisiin ja niveliin ja hyvää mäkitreeniä! Juoksu taas tietysti kasvattaa kuntoa, jota tarvitaan rastiväleillä, mikäli haluaa mennä kovempaa kuin kävelyä. Tänään oli pitkiäkin juoksuosuuksia, joissa kyllä tunsin olevani vahvoilla!
Onko siellä muita, jotka suunnistaa ja käy rasteilla? Joko ootte kyllästyneitä mun suunnistusjuttuihin, vai onko mun hehkutus saanut teidätkin innostumaan?
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Mitä seuraavaksi?
Kesä on mennyt kovaa vauhtia ja oikeastaan koko kesä on mennyt multa aika maltillisesti treenatessa. Treenattu on kyllä tullut, mutta en voi sanoa, että mitenkään tavoitteellisesti. Tukholman maratohin jälkeen iski jonkin sortin "haluan tehdä vähän kaikkea sitä ja tätä" -tunne, ja olenkin antanut itselleni vapaudet tehdä mitä milloinkin on huvittanut. Tämä on mulla toiminut, ja tästä on syntynyt ihan oikea liikunnan ilo! Kesä on ollut sporttinen, monipuolisen sporttinen!
Ennen kesää mulla oli selvät sävelet, että maratonin jälkeen alan treenaamaan itselleni vauhtia juoksuun ainaisen "lönkyttelyvauhdin" tilalle. Oli huikeat tavoitteet, että Midnight Runissa mennään alle 50 minuutin, ja suunnittelin, että juoksua tulisi treenattua oikein radalla tekniikkaan paneutuen. No, olenko treenannut vauhtia tai tekniikkaa? Empä juuri. Pääosa lenkeistä on ollut näitä nautinnollisia peruskuntolenkkejä, joko lyhyempiä ja välillä vähän pidempiäkin. Suurin osa interval-tyyppisistä treeneistä on tullut suunnistusmetsässä, jossa välillä mennään taitoihin nähden aivan liian kovaa, ja sitten jarrutellaan, seisotaan ja ihmetellään, missäs sitä oikein ollaan.
Suunnistuksesta on tullut lyhyessä ajassa mulle aivan suosikkiharrastus. Siinä yhdistyy kaikki, mistä tykkään. Juokseminen, luonnossa liikkuminen ja ongelmanratkominen. Se tunne, kun löytää rastin, on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa! Tämä kuluva viikko on muuten mennyt suunnistuskurssilla, josta kirjoitan enemmän vielä myöhemmin, kun maanantaina kurssin sisältöön kuuluvat iltarastit on hoidettu! Onneksi suunnistuskausi jatkuu vielä pitkälle syksyyn, mutta syksyn liukkaille keleille olisi tarkoitus mennä katsomaan suunnistuskenkiä itelleni.
No, tosiaan, Midnight Run juostaan jo alle viikon päästä eli ensi lauantaina 31.8 klo 21 alkaen. Ja arvatkaa mitä? Enää ei olekaan niin olennaista, että saisin oman enkan rikottua ja juostua jopa sen alle 50 minuuttia, vaan ylipäätään tärkeintä on lähteä pitämään hauskaa ja toivoa, että keli ei olisi niin kamala kuin viime vuonna! Kesä ei tullut treenattua niin vauhdikkaasti, kuin olin kuvitellut, mutta so what?! Kai mä silti saan lähteä juoksemaan, ja katsomaan, mitä kivaa radalla tänä vuonna on?!
Eilen oli muuten Helsinki City Triathlon (onnea vaan kaikille, jotka siellä kisaili!), johon mun oli tarkoitus osallistua. Pitkitin kumminkin osallistumista niin kauan, että hintaportaat vaan vaihtuivat nokan edessäni, ja mun suunniteltu ensimmäinen triathlon-startti jäi tekemättä. Ei haittaa, vaikka taatusti olis ollut hauska tapahtuma! Mutta tuleehan noita... ja ihan oikeasti, tarkoitus on kyllä ensi vuonna osallistua triathloniin, koska polte on tosi kova. Olen jo alustavasti miettinyt, että ensimmäinen kisa tulisi olemaan Vantaan triathlon, mikäli se siis järjestetään myös ensi vuonna. Tänä vuonna kuntosarjassa siellä oli matkana uinti 500m / pyöräily 20km / juoksu 5km, eli aika passeli!
Mutta mitä Midnight Runin jälkeen? Tarkoitus olisi kyllä osallistua puolimaratonille vielä tänä vuonna. Järkevin tapahtuma itselle olisi Espoon Rantamaratonin puolikas, mutta olen vähän kuin luvannut Kimmolle, että kannustan häntä radan varressa siellä. Ekaa kertaa näinpäin!! Joten mun pitäisi etsiä itselle toinen tapahtuma... tietääkö joku, että onko tuo Pääkaupunkijuoksun reitti kovin raskas? Suunnitelmissa olisi joko tuo tai Tampereen puolikas, saa nähdä. kokemuksia otetaan vastaan! :)
Mitä suunnitelmia teillä muilla on syksyksi? Suomen syksyhän on täynnä juoksutapahtumia!!
Ennen kesää mulla oli selvät sävelet, että maratonin jälkeen alan treenaamaan itselleni vauhtia juoksuun ainaisen "lönkyttelyvauhdin" tilalle. Oli huikeat tavoitteet, että Midnight Runissa mennään alle 50 minuutin, ja suunnittelin, että juoksua tulisi treenattua oikein radalla tekniikkaan paneutuen. No, olenko treenannut vauhtia tai tekniikkaa? Empä juuri. Pääosa lenkeistä on ollut näitä nautinnollisia peruskuntolenkkejä, joko lyhyempiä ja välillä vähän pidempiäkin. Suurin osa interval-tyyppisistä treeneistä on tullut suunnistusmetsässä, jossa välillä mennään taitoihin nähden aivan liian kovaa, ja sitten jarrutellaan, seisotaan ja ihmetellään, missäs sitä oikein ollaan.
Suunnistuksesta on tullut lyhyessä ajassa mulle aivan suosikkiharrastus. Siinä yhdistyy kaikki, mistä tykkään. Juokseminen, luonnossa liikkuminen ja ongelmanratkominen. Se tunne, kun löytää rastin, on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa! Tämä kuluva viikko on muuten mennyt suunnistuskurssilla, josta kirjoitan enemmän vielä myöhemmin, kun maanantaina kurssin sisältöön kuuluvat iltarastit on hoidettu! Onneksi suunnistuskausi jatkuu vielä pitkälle syksyyn, mutta syksyn liukkaille keleille olisi tarkoitus mennä katsomaan suunnistuskenkiä itelleni.
No, tosiaan, Midnight Run juostaan jo alle viikon päästä eli ensi lauantaina 31.8 klo 21 alkaen. Ja arvatkaa mitä? Enää ei olekaan niin olennaista, että saisin oman enkan rikottua ja juostua jopa sen alle 50 minuuttia, vaan ylipäätään tärkeintä on lähteä pitämään hauskaa ja toivoa, että keli ei olisi niin kamala kuin viime vuonna! Kesä ei tullut treenattua niin vauhdikkaasti, kuin olin kuvitellut, mutta so what?! Kai mä silti saan lähteä juoksemaan, ja katsomaan, mitä kivaa radalla tänä vuonna on?!
Eilen oli muuten Helsinki City Triathlon (onnea vaan kaikille, jotka siellä kisaili!), johon mun oli tarkoitus osallistua. Pitkitin kumminkin osallistumista niin kauan, että hintaportaat vaan vaihtuivat nokan edessäni, ja mun suunniteltu ensimmäinen triathlon-startti jäi tekemättä. Ei haittaa, vaikka taatusti olis ollut hauska tapahtuma! Mutta tuleehan noita... ja ihan oikeasti, tarkoitus on kyllä ensi vuonna osallistua triathloniin, koska polte on tosi kova. Olen jo alustavasti miettinyt, että ensimmäinen kisa tulisi olemaan Vantaan triathlon, mikäli se siis järjestetään myös ensi vuonna. Tänä vuonna kuntosarjassa siellä oli matkana uinti 500m / pyöräily 20km / juoksu 5km, eli aika passeli!
Mutta mitä Midnight Runin jälkeen? Tarkoitus olisi kyllä osallistua puolimaratonille vielä tänä vuonna. Järkevin tapahtuma itselle olisi Espoon Rantamaratonin puolikas, mutta olen vähän kuin luvannut Kimmolle, että kannustan häntä radan varressa siellä. Ekaa kertaa näinpäin!! Joten mun pitäisi etsiä itselle toinen tapahtuma... tietääkö joku, että onko tuo Pääkaupunkijuoksun reitti kovin raskas? Suunnitelmissa olisi joko tuo tai Tampereen puolikas, saa nähdä. kokemuksia otetaan vastaan! :)
Mitä suunnitelmia teillä muilla on syksyksi? Suomen syksyhän on täynnä juoksutapahtumia!!
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Arkeen kiinni!
Tänään tosiaan minun lomani loppui, ja oli aika astua arjen pariin. Oli kyllä kieltämättä aika karu kellonherätys 6.30, kun eilinen iltakin venähti yli puolen yön kaveriporukan lautapelisessioiden vuoksi. Mutta kahvin voimalla ja sisulla selvisin ekasta työpäivästä, ja huominen on taatusti taas helpompi. Ja ensi viikolla koko loma on jo kuin muisto menneisyydessä! Oli kyllä kertakaikkiaan ihana loma, vaikken mitään ihmeellistä tehnytkään! Mutta onhan arkeen palaamisessa puolensa, kuten elämän rytmiytyminen ja rutiinit!
Eilen silti keskutellessani hyvän ystäväni kanssa arjen touhuista, nousi mieleeni pari asiaa, joista tahtoisin kirjoittaa. Kaikki lähti siitä, kun ystäväni kysyi minua uimaan ennen sovittua menoamme klo 18. Sanoin, etten tiedä ehdinkö, töiden jälkeen ennen tätä jo sovittua menoa uimaan, varsinkin kun haluan rauhoittua hetken jossain välissä ja etenkin tarvitsen aikaa syömiseen ja ruuanlaittoonkin. Sanoin, etten tahdo tehdä itselleni kiirettä, koska siten poltan itseni nopeasti loppuun. Kaverini taas kertoi olevansa ihminen, joka tahtoo tehdä päivässä paljon ja mennä täydellä höyryllä eteenpäin, jotta pääsee sitten rauhoittumaan sänkyyn ja nukkumaan ajoissa, ja rentoutumisen voi ottaa sitten viikonloppuna takaisin! Ja on kuulemma asennekysymys, että pärjääkö kiireisestä arjesta vai ei. Mitä mieltä te olette?
En tosiaankaan mennyt uimaan, vaikka jo ennalta sovittu meno ei ollut mitään iikuntaa, tai periaatteessa liittyi liikuntaan, mutta ei ollut itse liikuntaa. Mutta en tahtonut kiirehtiä liikkumaan vaan sen takia, että "on pakko päästä liikkumaan". Ehdinhän mennä uimaan vaikka viikonloppuna. Ja lepopäivät ovat välttämättömiä, joten turha tehdä itselle kiirettä tällaisen asian kanssa. Mä olen ylipäätän ihminen, joka tarvitsee päivässä aikaa johonkin ihan tyhjään ja turhaankin, kuten omille ajatuksille, rauhoittumiselle ja arjen pikkupuuhasteluille, kuten intohimolleni ruuanlaitolle. En yksinkertaisesti jatkuvasti jaksa päiviä, jolloin olen ensin 9 tuntia matkoineen töissä ja sitten paahdan iltayhdeksään muiden hommien parissa. Jotenkin en silloin osaa nauttia joka hetkestä, mikä onkin minun suurin kehittämisen kohde. Siis hetkestänauttiminen ja sen oppiminen.
Mun mielestäni, huom. siis mun omasta mielestäni, ei ole oikea tapa painaa arkea hirveällä aikataululla tai suorittamisella, ja sitten ottaa kaikki takaisin viikonloppuna. Voiko sellaisesta arjesta nauttia joka päivä ja jatkuvasti? Ja onko sitten jo viikonloppuisin liiankin väsynyt tekemään kaikkea kivaa? Tai kohdistuuko viikonlopuille liiankin suuret odotukset tällöin?
Mä kyllä nautin puuhastella arkena kaikkea, en tarkoita sitä. Tykkään harrastaa liikuntaa, tykkään nähdä ystäviä, laittaa ruokaa, käydä tapahtumissa ja siis tehdä muutakin, kuin istua sohvalla koko iltaa töiden jälkeen! Mutta siitä en tykkää, että jatkuvasti täytyy katsoa kelloa, että ehtii sinne tänne ja tonne, ja tehdä nyt sitä tätä ja tota... huh. Elämässä löytyy aina jotain stressattavaa, joten miksi lisätä stressiä turhaan tekemästä elämästä liian kiireistä.
Mitä mieltä te olette? Elättekö arkea hetkestä hetkeen kiireen keskellä vai oletteko enemmän nautiskelijoita, jotka kaipaavat omia hetkiä sinne arjenkin keskelle? Onko kiireinen elämä asennekysymys?
Eilen silti keskutellessani hyvän ystäväni kanssa arjen touhuista, nousi mieleeni pari asiaa, joista tahtoisin kirjoittaa. Kaikki lähti siitä, kun ystäväni kysyi minua uimaan ennen sovittua menoamme klo 18. Sanoin, etten tiedä ehdinkö, töiden jälkeen ennen tätä jo sovittua menoa uimaan, varsinkin kun haluan rauhoittua hetken jossain välissä ja etenkin tarvitsen aikaa syömiseen ja ruuanlaittoonkin. Sanoin, etten tahdo tehdä itselleni kiirettä, koska siten poltan itseni nopeasti loppuun. Kaverini taas kertoi olevansa ihminen, joka tahtoo tehdä päivässä paljon ja mennä täydellä höyryllä eteenpäin, jotta pääsee sitten rauhoittumaan sänkyyn ja nukkumaan ajoissa, ja rentoutumisen voi ottaa sitten viikonloppuna takaisin! Ja on kuulemma asennekysymys, että pärjääkö kiireisestä arjesta vai ei. Mitä mieltä te olette?
En tosiaankaan mennyt uimaan, vaikka jo ennalta sovittu meno ei ollut mitään iikuntaa, tai periaatteessa liittyi liikuntaan, mutta ei ollut itse liikuntaa. Mutta en tahtonut kiirehtiä liikkumaan vaan sen takia, että "on pakko päästä liikkumaan". Ehdinhän mennä uimaan vaikka viikonloppuna. Ja lepopäivät ovat välttämättömiä, joten turha tehdä itselle kiirettä tällaisen asian kanssa. Mä olen ylipäätän ihminen, joka tarvitsee päivässä aikaa johonkin ihan tyhjään ja turhaankin, kuten omille ajatuksille, rauhoittumiselle ja arjen pikkupuuhasteluille, kuten intohimolleni ruuanlaitolle. En yksinkertaisesti jatkuvasti jaksa päiviä, jolloin olen ensin 9 tuntia matkoineen töissä ja sitten paahdan iltayhdeksään muiden hommien parissa. Jotenkin en silloin osaa nauttia joka hetkestä, mikä onkin minun suurin kehittämisen kohde. Siis hetkestänauttiminen ja sen oppiminen.
Mun mielestäni, huom. siis mun omasta mielestäni, ei ole oikea tapa painaa arkea hirveällä aikataululla tai suorittamisella, ja sitten ottaa kaikki takaisin viikonloppuna. Voiko sellaisesta arjesta nauttia joka päivä ja jatkuvasti? Ja onko sitten jo viikonloppuisin liiankin väsynyt tekemään kaikkea kivaa? Tai kohdistuuko viikonlopuille liiankin suuret odotukset tällöin?
Mä kyllä nautin puuhastella arkena kaikkea, en tarkoita sitä. Tykkään harrastaa liikuntaa, tykkään nähdä ystäviä, laittaa ruokaa, käydä tapahtumissa ja siis tehdä muutakin, kuin istua sohvalla koko iltaa töiden jälkeen! Mutta siitä en tykkää, että jatkuvasti täytyy katsoa kelloa, että ehtii sinne tänne ja tonne, ja tehdä nyt sitä tätä ja tota... huh. Elämässä löytyy aina jotain stressattavaa, joten miksi lisätä stressiä turhaan tekemästä elämästä liian kiireistä.
Mitä mieltä te olette? Elättekö arkea hetkestä hetkeen kiireen keskellä vai oletteko enemmän nautiskelijoita, jotka kaipaavat omia hetkiä sinne arjenkin keskelle? Onko kiireinen elämä asennekysymys?
maanantai 19. elokuuta 2013
Onko tämä liikuntaa?
Kaukana on ajat siitä, kun yleisesti liikunta ei ollut juuri suunniteltua, ja sitä tuli tehtyä itestäänkin muun muassa pihahommissa tai hyötyliikuntana. Kaukana on myös oma nuoruuden liikkumisinnostus, jossa seurattiin joukkueen laatimaa ohjelmaa, piittaamatta juuri siitä, kuinka paljon liikuntaa tulee viikossa harrastettua. Ei laskettu liikuntaan käytettyjen tuntien määrää, ei juoksukilsoja eikä aikaa, jonka liikuntaan käytti. Kaikki tuli vähän niinkuin itsestään.
Mä pysähdyin mun ja Kimmon pyöräretkellä hetkeksi tähän nykyajan maailman menoon, kun Kimmo ihan vilpittömästi kysyi minulta, että "merkkaatko nämä pyöräilyt Heiaheiaan?". Aloin oikeasti itsekin miettiä, että onko tämä liikuntaa. Ei tässä nyt superkovaa vauhtia pidetä eikä ihan hirveä hikikään tule?! Toisaalta, kyllä nuo ylämäet hengästyttää ja tämä pyöräily alkaa jo reisissä ja pakaroissa tuntuakin... Hei oikeesti?!?! Miksi mun edes täytyy miettiä tällaista?!! Aloin vähän itelleni jo suuttua, että aloin tosissani miettiä asiaa. Onko sillä oikeesti mitään väliä, onko se liikuntaa vai ei? Ja mikä ylipäätään on liikuntaa?
Kaiken maailman Heiaheiat ja muut saavat tän liikunnankin niin suorituskeskeiseksi tekemiseksi. Täytyy tilastoida liikkumisia, miettiä, voiko sen suorituksen nyt merkitä heiaheiaan ja mitä muut siitä ajattelevat...? Liikunnan pääasia taas saattaa unohtua helposti, eli se hyvänolon tunne ja tuottavuus. Joillekin hyvänolon tunnetta tuottaa kunnon hikiliikunta, jolloikein oikein rauhallinen ja venyvä jooga ja joillekin se tunne tulee jostain ihan muusta, kuten vaikka metsälenkistä tai pallopeleistä. Eikö nämä kaikki ole liikuntaa, jos itse liikkuja niin haluaa?
En tuomitse heiaheiaa tai muuta vastaavaa tilastointipalvelua, sillä käytänhän itsekin sitä. Mielestäni on todella kiva saada suuntaa-antavaa analyysia siitä, miten on liikkunut, ja kuinka paljon mitäkin lajia. Minua esimerkiksi harmittaa melkoisesti, että mulla ei ole minkäännäköistä tilastointia siitä, kuinka palon juoksin ja treenasin matkallani kohti ensimmäistä maratonia vuonna 2011. En kirjannut treenejäni silloin mihinkään ylös. Harmi. Mutta silti, joskus on hyvä pysähtyä miettimään, että liikunta ei oikeasti ole niin suorituskeskeistä, että jokaista tekemistä ja pyörällä tehtyä kauppareissua tulisi analysoida ja tilastoida. Luonnollinen liikkuminen ja hyötyliikunta on yksi osa aktiivista arkea, jota jokaisen pitäisi elää. Ei se tarvitse mittareita tai pohdintaa, kävelenkö nyt tämän kahden kilsan kauppareissun tarpeeksi nopeasti, jotta sykkeeni on peruskuntoalueella. Ehei!
Kokeilkaa joskus juosta lenkki ilman sykemittaria tai matkanmittausta! Kokeilkaa, miltä se vapaus tuntuu! Tehkää joskus jotain spontaania liikuntaa, kuten lähtekään ihan kummalliseen aikaan tekemään vaikka kävely- tai juoksulenkkiä... tai kokeilkaa jotain uutta harrastusta! Niissä ei tarvitse suorittaa ensimmäisillä kerroilla, vaan voi nauttia lajin uutuudenviehätyksestä! Itse nautin esimerkiksi heinäkuussa suunnattomasti melomisesta, kun en tosiaan ollut sitä juuri ennen tehnyt, enkä itselleni asettanut mitään suorituspaineita! Ah, kuinka vapauttavaa!
Mielestäni tärkeintä ei ole se, että onko jokin asia liikuntaa vai ei, vaan se, että se liikunta ei ole jatkuvasti jotain kovin suorituskeskeistä. Ei joka kerta tarvitse tehdä paremmin kuin viimeksi tai tehdä jotain kelloa vastaan. Välillä voi höllätä, kuunnella omaa kehoa, nauttia tekemisestä eikä vain miettiä, että "jes, sain merkinnän heiaheiaan!". En tarkoita, etteikö niistä suorituksistakin voisi nauttia, mutta ehkä saitte pointistani kiinni.
Ja kyllä, merkkasin pyöräilyretkemme Heiaheiaan.
Mä pysähdyin mun ja Kimmon pyöräretkellä hetkeksi tähän nykyajan maailman menoon, kun Kimmo ihan vilpittömästi kysyi minulta, että "merkkaatko nämä pyöräilyt Heiaheiaan?". Aloin oikeasti itsekin miettiä, että onko tämä liikuntaa. Ei tässä nyt superkovaa vauhtia pidetä eikä ihan hirveä hikikään tule?! Toisaalta, kyllä nuo ylämäet hengästyttää ja tämä pyöräily alkaa jo reisissä ja pakaroissa tuntuakin... Hei oikeesti?!?! Miksi mun edes täytyy miettiä tällaista?!! Aloin vähän itelleni jo suuttua, että aloin tosissani miettiä asiaa. Onko sillä oikeesti mitään väliä, onko se liikuntaa vai ei? Ja mikä ylipäätään on liikuntaa?
Kaiken maailman Heiaheiat ja muut saavat tän liikunnankin niin suorituskeskeiseksi tekemiseksi. Täytyy tilastoida liikkumisia, miettiä, voiko sen suorituksen nyt merkitä heiaheiaan ja mitä muut siitä ajattelevat...? Liikunnan pääasia taas saattaa unohtua helposti, eli se hyvänolon tunne ja tuottavuus. Joillekin hyvänolon tunnetta tuottaa kunnon hikiliikunta, jolloikein oikein rauhallinen ja venyvä jooga ja joillekin se tunne tulee jostain ihan muusta, kuten vaikka metsälenkistä tai pallopeleistä. Eikö nämä kaikki ole liikuntaa, jos itse liikkuja niin haluaa?
En tuomitse heiaheiaa tai muuta vastaavaa tilastointipalvelua, sillä käytänhän itsekin sitä. Mielestäni on todella kiva saada suuntaa-antavaa analyysia siitä, miten on liikkunut, ja kuinka paljon mitäkin lajia. Minua esimerkiksi harmittaa melkoisesti, että mulla ei ole minkäännäköistä tilastointia siitä, kuinka palon juoksin ja treenasin matkallani kohti ensimmäistä maratonia vuonna 2011. En kirjannut treenejäni silloin mihinkään ylös. Harmi. Mutta silti, joskus on hyvä pysähtyä miettimään, että liikunta ei oikeasti ole niin suorituskeskeistä, että jokaista tekemistä ja pyörällä tehtyä kauppareissua tulisi analysoida ja tilastoida. Luonnollinen liikkuminen ja hyötyliikunta on yksi osa aktiivista arkea, jota jokaisen pitäisi elää. Ei se tarvitse mittareita tai pohdintaa, kävelenkö nyt tämän kahden kilsan kauppareissun tarpeeksi nopeasti, jotta sykkeeni on peruskuntoalueella. Ehei!
Kokeilkaa joskus juosta lenkki ilman sykemittaria tai matkanmittausta! Kokeilkaa, miltä se vapaus tuntuu! Tehkää joskus jotain spontaania liikuntaa, kuten lähtekään ihan kummalliseen aikaan tekemään vaikka kävely- tai juoksulenkkiä... tai kokeilkaa jotain uutta harrastusta! Niissä ei tarvitse suorittaa ensimmäisillä kerroilla, vaan voi nauttia lajin uutuudenviehätyksestä! Itse nautin esimerkiksi heinäkuussa suunnattomasti melomisesta, kun en tosiaan ollut sitä juuri ennen tehnyt, enkä itselleni asettanut mitään suorituspaineita! Ah, kuinka vapauttavaa!
Mielestäni tärkeintä ei ole se, että onko jokin asia liikuntaa vai ei, vaan se, että se liikunta ei ole jatkuvasti jotain kovin suorituskeskeistä. Ei joka kerta tarvitse tehdä paremmin kuin viimeksi tai tehdä jotain kelloa vastaan. Välillä voi höllätä, kuunnella omaa kehoa, nauttia tekemisestä eikä vain miettiä, että "jes, sain merkinnän heiaheiaan!". En tarkoita, etteikö niistä suorituksistakin voisi nauttia, mutta ehkä saitte pointistani kiinni.
Ja kyllä, merkkasin pyöräilyretkemme Heiaheiaan.
perjantai 16. elokuuta 2013
Lempilenkki
Tiedättekö niitä päiviä, kun on hirveän hektistä ja et ole kovasti ehtinyt ajattelemaan liikuntaa? Tai vastaavasti niitä hetkiä, kun et ole pitkään aikaan tehnyt juoksulenkkiä, mutta nyt tekisi mieli? Tai sitten niitä hetkiä, kun ei oikein edes tiedä, mitä tekee mieli? Kaikkia näitä tunteita yhdistää yksi asia; halu tehdä jotain tuttua. Näinä hetkinä minä vedän esiin valttikorttini eli lempilenkkini!!
Minun lempilenkki kiertää aina saman tietyn lenkuran, ja vielä yleensä vastapäivään, mutta joskus myös myötäpäivään. Lenkki on 8km pitkä, joten se sopii hyvin perus pk-lenkiksi. Joskus olen myös tuon saman lenkin kasvattanut jopa 12 kilsaan, ja tiedän kyllä miten se onnistuu, mutta tuo lyhin versio on 8km. Suurin osa mun kasin lenkeistä on ollut tuota samaa lenkkiä. Mä ylikaikeen nautin juosta tuon tutun ja turvallisen lenkin aina välillä, vaikka siinäkin on tietyt mäkiset kohdat. Kaiken kuitenkin kruunaa ne parhaat kohdat, joissa saan juosta meren äärellä. Mikään ei ole parempaa lenkillä, kuin se suolainen merituuli puhaltamassa naamaan! Ai että.
Tänään oli lempilenkin vuoro! Kuten arvelin viimeksi, jalat menivät tukkoon punttailusta. Ehkä tosiaan käyn liian harvoin tekemässä jalkapunttia, ja tottumattomat jalkani eivät sitten tykkää punttailusta ja menevät helpommin jumiin. Hmm.. no, eilen jalat olivat vielä hyvät, ja teinkin Kimmon kanssa aivan ihanan suunnistuksen Sipoon kivoissa maisemissa. Suunnistus meni kakkosrastia lukuunottamatta hyvin ja taas sain paljon opittavaa! Maanantaina oliskin taas tarkoitus mennä ihan yksin maastoon, jännää! No, takaisin aiheeseen... tänään meinaan heräsin oikein tukkoisilla jaloilla!! Huh. Kaipasin tosiaan sitä tuttua lenkkiäni, jolla pystyin vain keskittymään omaan juoksuun ja jalkojen avaukseen. Lenkki olikin oikein hyvä ja oli ihana juosta taas lämpimässä ja auringonpaisteessa. Kyllä kohta saa taas mennä raikkaassa syyssäässä, joten nautin kyllä vielä tästä auringosta ja lämmöstä.. olenhan muutaman päivän vielä kesälomalla! ;)
Onko teillä jotain tiettyä lempi lenkkireittiä, jonka menette aina, kun kaipaatte jotain tuttua? Vai täytyykö lenkkireitin aina olla uusi tai ainakin jokin uusi variaatio jostain vanhasta reitistä?
Ainiin, onko joku katsonut yleisurheilun MM-kisoja? Huh, mitä suorituksia! Juuri äsken katsoin uskomattoman Mo Farahin 5km:n voittojuoksua! On siinä kova! Huh! ..ja niin, hienoa, että Nooralotta Neziri pääsi kuitenkin huomiseen välierään, tsemppiä vaan juoksuun!
Ja niin, tsemppiä kaikille Helsinki City Marathonille osallistuville huomiselle!!
Minun lempilenkki kiertää aina saman tietyn lenkuran, ja vielä yleensä vastapäivään, mutta joskus myös myötäpäivään. Lenkki on 8km pitkä, joten se sopii hyvin perus pk-lenkiksi. Joskus olen myös tuon saman lenkin kasvattanut jopa 12 kilsaan, ja tiedän kyllä miten se onnistuu, mutta tuo lyhin versio on 8km. Suurin osa mun kasin lenkeistä on ollut tuota samaa lenkkiä. Mä ylikaikeen nautin juosta tuon tutun ja turvallisen lenkin aina välillä, vaikka siinäkin on tietyt mäkiset kohdat. Kaiken kuitenkin kruunaa ne parhaat kohdat, joissa saan juosta meren äärellä. Mikään ei ole parempaa lenkillä, kuin se suolainen merituuli puhaltamassa naamaan! Ai että.
Tänään oli lempilenkin vuoro! Kuten arvelin viimeksi, jalat menivät tukkoon punttailusta. Ehkä tosiaan käyn liian harvoin tekemässä jalkapunttia, ja tottumattomat jalkani eivät sitten tykkää punttailusta ja menevät helpommin jumiin. Hmm.. no, eilen jalat olivat vielä hyvät, ja teinkin Kimmon kanssa aivan ihanan suunnistuksen Sipoon kivoissa maisemissa. Suunnistus meni kakkosrastia lukuunottamatta hyvin ja taas sain paljon opittavaa! Maanantaina oliskin taas tarkoitus mennä ihan yksin maastoon, jännää! No, takaisin aiheeseen... tänään meinaan heräsin oikein tukkoisilla jaloilla!! Huh. Kaipasin tosiaan sitä tuttua lenkkiäni, jolla pystyin vain keskittymään omaan juoksuun ja jalkojen avaukseen. Lenkki olikin oikein hyvä ja oli ihana juosta taas lämpimässä ja auringonpaisteessa. Kyllä kohta saa taas mennä raikkaassa syyssäässä, joten nautin kyllä vielä tästä auringosta ja lämmöstä.. olenhan muutaman päivän vielä kesälomalla! ;)
Onko teillä jotain tiettyä lempi lenkkireittiä, jonka menette aina, kun kaipaatte jotain tuttua? Vai täytyykö lenkkireitin aina olla uusi tai ainakin jokin uusi variaatio jostain vanhasta reitistä?
Ainiin, onko joku katsonut yleisurheilun MM-kisoja? Huh, mitä suorituksia! Juuri äsken katsoin uskomattoman Mo Farahin 5km:n voittojuoksua! On siinä kova! Huh! ..ja niin, hienoa, että Nooralotta Neziri pääsi kuitenkin huomiseen välierään, tsemppiä vaan juoksuun!
Ja niin, tsemppiä kaikille Helsinki City Marathonille osallistuville huomiselle!!
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Kuntosalin ristiriita - jalkajumit vs. voimaa jalkoihin?
Minä oon ennen kirjoittanutkin, että tykkään yhdistää kuntosalia juoksuharrastukseen, mutta pientä suunnittelua se vaatii, jotta juoksutreenit eivät kärsisi liiallisesta punttaamisesta. Lähinnä en meinaa sitä, että minulle yhtäkkiä kasvaisi liian suuret lihakset juoksuun, vaan tarkoitan sitä jumia, jonka kuntosalilta helposti saa kehoon. Se jumi voi haitata tai pahimmissa tapauksessa estää koko juoksutreenin seuraavana päivänä.
Mä en olekaan nyt loppukevään ja kesän aikana juuri jalkapunttia tehnyt, koska on ollut maraton-treenit ja itse maraton, ja nyt kesällä olen mieluummin ylipäätään lähtenyt treenaamaan ulos, kuin salille. Talvella kuntosalitreenini on enemmän voimapainotteista kuin kesällä, jolloin pyrin lähinnä ylläpitämään lihaskuntoa ja täydentämään muuten kovin aerobisia treenejä. Ongelma on kuitenkin yleensä tuo alaraajojen treenaus - kuinka kovalla teholla uskaltaa tehdä, jotta seuraavan päivän treenit eivät mene hukkaan tai jää välistä?! Itellä ainakin jalat jumiutuu helposti pienestäkin punttailusta. Toisaalta jalat kyllä avautuvat yleensä kohtuullisen hyvin alkulämmittelyn aikana, vaikka alla olisikin edellisen päivän kovempi jalkapuntti.
Huomiseksi olen suunnitellut juoksua ja/tai suunnistusta ohjelmaani, mutta silti päätin tänään lähteä pitkästä aikaa salille. Teki myös mieli tehdä vähän jalkoja. Aika usein treenaan jalkoja niin, että joko koko kroppa joutuu tekemään kovin töitä keskivartaloa myöden (eli esim. kyykkyjä paino suorilla käsillä pään yläpuolella) tai sitten yksi jalka kerrallaan. Hyviä liikkeitä ovat erilaiset askelkyykyt, kuten askelkyykkykävely, bulgarialainen kyykky tai askylkyykky smithissä.
Tänään tein mielestäni aika hyvän, ja nopeahkon peruskuntotreenin juoksijalle. Voisin kirjata sen tähän ylös:
- Lämmittely n. 7min hölkkää juoksumatolla
- Ylätalja eteen leveällä otteella 3x10
- Peck deck laitteessa 3x10
Seuraavat liikeparit tein vuorotellen ja pidin molempien sarjojen jälkeen tauon
- Pistoolikyykky TRX-naruissa 3x8/jalka
- Soutu TRX-naruissa 3x8
- Pystypunnerrus tangolla 3x10
- Yhden jalan maastaveto 3x8/jalka
- Askellus laatikon päälle painotanko niskassa 3x10/jalka
- Perinteinen punnerrus (mulla jalat bosu-pallon päällä säärten kohdalta) 3x10
Ja lopuksi
- Vatsalihakset vatsapenkissä 2x20
Siinä. Aikaa mulla kului noin 50 minuuttia. Kaikki paritreenissä tehdyt liikkeet ovat kokonaisvaltaisia, jotka vaativat kovaa kehonhallintaa samalla, kun liikettä suorittaa.
Yhden jalan mave on mun suosikkini, sillä se ei otakaan selkään vaan ainoastaan suorittavan jalan takareiteen. Lisäksi se on erityisen hyvää tasapainoharjoitusta samalla. Askellus laatikolle on todella hyvä myöskin, koska siinä voi harjoitella matalalle laatikolle räjähtävyyttä tai sitten voi tehdä korkealle laatikolle, jolloin liike on selkeämmin voimapainotteinen.
Nyt vain odotellaan, ovatko jalat huomrnna kovin kipeät ja jumiset. Yleensä pyrin tosiaan jalkatreenin ajoittamaan niin, ettei seuraavalle päivälle ole tiedossa pitkää lenkkiä tai vauhtikestävyyslenkkiä. Perus pk-lenkillä jalat yleensä avautuvat kyllä ja lenkki sujuu suhteellisen hyvin. Huomenna ei ole ohjelmassa rankempia treenejä, joten jumit ovat ehkä tervetulleitakin?!
Mitä mieltä olette, kuinka suuri hyöty jalkatreeneistä on juoksua päälajinaan pitävälle? Auttavatko ne mäkisessä maastossa tai viimeisillä kilsoilla juoksussa vai onko jalkatreeni ihan hukkaan heitettyä? Itse en osaa ajatella hyötyä, mutta aina välillä kaipaan kyllä kokovartalojumia, jonka salista saa! Se virkistää mieltä aina välillä!
Ps. Vastailen kyllä kommentteihinne, ihanat lukijat! Kiitos kommenteista viime postauksiin! Juuri tämän vuorovaikutuksen vuoksi tämä bloggaaminen on niin kivaa! :)
Mä en olekaan nyt loppukevään ja kesän aikana juuri jalkapunttia tehnyt, koska on ollut maraton-treenit ja itse maraton, ja nyt kesällä olen mieluummin ylipäätään lähtenyt treenaamaan ulos, kuin salille. Talvella kuntosalitreenini on enemmän voimapainotteista kuin kesällä, jolloin pyrin lähinnä ylläpitämään lihaskuntoa ja täydentämään muuten kovin aerobisia treenejä. Ongelma on kuitenkin yleensä tuo alaraajojen treenaus - kuinka kovalla teholla uskaltaa tehdä, jotta seuraavan päivän treenit eivät mene hukkaan tai jää välistä?! Itellä ainakin jalat jumiutuu helposti pienestäkin punttailusta. Toisaalta jalat kyllä avautuvat yleensä kohtuullisen hyvin alkulämmittelyn aikana, vaikka alla olisikin edellisen päivän kovempi jalkapuntti.
Huomiseksi olen suunnitellut juoksua ja/tai suunnistusta ohjelmaani, mutta silti päätin tänään lähteä pitkästä aikaa salille. Teki myös mieli tehdä vähän jalkoja. Aika usein treenaan jalkoja niin, että joko koko kroppa joutuu tekemään kovin töitä keskivartaloa myöden (eli esim. kyykkyjä paino suorilla käsillä pään yläpuolella) tai sitten yksi jalka kerrallaan. Hyviä liikkeitä ovat erilaiset askelkyykyt, kuten askelkyykkykävely, bulgarialainen kyykky tai askylkyykky smithissä.
Tänään tein mielestäni aika hyvän, ja nopeahkon peruskuntotreenin juoksijalle. Voisin kirjata sen tähän ylös:
- Lämmittely n. 7min hölkkää juoksumatolla
- Ylätalja eteen leveällä otteella 3x10
- Peck deck laitteessa 3x10
Seuraavat liikeparit tein vuorotellen ja pidin molempien sarjojen jälkeen tauon
- Pistoolikyykky TRX-naruissa 3x8/jalka
- Soutu TRX-naruissa 3x8
- Pystypunnerrus tangolla 3x10
- Yhden jalan maastaveto 3x8/jalka
- Askellus laatikon päälle painotanko niskassa 3x10/jalka
- Perinteinen punnerrus (mulla jalat bosu-pallon päällä säärten kohdalta) 3x10
Ja lopuksi
- Vatsalihakset vatsapenkissä 2x20
Siinä. Aikaa mulla kului noin 50 minuuttia. Kaikki paritreenissä tehdyt liikkeet ovat kokonaisvaltaisia, jotka vaativat kovaa kehonhallintaa samalla, kun liikettä suorittaa.
 |
| ähde: http://experiencelife.com/ |
TRX-narut ovat todella hyvä treeniväline, koska siinä joutuu käyttämään aina syviä lihaksia samalla, kuin tekee liikkeitä. Tuo yhden jalan pistoolikyykky on ihan tappo, jos vaan muistaa, ettei avusta liikaa käsillä. Mulla on tavoitteena, että vielä jonain päivänä pääsen sen kyykyn tehtyä ilman apua eli noita naruja! Osaako joku?!
Yhden jalan mave on mun suosikkini, sillä se ei otakaan selkään vaan ainoastaan suorittavan jalan takareiteen. Lisäksi se on erityisen hyvää tasapainoharjoitusta samalla. Askellus laatikolle on todella hyvä myöskin, koska siinä voi harjoitella matalalle laatikolle räjähtävyyttä tai sitten voi tehdä korkealle laatikolle, jolloin liike on selkeämmin voimapainotteinen.
Nyt vain odotellaan, ovatko jalat huomrnna kovin kipeät ja jumiset. Yleensä pyrin tosiaan jalkatreenin ajoittamaan niin, ettei seuraavalle päivälle ole tiedossa pitkää lenkkiä tai vauhtikestävyyslenkkiä. Perus pk-lenkillä jalat yleensä avautuvat kyllä ja lenkki sujuu suhteellisen hyvin. Huomenna ei ole ohjelmassa rankempia treenejä, joten jumit ovat ehkä tervetulleitakin?!
Mitä mieltä olette, kuinka suuri hyöty jalkatreeneistä on juoksua päälajinaan pitävälle? Auttavatko ne mäkisessä maastossa tai viimeisillä kilsoilla juoksussa vai onko jalkatreeni ihan hukkaan heitettyä? Itse en osaa ajatella hyötyä, mutta aina välillä kaipaan kyllä kokovartalojumia, jonka salista saa! Se virkistää mieltä aina välillä!
Ps. Vastailen kyllä kommentteihinne, ihanat lukijat! Kiitos kommenteista viime postauksiin! Juuri tämän vuorovaikutuksen vuoksi tämä bloggaaminen on niin kivaa! :)
tiistai 13. elokuuta 2013
Saariston rengastie polkupyörällä kierretty
Heippa pitkästä aikaa! Kyllä, talven ja kevään postaustahtiin nähden tämä loma-ajan postaustahti on kyllä todella hidasta. Mutta olen tosiaan tässä parin viikon aikana ollut vain muutaman päivän kotona, ja loput jossain reissussa, joten olen ymmärrettävästi käyttänyt aikaani enemmän läheisten näkemiseen ja rentoutumiseen, kuin bloggaamiseen. Silti, ikävä tänne on ollut kova! Nyt mulla on viikko vielä lomaa, ja sen aionkin viettää ihan täällä kotosalla! Ihanaa, kun vihdoin tavarat alkaa olla omilla paikoillaan, eikä siellä laukkujen pohjalla!
Viimeisempänä oltiin Kimmon kanssa viettämässä meidän tämän loman kohokohtaa, eli pyöräreissua Turun saaristossa. Ajatus tähän syntyi tuossa alkukesästä ja kesän aikana tuli hommattua pyörälaukut ja pieniä tarvikkeita, mutta muuten ei pahemmin suunniteltu reissua. Molemmille oli itsestäänselvyys, että pyöräretki suuntautuu saaristoon, koska tahdoin miehelle esitellä edes palan kauneinta Suomea, vaikka eihän pyörällä samalla tavalla näe, kuin veneellä. Reittisuunnitelmana oli siis pyöräillä Saariston rengastie myötäpäivää aloittaen Kaarinasta, minun lapsuudenkodista. Pyörät saatiin Kimmon vanhempien pakettiautolla aiemmin pelipaikoille, ja kaikki oli valmiina kun viimein perjantaina päätettiin lähteä liikkeelle.
Mukana meillä oli teltta, makuupussit ja -alustat sekä muut perustarvikkeet. Ajatuksena oli nukkua teltassa leirintäalueilla. Niiden vähyys kuitenkin yllätti hieman matkalla, joten ehkä olisimme voineet vähän enemmän suunnitella reittiä etukäteen ja etappien pituuksia. Toisaalta tahdoimme mennä fiiliksen mukaan ja säiden mukaan ja kyllähän tämä toimi meidän kohdalla. Startattiin pyörät liikkeelle perjantaina noin kello yhden aikaan, kun vihdoin sateet hellittivät. Suuntasimme kohti Paraista ja tarkotuksena oli polkea Nauvoon asti.
Pidimme evästauon Paraisten Sattmarkissa, jossa joimme kahvia ja söimme omat eväsleivät ja kahvilan pullat. Matka jatkui kohti Nauvon lauttaa ja vihdoin noin 50km polkemisen jälkeen saavuimme Nauvon keskustaan. Söimme siellä pizzaa ja totesimme, ettei ole leirintäaluetta. Leirintäalue olisi vasta Nauvon toisessa päässä, 15km päässä. No, lähdimme sinne polkemaan, koska hotellimajoitus ei houkuttanut. Tämä takasi sen, että päiväretki Seilin saarelle jäisi väliin. Viimein vähän ennen yhdeksää saavuimme Nauvon leirintäalueelle, joka oli erittäin viihtyisä paikka. Laitoimme teltan pystyyn ja kävimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna ennen suihkua kävin aamu-uinnilla ja ennen lähtöä nautimme oikein hyvän aamupalan lomakeskuksen kahviossa. Nam nam.
Aamuapalan jälkeen suuntasimme Korppoon lautalle ja poljimme halki Korppoon ja menimme aika suoraan Houtskärin lautalle. Houtskär oli taas paljon pidempi pätkä, kuin Korppoo, jonka keskustankaan läpi ei saariston rengastie kieränyt ollenkaan. Poikkesimme vähän reitiltä Houtskärin kirkonkylälle ja venesatamaan, jossa kiersimme vähän kävellen ja ihailimme satamaa, söimme hyvät hampurilaiset ja pelasimme minigolffia. Minä voitin!!! Jee.
Matka jatkui kohti Houtskärin lomakeskusta, jonne saavuimme siinä klo 18 aikoihin. Laitoimme teltan pystyyn. Ilma oli puolipilvinen ja olimme iloisia, kun emme olleet vielä kastuneet. Kipusimme näkötornille ja sieltä olikin kivat maisemat kohti saaristoa.
Illalla olimme varanneet saunavuoron lomakylän toiseen puusaunaan, ja ai että kun tekikin hyvää käydä saunassa ja uimassa. Maisemat olivat myös oikein hyvät... auringonlasku saaristossa on parasta, mitä tiedän.
Houtskärin lomakylässä oli hyvä aamiaisbuffet 8 euron hintaan, ja sillä pärjättiinkin alkuiltaan asti. Tunnin lauttamatka Iniöön lähti sunnuntaina klo 12.15, ja oli upeaa ihailla saaristoa tyynellä ilmalla. Iniö oli pieni saari, mutta päätettiin olla kiirehtimättä seuraavaan Kustavin lauttaan, ja menimmekin kiertämään lyhyehkön luontopolun, jonka päässä oli huikeat näkymät saaristoon. Ilma oli aurinkoinen ja helteinen, joten mikäs sen parempaa, kuin ihailla saariston luontoa.
Lauttamatka mantereelle Kustaviin oli ihana, kun aurinko taas helli meitä. Mantereella pyöräily kulki hyvin, vaikka olikin aika shokki yhtäkkiä olla vilkkaan mökkitien vierellä polkemassa, kun esimerkiksi Iniössä ei paljon autoliikennettä näkynyt ja hyvin pysyi polkemaan rinnakkain autotielläkin. Pysähdyttiin todellä söpöön paikkaan päivälliselle, miljöö oli ihana ja kala-ateria herkullinen.
Jatkoimme matkaa kohti Mietoisia, johon olimme aluksi päättäneet mennä telttailemaan eräälle levähdyspaikalle. Kuitenkin huomasimme, että yöksi ja aamuksi oli luvattu sadetta, joten katto pään päällä houkutteli. Muutaman puhelun jälkeen meillä oli majoitus Green housesta, jossa oli erittäin vieraanvarainen tunnelma, kun saimme muutaman mutkan kautta majoittua sinne Kimmon kanssa keskenämme. Emännän näimme aamulla, ja hän oli oikein mukava. Teimme iltapalaa ja saunoimme siellä.
Tosiaan, aamulla heräsimme kovaan vesisateeseen ja olimme onnekkaita kun päädyimme haukeutumaan sisätiloihin yöksi. Päätimme kuitenkin lähteä ennen puoltapäivää polkemaan viimeistä etappia kohti Kaarinaa, vaikka satoikin. Alkupätkä mentiinkin aikamoisessa sateessa, emmekä esimerkiksi Askaisissa viitsineet mennä katsomaan Mannerheimin synnyinkotia, vaan poljimme suoraan eteenpäin kohti Naantalia.
Naantaliin saapuessamme olimme polkeneet 35km, ja sade oli hellittänyt. Kiva juttu! Kengät olivat kuitenkin kastuneet... kävimme syömässä kiinalaisessa lounasbuffetissa ja jatkoimme matkaamme kohti Turkua. Turussa päätimme pitää jokilaivatauon, ja joimme reissumme ainoat kylmät ja huurteiset. Ai että, kyllä maistuikin hyvälle! ;) Viimeinen rutistus oli enää noin 10km matka lapsuudenkotiini Kaarinaan, ja se menikin nopeasti. Jee, niin oli Saariston rengastie poljettu ja sängylle rojahti kaksi äärimmäisen onnellista, mutta väsynyttä matkaajaa!
Kaiken kaikkiaan reissu oli todella onnistunut! Jaksoimme hyvin polkea molemmat. Minulla ei ollut pyöräilykenkiä mukana, vaan päätimme mennä yksillä kengillä, koska tarkoituksena oli juurikin vähän poiketa katsomaan paikkoja ja luontoa. Ensimmäisen päivän jälkeen takamus oli aika kipeä, kun istuin pyörän selkään, mutta nopeasti se siitä palautui.
Saariston rengastien alku- ja loppupätkät olivat kohtuullisen mäkisiä, mutta saaristossa on tasaisempaa. Retkipyöräilin ensimmäistä kertaa täysvärustuksen kanssa, mutta se ei tuottanut ongelmia. Toki lasti oli vähän painavampi, kuin pelkkä pyörä, mutta koko reissun ajan oli kevyt olo, kun mitään ei roikkunut selässä tai vyötäröllä, vaan kaikki oli kiinni pyörässä.
Takroituksena ei ollutkaan polkea lujaa, vaan nautiskellen, mutta tottakai tuommoinen hidaskin pyöräily loppua kohden ottaa urheilusta. Mä kuitenkin nautin tällaisista liikunnallisista lomareissuista, ja saaristo on ehdottoman upea paikka! Voin kyllä lämpimästi suositella sinne menemistä!!
Onko teistä joku tenhyt vastaavia pyöräilyreissuja? Miten on sujunut? Tykkäättekö aktiivilomareissuista vai pitääkö lomalle aina suunnata johonkin Etelän lämpöön rannalle löhöämään?
Viimeisempänä oltiin Kimmon kanssa viettämässä meidän tämän loman kohokohtaa, eli pyöräreissua Turun saaristossa. Ajatus tähän syntyi tuossa alkukesästä ja kesän aikana tuli hommattua pyörälaukut ja pieniä tarvikkeita, mutta muuten ei pahemmin suunniteltu reissua. Molemmille oli itsestäänselvyys, että pyöräretki suuntautuu saaristoon, koska tahdoin miehelle esitellä edes palan kauneinta Suomea, vaikka eihän pyörällä samalla tavalla näe, kuin veneellä. Reittisuunnitelmana oli siis pyöräillä Saariston rengastie myötäpäivää aloittaen Kaarinasta, minun lapsuudenkodista. Pyörät saatiin Kimmon vanhempien pakettiautolla aiemmin pelipaikoille, ja kaikki oli valmiina kun viimein perjantaina päätettiin lähteä liikkeelle.
Kaarina-Nauvo
3h 48min
65.4km
Max 37.8km/h
Keskinopeus 16.9km/h
Seuraavana aamuna ennen suihkua kävin aamu-uinnilla ja ennen lähtöä nautimme oikein hyvän aamupalan lomakeskuksen kahviossa. Nam nam.
Nauvo-Houtskär
1h 59 min
36.1 km
Max 44.1 km/h
Keskinopeus 18.1 km/h
Matka jatkui kohti Houtskärin lomakeskusta, jonne saavuimme siinä klo 18 aikoihin. Laitoimme teltan pystyyn. Ilma oli puolipilvinen ja olimme iloisia, kun emme olleet vielä kastuneet. Kipusimme näkötornille ja sieltä olikin kivat maisemat kohti saaristoa.
Illalla olimme varanneet saunavuoron lomakylän toiseen puusaunaan, ja ai että kun tekikin hyvää käydä saunassa ja uimassa. Maisemat olivat myös oikein hyvät... auringonlasku saaristossa on parasta, mitä tiedän.
Houtskär-Mietoinen
2 h 30 min
52.7 km
Max 42.5 km/h
Kesk. 21.0 km/h
Lauttamatka mantereelle Kustaviin oli ihana, kun aurinko taas helli meitä. Mantereella pyöräily kulki hyvin, vaikka olikin aika shokki yhtäkkiä olla vilkkaan mökkitien vierellä polkemassa, kun esimerkiksi Iniössä ei paljon autoliikennettä näkynyt ja hyvin pysyi polkemaan rinnakkain autotielläkin. Pysähdyttiin todellä söpöön paikkaan päivälliselle, miljöö oli ihana ja kala-ateria herkullinen.
Jatkoimme matkaa kohti Mietoisia, johon olimme aluksi päättäneet mennä telttailemaan eräälle levähdyspaikalle. Kuitenkin huomasimme, että yöksi ja aamuksi oli luvattu sadetta, joten katto pään päällä houkutteli. Muutaman puhelun jälkeen meillä oli majoitus Green housesta, jossa oli erittäin vieraanvarainen tunnelma, kun saimme muutaman mutkan kautta majoittua sinne Kimmon kanssa keskenämme. Emännän näimme aamulla, ja hän oli oikein mukava. Teimme iltapalaa ja saunoimme siellä.
Mietoinen-Kaarina
3 h 29 min
62.3 km
Max 46.9 km / h
Kesk. 17.8 km/h
Naantaliin saapuessamme olimme polkeneet 35km, ja sade oli hellittänyt. Kiva juttu! Kengät olivat kuitenkin kastuneet... kävimme syömässä kiinalaisessa lounasbuffetissa ja jatkoimme matkaamme kohti Turkua. Turussa päätimme pitää jokilaivatauon, ja joimme reissumme ainoat kylmät ja huurteiset. Ai että, kyllä maistuikin hyvälle! ;) Viimeinen rutistus oli enää noin 10km matka lapsuudenkotiini Kaarinaan, ja se menikin nopeasti. Jee, niin oli Saariston rengastie poljettu ja sängylle rojahti kaksi äärimmäisen onnellista, mutta väsynyttä matkaajaa!
Yhteenveto
Yhteensä n. 216,5kmKaiken kaikkiaan reissu oli todella onnistunut! Jaksoimme hyvin polkea molemmat. Minulla ei ollut pyöräilykenkiä mukana, vaan päätimme mennä yksillä kengillä, koska tarkoituksena oli juurikin vähän poiketa katsomaan paikkoja ja luontoa. Ensimmäisen päivän jälkeen takamus oli aika kipeä, kun istuin pyörän selkään, mutta nopeasti se siitä palautui.
Saariston rengastien alku- ja loppupätkät olivat kohtuullisen mäkisiä, mutta saaristossa on tasaisempaa. Retkipyöräilin ensimmäistä kertaa täysvärustuksen kanssa, mutta se ei tuottanut ongelmia. Toki lasti oli vähän painavampi, kuin pelkkä pyörä, mutta koko reissun ajan oli kevyt olo, kun mitään ei roikkunut selässä tai vyötäröllä, vaan kaikki oli kiinni pyörässä.
Takroituksena ei ollutkaan polkea lujaa, vaan nautiskellen, mutta tottakai tuommoinen hidaskin pyöräily loppua kohden ottaa urheilusta. Mä kuitenkin nautin tällaisista liikunnallisista lomareissuista, ja saaristo on ehdottoman upea paikka! Voin kyllä lämpimästi suositella sinne menemistä!!
Onko teistä joku tenhyt vastaavia pyöräilyreissuja? Miten on sujunut? Tykkäättekö aktiivilomareissuista vai pitääkö lomalle aina suunnata johonkin Etelän lämpöön rannalle löhöämään?
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Liikunnan ulkonäkökeskeisyys
Huomaatteko, että olen vihdoin ja viimein saanut tehtyä blogilleni bannerin?! Itse olen ainakin tyytyväinen siihen nyt! On se ainakin parempi, kuin pelkkä teksti... Mitäs mieltä te olette? Ja jos on jotain kommentteja yleisesti ulkonäköä koskien, antakaa kuulua! Pystyttekö lukemaan tekstejäni selkeästi? Ärsyttääkö joku juttu? ..vai onko kaikki kenties hyvää? :) Sana on nyt vapaa!
Mutta sitten aiheeseen. Mä olen jo pitkään miettinyt tän aiheen kirjoittamista.
Netti on pullollaan liikunta-aiheisia blogeja, ja jokainen niistä tietysti on omannäköisensä ja keskittyy omaan aihepiiriin ja lajiin. Yksi asia, joka on monesti pistänyt silmääni, on se, että yhä useammat blogit täyttyvät kunnon posetuskuvista. Minä edestä, minä sivusta, minun haba, minun peppu... Siis, mielestäni satunnaiset "tilannekatsaukset" ja vertailukuvat ovat hienoja ja upeita, ja tottakai jokainen saa olla ylpeä siitä tuloksesta, jonka on kovalla työllä saavuttanut. Moni varmasti aloittaakin liikunnan siitä syystä, että "on pakko laihtua" tai "tahtoisi kiinteytyä tai saada lihasmassaa", ja silloin on aika luonnollista, että tuloskuvia otetaan.
Monet puhuvat, että ulkonäön ja kropan muuttuminen on vain liikunnan tuoma positiivinen sivuvaikutus, mutta silti monesti instagramit ja bloggerit täyttyvät näistä eri lihasryhmän posetuskuvista. Milloin on hauis pullistettuna ja milloin selkä jännitettynä. Puheet ja käytökset ovat hyvin ristiriitaiset. Monille lukijoille varmasti nämä antavat boostia omaan treeniin ja motivoivat itsekin treenaamaan kovemmin, mutta tahtoisin nostaa esille sen, että liikunnan tuoma hyvä mieli ei ole ainoastaan kropassa tapahtuvia muutoksia ja lihasten kasvua. Liikunnasta on mielestäni tullut kovin pinnallista.
Voiko innostus ja motivaatio liikuntaan säilyä, jos syyt liikkua ovat niin pinnallisia? Voiko liikunnalla saavuttaa loputonta kropan muokkausta, jos ei kiinnitä syömisiin liiallista huomiota? Onko edes fiksua syödä lisäproteiinia vain siitä syystä, että saisi sen hauiksen paremmin esille?
Joo, ajatelkaa vain, että olen katkera ruikuttaja, jolla ei ole kärsivällisyyttä ja sisua treenata itsensä posetuskuntoon! Minähän olen ihan tavallisen näköinen nainen, josta ei kyllä ulospäin huomaisi, että on tullut juostua kolme maratoniakin! En ole langanlaiha true-juoksija enkä näytä ulospäin muutenkaan siltä, että harrastan keskimäärin 7-8 tuntia liikuntaa viikossa. Mutta so what! En mä tahtoisikaan! Itselleni keho on vain paikka, jossa elän, viihdyn ja toimin. Keho on siinä suhteessa pyhää, että tahdon olla terve, tahdon kyetä liikkumaan ja tahdon elää pitkään eli pysyä terveenä! Kehoni ei ole mikään sisimpäni ulkokuori, jota tahdon esitellä maailmalle tai yrittämällä yrittää muokata siitä ihanteellisen. Silti voin aivan hyvin käydä bikineissäni rannalla tai yleisissä uimahalleissa - siinäpähän ihmiset kauhistelevat kroppaani, jos niin on. En välitä.
Nuorempana minut sai liikkumaan joukkuelajien voima, yhdessä tekeminen ja rakkaus lajia kohtaan. Tänä päivänä minut saa liikkumaan uudet elämykset eri lajien parissa, hyvä mieli, itsensä ylittäminen ja terveenä pysyminen. Tiedostan, että voisin helpommin esimerkiksi tehdä uusia juoksuennätyksiä, jos painaisin muutaman kilon vähemmän, koska näin ollen askel olisi varmasti kevyempi. Loppujen lopuksi mulla ei kuitenkaan riitä kiinnostus alkaa muokkaamaan omaa ulkonäköäni liikunnan vuoksi. Jos laihdun, niin sitten laihdun, mutta en yrittämällä sitä tee. Pääasia, että minun on hyvä olla kehossani, ja ensisijaisesti pystyn kuitenkin toteuttamaan kehollani asioita, joista nautin.
En todellakaan tuomitse niitä, joiden oma juttu on kuntosaliharrastus tai fitness-kisat, vaan nostan hattua hienoille tuloksille ja kurinalaisuudelle. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan pysty siihen rääkkiin, johon nämä kilpailijat oman kehonsa ja mielensä laittavat - yksikään ylimääräinen suupala ei ole sallittua. Mutta ei meidän tarvitsekaan! Kuntosalilla voi asettaa itselleen omia tavoitteitaan, jos tavoitteellisuus motivoi liikkumaan. Voi vaikka harjoitella leuanvetoa tai yrittää saada penkkipunnerruksessa uutta ennätystä. Tai jos sinä olet juuri se, jota motivoi eniten peilikuvan muuttuminen tai hauiksen ympärysmitan kasvaminen, niin sitten sinä otat niitä posetuskuvia! Tärkeintä on, että jokainen viihtyy omassa kehossaan, hyväksyy sen juuri sellaisena kuin se on ja nauttii elämästä ja elämyksistä, joita liikunta meille tarjoaa!
Mutta sitten aiheeseen. Mä olen jo pitkään miettinyt tän aiheen kirjoittamista.
Netti on pullollaan liikunta-aiheisia blogeja, ja jokainen niistä tietysti on omannäköisensä ja keskittyy omaan aihepiiriin ja lajiin. Yksi asia, joka on monesti pistänyt silmääni, on se, että yhä useammat blogit täyttyvät kunnon posetuskuvista. Minä edestä, minä sivusta, minun haba, minun peppu... Siis, mielestäni satunnaiset "tilannekatsaukset" ja vertailukuvat ovat hienoja ja upeita, ja tottakai jokainen saa olla ylpeä siitä tuloksesta, jonka on kovalla työllä saavuttanut. Moni varmasti aloittaakin liikunnan siitä syystä, että "on pakko laihtua" tai "tahtoisi kiinteytyä tai saada lihasmassaa", ja silloin on aika luonnollista, että tuloskuvia otetaan.
 |
| Lähde: weheartit.com |
Monet puhuvat, että ulkonäön ja kropan muuttuminen on vain liikunnan tuoma positiivinen sivuvaikutus, mutta silti monesti instagramit ja bloggerit täyttyvät näistä eri lihasryhmän posetuskuvista. Milloin on hauis pullistettuna ja milloin selkä jännitettynä. Puheet ja käytökset ovat hyvin ristiriitaiset. Monille lukijoille varmasti nämä antavat boostia omaan treeniin ja motivoivat itsekin treenaamaan kovemmin, mutta tahtoisin nostaa esille sen, että liikunnan tuoma hyvä mieli ei ole ainoastaan kropassa tapahtuvia muutoksia ja lihasten kasvua. Liikunnasta on mielestäni tullut kovin pinnallista.
Voiko innostus ja motivaatio liikuntaan säilyä, jos syyt liikkua ovat niin pinnallisia? Voiko liikunnalla saavuttaa loputonta kropan muokkausta, jos ei kiinnitä syömisiin liiallista huomiota? Onko edes fiksua syödä lisäproteiinia vain siitä syystä, että saisi sen hauiksen paremmin esille?
Joo, ajatelkaa vain, että olen katkera ruikuttaja, jolla ei ole kärsivällisyyttä ja sisua treenata itsensä posetuskuntoon! Minähän olen ihan tavallisen näköinen nainen, josta ei kyllä ulospäin huomaisi, että on tullut juostua kolme maratoniakin! En ole langanlaiha true-juoksija enkä näytä ulospäin muutenkaan siltä, että harrastan keskimäärin 7-8 tuntia liikuntaa viikossa. Mutta so what! En mä tahtoisikaan! Itselleni keho on vain paikka, jossa elän, viihdyn ja toimin. Keho on siinä suhteessa pyhää, että tahdon olla terve, tahdon kyetä liikkumaan ja tahdon elää pitkään eli pysyä terveenä! Kehoni ei ole mikään sisimpäni ulkokuori, jota tahdon esitellä maailmalle tai yrittämällä yrittää muokata siitä ihanteellisen. Silti voin aivan hyvin käydä bikineissäni rannalla tai yleisissä uimahalleissa - siinäpähän ihmiset kauhistelevat kroppaani, jos niin on. En välitä.
Nuorempana minut sai liikkumaan joukkuelajien voima, yhdessä tekeminen ja rakkaus lajia kohtaan. Tänä päivänä minut saa liikkumaan uudet elämykset eri lajien parissa, hyvä mieli, itsensä ylittäminen ja terveenä pysyminen. Tiedostan, että voisin helpommin esimerkiksi tehdä uusia juoksuennätyksiä, jos painaisin muutaman kilon vähemmän, koska näin ollen askel olisi varmasti kevyempi. Loppujen lopuksi mulla ei kuitenkaan riitä kiinnostus alkaa muokkaamaan omaa ulkonäköäni liikunnan vuoksi. Jos laihdun, niin sitten laihdun, mutta en yrittämällä sitä tee. Pääasia, että minun on hyvä olla kehossani, ja ensisijaisesti pystyn kuitenkin toteuttamaan kehollani asioita, joista nautin.
En todellakaan tuomitse niitä, joiden oma juttu on kuntosaliharrastus tai fitness-kisat, vaan nostan hattua hienoille tuloksille ja kurinalaisuudelle. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan pysty siihen rääkkiin, johon nämä kilpailijat oman kehonsa ja mielensä laittavat - yksikään ylimääräinen suupala ei ole sallittua. Mutta ei meidän tarvitsekaan! Kuntosalilla voi asettaa itselleen omia tavoitteitaan, jos tavoitteellisuus motivoi liikkumaan. Voi vaikka harjoitella leuanvetoa tai yrittää saada penkkipunnerruksessa uutta ennätystä. Tai jos sinä olet juuri se, jota motivoi eniten peilikuvan muuttuminen tai hauiksen ympärysmitan kasvaminen, niin sitten sinä otat niitä posetuskuvia! Tärkeintä on, että jokainen viihtyy omassa kehossaan, hyväksyy sen juuri sellaisena kuin se on ja nauttii elämästä ja elämyksistä, joita liikunta meille tarjoaa!
maanantai 5. elokuuta 2013
Melonnan alkeiskurssilta lajin pariin
Tosiaan, kuten tiedätte, olen nyt lomalla. Ja lomalla ehtii yleensä poikkeamaan arkirutiineista. Minulla se tarkoitti tällä ensimmäisellä lomaviikolla peräti kahta kahden treenin päivää, joista ensimmäisestä (juoksu-suunnistus) viimeksi kirjoittelinkin. Nyt perjantaina kotiinpalattuani mulla oli toinen kahden treenin päivä, vaikka en sitä ensimmäistä taas tajunnut niin liikuntana ottaa, meinaan melontaa (toinen laji oli juoksu, yllätysyllätys!).
Toi melonta on vähän jännä juttu, meinaan kun vajaa kuukausi sitten osallistuin melonnan alkeiskurssille, kysyttiin siinä alussa, miksi kukin on tullut melonnan pariin. Monet olivat sitä mieltä, että tahtoisi löytää uuden liikuntamuodon ja monipuolistaa liikuntatottumuksia. Ja minä... en ollut edes ajatellut ennen alkeiskurssia, että melonta olisi kunnollista liikuntaa! Olin vain täysin ajatellut sitä elämyspuolen lisäämisellä ja mieleeni oli iskostunut mielikuva aurinkoisesta ja tyynestä illasta, jolloin lipuisin hitaasti kajakillani meren tuoksu nokassani. Ai että.
Melonnan alkeiskurssin jälkeen olen kyllä toista mieltä. Nimittäin melominenkin voi olla liikuntaa. Ainakin itse olin 3-4 tunnin kurssipäivien ja siihen päälle matkapyöräilyjen (n.8km/suunta) jälkeen olin aina puhki. Uni maistui aina illalla. Lisäksi huomasin, että jo kolmen päivän aikana melonnan tekniikka kehittyi huimasti, ja jo viimeisellä päivällä pääsin pitämään kivaa "kärkiporukan" vauhtia, joka tuntui varsinkin selässä, vinoissa vatsalihaksissa ja olkapäissä. Melonta kajakissa on sittenkin liikuntaa. Se on vähän kuin pyöräilyä - sen voi ottaa rennosti, mutta sitä voi tehdä myös tosissaan.
Olin melonnan alkeiskurssilla Helsingin kanoottilubin jäjestämänä, ja olin todella tyytyväinen kurssin sisältöön, johon voi tutustua täällä. Ensimmäisenä päivänä oli pisin teoriaosuus, ja siihen päälle kajakin eteenpäin melomista lähinnä pienellä lenkillä. Toisena päivänä paneuduttiin enemmän tekniikkaan, ja voinkin sanoa, että toisena päivänä melontani kehittyi huimasti. Opin, miten saan taloudellisesti melottua kevyesti, mutta kohtuu reippaasti. Tehtiin aika hyvä lenkki. Viimeisenä päivänä teoriaa ei enää ollut, mutta toki ohjaajilta sai palautetta melonnan aikana. Käytiin minulle tuntemattomassa Mustasaaressa melomassa, ja siellä harjoiteltiin luonnonrantaan pysähtymistä ja kajakista nousua. Käytiin paikan päällä ihanassa kahvilassa pullakahveilla. Takastullessa harjoittelimme Rajasaaren rannassa pelastautumisharjoituksia, eli pariharjoituksia. Kun on kaksin liikkeessä, niin osaan nyt pelastaa toisen takaisin kajakkiin. Ei se kovin vaikeaa ole!
Kastumisten jälkeen oli ihana saunoa Helsingin kanoottiklubin upeissa tiloissa Rajasaaressa, pulahtaa kalliolla olevalta laiturilta veteen ja nauttia upeasta kesäillasta siellä. Jos liittyisin seuran jäseneksi, saisin käyttää saunaa päivittäin, kuten myös kalustevaraston tarvikkeita, eli kajakkeja ja liivejä, meloja yms. Vielä en ole liittynyt, koska en tosiaan ole ehtinyt pahemmin melomaan tai en osaa myöskään päättää, tuleeko melottua niin paljon, että seuraan liittyminen olisi kannattavaa. Toisaalta, perjantaina käytiin Kimmon kanssa melomassa, ja kahden tunnin vuokra oli yhteensä 30€, joten sillä äkkiä maksaakin seuran jäsenmaksun.
Kurssia voin suositella kaikille. Ensinnäkin, sieltä sai diplomin, joka oikeuttaa kaikkiin seuroihin liittymisen. Tosin, joka seuraan, kuten tuonne kanoottiklubiin alkeiskurssin suorittaminen ei ole välttämätöntä liittymiseen. Lisäksi, nyt osaan mennä ja poistua oikein kajakista, tiedän, miten niitä kannetaan ja hoidetaan, tiedän, mikä on aukkopeite ja mitenpäin mela pidetään kädessä. Osaan meloa jotenkuten oikein ja rennosti, tiedän, miten tehdään kahden tai useamman kajakin tukeva lautta ja osaan pelastaa kaatuneen kaverin. Tärkeintä, minulla ei ole suurta kynnystä lähteä melomaan koska vaan, vaan mieli uuden lajin suhteen on luottavainen ja positiivinen. Ei pelota lähteä melomaan!!!
Jos teillä on mitä tahansa kysyttävää melonnasta tai kurssista, niin lähestykää kommenttiboksissa!
Onko täällä muita, jotka ovat harrastaneet melontaa kajakeilla?
Ps. Oli aika hyvä treenipäivä: vajaa puolentoista tunnin melonta, ja vajaa parin tunnin juoksulenkki. Huh. Positiivinen huh siis. <3
Toi melonta on vähän jännä juttu, meinaan kun vajaa kuukausi sitten osallistuin melonnan alkeiskurssille, kysyttiin siinä alussa, miksi kukin on tullut melonnan pariin. Monet olivat sitä mieltä, että tahtoisi löytää uuden liikuntamuodon ja monipuolistaa liikuntatottumuksia. Ja minä... en ollut edes ajatellut ennen alkeiskurssia, että melonta olisi kunnollista liikuntaa! Olin vain täysin ajatellut sitä elämyspuolen lisäämisellä ja mieleeni oli iskostunut mielikuva aurinkoisesta ja tyynestä illasta, jolloin lipuisin hitaasti kajakillani meren tuoksu nokassani. Ai että.
Melonnan alkeiskurssin jälkeen olen kyllä toista mieltä. Nimittäin melominenkin voi olla liikuntaa. Ainakin itse olin 3-4 tunnin kurssipäivien ja siihen päälle matkapyöräilyjen (n.8km/suunta) jälkeen olin aina puhki. Uni maistui aina illalla. Lisäksi huomasin, että jo kolmen päivän aikana melonnan tekniikka kehittyi huimasti, ja jo viimeisellä päivällä pääsin pitämään kivaa "kärkiporukan" vauhtia, joka tuntui varsinkin selässä, vinoissa vatsalihaksissa ja olkapäissä. Melonta kajakissa on sittenkin liikuntaa. Se on vähän kuin pyöräilyä - sen voi ottaa rennosti, mutta sitä voi tehdä myös tosissaan.
Olin melonnan alkeiskurssilla Helsingin kanoottilubin jäjestämänä, ja olin todella tyytyväinen kurssin sisältöön, johon voi tutustua täällä. Ensimmäisenä päivänä oli pisin teoriaosuus, ja siihen päälle kajakin eteenpäin melomista lähinnä pienellä lenkillä. Toisena päivänä paneuduttiin enemmän tekniikkaan, ja voinkin sanoa, että toisena päivänä melontani kehittyi huimasti. Opin, miten saan taloudellisesti melottua kevyesti, mutta kohtuu reippaasti. Tehtiin aika hyvä lenkki. Viimeisenä päivänä teoriaa ei enää ollut, mutta toki ohjaajilta sai palautetta melonnan aikana. Käytiin minulle tuntemattomassa Mustasaaressa melomassa, ja siellä harjoiteltiin luonnonrantaan pysähtymistä ja kajakista nousua. Käytiin paikan päällä ihanassa kahvilassa pullakahveilla. Takastullessa harjoittelimme Rajasaaren rannassa pelastautumisharjoituksia, eli pariharjoituksia. Kun on kaksin liikkeessä, niin osaan nyt pelastaa toisen takaisin kajakkiin. Ei se kovin vaikeaa ole!
Kurssia voin suositella kaikille. Ensinnäkin, sieltä sai diplomin, joka oikeuttaa kaikkiin seuroihin liittymisen. Tosin, joka seuraan, kuten tuonne kanoottiklubiin alkeiskurssin suorittaminen ei ole välttämätöntä liittymiseen. Lisäksi, nyt osaan mennä ja poistua oikein kajakista, tiedän, miten niitä kannetaan ja hoidetaan, tiedän, mikä on aukkopeite ja mitenpäin mela pidetään kädessä. Osaan meloa jotenkuten oikein ja rennosti, tiedän, miten tehdään kahden tai useamman kajakin tukeva lautta ja osaan pelastaa kaatuneen kaverin. Tärkeintä, minulla ei ole suurta kynnystä lähteä melomaan koska vaan, vaan mieli uuden lajin suhteen on luottavainen ja positiivinen. Ei pelota lähteä melomaan!!!
Jos teillä on mitä tahansa kysyttävää melonnasta tai kurssista, niin lähestykää kommenttiboksissa!
Onko täällä muita, jotka ovat harrastaneet melontaa kajakeilla?
torstai 1. elokuuta 2013
Kahden treenin päivä
Lomalla kun on aikaa, on aina hyvä kokeilla vähän uusia tuulia treenikuvioihin. Mulla on usein mielessä, että olisi kiva tehdä enemmän aamutreenejä, mutta sitten oon kuitenkin nykyään niin aamutorkku, että mieluummin menen heti töihin, kuin tekisin ensin työpäivänä aamutreenin. Ja viikonloppuisin taas arvostan enemmän hitaita aamuja ja pitkiä yöunia. Nyt lomalla neljästä treenistä kolme on ollut "aamutreenejä", jos siis aamutreeniksi lasketaan kaikki treeni, joka on alkanut ennen kello kymmentä!!
Ihan siitäkin syystä olen suosinut aamutreenejä, että olen ollut täällä Turun suunnilla, ja illat ovat olleet aika täyteen buukattuja. En ole kuitenkaan halunnut karsia treenistä, koska se pitää minut hyvällä tuulella, hyvinvointisena ja energisenä. Alkuviikkoni on jo ollut aika monipuolinen liikuntojen suhteen, kun plakkarissa on kaksi lyhyehköä lenkkiä, kunnon salitreeni ja suunnistus. Loppuviikolle olen suunnitellut muun muassa pitkää lenkkiä ja jotain kehonhuoltoa, jos saan vaan aikataulut natsaamaan!
Eilen oli ihana kahden treenin päivä! Aamulla heräsin siinä yhdeksän aikoihin ja päätin ottaa vain banaanin taltuttamaan pienoista nälkää ja vedin lenkkitossut jalkaan ja lähdin aurinkoiseen aamuun juoksemaan! Tarkoitus oli vain herätellä kehoa vähän, mutta juoksu tuntuikin yllättävän kivalta noin aamulenkiksi, joten päätin sitten pikkaisen pidentää lenkkiä, ja lopulta Garmin näyttikin tasan 7 kisan mittaa! Ihan kiva aamuherätys! Tein vain pikasuihkun, aamupalan ja auton imuroinnin, joiden jälkeen suuntasin rannalle ystävieni luokse! Tosin, aurinkoinen keli oli muuttunut pilvisyydeksi ja olinkin lopulta onnekas, että olin sopinut isäni kanssa lounastreffit hetken päähän!
Iltapäivällä otettiinkin isäni kanssa suunnaksi suunnistusmaastot, ja lähdettiin kuntorasteille! Iskä ei oo juuri koskaan suunnistanut, joten lähinnä hän lähti mukaan katsomaan meininkiä ja juoksemaan perässäni! Karttaa hän ei ostanut, ja mä sainkin lähinnä yksin hoitaa suunnistuksen! Maasto oli kohtuullisen vaikeaa, sellaista rämpimistä harvennetussa metsässä ja polkuja taas ei ihan hirveesti ollut! Muuten meni suunnistus ihan jees, mutta sitten tein kamalan mokan, kun katsoin rastit väärin, ja päätinkin sitten oikaista kutosrastilta suoraan ysille! ...onneksi huomasin, että jäi muuten pari rastia välistä ja eikun takas! Ilman tätä pummia olis kyllä mennyt suunnistus jopa ihan ok, mutta onneksi virheistä oppii ja oon tarkempi seuraavalla kerralla! Olishan se jo kumma, jos näin aloittelijana menis liiankin hyvin nämä rastit! Tuli ostettua oma EMIT-korttikin, jee! Nyt on paree sit kydä suunnistamassa, ettei tullut ihan hukkaostosta!
Mutta, summasummarum, kahden treenin päivä oli kyllä todella antoisa! Aamulla herättelin jalkoja ja muutenkin kroppaa edellisen päivän kuntosalitreenistä! Oli upeaa nauttia auringonpaisteesta ja juosta tyhjällä mahalla. Illalla keho oli virkeä ottamaan vastaan suunnistuksen haasteet, mäet ja rämpimiset, interval-tyylisen treenin. Tänäänkään ei ole keho mitenkään erityisen raskas tai kipeä, joten voisihan näitä kahden treenin päiviä tehdä useamminkin. Tänään vuorossa on kevyt-päivä tai lepo, en ole vielä päättänyt.
Haluan vielä muuten jakaa mun tiistaisen salitreenin, joka sopii hyvin koko kehon treeniksi, jossa pääpaino on yläkropassa:
Oletteko te usein harrastaneet kahden treenin päiviä? Miltä kehossa on tuntunut silloin? Ottaako se vastaan treenin vai meneekö se väkipuurtamiseksi?
Ihan siitäkin syystä olen suosinut aamutreenejä, että olen ollut täällä Turun suunnilla, ja illat ovat olleet aika täyteen buukattuja. En ole kuitenkaan halunnut karsia treenistä, koska se pitää minut hyvällä tuulella, hyvinvointisena ja energisenä. Alkuviikkoni on jo ollut aika monipuolinen liikuntojen suhteen, kun plakkarissa on kaksi lyhyehköä lenkkiä, kunnon salitreeni ja suunnistus. Loppuviikolle olen suunnitellut muun muassa pitkää lenkkiä ja jotain kehonhuoltoa, jos saan vaan aikataulut natsaamaan!
Eilen oli ihana kahden treenin päivä! Aamulla heräsin siinä yhdeksän aikoihin ja päätin ottaa vain banaanin taltuttamaan pienoista nälkää ja vedin lenkkitossut jalkaan ja lähdin aurinkoiseen aamuun juoksemaan! Tarkoitus oli vain herätellä kehoa vähän, mutta juoksu tuntuikin yllättävän kivalta noin aamulenkiksi, joten päätin sitten pikkaisen pidentää lenkkiä, ja lopulta Garmin näyttikin tasan 7 kisan mittaa! Ihan kiva aamuherätys! Tein vain pikasuihkun, aamupalan ja auton imuroinnin, joiden jälkeen suuntasin rannalle ystävieni luokse! Tosin, aurinkoinen keli oli muuttunut pilvisyydeksi ja olinkin lopulta onnekas, että olin sopinut isäni kanssa lounastreffit hetken päähän!
Haluan vielä muuten jakaa mun tiistaisen salitreenin, joka sopii hyvin koko kehon treeniksi, jossa pääpaino on yläkropassa:
- Lämmittely crosstrainerilla 7min
- Penkkipunnerrus 1x12, 4x6, 1x15 (loppuun tein pelkällä tangolla vielä treenin viimeistelyn heti viimeisen työsarjan jälkeen... kyllä muuten tuntui!)
- Ylätalja niskan taakse leveällä otteella 3x10
- Kyykky painotanko pään päällä suorilla käsillä 4x12
- Kulmasoutu vastaotteella 4x10
- Ojentajat taljassa superina alasveto + päänyli (en tiedä näiden nimiä, kertokaa, jos tiedätte!) 3x10 molempia
- Pystypunnerrus käsipainoilla 3x12
- Vatsalaudalla suorat vatsat ja kierrot (3x20)
- Hover-pito 2x1min
Oletteko te usein harrastaneet kahden treenin päiviä? Miltä kehossa on tuntunut silloin? Ottaako se vastaan treenin vai meneekö se väkipuurtamiseksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)